Vuodet ja vuosikymmenet kuluvat ja tyhjästä tilasta tulee vuosi vuodelta rakkaampi käsite minulle. Tiedän kirjoittaneeni tästä aiheesta ennenkin ja varmasti olen toistanut samoja teemoja useissa eri teksteissä. Silti nostan ja avaan tämän uudelleen taas vähän erilaisesta näkökulmasta siinä toivossa, että se avautuu jollekin uudella tavalla tai vaikkapa ensimmäistä kertaa.

Täyden pakkomielle

Länsimaisessa kulttuurissa meillä on jonkinlainen pakkomielle suosia mieluummin täyttä kuin tyhjää. Mitä enemmän halkoja on vajassa, sen parempi. Vaan jos on vaja halkoja pullollaan, ei sinne mahdu enää sadetta pitämään. On tyhjälläkin arvoa.

Tai mitä enemmän tekstiä on paperilla, sitä enemmän siinä on sanottavaa – informaatiota. Tuntuu tuhlaukselta, jos sivulla on vain yksi sana. Ja onpa niin, että kun tätäkin tekstiä luet, katsot silmä kovana kirjainkoukeroita etkä edes huomaa tyhjää tilaa niiden takana.

Vaan sanojen paljousko arvon määrää? Tuskin. Ehkä paperi on täynnä ”liirum laarumia”, jonka lukeminen vain vie aikaa. Mikä onkaan arvo kahdella sanalla, kun paperiin on käsin kirjoitettu ”rakastan sinua”? Eikö ”rakastan sinua” olekin enemmän, kuin varautunut ”rakastan sinua, jos…” tai syyhyn katsova ”rakastan sinua, koska…” Tyhjällä on arvoa.

Jotenkin ajattelemme, että mikä kuvassa on nostettu eteen, se on tärkeää, se on kaikki. Oletko koskaan tehnyt esitysgrafiikkaa tai koostanut kuvaa päällekkäisistä elementeistä? Jos olet, niin tiedät, että noissa ohjelmissa on ”Bring to front” (tuo eteen) ja ”Send to back” (lähetä taakse) toiminnot. Niillä, kun kikkailee, oppii arvostamaan myös sopivaa taustaa. Keltainen suorakulmio asetettuna kauniin piirretyn ruusun päälle peittää sen alleen. Mutta kun sen ”lähettää taakse”, se tuokin esiin edustalle nousseen ruusun kauneuden.

Negatiivinen käsite?

Tyhjästä tilasta on tullut negatiivinen käsite, vaikka tuo tyhjä on sitä, mitä moni elämäänsä kaipaa. Silti täysi kuulostaa paremmalta kuin tyhjä. ”Onko lasi puoliksi tyhjä vai täynnä?” -kysytään ja opetetaan suhtautumaan positiivisesti. Ehkä olisi asiallista kysyä myös, että millä lasi on täytetty tai onko tyhjä tärkeämpi kuin täysi?

On kuitenkin niin, että tyhjässä on tila hengittää ja tyhjässä elää mahdollisuus luovuudelle. Puhutaan sitten ajasta, elintilasta, ihmissuhteista, vuorovaikutuksesta, kalenterista, jne. kaipaamme väljyyttä ja tyhjää. Tosiasiassa arvostamme tyhjää, vaikka sen hanakasti aina täytämme jollain.

Vaatii totuttelua oppia näkemään asioiden taakse tai näkemään tyhjän tilan arvon – ihan vaikka vain esineissä. Voit harjoitella tyhjän näkemistä vaikkapa aamuisin. Juot sitten aamulla kahvia, teetä, mehua tai vettä, tyhjä tila on elinehto aamuhetken onnistumiselle.

Otapa aamulla se tuttu muki tai lasi käteesi ja ihaile kerrankin sen tyhjää tilaa. Ei vain ääriä, vaan tyhjää tilaa siellä reunojen keskellä. Näe kuinka se täyttyy ja antaa tilaa nesteelle, jota sinne kaadat. Seuraavaksi voit ihmetellä, miten tyhjä jälleen lisääntyy, kun siemailet juomaasi. Huomaatko tyhjän arvon?

Jos esimerkki tuntuu tyhmältä, voit testata sen mielekkyyttä, vaikkapa kääntämällä muki ylösalaisin ja kaatamalla sitten juomasi siihen. Tai ehkä voit kokeilla kaataa juomaa jo valmiiksi täyteen astiaan.

Japanin ’ma’

Japanilaisessa kulttuurissa ja kielessä sanalla ’ma’ viitataan erilaisiin ’negatiivisiin tiloihin’. Negatiivinen tila ei tarkoita huonoa. Se tarkoittaa paitsi tyhjää tilaa, myös taustaa, joka tuo esiin kuvataiteessa siveltimen piirrot.

’Ma’ viittaa esimerkiksi tyhjään tilaan maalauksessa, joka antaa tilan taiteilijan luovuudelle. Samoin se viittaa avoimeen tilaan rakennuksessa – tila ihmisen elää. Edelleen ’ma’ tai ’maai’ kuvaa tilaa taistelijoiden välissä, kun puhutaan kamppailulajeista. Siinä tyhjä on mitä merkityksellisin elementti.

Ja sama koskee musiikkia. Siellä ’ma’ asustaa nuottien välissä. Harjaantunut korva kykenee kuulemaan hiljaisuuden nuottien välissä ja äänen ’ympärillä’. Ilman hiljaista ja tyhjää nuotti ei soi niin kuin se on tarkoitettu.

Entä mikä tekee ’ma’ -käsitteestä poikkeuksellisen länsimaiselle ihmiselle? Sen suhtautuminen taustaan tai tyhjään. Me tunnistamme toki tyhjän tai taustan, mutta emme näe ja tunne sen merkitystä kuin ’ma’. Se on merkittävyydeltään aivan muuta kuin tyhjä – sen tehtävä on antaa loisto edustalle. Se tuo esiin esineet ja muodot. Toisin sanoen ilman taustaa ne eivät olisi olemassa. Se mitä emme aisti, näe tai vain huomaa, saattaa olla kaikkein merkittävin asia kokonaisuudessa.

Jumalan Pyhä Henki

Niin, ehkä arvasit, mitä ajan takaa. Jumala on ihmiselämän ’ma’. Hän tuo esiin elämämme piirroksesta juuri ne yksityiskohdat, jotka kirkastavat hänen nimeään. Kyllä. Se on jotain saman suuntaista, mitä Paavali puhui Areiopagilla:

”Jumala ei kylläkään ole kaukana yhdestäkään meistä: hänessä me elämme, liikumme ja olemme.” (Ap. t. 17:27-28)

Onko Jumalan Pyhä Henki meille jotain jossain taustalla, kun minua niin kiinnostaa nämä edustan asiat? Vai ymmärränkö Jumalan Hengen läsnäolon elämässäni juurikin hiljaisena tilana ja taustana, joka tuo kaiken hyvän esiin elämässämme.

Hän ei ole ’tausta’ eikä ’tyhjä’ siinä merkityksessä, miten me nuo sanat tyypillisesti arvotamme. Hän on luova tila ’nuottien välissä’, joka saa elämämme nuotit soimaan oikeissa väreissä. Ilman häntä ja hänen läsnäoloaan ei ole mitään. Hän antaa ’piirrokselleni’ arvon.

En osaa ilmaista asiaani suorasanaisesti, joten yritän sanoa sen näin kielikuvin. Jos elämäni piirtyisi viivaksi paperille, niin Jumalan Pyhä Henki olisi tuo paperi, jolle elämäni taideteos piirtyy. Hänessä elämäni piirros saa arvon ja hänen kauttaan siitä tulee näkyviin se kauneus, mitä elämästäni tähän aikaan jää. Vain Jumalan läsnäolo kirkastaa ihmiselämän – mikään muu ’tausta’ ei anna teokselle samaa arvoa ja sisältöä.

Rakas Jumalani, elävä Pyhä Henki! Kiitos, että sinä olet elämässäni läsnäoleva – keskeinen. Herra, kiitos, että juuri sinä täytät elämäni ’tyhjän’ tilan ja sinun läsnäolosi kirkastaa sen, mitä minä samein liiduin täällä ajassa yritän raapustaa. Olethan kanssani. Aamen.