Lainattu tekstini on Roomalaiskirjeen alkutervehdyksistä, joissa Paavali esittää vilpittömät pahoittelunsa Rooman vierailun jatkuvasta viivästymisestä. Hän ei pyydellyt asiaa anteeksi seurakunnalta, koska Roomassa ei häntä tiettävästi odotettu tulevaksi, kuten esimerkiksi Korintissa tehtiin.

Kaikki jakavat yhdessä toisensa. (Kuva Barbara Bonanno Pixabaystä)

Kirjeessä Paavali oikeastaan kutsuu itsensä vierailulle Roomaan, jotta voi edelleen sieltä käsin suunnitella evankeliointimatkaa läntiseen Roomaan.

”Jumala, jota henkeni voimalla palvelen julistaessani evankeliumia hänen Pojastaan, todistaa, että muistan teitä aina rukouksissani. Alati rukoilen, että vihdoin saisin tulla teidän luoksenne, jos se on Jumalan tahto. Kaipaan päästä tapaamaan teitä, jotta voisin antaa teille jonkin hengellisen lahjan ja näin vahvistaa teitä, tai paremminkin, jotta puolin ja toisin saisimme rohkaisua yhteisestä uskostamme.” (Room. 1:9-12)

Tekstissä Paavali välittää tuntojaan ja kertoo halustaan vierailla Rooman seurakunnassa. Paavali kirjoitti tämän kirjeen todennäköisesti kolmannen lähetysmatkansa loppupuolella Korintin kaupungista noin vuoden 57 tienoilla. Tuolloin Paavalin nimi oli varmasti tuttu suurimmalle osalle silloisen Rooman valtakunnan kristityistä. Olihan hänen kirjoittamiaan kirjeitäkin tiettävästi kierrätetty seurakunnissa jo pitkään, minkä lisäksi kirjeen lopputervehdyksistä päätellen Paavali tunsi henkilökohtaisesti monia Rooman seurakunnan jäseniä. Paavali todennäköisesti tunnettiin jo tuolloin ’pakanain apostolina’, koska hän itsekin kirjeen ensimmäisissä jakeissa tuolla nimityksellä itsensä esittelee.

Paavalin nöyryys

Se, mikä Paavalin sanoissa minua jäi puhuttelemaan, on tämän suuren Jumalan miehen olemuksesta huokuva vilpitön nöyryys niin Jumalaa kuin uskovia veljiä ja sisaria kohtaan.

Hän ei aloita kirjettään vuolaalla työnsä esittelyllä tai kerro tuhatta ja yhtä hyvää syytä vierailun viivästymiseen. Hän ei kuittaa kauan odottamansa vierailun pitkittymistä vaikkapa kutsumalla Rooman seurakuntalaisia vastavuoroisesti ’kyläilemään’ Korinttiin, missä hän sillä hetkellä vielä jonkin aikaa majaili. – Ei, Paavali toki pahoittelee estymistään tulla, mutta samaan hengenvetoon hän toteaa viivästyksen ja sen syiden olevan loppuviimeksi paremmissa käsissä: ”jos se on Jumalan tahto”.

Paavali ei myöskään tahtonut vierailla Roomassa seurakunnan tai kaupungin koon eikä seurakunnan hyvän maineen tähden (Room. 1:8), vaan hänen halunsa vierailla perustui haluun palvella koko seurakuntaa ollen itse Jumalan instrumentti – hänen työnsä välikappale. Hän tunsi, että hän voisi jakaa Rooman seurakunnan kanssa Jumalan Pyhän Hengen antaman lahjan, joka olisi omiaan vahvistamaan koko seurakuntaa – niin paikallisesti kuin globaalisti. He siis rakentuisivat keskinäisestä yhteydestä, mutta samalla myös Jumalan suunnitelma evankeliumin leviämiseksi valtakunnan länsiosaan menestyisi.

Suomenkielisissä käännöksissä käytetyn teonsanan ’antaa’ (Room 1:11) voi vaihtoehtoisesti kääntää myös sanaksi ’jakaa’. Tällöin lausetta ei voisi tahattomasti ymmärtää väärin niin, että vain Jumalan valtuuttama ’suuri pakanain apostoli’ olisi ollut arvollinen toimittamaan jonkin siunauksen seurakunnalle. Lauseen merkitys on luettava paremminkin niin, että Paavali tahtoo jakaa yhdessä muiden kristittyjen kanssa ne lahjat, jotka Herra Jumala on hänelle jaettavaksi antanut. Paavali oli siis Jumalan valtuuttama palvelija, Herransa asialla. Hän ei siis ollut joulupukin tavoin jakamassa lahjoja, vaan ajatus on, että Paavali jakaisi Herran lahjan yhdessä seurakunnan kanssa tullen itse yhtä lailla osalliseksi siitä.

Antamista ja jakamista kaikkien yhteiseksi hyväksi

Näin ollen Paavali tekee tyhjäksi väärän luulon siitä, että hänen vierailunsa olisi yksipuolista antamista. Hän ei hetkeäkään epäillyt, että hänen osansa olisi vain jakaa saamansa lahja seurakunnalle tämän jäädessä edunsaajaksi. – Ei, Paavali sanoo:

”…tai paremminkin, jotta puolin ja toisin saisimme rohkaisua yhteisestä uskostamme.”

Millainen veljeys näistä sanoista huokuukaan! Paavali, yksi kristillisen seurakunnan suurimpia opettajia, ei kulkenut bisnesluokassa viiden tähden hotellista toiseen sädekehä päänsä päällä tavaten vain harvoja ja valittuja seurakuntien johtajia, vaan hän ’veljeili’ kaikkien kanssa rotuun, sosiaaliluokkaan, sukupuoleen tai ulkonäköön katsomatta.

Paavali tuli seurakuntaan – ei opettamaan ja jakamaan itsestään, vaan myös itse oppimaan, saamaan rohkaisua ja rakentumaan yhteisestä uskosta. Hän ei jakanut muille, vaan jakoi yhdessä toisten kanssa sen hyvä, mitä Herra oli hänen kauttaan heille suonut. Hän oli varma siitä, että jos Jumala jakaa hänen kauttaan seurakunnalle lahjojaan, niin Jumala jakaa myös seurakunnan toisten jäsenten kautta myös hänelle lahjojaan. Näinhän hän myös opetti: seurakunta rakentuu yhteisestä uskosta.

Voimme siis todeta, että vuosien varrella Paavali oli todellakin kasvanut yhä enemmän Kristuksen kaltaisuuteen. Hänestä huokui sama lämmin nöyryys, jota Jeesus, meidän Herramme, osoitti ihmisiä kohtaan vaeltaessaan keskuudessamme.

Ottakaamme opiksemme Paavalin esimerkistä

En täten voi kuin ihailla Paavalia – tai Jumalan Pyhän Hengen työtä hänessä. Olkoon hänen esimerkkinsä tienviitta myös meille. Vallitkoon samanlainen veljeys niin omassa sydämessämme, kuten seurakunnissa seurakunnan johtajien kuin koko seurakunnan keskuudessa.

Kokoontuessamme yhteiseen jumalanpalvelukseen olkaamme valmiit sekä nauttimaan niistä lahjoista, joita Herra meille tahtoo seurakuntansa välityksellä lahjoittaa, kuin myös jakamaan lahjoja, joita Herra tahtoo juuri meidän kauttamme jakaa.

Nöyryys Jumalan edessä niin kuin myös uskovien kesken on perusta elävälle seurakuntayhteydelle, jota me jokainen pohjimmiltaan janoamme. Älkäämme siis tulko seurakunnan keskelle vain saamaan tai vain antamaan, vaan tulkaamme kaikki yhdessä jakamaan lahjoja, joita Herramme on meille antava. Rakentukaamme yhdessä hänen lahjoistaan ja iloitkaamme yhteisestä uskosta Herraan Jeesukseen Kristukseen. Aamen.

Pohdittavaa

Olenko seurakunnassa a) antaja, b) edunsaaja c) sekä että?
Olenko Paavalia parempi – miksen nöyrtyisi?