Ken muistaa Mooseksen, muistaa todennäköisesti myös kaverin nimeltä Joosua. Joosua kirjoitutti nimeään kantavan Raamatun kirjan, minkä lisäksi hän kirjoitutti myös 5. Mooseksen kirjan päättävät jakeet, joissa kerrotaan Mooseksen kuolemasta (5. Moos. 34:5-12).

Joosua mielletään huomattavasti Moosesta nuoremmaksi johtajaksi ehkä siksi, koska näemme hänen olleen Mooseksen oppipoika. Joosua kuitenkin astui tehtäväänsä kansanjohtajana arviolta noin 85-vuotiaana nuorukaisena. Hän kuoli kypsässä iässä hänkin 110-vuotiaana, joten ei hän aivan poikasena elämäntyötään tehnyt hänkään.

Iästään huolimatta Joosua on hyvä esikuva nuorelle Herran palvelijalle, joka valmistautuu ’valtaamaan omaa luvattua maata’. Joosuan elämästä voimme näet nähdä mielenkiintoisen vaiheen, jolloin häntä valmistettiin varsinaiseen elämäntehtäväänsä.

Egyptistä luvattuun maahan

Joosuasta tuli Mooseksen työn jatkaja Israelin kansanjohtajana ja profeettana. Israelin vapautus orjuudesta oli kaksiosainen. Ensimmäiseksi Mooseksen tehtävä oli tuoda kansa pois Egyptistä, minkä jälkeen kansan oli määrä ottaa haltuunsa luvattu maa, jonka Jumala oli lupauksella vahvistanut jo Abrahamille hänen jälkeläistensä asuinsijaksi.

Kävi kuitenkin niin, että ensimmäisellä kerralla, kun kansa lähestyi Jordania ja Jerikon alueita, maahan lähetettyjen vakoojien kertomus pelotti israelilaiset niin, etteivät he uskoneet pystyvänsä valtaamaan maata. Tästä seuraasi 38-40 vuoden ’sakkokierros’ erämaassa ennen kuin he seuraavan kerran tulivat katsomaan Jumalan heille lupaamaa maata.

Toisella kertaa kansa oli valmis astumaan Jumalan lupaukseen. Alkuperäisestä niskuroineesta sukupolvesta olivat jäljellä enää vain Mooses, Joosua ja Kaaleb (4. Moos. 26:63), joista Mooseksella ei ollut lupa astua luvattuun maahan, koska hänkin erehtyi kapinoimaan Herraa vastaan Meribassa (4. Moos. 20:9-13; 5. Moos. 1:37; 5. Moos. 3:23-26).

Israelin vapautuksen toinen osa, eli luvatun maan valloittaminen ja asuttaminen, jäi täten Joosuan tehtäväksi. Juutalaisille Joosua on Israelin historian suurimpia hahmoja: kansan johtomies ja vapauttaja.

Me kristityt näemme Joosuan lisäksi Jeesuksen esikuvana Vanhassa testamentissa sekä nimensä että tekojensa puolesta. Hänen heprealainen nimensä Joosua (’jesua’) kääntyy näet kreikaksi Jeesus (’iesus’). Se tarkoittaa ’JHVH pelastaa, JHVH on pelastus’.

Herramme Jeesus on täten kantanut syntymänimenään samaa nimeä kuin Joosua. Samoin voimme vertauskuvallisesti tulkita Joosuan valloitukset Jeesuksen hengellisen valloituksen esikuvana.

Joosuan koko elämäntehtävän läpikäyminen edes lyhyesti tässä yhteydessä on mahdotonta, joten siitä kiinnostuneen kannattaa kaivaa Joosuan kirja esiin ja alkaa tutkia, mitä tämä järjestyksessä toinen Israelin kansanjohtaja teki.

Tässä tekstissä keskitymme niihin vaiheisiin, jotka edelsivät Joosuan varsinaista elämäntehtävää luvatun maan haltuunottajana. Kutsumme sitä valmistavaksi ajaksi, koska silloin Herra ja Mooses valmistivat Joosuan vastaanottamaan tehtävänsä kansanjohtajana. Tätä läpikäydessä pidäpä mielessä oman seurakuntasi nuoret vastuunkantajat ja mieti, millaiset mahdollisuudet heillä on valmistautua vastuuseen seurakunnassa.

Joosuan vaiheet ennen kansanjohtajuutta

Ensimmäisen kerran Joosua tavataan Toisessa Mooseksen kirjassa. Siellä on kertomus Refidimissä amalekilaisia vastaan käydystä taistelusta (2. Moos. 17:8-16), jossa Joosua on Israelin joukkojen voitokas sotapäällikkö. Tällöin hänellä oli ikää arviolta 35 – 45 vuotta – hyvässä kasvuiässä siis, jos se suhteutetaan hänen 110 vuoden elinaikaansa.

Joosuan varhaisemmasta nuoruudesta emme tiedä muuta kuin sen, että aiemmin hänen nimensä oli Hoosea, jonka Mooses muutti paremmin hänen tehtäväänsä kuvaavaksi nimeksi Joosua (4. Moos. 13:17). Hän oli viettänyt nuoruusvuotensa Egyptissä ja tunsi täten varmasti myös paitsi Niilin loistokkaan kulttuurin, mutta myös pakkotyön kovuuden.

Joosuan elämän ’varhaisten vuosien’ toinen merkittävä tapahtuma oli hänen osallistumisensa luvattuun maahan tehtyyn vakoiluretkeen (4. Moos. 13-14). Tällöin hänet mainitaan yhdeksi heimonsa Efraimin johtajista. Hän oli Kalebin kanssa ainut vakooja, joka ehdotti maan valtaamista Jumalan nimessä sen pelottavista asukkaista huolimatta. Hän vakoilumatkalla oli nähnyt saman kuin kymmenen pelokasta vakoojaa, mutta hän näki mahdollisuudet toisin kuin he, koska hän katsoi Herran suuruuteen – ei vihollisen. Tämän tapauksen tähden hän oli siis Kalebin ohella sukupolvestaan ainoa, joka pääsi luvattuun maahan.

Jo tässä vaiheessa Joosua osoitti oikeaa asennetta; hänen voittonsa oli perustuva Herran suuruuteen, ei hänen omaan mahtavuuteensa tai vihollisen heikkouteen. Kääntäen sama; vihollisen suuruus saattoi pelottaa häntä, mutta tietoisuus Herran mahtavuudesta oli määräävämpi perusta päätöksille. Opetus: katso Herraan, älä viholliseen!

Joosua ei siis ollut aivan nuori poika edes erämaavaelluksen aikana, mutta hän sopii esimerkiksi henkilöstä, jota Herra kasvattaa tiettyä tehtävää varten. Joosuan elämän varhaiset vuodet osoittavat, että jo silloin, kun Herra vasta alkoi valmistaa häntä kansanjohtajaksi, Joosuan sydän paloi uskollisuutta Jumalalle.

Jumalan palvelijan elämässä ei tärkeintä ole ylivertainen tietotaito, vaan tinkimätön sydämen tahto palvella Herraa. Tietotaidon lisääminen on kasvamista Jumalan tuntemuksessa ja inhimillisessä viisaudessa ja taidossa, mutta sydämen asenne sen sijaan on perustava lähtökohta Jumalan työssä. Tämän näemme Joosuan elämästä. Jumalalla oli 38 vuotta aikaa kasvattaa Joosua valmiiksi ottamaan Mooseksen paikka, kun oli sen aika, mutta kuuliaista sydäntä hän tarvitsi jatkuvasti.

Joosua kasvoi Mooseksen lähellä

Vaikka Jumala varmasti tiesi Joosuan olevan Mooseksen tehtävän jatkaja jo hänen vielä ollessaan Egyptissä, hän ei olisi ollut valmis astumaan tehtävään yhtään sen aikaisemmin kuin aika oli.

Jumala näet tahtoi Joosuan kasvaa tehtäväänsä siten, että hänellä oli aikaa ja tilaa kasvaa. Vaikka emme tiedä juuri mitään Joosuan vaiheista 40-vuotisen ’sakkokierroksen’ aikana, voimme olettaa Joosuan olleen koko tuon ajan lähellä niin Moosesta kuin Herraa kasvamassa tehtäväänsä. Raamatussa on muutamia mainintoja, jotka viittaavat tähän:

• Joosua toimi Mooseksen lähimpänä palvelijana: ”Mooses lähti palvelijansa Joosuan kanssa nousemaan Jumalan vuorelle.” (2. Moos. 24:13)

• Joosuan pysytteli ilmestysmajan lähellä: ”Sitten Mooses palasi leiriin, mutta hänen palvelijansa, nuori Joosua, Nunin poika, ei milloinkaan poistunut teltan läheisyydestä.” (2. Moos. 33:11)

Lisäksi Joosuan ja Mooseksen elämää vertailemalla huomaa, että kummankin johtajan elämässä ja johtamistavassa oli paljon toinen toista muistuttavia piirteitä. Ei liene sattumaa, että

• Kummatkin astuivat tehtävään kutsuttuina ja saivat vahvistukseksi jumalallisen ilmestyksen. Mooses kohtasi Herran Hoorebilla pensaassa, Joosua kohtasi Herran enkelin Jerikon edustalla.

• Kummatkin johdattivat kansan veden poikki. Mooses Kaislameren, Joosua Jordanin.

• Kummatkin löivät merkittävät vihollisensa Jumalan voimaan ja ihmeisiin luottaen.

• Kummatkin kutsuivat kansan koolle ennen kuolemaansa kehottaakseen sitä sitoutumaan Herraan.

• Kumpikin haudattiin nimettömään paikkaan.

Joku on näiden kertomusten samankaltaisuuksien tähden jopa epäillyt Joosuan kirjan historiallisuutta, mutta ehkäpä syy samanlaisuuteen on siinä, että Joosua palveli Mooseksen tavoin Jumalaa ja oli ollut hänen läheisessä opissa. Hän oli omaksunut mallin Moosekselta, joten hän teki samoin kaikessa, missä oli havainnut Mooseksen esimerkin oikeaksi.

Joosua oli Jumalan koulussa

Joosua ei ollut Mooseksen lähellä sattumalta, vaan Jumala itse oli hänet kutsunut ja asettanut Mooseksen läheisyyteen. Hänen tehtävänsä kannalta oli ensisijaisen tärkeää, että hän oli paikalla aina, kun Jumala toimi ja puhui Mooseksen kautta. Seuraamalla läheltä hän näet kasvoi tehtävään ja Jumalan tuntemukseen. Mooseksen esimerkki oli tärkeä Joosuan tehtävään astumisen kannalta.

Jumala antaa Moosekselle tehtävän opastaa Joosuaa

Mooseksen kirjoissa on kaksi erityistä mainintaa, joissa Herra käski Mooseksen mentoroida Joosuaa. Jumala ei vain kutsu ja lähetä ihmistä palvelutehtävään, vaan hän myös antaa hänelle ihmisen opastamaan ja valmistamaan häntä.

Ensimmäinen maininta mentoroinnista on heti sen jälkeen, kun Joosua oli Jumalan ihmeestä lyönyt amalekilaiset:

”Herra sanoi Moosekselle: ’Kirjoita tämä kirjaan, ettei se unohdu, ja teroita se Joosuan mieleen: ’Minä pyyhin pois maan päältä amalekilaiset ja heidän muistonsakin.’ Sitten Mooses rakensi alttarin ja antoi sille nimeksi ’Herra on minun sotalippuni’. Hän sanoi: ’Tämä on Herran sotalipun muistomerkki. Herra on käyvä sotaa amalekilaisia vastaan sukupolvesta toiseen.’” (2. Moos. 17:14-16)

Toinen kehotus mentoroida Joosuaa löytyy 40-vuotisen vaelluksen jälkeen, kun Mooses pyytää Jumalaa perumaan päätöksensä olla antamatta hänen astua luvattuun maahan. Tällöin Herra sanoi Moosekselle näin:

”’Nouse Pisgan huipulle ja katso länteen, pohjoiseen, etelään ja itään. Katsele tarkkaan kaikkea, sillä sinä et saa mennä Jordanin yli. Anna Joosualle ohjeet, rohkaise ja vahvista häntä. Hän johtaa tämän kansan Jordanin yli ja antaa sille omaksi sen maan, jonka sinä vuorelta näet.’” (5. Moos. 3:27-28)

Jumala muistuttaa Moosesta siitä, että nyt olisi Joosuan vuoro astua hänen paikalleen. Ja tässä kohden Joosua on edelleen Mooseksen palvelija ja oppipoika huolimatta lähes 85 vuoden iästä.

Nämä kummatkin ovat kohtia, joissa Herra erityisesti kehottaa Moosesta ohjeistamaan Joosuaa jokapäiväisen esimerkin ja mallin lisäksi, minkä Mooses omalla elämällään Joosualle antoi.

Joosua odotti kärsivällisesti ja palveli sillä paikalla, johon hänet oli asetettu. Hän ei kiirehtinyt asioiden edelle, vaan toimitti virkaansa uskollisesti Mooseksen alaisuudessa. Täten Joosua sai valmistua rauhassa tehtäväänsä yhteensä 80-vuoden ajan niin kuin Mooseskin.

Jumala antoi Joosualle riittävästi aikaa valmistautua tehtävään, kun taas Mooses antoi hänelle tilaa ja tukea.

Mooses täyttää Jumalan kehotuksen

On mielenkiintoista huomata, ettei Mooses väheksynyt Joosuaa tai kokenut häntä uhkaksi, vaikka hän tiesi Jumalan tarkoittaneen Joosuan nousevan hänen paikalleen. Mooses ei tiennyt Jumalan aikataulua, mutta hän tiesi Joosuan ottavan hänen paikkansa jonain päivänä.

Edellä luimme juuri kaksi kohtaa, joissa Jumala kehotti Moosesta valmistamaan Joosuaa tehtäväänsä. Tarkkaavainen lukija löytää tekstistä myös ne kohdat, joissa Mooses edelleen tekee niin kuin Jumala häntä edellä kehotti. Seuraavaan on koottu jakeet, joissa Mooses täyttää Jumalan kummatkin Jumalan kehotukset. Tällöin Mooses henkilökohtaisesti opastaa Joosuaa osoittaen hyväksyvänsä Jumalan kutsun.

Ensimmäiseksi Mooses muistuttaa Joosuaa voitosta amalekilaisia vastaan:

”Sitten minä sanoin Joosualle: ’Sinä olet omin silmin nähnyt, mitä Herra, teidän Jumalanne, teki niille kahdelle kuninkaalle. Samoin Herra tekee kaikille kuninkaille ja heidän mailleen, joihin te tunkeudutte. Älkää pelätkö heitä. Herra, teidän Jumalanne, sotii itse teidän puolestanne.’” (5. Moos. 3:21-22)

Ja toisessa kohdassa Mooses puolestaan rohkaisee Joosuaa Jumalan käskemällä tavalla ennen kuin hänen oli määrä astua kansanjohtajaksi. Mooses lausui rohkaisun julkisesti siten, että kaikki muutkin kuulevat hänen sanansa:

”Mooses kutsui luokseen Joosuan ja sanoi hänelle kaikkien israelilaisten ollessa läsnä: ’Ole vahva ja rohkea. Sinä viet tämän kansan siihen maahan, jonka Herra esi-isillemme vannomallaan valalla sille lupasi, ja sinä jaat sen maan israelilaisille perinnöksi. Herra itse kulkee sinun edelläsi. Hän on sinun kanssasi, hän ei jätä sinua yksin eikä hylkää sinua. Älä lannistu, älä pelkää.” (5. Moos. 31:7-8)

Mooseksen tapa toimia mentorina ja rohkaisijana ’kasvavalle’ Joosualle on esimerkki siitä, mitä on valtuuttava ja kannustava johtajuus. Se ei pönkitä mentorin omaa asemaa toisten kustannuksella, vaan päinvastoin nostaa toisia vastuuseen. Mooses oli Joosuan esimerkki, mutta myös opettaja ja rohkaisija.

Kun sitten myöhemmin tuli Jumalan aika ja Joosuan oli määrä nousta Mooseksen seuraajaksi, Mooses teki tämänkin Jumalan valinnan tiettäväksi kaikille israelilaisille:

”Joosua, Nunin poika, oli täynnä viisauden henkeä, sillä Mooses oli pannut kätensä hänen päälleen ja siunannut hänet. Israelilaiset tottelivat häntä ja tekivät niiden ohjeiden mukaisesti, jotka Herra oli Moosekselle antanut.” (5. Moos. 34:9)

Kätten päälle paneminen oli ulkoinen merkki Jumalan valinnasta, mikä lopetti heti alkuun mahdolliset spekulaatiot siitä, että oliko Joosua todella Jumalan mies niin kuin Mooses ja oliko hänet todella valittu jatkamaan Mooseksen tehtävää. Jumalan kutsu ja valinta ei tarvinnut Mooseksen valtuutusta, vaan Mooseksen teko kertoi Jumalan valinnasta kansalle.

Edellytykset kasvulle

Mitä Joosuan ’varhaiset vuodet’ ja Mooseksen suhtautuminen häneen meille opettaa? Se opettaa muutamia periaatteita valtuuttavasta johtamisesta seurakunnissa. Samaan tapaan kuin Mooses oli annettu Joosuan mentoriksi, seurakunnan palvelijat on annettu toistensa mentoreiksi.

Kertomus on malli oppilaan ja oppi-isän suhteesta. Luulen, että kertomus puhuu meille siitä, miten meidän tulee suhtautua nuoriin seurakuntapalvelijoina eri tehtävissä. Prosessi on kaksipuolinen. Toisaalta on kannustettava kasvamaan Jumalan aikataulussa ja toisaalta on annettava turvallinen tila kasvaa.

Perinteisesti nuorilla on seurakunnassa omaa toimintaa, jonka parissa heillä on myös mahdollisuus ottaa vastuuta ja oppia esimerkistä. Se ei saa olla kaikki, koska vastuuseen pitää kasvaa myös toisaalla seurakuntatyössä. Edelleen seurakunnassa voi olla hengelliseltä iältään nuoria, vaikka he olisivatkin muutoin jo varttuneempia, kuten Joosua. Samoin hekin tarvitsevat paikan kasvaa seurakunnassa vastuuseen.

Aikaa ja tilaa kasvaa

Joosuan tavoin Jumala on kutsunut palvelijansa eri tehtäviin. Ei ole lainkaan harvinaista, että ihminen siirtyy eri tehtäviin ja luopuu vanhoista tehtävistä. Joosuakin ehti toimimaan useassa eri toimessa ennen kuin hän astui siihen tehtävään, josta me hänet muistamme. Hän ei siis elänyt vastuuttomassa tyhjiössä, vaan palveli eri tehtävissä ennen kuin siirtyy Mooseksen paikalle.

Samanlailla mekin Herran palvelijoina saamme kasvaa vähä vähältä raskaampaan vastuuseen seuraten seurakunnan vastuunkantajien esimerkkiä. Kun kasvu tehtäviin tapahtuu Jumalan aikataulussa, vastuu ei käy liian raskaaksi eikä toisaalta tila toimia käy liian ahtaaksi. Vastuun ja tilan kasvaminen käy käsi kädessä, kuten Joosuan elämässä.

Tyypillisesti meillä ihmisillä on kiire eteenpäin, minkä vuoksi joudumme helposti asemaan, joka on kovin raskas kantaa. Jumalan aikataulussa meille jokaiselle on suotu tila ja aika kasvaa ilman, että kasvukivut käyvät ylivoimaisiksi.

Olkaamme Joosuan tavoin uskolliset ja palvelkaamme Herraa kaikesta sydämestämme. Olet nuori tai vanha, Jumala tahtoo sinut käyttöönsä 100% jo tänään. Sinun ei tarvitse odottaa jotain tiettyä tehtävää, vaan tie ’kutsumukseen’ käy usein monien tehtävien läpi kasvaen.

Meidät on kutsuttu kasvamaan palvellen. Joosua palveli Moosesta 40 vuotta, miksemme me palvelisi toinen toisiamme? Kasvaminen palvelutehtävässä on kasvua Jumalan ajassa ja turvallisessa tilassa toisten tukemana.

Kasvattajat

Entä sitten, mitä Joosuan ja Mooseksen esimerkki puhuu heille, jotka saavat etuoikeuden kasvattaa vastuunkantajia tehtäviinsä. Ainakin se puhuu siitä, että jokaisen on muistettava vastuunsa myös kasvattajana., Ehkä olemme kasvamassa vastuuseen itsekin, mutta olemme samalla myös kasvattamassa toisia. Jos Herra on kutsunut omansa palvelemaan, on tehtävämme kasvattaa ja rohkaista – ei alistaa eikä torjua.

Kasvattajan tehtävä on taata kasvutila, mutta myös ravinto ja turvalliset kasvuolosuhteet. Joosua kasvoi Mooseksen esimerkistä ja neuvoista ollen lähellä Jumalaa. Samoin nykypäivän nuoret seurakuntapalvelijat kasvavat vanhempien neuvoista ja esimerkistä, kunhan hekin saavat olla lähellä Jumalaa.

Viime kädessä kasvun antaa Herra, me ihmiset olemme välikappaleita siinä. Herra tietää kenet hän on kutsunut, ja hän tietää, milloin hänen kasvattamansa hedelmä on kypsä poimittavaksi.

Rohkaisijat

Jätin viimeisimmäksi tekstistä sen, mikä siinä on kaikkein ilmeisintä ja ehkäpä ajallemme oleellisinta. Se on Mooseksen rooli rohkaisijana. Olen joskus ihmetellyt, miksi juuri Joosuan kohdalla Raamatussa toistuu niin monta kertaa kehotus olla rohkea? Eikö yksi kerta olisi riittänyt?

Ensin Herra sanoi Moosekselle: ”Vala häneen rohkeutta” (5 Moos 1:38) ja taas kohta ”Rohkaise ja vahvista häntä” (5. Moos. 3:28). Ja kaiken tämän Mooses sanoi kaikkien kuullen Joosualle niin kuin edellä luimme. Tämä on meidänkin tehtävämme nuorten vastuunkantajien kasvattajina. Jos me emme heitä rohkaise, kuka sen tekee? Jos emme anna tilaisuutta, kuka sen antaa?

Jokainen meistä on vuorollaan rohkaisun tarpeessa, mutta jokaisella meistä on myös mahdollisuus olla rohkaisemassa toista. Rohkaiskaamme toisiamme Herran palvelijoina niin, että rohkaisun sana saa oikein juurtua sydämiimme.

Väitän, että rohkaistessamme lähimmäistämme luottamaan Jumalaan, emme koskaan voi rohkaista liikaa. Nimittäin edellä mainittujen Mooseksen rohkaisun sanojen lisäksi Joosuan kirja alkaa peräti neljästi toistuvalla kehotuksella: ”Ole rohkea ja luja” (Joos 1:6,7,9,18). Joosua tarvitsi rohkaisua – niin tarvitsen minäkin.

Rohkaiskaamme siis kaikkia seurakunnan vastuunkantajia ja sellaisiksi aikovia. Rohkaiskaamme heitä luottamaan Herraan ja tulemaan rohkeasti esiin Herran nimen kunniaksi. Ei ole sellaista tilannetta, etteikö Jumalaan luottaminen kannattaisi.

Lopuksi

Rohkaiskaamme seurakuntamme vastuunkantajia astumaan esiin ja palvelemaan Herraa. Olkaamme heidän tukenaan ja esimerkkinä siinä, mitä on Jumalan tahdon mukainen elämä ja palvelutyö. Antakaamme heille tilaa, mutta myös aikaa kasvaa palvelijoina. Älkäämmekä unohtako olla heidän tukenaan opastamassa ja kannustamassa.

Ja vielä lopuksi meille jokaiselle yhteinen rohkaisun sana Joosuan itsensä suusta:

”Älkää pelätkö älkääkä lannistuko, olkaa rohkeat ja lujat.” (Joos 10:25)

Olkaamme rohkeita ja luottakaamme Herran lupaukseen, että hän on kanssamme!

Pohdittavaa

Mitä voimme oppia Joosuasta kasvajana?
Entä Mooseksesta mentorina?