Avaapa kirjakaupan mainosposti, kansanopiston avointen kurssien luettelo tai päivän lehdestä pienten ilmoitusten sivu. Todennäköisesti löydät kirjavan joukon tarjontaa liikunnasta ja kielten opiskelusta aina filosofiaan ja uskontoon saakka.

Jos katsot tarjontaa tarkemmin ja pohdit, että kuinka moni kirja, kurssi tai tilaisuus pyrkii tavalla tai toisella vastaamaan ihmisen tarpeeseen löytää itsensä. Huomaat löytäneesi yhteisen nimittäjän monelle päällisin puolin toisistaan poikkeavalle tapahtumalle.

Tämä havainto kertoo vain sen, miten valtava tarve ihmisellä on määritellä itsensä. Hän pyrkii määrittelemään itsensä suhteessa luomakuntaan, toisiin ihmisiin, tekemisiinsä, elämän arvoihin jne. Hän tahtoo tietää, kuka hän on. Vastaus tuohon kysymykseen ei ole ilmeinen; se ei löydy muropaketista eikä kirjan takakannesta.

Tiellä tuon kysymyksen ratkaisemiseksi ihminen päätyy pohtimaan kysymystä Jumalasta. Jumalan olemassaolon tai ominaisuuksien tietopuoleinen tarkastelu ei riitä antamaan etsivän sydämeen rauhaa. Ihmisen kaipuu täyttyy vasta sen jälkeen, kun hän oppii tuntemaan Jumalan. Se on enemmän kuin järjellinen ymmärrys tai Jumalan määritteleminen ihmisen keinoin.

Jumalan tunteminen on enemmän. Emmehän sano tuntevamme ketään ihmistäkään, jos olemme nähneet hänen kuvansa ja tiedämme miltä hän näyttää. Jos sen sijaan olemme keskustelleet hänen kanssaan ja jollain tasolla tutustuneet häneen, sanomme tuntevamme hänet. Sama pätee Jumalan tuntemiseen.

Kun ihminen saa armon oppia tuntemaan Luojansa, hän löytää pohjan itsensä määrittelemiseen (1. Kor. 13:12). Itsensä näkeminen Luojansa silmin on kestävä perusta rakentaa käsitystä itsestään. Perimmäinen vastaus kysymykseen ”kuka olen?” löytyy Jumalan tuntemisesta.

Ihmisen tarkoitus ja arvo ovat Jumalassa – jo luomistyön ja kaitselmuksen tähden – joten tie itsensä löytämiseen kulkee meidän rakkaan Herramme valtaistuinsalin kautta.

Jumalaa ’etsimässä’

Jumalan etsimisellä en tarkoita hänen olinpaikkansa, nimensä tai kuvansa etsimistä, vaan juuri mainitsemaani syvempää tuntemista. Ihmisen tarvetta ei riitä täyttämään pelkkä tietoisuus Jumalasta, vaan hän tahtoo tuntea hänet, niin että hänellä on jonkinlainen konkreettinen tuntuma siitä, kuka hän on – ei yleensä – vaan juuri hänelle itselleen. Se on tärkeää. Mitä minua lohduttaa tieto kaukaisesta Jumalasta, jolla ei ole mitään kosketuspintaa elämääni? – Ei mitään.

Ehkäpä tästä samasta syystä Jeesuksen ajan juutalaiset odottivat ja etsivät kuumeisesti messiasta – Jumalan valittua, joka palauttaa Jumalan valtakunnan Israelin keskuuteen. Näille ihmisille ei riittänyt pelkkä tieto Jumalasta, vaan heille Jumala merkitsi henkilökohtaista suhdetta. Siinä Jumala ei ole vain auttaja ja turva, vaan henkilökohtainen kaikki.

Hän ei ollut Jeesuksen ajan etsijöille kuka tahansa Jumala, vaan hän oli henkilökohtainen, niin kuin hän itsensä Moosekselle ilmoitti:

”sinun isäsi Jumala, Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala.” (2. Moos. 3:6)

Tällä tavoin Herra ilmoittaa itsensä toistuvasti Vanhan testamentin sivuilla (1. Moos. 28:13: 2. Moos. 3:15-16; 2. Moos. 4:5; 1. Kun. 18:36; 2. Aik. 30:6). Hän oli ja on henkilökohtainen Jumala – ei ihmismielen kuva, vaan yksi ja sama, mutta jokaiselle henkilökohtainen – siis persoona.

Kyselemällä, kuka tämä messias ja luvattu Mooseksen kaltainen profeetta on, ihmiset eivät etsineet niinkään tiedollista vastausta, vaan vastausta henkilökohtaiseen tarpeeseen. He kaipasivat enemmän – he tahtoivat jonkun, joka Mooseksen tavoin kantaa heidän tarpeensa Kaikkivaltiaalle ja kertoo heille, mitä Jumala heidän elämästään tahtoo.

Tätä ihmiset etsivät, kun kyselevät, kuka tämä ”luvattu profeetta” on. Johanneksen evankeliumin ensimmäisessä luvussa tämä odotus ja etsiminen näkyy erityisen hyvin. Siinä Jerusalemin neuvosto lähettää valtuuston kysymään Johannes Kastajalta ”Kuka sinä olet?” (Joh. 1:19), johon Johannes vastaa:

”’En minä ole Messias.’ ’Mikä sitten?’ he kysyivät. ’Oletko Elia?’ ’En ole’, Johannes vastasi. ’Oletko se luvattu profeetta?’ Hän vastasi: ’En.’” (Joh. 1:21)

Edelleen kuin vaatien fariseukset kysyivät Johannes Kastajalta:

”He kysyivät häneltä: ’Miksi sitten kastat ihmisiä, jos et ole Messias, et Elia etkä se profeetta?’” (Joh. 1:25)

Johannes Kastaja ei ollut ”se luvattu profeetta”, vaikka hän Jumalan profeetta ja Jumalan Pojan edelläkävijä olikin. Hän ei kuitenkaan ollut ”se luvattu profeetta”. Nimittäin nuo sanat viittasivat Mooseksen kansalleen jättämään Herran lupaukseen, johon tutustumme aivan kohta tarkemmin. Lupauksessa puhutaan näet erityisestä persoonasta – ei kenestä tahansa profeetasta, vaan tietystä sellaisesta.

Varmaan tekstin perusteella tiedät jo kenestä on kyse. Johanneksen evankeliumin loppupuolella Johannes Kastajan opetuslapsista ainakin Filippus, josta sittemmin tuli Jeesuksen opetuslapsi, oli tunnistanut kauan odotetun ja etsityn ’luvatun profeetan’:

”Filippus tapasi Natanaelin ja sanoi hänelle: ’Me olemme löytäneet sen, josta Mooseksen laki ja profeettojen kirjat todistavat! Hän on Jeesus, Joosefin poika Nasaretista.’” (Joh. 1:45)

Filippus ja kohta myös Natanael tunnistivat Jeesuksen etsimäkseen Mooseksen lupaamaksi profeetaksi. Jeesus Kristus oli hän, kenet ajanlaskumme alussa henkilökohtaista ja syvempää Jumalan tuntemista etsineet tunnistivat Mooseksen kaltaiseksi luvatuksi profeetaksi:

”Herra, teidän Jumalanne, antaa veljienne joukosta nousta profeetan, joka on minun kaltaiseni. Häntä teidän tulee kuunnella.” (5. Moos. 18:15)

Tämän profetian toteutuminen Jeesuksessa oli erityisen keskeinen tapahtuma sen tähden, että kyseisen persoonan odotettiin vastaavan ihmisen tarpeeseen oppia tuntemaan Jumala entistä syvemmin ja henkilökohtaisemmin. Profetian keskeisyydestä kertoo sekin, että Johannes viittaa tähän profetiaan vielä kolmasti myöhemmin (Joh. 5:46; Joh. 6:14; Joh. 7:40) ja samoin Luukas viittaa siihen kahdesti kaksiosaisen teoksensa jälkimmäisessä osassa (Ap. t. 3:22-26; Ap. t. 7:37).

Katsotaanpa profetiaa nyt tarkemmin, jotta ymmärrämme, minkä tähden kyseinen profetia oli niin keskeinen ja että minkä tähden se oli vastaus ihmisen tarpeeseen tuntea Jumala henkilökohtaisesti.

Jumalan pyhyyden välimies

Otin sitaattiin mukaan tekstiä hieman laajemmalti kuin tuon yhden nimenomaisen Uudessa testamentissa siteeratun jakeen verran. Näin siksi, että ymmärtäisimme ”sen luvatun profeetan” merkityksen saman suuntaisesti kuin ajanlaskun alun ajan juutalaiset. Oleellisin kysymys, johon haemme vastausta, on ”miksi juutalaiset odottivat juuri tämän Mooseksen kaltaisen profeetan olevan vastaus?”

Helppo vastaus on, että he odottivat uutta kansanjohtajaa, joka vapauttaa heidät Rooman miehityksestä. Luulen kuitenkin, että nämä odotukset kohdistuivat ennemminkin messiaasta kertoviin profetioihin. Saattoi olla, että juutalaiset odottivat ”Mooseksen kaltaisen profeetan” ja messiaan olevan yksi ja sama henkilö, mutta näin ei välttämättä ollut. Kysyiväthän lainoppineet Johannekseltakin, onko tämä ”se profeetta”, vaikka Johannes oli vastannut jo kielteisesti kysymykseen messiaasta. Oli siis eri henkilö tai sama, ”luvattu profeetta” oli merkityssisällöltään erillinen käsite messiaaseen nähden. Se kantoi käsitteenä jotain sellaista merkitystä, jota sana ’messias’ ei suoranaisesti pitänyt sisällään.

Ja tuo erityinen merkitys, mikä ”Mooseksen kaltaisella profeetalla” juutalaisille oli käy ilmi lupausta seuraavista kahdesta jakeesta:

”Tätähän te pyysitte Herralta, Jumalaltanne, kun Horebin juurelle kokoontuneina sanoitte: ’Me emme enää kestä kuulla Herran, Jumalamme, ääntä emmekä nähdä tuota suurta tulta, sillä pelkäämme, että kuolemme.’ Herra sanoi silloin minulle: ’Se, mitä he sanoivat, on oikein.’” (5. Moos. 18:16-17)

Mooses oli kansansa välimies Herran ja kansan välissä. Kansa koki Jumalan pyhyyden ja kirkkauden niin valtavana, että he eivät uskaltaneet lähestyä sitä itse. Toisessa Mooseksen kirjassa tästä tapahtumasta kirjoitetaan seuraavasti:

”Koko kansa oli todistamassa jylinää ja leimahtelua. Se kuuli, miten torvi soi, ja näki, miten vuori savusi. Ihmiset vapisivat tämän nähdessään ja pysyttelivät loitolla. He sanoivat Moosekselle: ’Puhu sinä meille, me kuuntelemme. Mutta Jumala älköön puhuko meidän kanssamme, se on meille kuolemaksi.’” (2. Moos. 20:18-19)

Meille Uuden testamentin aikalaisille erottava kokemus Jumalan pyhyydestä on vieras. Se on kuitenkin yksi puoli hänen suuruudestaan. Jumalan pyhyys ei salli epäpuhtaan ja epäpyhän (esimerkiksi synnin) lähestyä häntä. Synti erottaa ihmisen Jumalasta, koska mikään epäpyhä ei kestä Jumalan pyhyydessä. Israelin kansan pelko ja kunnioitus Herraa kohtaa oli täten oikein, niin kuin Herra itse asian tekstissä vahvistaa (2. Moos. 18:17).

Erämaavaelluksen aikana Herra armossaan salli Mooseksen toimia kansan välittäjänä häneen päin. Jumalan pyhyyttä ja sen vaikutusta kuvastaa Mooseksen kasvojen sädehtiminen sen jälkeen, kun hän oli kohdannut Herran (2. Moos. 34:29-30), mikä pelkästään sekin jo kauhistutti ihmisiä. Mitä olisikaan kohdata Jumalan koko pyhyys ilman välittäjää?

Entä mitä kansa odotti ”Mooseksen kaltaiselta profeetalta”? – He odottivat välittäjää, joka puhuu heille Jumalan sanoja ja toisaalta vie heidän asiansa Jumalan luo. He odottivat persoonaa, joka johdattaisi heidät syvempään Jumalan tuntemukseen. He kokivat olevansa vajaita – he tahtoivat enemmän, tuntea Herran paremmin – mutta Jumalan pyhyyden vaatimus kauhistutti heitä. Vaikka he janosivat kohdata Jumalan, he tiesivät epäpuhtautensa erottavan heidät hänestä, ketä he kaikkein eniten halasivat. Kyseessä on jotain samaa kuin laulussa ’Päivänsäde ja menninkäinen’ – toki vain paljon suuremassa mittakaavassa.

Uuden testamentin valaisemina me tiedämme, että Jeesus oli vastaus tähän tarpeeseen. Hän on ”se luvattu profeetta”, joka tuo Jumalan pyhyyden meidän lähellemme. Hän on sanansaattaja, jota meidän tulee kuunnella. Hän näet puhuu elävän Jumalan sanoja!

Jumalan rakkaus

Jeesus tuli ”Mooseksen kaltaisena profeettana” ilmoittamaan meille Jumalan tavalla, joka täydentää tietämystämme hänestä merkittävästi. Nimittäin, jos Jumala edustaisi meille pelkästään hänen pyhyytensä vaatimusta, hän olisi etäinen huolimatta siitä, että hänen tahtonsa on ollut aina laupias ja hyvä ihmistä kohtaan.

Jeesus – ihmisen ja Jumalan Poika – tuli ilmoittamaan meille Jumalan henkilökohtaisella tavalla. Näin hän täytti sen tarpeen, mitä Mooseksen kaltaista profeettaa odottaneet hurskaat janosivat.

”Siksi minä annan heidän omien jälkeläistensä joukosta nousta profeetan, joka on sinun kaltaisesi; minä panen sanani hänen suuhunsa, ja profeetta puhuu kaiken, minkä minä hänen puhuttavakseen annan. Jos joku ei kuuntele niitä sanoja, jotka hän minun nimissäni puhuu, minä itse vaadin tilille sen miehen.” (5. Moos. 18:16-17)

Jeesuksessa lupaus täyttyi mitä ihmeellisimmällä tavalla. Hän on ihminen ja Jumala – hän syntyi juutalaisesta äidistä ollen kuitenkin jumalallista alkuperää ja sukua – Jumala itse. Täten hänen sanansa ovat Jumalan sanoja – eivät vain ihmisen välittämiä, vaan ihmiseksi tuleen Jumalan autenttisia sanoja!

Jeesus ei siis täyttänyt lupausta vain ihmisten odotusten osalta, vaan hän antoi paljon enemmän. Ennen kaikkea hän antoi Jumalalle ’kasvot’ – rakkauden ja henkilökohtaisen välittämisen kasvot. Jeesus itse on lihaksi tullut todistus siitä, miten Jumala on valmis tulemaan ihmisten pariin rakentaakseen sillan ihmisen ja Jumalan väliin syntyneen kuilun yli, mitä ihminen itse ei koskaan pystynyt ylittämään.

Jeesuksessa Kristuksessa näemme Jumalan rakkauden kasvot. Hän ei ole etäinen, pyhä ja armollinen Jumala, vaan Jumala, joka rakkautensa tähden tulee lähelle ihmistä.

Rakkaus ei vähennä piiruakaan hänen arvoaan pyhänä ja armollisena maailmankaikkeuden Luojana ja ylläpitäjänä – se vain korostaa sitä. Kuinka paljon ’helpompaa’ olisi olla armollinen ja pyhä etäältä kuin läheltä rakastaen? Jeesuksessa Kristuksessa näemme, miten Jumalan pyhyys ja rakkaus yhdistyvät samassa persoonassa.

Mitä Jeesus ”Mooseksen kaltaisena luvattuna profeettana” teki meidän edestämme, on jotain valtavan suurta! Ajattele, miten hän omalla esimerkillään ja sanoillaan teki tunnetuksi Jumalan rakkauden niin ’päällekäyvän’ henkilökohtaisella tavalla. Jeesus teki mahdolliseksi tuntea Jumalan henkilökohtaisella tasolla, niin ettemme vain tiedä Jumalaa tai jotain hänestä, vaan saamme Jeesuksessa tänäkin päivänä oppia tuntemaan Jumalaa.

Jeesus Kristus valmisti tien, jota pitkin me tänäkin päivänä kuljemme yhä syvenevään jumalasuhteeseen Luojamme kanssa. Mikä siunaus meille onkaan annettu Jeesuksen persoonassa ”luvattuna profeettana”!

Elämämme on Jumalan rakkauden heijastus

Sen perusteella, mitä Jeesus on tehnyt edestämme, tunnemme Herran henkilökohtaisella tasolla – emme etäisenä pyhänä tuomarina – vaan Jumalana, joka tulee lähelle ja välittää aidosti.

Jokapäiväistä kanssakäymistä Herran yhteydessä korostavat myös lupauksessa annetut kehotus kuunnella (= ei vain kuulla, vaan kuulla ja vastaanottaa) tämän ”luvatun profeetan” sanoja (”Häntä teidän tulee kuunnella”) ja toisaalta varoitus heille, jotka hänen sanansa torjuvat:

”joku ei kuuntele niitä sanoja, jotka hän minun nimissäni puhuu, minä itse vaadin tilille sen miehen.”

Jumala ei jättänyt meitä rakentamaan jokapäiväistä elämää yksinämme tai puurtamaan kerran toteutuneen sovitustyön varaan. Sen sijaan rakennamme elämää yhdessä hänen kanssaan, joka on meidät lunastanut! Hän on joka päivä läsnäoleva Herramme. Hän elää ja hän puhuu; Jeesuksen sanat ovat pelastavia sanoja.

Kuten luimme, Herra käski omiaan – Israelin kansaa ja Uuden testamentin uskovia – kuuntelemaan tätä profeetta Jeesusta. Herra on puhunut omilleen sanassaan kautta aikojen, ja edelleen hän puhuu Raamatun sanojen välityksellä Pyhän Hengen kautta meille eläviä sanoja.

Jeesus puhuu meille siitä, minkä hän itse eli todeksi tässä ajassa osoittaen, että sisällinen sydämen rakkaus toteuttaa Jumalan pyhyyden vaatimuksen. Pelastumme yksin armosta Kristuksen sovitustyön kautta, ja ottamalla vaarin hänen sanoistaan – kuuntelemalla häntä – saamme kokea, mitä on elää Jumalan yhteydessä.

Saamme heijastaa hänen rakkauttaan niin kuin Mooses heijasti Jumalan kirkkautta kasvoillaan (2. Moos. 34:29-30). Mooseksen tavoin me, jotka elämämme Herramme läheisyydessä, heijastamme hänen vaikutustaan. Ei liene yllätys sekään, että kaikki oleellinen tästä rakkauden heijastuksesta on sanottu rakkauden kaksoiskäskyssä:

”Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. Tämä on käskyistä suurin ja tärkein. Toinen yhtä tärkeä on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Näiden kahden käskyn varassa ovat laki ja profeetat.” (Matt. 22:37-40)

Tämä on se, mitä Jeesus eli omassa elämässään todeksi. Se on kaikki, mitä Jumala odottaa ihmiseltä. Se on paljon enemmän, mitä ihminen itsessään kykenee Jumalalle antamaan. Mutta Kristuksessa sekin on vaatimuksena täytetty puolestamme. Kiitetty olkoon Jeesus!

Rakkauden kaksoiskäskyssä on kuitenkin viisaus myös koskien jokapäiväistä elämäämme. Se on siunauksen tie. Se on myös vastaus kysymyksiin, joita ihminen esittää yrittäessään määritellä omaa arvoaan ja tarkoitustaan.

Löydä itsesi Jumalassa

Tekstin alussa pohdimme ihmisen tarvetta määritellä itsensä ja löytää vastauksia koskien ihmisen arvoa, merkitystä ja tarkoitusta. Luetun perusteella voimme todeta, että niihin kaikkiin löydämme vastauksen ”luvatussa profeetassa, jota meidän tulee kuunnella”. Hänessä ei ole pelkästään vastauksia ihmisyyden perimmäiseen kysymyksiin yleensä, vaan vastaukset sinun henkilökohtaisiin arvokysymyksiisi. Ei vain ihmisille yleensä, vaan juuri sinulle!

Kristus on ainoa tie syvempään Jumalan tuntemiseen. Kysehän on Jumalan tuntemisesta – ei tietämisestä. Täten kysyessäsi itseltäsi ”kuka olet?” käänny mieluummin Kristuksen kuin peilin eteen. Vastaus ihmisyyden suuriin kysymyksiin löytyy Luojan aivoituksista, koska hän kaiken Luojana on myös arvon ja merkityksen antaja.

Ja jos tahdot oppia Luojan tuntemaan – ei vain tietämään, käänny Kristuksen puoleen. Hänessä sinä opit tuntemaan Jumalan; hän ei tullut ’vain’ ihmistä lähelle, vaan jopa ihmiseksi, jotta todella tuntisimme hänet.

Herramme Jeesus Kristus ei ole etäinen armon antaja, vaan hän on luonamme joka päivä. Katso Kristukseen – näe hänessä itsesi lunastettuna. Katso uudelleen – ja näe hänessä myös lähimmäisesi. Mikä siunaus ja yltäkylläisyys meillä onkaan hänessä, jonka Jumala lähetti luoksemme, että oppisimme tuntemaan hänet – henkilökohtaisesti.

Pohdittavaa

Kuka on ”se luvattu profeetta?”
Millaiset Jumalan kasvot löydämme Kristuksessa?
Mitä se merkitsee meidän itsemme kannalta?