Tänä kesänä on täällä Kuopiossa ollut muutamia sadepäiviä aurinkoisten päivien joukossa. Silloin näkee paljon erilaisia ja eri syvyisiä lätäköitä. Ja lätäköstä puolestaan tulee mieleen ajatus astiasta, jonne on kertynyt sadevettä.

Tuo sadevesi on toki käyttökelpoista vaikkapa kukkamaan kastelemiseen, mutta juomavedeksi eikä oikein pesuvedeksikään tyhjään astiaan kertynyt sadevesi kelpaa. Huomaan kuitenkin, että sadeveden keräämiseksi ämpäriin tai tynnyriin ei tarvitse tehdä juuri mitään. Kevätkesällä riittää vallan mainiosti, jos vain jää istuskelemaan astian viereen ja niin astia täyttyy kuin itsestään vedestä mitä taivaalta yllemme annetaan.

Alkukeväästä puolestaan lenkkipoluilla havaitsin, ettei vesi liukkautta vähennä liukkautta, vaan päinvastoin jään päällä vesi vain liukastaa jäätä entisestään. Ei ole sadevesi hyväksi liukkauden vähentämiseen – näin totesin.

Liukkautta vähentämään oli sen sijaan monin paikoin levitetty jään ja lumen päälle hiekkaa tai kivimursketta. Se tuntui tehoavan liukkautta vastaan melko hyvin. Ja kappas olenpa havainnut tuota hiekkaa tai kivimursketta varastoidun tynnyreihin, ämpäreihin tai laatikoihin, joista sitten sitä oli jalkakäytävälle levitetty.

Hiekalla täytetyt tynnyrit ja ämpärit puolestaan muistuttivat minua, etteivät aina ne ämpäritkään täyty kätevästi vain itsekseen, vaikka kuinka keväisenä päivänä jäisi ämpärin viereen odottamaan. Vettä niihin kyllä tulee, mutta hiekalla täyttäminen ei onnistu vain tynnyrin tyhjäämällä.

Havaitsin myös, että siinä missä jo tyhjäksi käynyt ämpäri täyttyi sadevedestä kuin itsekseen – haluttiin niin tai ei – hiekkatynnyri ei sadevedestä täyttynyt, vaan hiekka pysyi itsepäisesti tynnyrissä eikä vesi sitä pystynyt sieltä syrjäyttämään. Mielenkiintoista, eikö totta?

Entä miten tämä liittyy tämän kerran tekstiin, joka on Luukkaan evankeliumista Jeesuksen kärsimysviikon alkupuolelta, missä Jeesus puhdistaa temppelin? Ehkä pidän sinua hetken aikaa jännityksessä ja palaan ämpäriongelmaan uudemman kerran tekstin lopuksi.

Temppelin puhdistus

Kärsimysviikon alkuun ajoitettu temppelin puhdistus ei ollut ensimmäinen kerta, kun Jeesus puhdisti temppelin esipihan rahanvaihtajista ja uhrieläinten kauppiaista. Johanneksen evankeliumissa mainitaan vastaava tapahtuma (Joh. 2:12-25) jo Jeesuksen toimintakauden alussa. Nyt siis Jeesus tyhjentää temppelin toistamiseen.

Matteus ja Luukas ajoittavat temppelin puhdistuksen palmusunnuntaille kohta Jerusalemiin saapumisen jälkeen. Markus ajoittaa tapahtuman vasta viikunapuun kiroamisen jälkeen eli pääsiäisviikon maanantaille (Mark. 11:10-12, 15). On temppelin puhdistaminen tapahtunut sitten maanantaina tai palmusunnuntaina, sillä ei ole suurempaa merkitystä.

Viikunapuun kiroaminen ajoittuu joka tapauksessa maanantaille sekä Matteuksen että Markuksen versiossa, kun Luukas sitä ei edes mainitse. Mielenkiintoista tekstissä on, että yleensä Luukkaan esitys on seikkaperäisin, mutta tällä kertaa hänen versionsa on kuin lyhyt tiivistelmä, kun taas Markuksen teksti on yksityiskohtaisin. Jos tahdot kattavan kuvan tapahtumista, lue teksti myös muista evankeliumeista (Mark. 11:12, 15-19; Matt. 21:12-17; Luuk. 19:45-48).

Uskon, että Luukkaalla on lyhytsanaisuuteen oma hyvä syynsä, minkä tähden valitsin juuri hänen versionsa pohjaksi tähän temppelin puhdistukseen keskittyvään tekstiini, vaikka yleensä siitä olen käyttänyt päätekstinä Markusta ja Matteusta, jotka nyt jätän kokonaan syrjään.

Käyn Luukkaan tekstin läpi kahdessa osassa – ensin sen mitä tapahtui välittömästi (Luuk. 19:45, 46) ja sen jälkeen mitä tapahtunutta seurasi (Luuk. 19:47, 48). Luukas ei painottaa tekstissä niinkään sitä, mitä tapahtui välittömästi, vaan sitä mitä tapahtui Jeesuksen toiminnan seurauksena.

”Jeesus meni temppeliin ja…”

Aloitetaan siitä, mitä temppelissä Luukkaan mukaan välittömästi tapahtui:

”Jeesus meni temppeliin ja alkoi ajaa ulos niitä, jotka siellä kävivät kauppaa. Hän sanoi heille: ’On kirjoitettu: ’Minun huoneeni on oleva rukouksen huone.’ Mutta te olette tehneet siitä rosvojen luolan.’” (Luuk. 19:45, 46)

Puhdistus tapahtui temppelin esipihalla, mikä oli pyhäkössä ulompi piha, jonne oli lupa tulla juutalaisuuteen kääntyneillä ”Jumalaa pelkääväisillä” pakanoilla eli ei-syntyperäisillä juutalaisilla.

Sisemmältä pihalta oli varattu alueet juutalaisille naisille ja miehille, kun taas temppelin välittömään lähipiiriin oli sallittua tulla vain papeille. Temppelin sisäpihalle oli pääsy vain syntyperäisillä juutalaisilla. Etäämmälle sisäpihalle pääsivät naiset, keskiosaan miehet ja etuosaan vain papisto. Ulompi temppelipiha oli siis ainoa paikka, jonne ei-juutalainen käännynnäinen sai temppelialueella tulla.

Kaupanteko ja rahanvaihto olivat sallittua ja tarpeellista liiketoimintaa temppelin toiminnan kannalta. Temppeliveron maksamista varten roomalainen raha piti vaihtaa temppelisekeliksi ja toisaalta pitkämatkalaisten oli helpompaa ostaa uhrieläin Jerusalemista kuin kuljettaa sitä satoja kilometrejä mukanaan.

Varsinainen ongelma ei ollut liiketoiminta itsessään, vaan sen harjoittamiseen valittu paikka temppelin esipihalla. Se oli väärä. Vaikka kaupustelijoiden toiminta ei ollut jumalatonta eikä tekona varsinaisesti häpäissyt temppeliä, heidän kovaääninen kaupankäyntinsä teki pyhiinvaeltajien hiljentymisestä mahdotonta temppelin esipihalla.

Temppelipiha oli koko temppelialueen tavoin alun perin tarkoitettu hiljentymiseen ja Jumalan kohtaamiseen. Ja käytännössä se oli siis ainoa paikka, jossa pakanasyntyinen sai temppelialueella palvoa Herraa. Se oli erotettu Jumalan palvomista ja rukousta varten, kuten Jeesus sanoi Jesajaa siteeraten:

”Minun huoneeni on oleva kaikille kansoille rukouksen huone.” (Jes. 56:7)

Vaikka kaupustelijoiden ja rahanvaihtajien työ sinänsä palveli pyhiinvaeltajien tarpeita, oli paikka ja ajankohta väärä. Heidän toimintansa esti pyhiinvaeltajia kohtaamasta Herraa. Tästä syystä Jeesus ajoi heidät pois. Toisin sanoen hän poisti hälyn ja esteet temppelipihalta, jotta pyhiinvaeltajat saivat rauhan kohdata Herraa:

”Hän sanoi heille: ’On kirjoitettu: ’Minun huoneeni on oleva rukouksen huone.’ Mutta te olette tehneet siitä rosvojen luolan.’”

Herran temppelin esipiha, joka oli sekin pyhitetty rukoukseen ja Jumalan kohtaamiseen, oli kaupankäynnin vuoksi täyttynyt hälystä ja melusta, joka ei sinne kuulunut. Se esti ihmisiä kohtaamasta siellä Jumalaa.

Käyttääkseni alussa mainitsemaani esimerkkiä tynnyristä havainnollistamaan temppelin tilannetta, sanoisin, että ’tynnyri’ oli täyttynyt tarpeettomasta ja jostain sellaisesta, mikä esti tynnyriä palvelemasta hyvin siinä tarkoituksessa, johon se oli tehty. ’Temppeli-tynnyrin’ esipiha oli täyttynyt epäoleellisesta aineksesta, minkä vuoksi koko esipiha oli lakannut olemasta Jumalan huone.

Ja mitä Jeesus teki puhdistaessaan temppelin – hän ’kaatoi pois’ epäoleellisen sisällön ja teki tilaa oikealle sisällölle. Jeesus tyhjensi esipihan joutavasta, jotta se voisi jälleen palvella oikeaa tarkoitusta.

Huomaa, että pelkkä tyhjä esipiha ei sitä vastoin vastaa tarkoitusta, johon se oli tarkoitettu. Tyhjentäminen onkin vasta ensimmäinen osa puhdistusta. Ei tyhjä tynnyrikään ole järin hyödyllinen, ellei tarkoitus tosiaan ole varastoida siinä tyhjää tilaa. Tästä siirrymmekin Luukkaan tekstin toiseen osaan.

”Hän opetti sitten joka päivä temppelissä”

Kahdessa seuraavassa jakeessa Luukas poikkeaa muista evankelistoista radikaalisti. Nimittäin sen sijaan, että Luukas kertoisi viikunapuusta, hän tiivistää tekstissä sen, mitä Jeesus teki tämän jälkeen temppelissä, eli seuraavina päivinä kärsimysviikolla.

Matteus ja Markus kertovat Jeesuksen yöpymisistä Betaniassa – ilmeisesti Martan ja Marian luona – sekä viikunapuun kiroamisesta. Toki hekin mainitsevat useaan kertaan, Jeesuksen palanneen pääsiäisviikolla juhlille opettamaan temppelissä päivittäin (Mark. 11:19, 27; Mark. 12:35).

Luukas sen sijaan näkee oleellisemmaksi kertoa tiivistetysti, että temppelin puhdistamisen jälkeen Jeesus viipyi alati temppelin pylväikössä ja esipihalla opettamassa ja kohtaamassa ihmisiä:

”Hän opetti sitten joka päivä temppelissä. Ylipapit, lainopettajat ja muut kansan johtomiehet miettivät, miten raivaisivat hänet pois tieltä. He eivät kuitenkaan keksineet, mitä tehdä, sillä koko kansa oli jatkuvasti Jeesuksen ympärillä kuuntelemassa häntä.” (Luuk. 19:47, 48)

Tällä Luukas painottaa sitä, että Jeesus ei puhdistanut temppeliä tyhjätäkseen sen, vaan täyttääkseen sen oikealla sisällöllä! Kun esipiha oli kerran puhdistettu, sen jälkeen Jeesus erotti ’tyhjän tilan’ alkuperäistä tarkoitusta varten. Nyt oli tie ihmisille avoin Jumalan luo.

Jeesuksen tekemän puhdistuksen jälkeen, niin pakanat kuin juutalaiset saattoivat tulla Jumalan kohtaamiksi temppelialueella, mitä konkreettisimmalla tavalla. Tuona päivänä – ja sen jälkeen koko pääsiäisviikon ajan – Jerusalemin temppelin esipiha oli Jumalan kohtaamisen paikka, missä ihmiset kohtasivat elävän Jumalan Jeesuksen Kristuksen persoonassa.

Luukkaan suurpiirteinen kerronta temppelin puhdistuksesta herätti minut näkemään puhdistuksen tällä tavoin hänen näkökulmastaan. Hän herätti minussa mielenkiinnon siitä, miksi hän jätti sanomatta niin paljon. Ja totta tosiaan syy oli ilmeinen.

Jos Matteuksen ja Markuksen tekstiversiot avaavat eteeni näkymän temppelin puhdistukseen siitä näkökulmasta, mitä temppeliin ei kuulunut ja mitä Jeesus näki tarpeelliseksi sieltä poistaa, Luukkaan teksti vei minut askeleen pidemmälle pohtimaan, mitä temppeliin laitettiin sen tilalle, mikä sieltä joutui puhdistuksessa väistymään.

Luukas kertoo, että kun temppelistä oli ensin poistettu se, mikä sinne ei kuulunut, niin sen jälkeen Jeesus ryhtyi opettamaan temppelissä. Toisin sanoen, kun temppelistä ensin väistyi turha, niin temppelin täytti sen jälkeen Jumalan tuntemus – se pyhä tarkoitus, mitä varten temppeli oli rakennettu.

Jeesus ei vain puhdistanut temppeliä epäkelvosta aineksesta ja jättänyt sitä tyhjilleen, vaan niin kuin Luukas tiivistää Jeesuksen pääsiäisviikon jatkosuunnitelman temppelin osalta sanoihin ”Hän opetti sitten joka päivä temppelissä”, hän painottaa, että Jeesus täytti temppelin Jumalan tuntemuksella, mikä sinne kuuluikin!

Eli toden totta, tuona päivänä – ja aina sen jälkeen koko pääsiäisviikon ajan – Jerusalemin temppelin esipihalla ihmiset kohtasivat elävän Jumalan Jeesuksen Kristuksen persoonassa, hänen opetuksessaan ja hänen läsnäolossaan. Jumalan kirkkaus täytti paitsi temppelin kaikkein pyhimmän, se täytti temppelin esipihan Kristuksen persoonassa ihmisten keskellä.

Millä temppelini täytän?

Mainitsin, että Johanneksen evankeliumissa kerrotaan kuinka Jeesus jo aikaisemmin käydessään juhlilla Jerusalemissa oli puhdistanut temppelin esipihan kaupankävijöistä (Joh. 2:12-25). Siitä oli kuulunut vuosi tai ehkä muutamia vuosia ja jälleen pääsiäisenä Jeesus joutuu tyhjentämään esipihan rahanvaihtajista ja kaupankävijöistä.

Puhdistus auttaa aikansa, mutta tyhjennetty tynnyri ei vain pysy taivasalla tyhjänä, vaan sadevesi ja roskat löytävät sinne takuuvarmasti tiensä. Samalla tavalla temppelin esipiha ei sekään pysynyt Jumalan tuntemisen paikkana pelkästään sillä, että Jeesus oli kerran sen puhdistanut. Sinnekin palasivat ajan myötä takaisin ne samat ainekset, jotka sitä aiemmin ’roskasivat’.

Jos taas tynnyri täytetään tarkoituksenmukaisella täytteellä, kuten nyt keväällä vaikka hiekoitusta varten hiekalla, hiekka pysyy siellä ja tynnyri säilyttää merkityksensä. Samoin Jerusalemin temppelissä toistui sama ajatus. Kun Jeesus oli nyt kerran esipihan tyhjentänyt ja sen jälkeen täyttänyt sen Jumalan tuntemuksella ja läsnäololla, joka sinne kuului (”Hän opetti sitten joka päivä temppelissä”), esipiha säilytti merkityksensä koko pääsiäisviikon ajan. Tästä Luukas todistaa sanoen:

”sillä koko kansa oli jatkuvasti Jeesuksen ympärillä kuuntelemassa häntä.”

Tämä on se ajatus, joka minulle avautui Luukkaan tiivistetystä tekstistä ja jonka tahdon siitä erityisesti jakaa sinulle. Puhdistautuminen jostain tuo meidät puolitiehen, puhdistetun tilan täyttäminen vie puhdistuksen päätökseen. Tämän ajatuksen haluan tuoda paitsi seurakuntaelämään, myös jokaisen uskovan henkilökohtaiseen elämään – enkä puhu ’hartauselämästä’, vaan elämästä kokonaisuutena.

Jos tynnyrisi on tänään täynnä tai edes puolillaan sadevettä, pitää se ensin tyhjentää, jos tahdot varastoida sinne jotain hyödyllisempää.

Tyhjennys ja puhdistus eivät tee tynnyristä yksistään kovin käyttökelpoista, ellet sitten tahdo varastoida tyhjää tilaa. Muista kuitenkin, että tynnyri ei ulkosala pysy tyhjänä, vaan sinne sataa vettä ja kertyy roskia, jos sitä tyhjillään säilyttää.

Onkin parasta täyttää tynnyri jollain hyödyllisellä, mistä tynnyri saa myös arvon. Ja samalla tynnyrin sisältö – vaikkapa juuri se hiekoitukseen varattu hiekka – pitää roskan ja sadeveden loitolla.

Jos siis ajattelet puhdistavasi tynnyrin liasta ja sinne kertyneestä tarpeettomasta sisällöstä, niin on turha kuvitella, että pelkkä puhdistaminen riittää pitämään sen puhtaana. Jos sen sijaan täytät sen, vaikka hiekalla, joka toimii huomattavasti sadevettä paremmin liukastumisen esteenä, niin tynnyrin täyttämä aines pitää myös sadeveden loitolla.

Jeesus teki tämän temppelissä. Hän puhdisti temppelin ja koko kärsimysviikon ajan hän palasi temppeliin opettamaan Jumalasta. Toisin sanoen Jeesus ei vain tyhjentänyt ’tynnyriä’, vaan täytti temppelin Jumalan läsnäololla ja tuntemuksella.

Samaan Jeesus kehottaa uskovia tänä päivänä ’elämän tynnyrin’ tai -temppelin kanssa. Hän tahtoo ensin tulla puhdistamaan elämämme temppelin – ajamaan pois esteet Jumalan kohtaamisen tieltä. Ja mitäkö sitten ovat nämä esteet nykyajan ihmisellä? – Ne ovat tekosyitä, jotka muka estävät sinua tulemasta Herran luo. Me voimme kukin varmasti nimetä ne elämästämme, jos vain pysähdymme kriittisesti sitä tarkastelemaan. Muistathan, ettei ole estettä, mitä Herra Jeesus ei olisi voittanut ja mitä hän ei pystyisi raivaamaan pois.

Esteiden puhdistamisen jälkeen Herra Jeesus ei tahdo meidän jättävän tyhjää tilaa täyttämättä. Hän tahtoo täyttää elämämme temppelin omalla läsnäolollaan ja tuntemuksellaan. Kun elämämme kuuluu täysin Jeesukselle ja hänen opetuksensa ja läsnäolonsa täyttää niin juhlan kuin arjen, tällöin ei mikään turha ja tarpeeton pääse täyttämään elämäämme.

Omistautukaamme Jumalalle – sitoutukaamme häneen. Antakaamme Herran Jeesuksen Kristuksen puhdistaa temppelimme ja ottakaamme vastaan hänen täyteytensä sinne.

Mitä arvokkaampaa voimme elämässämme kantaa kuin Jumalan Pojan tuntemusta ja läsnäoloa? Miksi antaisimme tyhjän tilan täyttyä jollain arvottomalla, jos kerran saamme täyttää sen Jumalan kirkkaudella.

Pohdittavaa

Mitä edustavat ’sadevesi’ tai ’roskat’ minun ’elämäni tynnyrissä’?
Voisinko täyttää ’elämän tynnyrin’ jollain paremmalla?
Arjessa? Juhlassa?