Tämän ehkä hivenen erikoisen tekstin pariin minut johdatti metalliyhtye nimeltä ’Avenged Sevenfold’. Taisi kyseistä bändiä minulle ehdottaa YoutTube Musicin automaattinen soittolista. Bändin nimen vanhahtava englanninkieli muistutti minua vuonna 1611 käännetyn kuningas Jaakon käännöksen (KJV) sanoista:

”If Cain shall be avenged sevenfold, truly Lamech seventy and sevenfold.” (1. Moos. 4:24)

Ja sama suomeksi kuuluu siis näin:

”Jos Kainin puolesta kostetaan seitsemästi, niin Lemekin puolesta seitsemänkymmentäseitsemän kertaa.” (1. Moos. 4:24)

Nämä itsevarmat sanat lausui Lemek jo vedenpaisumusta edeltäneenä aikana. Lemek oli Kainin jälkeläinen viidennessä polvessa ja hänet muistetaan paitsi tästä uhoavasta lausahduksesta myös siitä, että hänet mainitaan ensimmäisenä moniavioisena Raamatun henkilönä.

Entä miksi sitten Lemekin sanat ovat painuneet mieleeni? – Luulen sen johtuvan siitä, että minun korviini hänen sanavalintansa uhkuu erityistä uhoa ja ylpeyttä, mikä taas kuvaa osuvasti langenneen ihmisluonnon aivoituksia. Lemekin uhmakkaissa sanoissa on jotain sellaista alkuvoimaista, mikä sopivan tilanteen tullen voidaan laittaa lähes jokaisen ihmisen huulille. Moni toki taitavasti tuon uhon peittää – etenkin suomalaisessa nöyristelyn kulttuurissa, mutta siitä huolimatta loukattu ihmissydän sykkii kuin luonnostaan jotain samaa.

Vastakohta Lemekin sanoissa kiteytettyyn langenneen ihmisen uhmaan ja pöyhkeyteen on Jeesuksen vastauksessa Pietarille, kun Pietari kysyy Jeesukselta, että perätikö seitsemästi pitäisi anteeksi antaa? Jeesuksen vastauksessa toistuu samat luvut – seitsemän ja seitsemänkymmentäseitsemän – kuin Lemekin sanoissa:

”Ei seitsemän, vaan seitsemänkymmentäseitsemän kertaa” (Matt. 18:22)

Jeesuksen ja Lemekin sanoissa on vain yksi ’pieni’ laadullinen eroavaisuus; Lemek puhuu kostosta ja Jeesus anteeksiantamisesta. Langennutta ihmistä ei hämmästytä Lemekin kostonhimo, mutta Jeesuksen näkemys toistuvasta anteeksiantamisesta sen sijaan puhuttaa monia. Kuinka paljon luontaisempaa on kostaa vaikka 77 kertaisesti kuin antaa samanverroin anteeksi!

Katsotaanpa vielä tarkemmin kumpaakin seitsenkertaa ja pohditaan sen jälkeen ihmisyyden olemusta näiden lausuntojen perusteella.

Lemek: 77-kertainen kosto

Uhosta huolimatta teksti ei kuvaa Lemekiä kylmäveriseksi murhaajaksi, vaan hänen lausuntoaan voidaan tulkita kahdesta vaihtoehtoisesta näkökulmasta.

Otetaanpa Lemekin ’kostonjanon’ tulkintaa selventämään hänen sanomansa vaimoilleen Adalle ja Sillalle kokonaisuudessaan edellisestä jakeesta alkaen:

”Jo yhdestä haavasta minä tapan miehen, jo yhdestä naarmusta nuorukaisen. Jos Kainin puolesta kostetaan seitsemästi, niin Lemekin puolesta seitsemänkymmentäseitsemän kertaa.” (1. Moos. 4:23-24)

Perinteinen ja ensimmäiseksi mieleen tuleva näkemys tulkitsee Lemekin sanat taistelijan uhoksi ja pöyhkeilyksi. Lemek oli itse taistelija eikä hän tarkoita nuorukaisella ’lasta’ tai viatonta keskenkasvuista nuorta, vaan nuorta taistelijaa. Lemekin uhoa nykypäivänä voi verrata kamppailu-urheilussa, kuten ammattilaisnyrkkeilyssä, esiintyvään uhoon, mihin kuuluu lehdistölle järjestetyt ennakkotapaamiset, joissa ottelijat ylisanoin tavoittelevat henkistä yliotetta toisistaan.

Toinen tulkinta Lemekin 77-kertaisesta kosto on sovellus inhimilliseen oikeustajuun (vrt. Hammurabin laki). Siinä Lemek vertaa itseään esi-isäänsä Kainiin. Jos Kain, joka oli murhaaja ja syyllinen, kostetaan 7-kertaisesti (1. Moos. 4:15), kuinka paljon lujemmin pitää kostaa silloin, kun joku joutuu syyttömänä kärsimään. Tämä oli siis Lemekin kantava ajatus; hänen oikeustajunsa mukaan kosto pitää olla ankarampi syyttömän kärsiessä kuin kostettaessa syylliselle.

Alkujaan Jumalan tarkoitus Kainin kohdalla uhata vainoojia 7-kertaisella kostolla oli päinvastainen Lemekin logiikalle. Jumala laittoi Kainiin merkin suojellakseen häntä kostolta ja lopettamaan jo alkuun mahdollisen koston kierteen. Tarkoitus oli sama kuin myöhemmin Mooseksen laissa turvakaupungeilla (4. Moos. 35:12), minne syyllinen saattoi paeta saadakseen oikeudenmukaisen tuomion silmittömän verikoston sijaan (5. Moos. 19:4-6).

Lemek sen sijaan omassa laintulkinnassaan etsii oikeutusta suuremmalle kostolle – hänelle ei riitä tilien tasaaminen ’silmä silmästä’ -periaatteen (lat. ’lex talionis’) mukaan (2.Moos. 21:23-25), vaan koston ’pitää tuntua’. Haava haavasta tai naarmu naarmusta ei ole riittävä hinta, vaan kosto olkoon aina moninkertainen!

Tästä perspektiivistä tulkittuna Lemekin sanat eivät kuvaa pelkästään ihmisen ylimielisyyttä tai röyhkeyttä Luojansa edessä, vaan sitä kuinka helposti monen oikeustaju hämärtyy, kun rikkomuksesta tulee henkilökohtainen. Useimmat ovat valmiit periaatteellisessa keskustelussa armahtamaan rikollisen ja antamaan lievemmän tuomion katuvalle. Sen sijaan, jos vaikkapa henkirikoksen uhri on lähipiiristä, ollaan lähinnä vaatimassa maksimirangaistusta ja päivitellään senkin vähäisyyttä rikokseen nähden. Lemekin kommentti parodioi täten ihmisen mukamas objektiivista oikeuskäsitystä, missä objektiivisuus loppuu siihen, kun asia tulee riittävän lähelle omaa elämää.

Lemekin oikeustaju vastaa periaatteeltaan muinaisia oikeuskäytäntöjä, kuten Hammurabin lakia, jossa tuomiot rikkomuksista olivat järjestäen kovempia verrattuna rikkomukseen. Kovan tuomion tarkoitus oikeusjärjestelmässä on ennaltaehkäisevä; tuomion kovuus tekee rikoksen kannattavuuden kyseenalaiseksi, koska riskit kasvavat.

Tulkitaan Lemekin sanat millä tavalla tahansa, puhe on sävyltään synkkä. Puheessa ei ole armon pilkahdustakaan, vaan päinvastoin hänen maailmankuvansa kovin kylmä. Lemek eli maailmassa, joka rakentui pelon varaan. Se on kaukana siitä maailmasta, mitä Jumala ihmisen alkujaan laittoi asuttamaan ja hallitsemaan.

Jeesus: 77-kertainen anteeksianto

Jeesuksen sanoissa kyse ei ole enää oikeuden vaatimuksesta, vaan siinä käydään vielä askel eteenpäin:

”Silloin Pietari tuli Jeesuksen luo ja sanoi: ’Herra, jos veljeni yhä uudestaan tekee väärin minua kohtaan, niin kuinka monta kertaa minun on annettava hänelle anteeksi? Peräti seitsemän kertaako?’ – ’Ei seitsemän, vaan seitsemänkymmentäseitsemän kertaa’, vastasi Jeesus.” (Matt. 18:21-22)

On kiusaus ajatella, että Jeesus puhuu tässä eri asiasta kuin Lemek edellä, koska Jeesus puhuu anteeksiantamisesta ja Lemek oikeudesta. Näin ei kuitenkaan ole, sillä jos olemme tarkkoja Lemek puhuu joko rangaistuksesta tai kostosta – eli jostain, mikä vasta seuraa oikeutta. Samoin tekee Jeesus; hän puhuu anteeksiantamisesta ja sekin on jotain, mikä vasta seuraa oikeuden julistusta. Anteeksiantamista edeltää oikeuden tapahtuminen, koska ilman, että on tapahtunut jotain väärää, ei voi olla anteeksipyyntöä eikä -antamista.

Anteeksiantaminen väärintekijälle ei siis vie pohjaa Jumalan oikeuden vaateelta niin kauan, kun väärä teko tuomitaan ja sen seuraamukset määritetään ja kannetaan. Ja tämä kaikkihan tapahtuu täydellisesti Jumalan edessä; rikkomus tuomitaan oikeudenmukaisesti ja siitä seurannut rangaistus langetetaan täysimääräisenä. Vasta sen jälkeen astuu esiin anteeksiantaminen, joka on täydellinen vastakohta kostolle. Anteeksiantaminen odottaa tuomion – kosto ei välttämättä niin malta tehdä.

Jeesuksen sanat ovat rinnasteiset Lemekin sanoille siinä, että ne myös käsittelevät tilannetta, jossa rikkomus on ensin tapahtunut. Ne ovat silti päinvastaiset Lemekin murhanhimoisille sanoille siinä, mitä seuraamusta väärintekijälle haetaan:

• Lemekin edessä väärintekijä kohtaa 77-kertaisen koston katuu hän tekoaan tai ei.

• Jeesuksen edessä väärintekijä kohtaa 77-kertaisen armon ja anteeksiannon, jos hän vain etsii sitä kohdalleen ja tahtoo sen vastaanottaa.

Ja käänteisestä lopputuloksesta huolimatta, kummassakin (olettaen, että Lemekin kosto odottaa oikeutta) tapahtuu oikeus. Käänteiset seuraamukset paljastavat paljon ihmismielen kyvyttömyydestä objektiivisuuteen. Riippuu näet kovin tilanteesta, kumpaa pidämme oikeudenmukaisena.

Lemekin 77-kertaisen koston kovuus ja synkkyys kauhistuttavat meitä, mutta silti Jeesuksen 77-kertainen anteeksianto on ihmiselle käytännössä radikaalimpi ja vaikeampi toteuttaa.

Jeesuksen opetus ei vastannut edes hänen omien opetuslastensa ennakkokäsityksiä aiheesta, minkä tähden Pietari joukon rohkeimpana uskalsi tiedustella asiaa Jeesukselta. Hänen kysymyksensä oli jo liioittelua sekin, kun hän kysyi, että ihan 7 kertaa pitäisi anteeksi antaa. Todennäköisesti luku 3 oli Pietarille ymmärrettävämpi, koska se oli jotain, mitä rabbit yleensä saattoivat teoriassa edellyttää:

”Herra, jos veljeni yhä uudestaan tekee väärin minua kohtaan, niin kuinka monta kertaa minun on annettava hänelle anteeksi? Peräti seitsemän kertaako?” (Matt. 18:21)

Pietarin kysymys anteeksiantamisten tarkasta määrästä ”Peräti seitsemän kertaako?” saattaa huvittaa nykysuomalaisia lukijoita. Näin siitä huolimatta, että tilanteen tullen Pietarin ehdottama seitsenkertainen anteeksianto on suurimmalle osalle meistä täsmälleen seitsemän kertaa liikaa. Joka tapauksessa vallinneeseen käytäntöön verrattuna Pietarin ehdotus seitsemästä kerrasta oli jo ’liioittelua’, mutta Jeesus laittoi vieläkin paremmaksi.

Jeesus tiesi vastauksensa hämmästyttävän niin Pietari-parkaa kuin muitakin kuulijoita, minkä tähden hän jatkoi vastausta kertomalla vertauksen armottomasta palvelijasta. Jeesuksen vastaus anteeksiannosta on kuin balsamia haavoihin silloin, kun seisomme syyllisen paikalla. Silti ajatus ylenpalttisesta anteeksiannosta kuulostaa vieraalta.

Syy lienee siinä, että maailmamme toimii Lemekin tavoin, kun taas ylenpalttinen anteeksianto kuuluu pikemmin valtakuntaan, jota me kutsumme Taivasten valtakunnasta. Taivasten valtakunta on toki jo keskellämme, minkä vuoksi näemme aika ajoin anteeksiantamisen vaikuttavan ajassamme, mutta samaan aikaan huomaa, ettei Taivasten valtakunta ole tällä sektorilla tullut vielä lähellekään täydessä loistossaan keskellemme.

Kostaako vai antaa anteeksi?

Loppujen lopuksi törmäämme vastakohtaan langennen ihmisen luoman maailmanjärjestyksen ja Taivasten valtakunnan noudattaman maailmanjärjestyksen välillä tutkittujen kahden tekstin kautta.

Oikeudenmukaisuuden lainkaan kärsimättä olemme vapaat tekemään valinnan kahden vastakkaisen valinnan välillä, koska tekstit ovat lopputulokseltaan käänteiset. Lemek vannoi nimessään 77-kertaista kostoa, missä Jeesus kehotti 77-kertaiseen anteeksiantoon. Käänteisyys alkaa silti vasta hetkestä, kun sanoja valitsee koston ja anteeksiannon välillä. Lähtökohta on kummassakin sama, koska niin kosto kuin anteeksianto edellyttävät kummatkin, että ihminen on ensin kohdannut vääryyden ja ainakin omassa mielessään tuominnut sen sellaiseksi.

Kukaan ei voi antaa anteeksi, ellei joku ole ensin rikkonut häntä vastaan. Samoin ei kukaan voi kostaa, ellei joku ole ensin rikkonut häntä vastaan. Siinä, missä Lemekin vaatimus ei vain 7, vaan 77-kertaisesta kostosta ruokkii loputonta vihaa ja tuhoa, Jeesuksen kehotus vastaavaan anteeksiantamiseen katkaisee vihan kierteen.

On siis kyse suhtautumisesta lähimmäiseen; hänen arvottamiseensa suhteessa itseen. Kun Lemek korotti itsensä 77-kertaa lähimmäistänsä arvokkaammaksi, Jeesus antoi mallin arvottaa lähimmäinen pysyvästi samaan asemaan itsemme kanssa. Kukapa meistä ei toivoisi osakseen jatkuvaa (77-kertaista) anteeksiantoa? Jos siis mieluusti sellaista satoa niitämme, miksemme myös kylväisi sitä?

Ensimmäisessä tekstissä puhuu ihminen ja inhimillinen luonto. Toisessa tekstin ääni kuuluu Jumalan Pojalle, joka edustaa Taivasten valtakunnan periaatteita. Minulle ihmisenä jää valinta; tahdonko minä elämässäni soveltaa Taivasten valtakunnan periaatteita vai etsiä tyydytystä loputtoman inhimillisen kostonhimon tyydyttämiseksi.

Olenko valmis vastaanottamaan armon ja anteeksiannon silloin, kun olen Kainin paikalla syyllisenä? Entä olenko samoin valmis valitsemaan armon ja anteeksiannon silloin, kun olen Lemekin paikalla ehkä syyttä kärsineenä?

Pohdittavaa

Kumman valitsen: kosto vai anteeksiantaminen?
Kumpaa vaadin: kosto vai anteeksiantaminen?