Muutama päivä sitten selailin oppikirjoja ja vähän muuta materiaalia, kun tarkastelin viimeisen lukuvuoden syksyn opintosuunnitelmaa ja valitsin sopivat kurssit syksyyn. Samassaetsin kirjallisuutta syksyksi kirjastoista jne.

Rukous, uskon rukous, törkeä rukous :-) (Kuva Myriams-Fotos Pixabaystä)

Törkeä myyntilupaus

Päädyin tuossa selailemaan Jari Parantaisen jo vanhempaa klassikkoteosta ”Tuotteistaminen – rakenna palvelusta menestystuote 10 päivässä”. Kirjassa on paljon hyvää – jopa ajatonta sisältöä, mutta ennen kaikkea Parantainen kirjoittaa varsin värikkäästi ja kuivahkojen tenttikirjojen joukossa hänen kirjojensa lukeminen oli aikanaan mieleenpainuva kokemus.

Parantainen kirjoittaa mainitsemassani teoksessa myyntilupauksesta osana tuotteistusta. Hän käyttää ilmaisua ”törkeä myyntilupaus”. Termi on mielenpainuva, koska sen sisältö on jotain muuta kuin se tyypillinen katteeton sanahelinä, joka ilmauksesta ensimmäisenä tulee mieleen.

Parantaisen ”törkeä myyntilupaus” on törkeä siinä, että ”saa asiakkaan uteliaaksi ja jopa epäuskoiseksi”, ”erottuu kilpailijoiden lupauksista” ja ”houkuttaa ostamaan”. Se ei kuitenkaan ole missään nimessä katteeton lupaus. Katteeton lupaus on vale, kun taas lupaus pyritään aina pitämään.

Erityiseksi Parantaisen myyntilupauksen tekee se, että se on asiakkaan ”helposti mitattavissa”, ”aukoton ja tosi”. Toisin sanoen, se on asiakkaan näkökulmasta uskomaton mutta edelleen tosi. Lisäksi asiakas kykenee itse arvioimaan täsmällisesti lupauksen toteutumisen. Hän ei jää myyjän ympäripyöreiden sanojen vangiksi, vaan kykenee mittaamaan, pitikö lupaus paikkansa. Onhan näet niin, että joskus meidän ihmisten parhaasta aikomuksesta huolimatta lupaukset eivät täyty. Tällöin vastuullinen lupaaja korjaa tai hyvittää asian.

Mutta huomaa kuitenkin tämä pieni paradoksi, mikä tekee lupauksesta ”törkeän”. Se ylittää odotuksesi niin, että sinun on vaikea uskoa siihen. Ja silti se on tosi – jopa niin, että kykenet sen validoimaan. Jos ajattelet esimerkiksi rusinapullaa, niin törkeä lupaus ei lupaa siinä olevan ”jopa runsaasti rusinoita”, vaan esimerkiksi ”vähintään 30 rusinaa”. Ja tämän voit aina tarkastaa, jos niin tahdot.

Sokeiden ’törkeä’ rukouspyyntö

En kuitenkaan tässä tekstissä opeta myymisen perusteita, vaan aion kertoa vielä jotain mullistavampaa. Tämän kertaisessa raamatunkertomuksessa asiakkaina ovat kaksi sokeaa ja toimittaja on Jumala – tässä Jeesuksen Kristuksen persoonassa. He tapaavat jossain Jerikon seudulla.

”Tien vieressä istui kaksi sokeaa, ja kun he kuulivat, että Jeesus oli kulkemassa ohi, he alkoivat huutaa: ”Herra, Daavidin Poika, armahda meitä!” Väkijoukko nuhteli heitä saadakseen heidät vaikenemaan, mutta he huusivat vielä kovemmin: ”Herra, Daavidin Poika, armahda meitä!” Silloin Jeesus pysähtyi, kutsui heidät luokseen ja sanoi: ”Mitä tahdotte minun tekevän teille?” He vastasivat: ”Herra, tahdomme, että meidän silmämme aukenisivat.” Jeesuksen tuli heitä sääli, ja hän kosketti heidän silmiään. Heti he saivat näkönsä ja lähtivät seuraamaan häntä. ” (Matt. 20:30-34)

Oletko tullut tekstin kohdalla miettineeksi sokeiden esittämän pyynnön rohkeutta, kun Jeesus tiedusteli, että miten hän voisi olla heille avuksi?

Jäin miettimään, että montako vuotta tai vuosikymmentä sokeat olivat tavanneet tuon tien reunoilla kerjätä? Ja mitä he yleensä ihmisiltä pyysivät? Ehkä he pyysivät almuja, ruokaa, jne. Ja joskus he saivat ainakin jotain sinne päin, mitä pyysivät, tosin yleensä eivät varmaan saaneet mitään.

Nyt he pyysivät jotain törkeän suurta ja mitattavaa: ”Herra, tahdomme, että meidän silmämme aukenisivat.” He rohkenivat pyytää jotain näin ylimitoitettua, koska he olivat kuulleet, mitä Jeesus oli seudulla tehnyt. Ja pyysivätpä he lisäksi jotain varsin ’mitattavaa’ ja täsmällistä. He saattoivat itse arvioida puolueettomasti, vastattiinko heidän pyyntöönsä vai ei. Ja jos vastattiin niin miten.

Tämä pyyntö vaati valtavaa uskallusta. Se ei jättänyt kysyjälle minkäänlaista jossittelun ja selittelyn varaa. Se joko tapahtui tai sitten ei. Ja niinhän siinä kävi, että Jeesus täytti heidän pyyntönsä törkeän täsmällisesti.

Minun törkeät pyyntöni

On täysin selvää, että maailmankaikkeuden Luoja kykenee ylittämään jopa mielikuvituksemme rajat, jos hän niin tahtoo. Et pysty sellaista rukouspyyntöä keksimään, etteikö Jumala kykenisi sitä toteuttamaan. (Joo, tiedän typerät saivartelut, että pystyykö Jumala luomaan niin suuren kiven ettei hän itse jaksa sitä nostaa, jne.) Mutta jos nyt pysytään tässä meidän omassa pikkumaailmassamme ja sellaisissa asioissa, joille on meille henkilökohtaisesti merkitystä…

Esitän kysymyksen itselleni rukoilijana, että onko minulla kanttia esittää Jumalalle törkeä rukouspyyntö, kuten sokeat miehet tekivät? Uskallanko pyytää häneltä tosi tarkoituksella, eli itse sitoutuen koko tahdollani pyyntöön – ja pyytää vielä jotain ’törkeän’ suurta ja merkityksellistä?

En tarkoita semmoisia ’renkaiden potkimisrukouksia’, joissa heittelen toiveita asioista ilman, että minulla on aiettakaan sitoutua ’kauppaan’. Ei siis niitä typeriä heittoja, että ”Herra, olisi kiva saada lottovoitto” tai ”olisi kiva, kun …” Totta kai olisi kiva – ja vielä kivempi, kun olisi tämä ja tuokin.

Tarkoitan törkeällä rukouspyynnöllä rukousta, jossa lähestyn Jumalaa tositarkoituksella ja vakavissani niin, että esittämälläni asialla on suuri merkitys minulle itselle rukoilijana. Uskallanko pyytää Jumalalta jotain suurta ja täsmällistä? Siis jotain minulle tärkeää, mitä minun on jopa vaikea uskoa, mutta samaan aikaan sellaista, minkä voin todentaa tapahtuneeksi?

En tiedä sinusta, mutta minä astun tässä parannuksen paikalle. Minulla on taipumus esittää mieluummin sellaisia pyyntöjä, jotka joko tiedän mahdollisiksi toteuttaa (vaikka itse) tai sitten sellaisia, ettei niistä nyt voi sanoa suoraan, että toteutuivatko ne vai eivät.

Mikä estää minua rukoilemasta törkeän suuria ja mitattavia rukouksia? Luulen, että se on epäonnistumisen tai torjutuksi tulemisen pelko. Ehkä pelkään, että Jumalan vastaus rukoukseeni on kielteinen tai erilainen. Mutta eihän se, että Jumala vastaa rukoukseeni tahdostani poiketen muuta suhdettani häneen mitenkään! Hän rakastaa minua yhä ja hyväksyy minut törkeine rukouksineni edelleen niin kuin ennenkin. Ja mikä parasta, me voimme Jumalan kanssa yhdessä nauraa pyynnöilleni, jos ne ovat olleet törkeääkin törkeämpiä.

Pohdittavaa

Mikä estää minua rukoilemasta suuria ja täsmällisiä asioita Jumalalta?