Sana ’yksinäisyys’ herättää toisissa ahdistusta, kun toiset suorastaan kaipaavat yksinäisyyteen. Samoin sana ’hiljaisuus’ jakaa mielipiteet kahteen.

Toisaalta kaipaamme hiljaisuutta, mutta samaan aikaan hiljaisuus myös pelottaa; hiljaisuudessa keskustelut oman itsensä kanssa eivät ole aina pelkästään miellyttäviä juttutuokioita. Sanat hiljaisuus ja yksinäisyys eivät ole synonyymejä, vaan ihminen voi olla todella yksin ilman, että hiljaisuudesta on tietoakaan ja päinvastoin.

En kirjoita yksinäisyyden ongelmasta, vaan kirjoitan kahdesta asiasta yhdessä: yksinäisyydestä hiljaisuudessa. Otsikko ’kaipuu hiljaisuuteen’ sisältää ajatuksen yksinäisyydestä, mutta vain sanan myönteisessä merkityksessä.

Aiheena on tietoinen ja omasta halusta lähtöisin oleva vetäytyminen yksinäisyyteen, hiljaisuuteen ja rauhaan – pois arjen ja rutiinin maailmasta. Väitän, että nykyajan kiireisellä ihmisellä on paljon opittavaa ihmisyyden tästä puolesta. Ohessa on päivän tekstini.

”Kuultuaan tästä Jeesus lähti veneellä autiolle seudulle yksinäisyyteen. Mutta tieto levisi, ja kaupungeista lähti paljon väkeä maitse hänen peräänsä…
Heti sen jälkeen Jeesus käski opetuslasten nousta veneeseen ja mennä vastarannalle edeltäkäsin, sillä aikaa kun hän lähettäisi väen pois. Kun ihmiset olivat lähteneet, hän nousi vuorelle rukoillakseen yksinäisyydessä. Illan tultua hän oli siellä yksin. Vene oli jo hyvän matkan päässä rannasta ja ponnisteli aallokossa vastatuuleen.’” (Matt. 14:13, 22-24)

Jeesus on ehkä Raamatun ’kuuluisin’ yksinäisyyteen vetäytyjä. Yllä lainattu teksti sijoittuu ajallisesti Jeesuksen toimintakauteen Galileassa ja sen lähiseudulla.

Tämä kauden voidaan sanoa olleen Jeesuksen menestyksen aikaa, jos sitä mitataan häntä seuranneiden kansanjoukkojen ja valtavan kuulijakunnan perusteella. Tämä oli aikaa, jolloin Jeesuksen ympärillä tapahtui jatkuvasti ilman, että Jeesus olisi saanut hetkenkään rauhaa.

Jeesuksen tarve hiljaisuuteen

Matteus kertoo, kuinka tieto Johannes Kastajan mestauksesta kantautui Jeesukselle. Tämän kuultuaan Jeesus halusi syystä tai toisesta hakeutua hiljaisuuteen ja yksinäisyyteen. Hän ’pakeni’ hälinää erämaahan, mutta kansanjoukot seurasivat häntä. Erämaassa Jeesus teki ’ruokkimisihmeen’, jonka jälkeen hän edelleen hakeutui yksinäisyyteen, kuten tekstimme kertoo. Jeesus pyrki tietoisesti yksinäisyyteen eli kyseessä ei ollut vain Jeesuksen päähänpisto, vaan hän koki tarvitsevansa hiljaisuutta ja yksinäisyyttä. En usko, että evankelistat olisivat edes maininneet Jeesuksen kaipuuta yksinäisyyteen, ellei se olisi ollut hänen toiminnassaan ilmeistä ja tietoista.

Miksi Jeesus vetäytyi omiin oloihinsa? Eikö olisi ollut hedelmällisempää julistaa tehokkaasti, varsinkin, kun hänen toimintakautensa kesti vain muutamia vuosia? Olisiko useampi kuullut sanan Jumalan valtakunnasta, jos Jeesus ei olisi paennut erämaahan julkisuutta? Vai tarvitsiko Jeesus välillä yhteyttä Isään, Jumalan Poika kun oli? Oliko tämä yksinäisyys siis jonkinlainen ’kolmannen asteen yhteys’, jolloin hän toimitti niitä asioita Isän kanssa, jotka olivat vain ’Jumalan juttuja’ – ts. isä-poika juttuja?

En henkilökohtaisesti usko, että Jeesus kaipasi yksinäisyyttä jumaluutensa tähden, tai että hänen olisi tarvinnut vetäytyä keskustelemaan Isän kanssa siksi, että hän oli jumala-ihminen. Jumalan Poikana Jeesus oli itse Jumala ja hänellä oli rikkoutumaton yhteys pyhään kolminaiseen Jumalaan. Eihän Jeesuksen jumalana olisi tarvinnut koskaan syödä, ei edes alistua fysiikan lakien alaisuuteen – miksi siis hänen olisi ylipäätään täytynyt etsiä hiljaisuutta?

Uskon Jeesuksen vetäytyneen yksinäisyyteen nimenomaan ihmisyytensä tähden. Jeesuksen ihmisyys edellytti häntä hiljentymään ja vetäytymään hetkeksi julkisuuden valokeilasta yksinäisyyteen. Jeesuskin vietti lepopäivää; ei vain siksi, että lepopäivä oli asetettu Mooseksen laissa, vaan siksi että ihminen tarvitsee lepopäivän voidakseen hyvin.

Samasta syystä Jeesus hakeutui hetkeksi yksinäisyyteen – hänen ihmisyytensä vaati sitä. Eikö juuri Jeesus jos kuka tiennyt, mitä ihminen tarvitsee ja miten tulee elää, jotta sekä ruumis että henki voisivat hyvin? En tiedä, mitä mieltä olet, mutta uskon ihmisen tarvitsevan myös hiljaisuutta ja yksinäisyyttä pysyäkseen kunnossa. Jos Jeesus näki hyväksi viettää aikaa yksinäisyydessä, vaikka ”satoa oli paljon ja sadonkorjaajia vähän”, niin miksemme myös me?

Mitä hiljaisuudessa puuhattiin?

Mitä Jeesus teki yksinäisyydessä hiljaisuuden keskellä? Sanotaan, että ”pimeydessä tehdään pimeyden tekoja”, niin lienee oikein sanoa myös, että ”hiljaisuudessa tehdään hiljaisuuden tekoja”? Onhan se teko jo pelkkä oleminenkin. Harva sitä kehossaan säilyy hengittämättä…

Menikö Jeesus hiljaisuuteen kenties suunnittelemaan seuraavaa massaevankeliointitapahtumaa? Tekemään pois ’rästitöitä’? Ehkä tutkimaan luontoja tai pongaamaan lintuja?

Vai tutkiko hän erämaassa alkukieliä? En usko. Matteus kirjoittaa ”hän nousi vuorelle rukoillakseen yksinäisyydessä”. Jeesus hakeutui yksinäisyyteen rukoillakseen. Ja muista, Jeesus ei hakeutunut yksinäisyyteen rukoilemaan, koska oli Jumalan Poika, vaan koska hänen ihmisyytensä tarvitsi sitä.

Jeesus rukoili yksinäisyydessä, koska ihminen kaipaa konkreettista yhteyttä Luojaansa. Rukous on tie Jumalan välittömään yhteyteen, ja missä ihminen voisikaan paremmin kuin Jumalan yhteydessä…

En tiedä, mitä rukoilemisella käsität ja miten sitä harjoitat, mutta sen tiedän, että tarvitset rukousta voidaksesi hyvin ihmisenä. Minun tapani rukoilla lienee vieras sinulle, joten en lähde tässä neuvomaan sinua. Miten rukousyhteyteen Herran kanssa pääsetkään, keinot ja tavat eivät ole ’se juttu’, vaan kohtaaminen Jumalan ja itsesi kanssa.

Jos koet väsymystä ja riittämättömyyttä, muista lepopäivä, mutta muista myös tarpeesi viettää aikaa rukouksin yksinäisyydessä – hiljaisuudessa. Rukoileminen ei ole hengellistä ansiotyötä, se ei ole harjoitus korkeampaan hengelliseen tasoon tai ymmärrykseen, vaan se on lepoa Jumalan läsnäolossa. Rukous ei ole ’työtä’ ansion hankkimiseksi tai Jumalan miellyttämiseksi, vaan se on Jumalan kasvojen etsimistä itsemme tai lähimmäistemme parhaaksi.

Rukousyhteys hiljaisuudessa tuo sinut Jumalan valtaistuinsaliin, jossa voit olla Jumalan edessä omana itsenäsi, koska siellä ei ole sinun perspektiivistäsi ketään muita kuin sinä ja sinun Jumalasi. Tosiasiassa sali on täynnä rukoilijoita ja jos tahdot, voi kollektiivisesti astua joukkoon, mutta Jumala on järjestänyt tilan niin, että saat kokea olevasi hänen kanssa kahden. Ja niin oletkin siinä merkityksessä, että hän antaa sinulle koko huomionsa. Halleluja.

Rukousyhteys on läsnäoloa ja olemista, ei pyrkimistä ja etenemistä.

Jeesus-ihminen tarvitsi yksinäisyyttä ja hiljaisuutta, miksen tarvitsisi siis minäkin. Jeesus vietti aikansa yksinäisyydessä rukoillen yhteydessä Isään, miksen tekisi niin minäkin.

Pohdittavaa

Yksinäisyys on yksi aikamme ongelmista, mutta onko myös sen puute?
Mitä voisi tarkoittaa rukous hiljaisuudessa?
Olisiko minusta siihen?