Mystinen otsikkoni muistuttaa siitä, että Jumalan valtakunta ei täällä ajassa ole aina selkeästi nähtävissä. Sen tunnistaminen on vaikeaa, jos odotan sen ilmestyvän vain jollain tietyllä juuri minua miellyttävällä tavalla.

Danielin vastaus kuninkaalle (Briton Rivière, 1890)

Aloitan tämän pienen pohdintani evankeliumin tekstillä:

”Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan, niin teille annetaan kaikki tämäkin.” (Matt. 6:33)

Kysyn sinulta, uskotko sinä tämän? Kysyn vielä toistamiseen, uskotko todella niin, että uskallat laskea elämäsi perustan tämän varaan? Tarkoitan sitä, että onko Jumalan valtakunta elämässäsi ensimmäisellä sijalla silloinkin, kun luottamuksesi horjuu ajallisen maailman haasteissa?

Monesti me kyllä ’uskomme’, mutta sitten kun näkeminen ja usko ovat ristiriidassa, me alamme epäillä tai jos emme epäile, niin ainakin syytämme Jumalaa lupausten pettämisestä tai vähintään hidastelusta.

Jumalan valtakunta toimii toisenlaisten periaatteiden ja lainalaisuuksien varassa kuin tämä maailma, jossa elämme. Silti Jumalan valtakunta on läsnä täällä meidän keskellämme tässä ajassa, mikä tietenkin luo välillä meidän mieliimme ristiriidan. Ristiriita syntyy siitä, kun tämän ajan tapahtumat eivät korreloi meidän käsitystemme kanssa. Kun rauhan vaihtuu sodaksi, tai valhe voittaa totuuden. Ja vaikka niin hetkellisesti käy, Jumalan valtakunta on ja pysyy.

Otan esimerkin. Teen pienen koukkauksen Babyloniaan noin 2600 vuotta sitten. Palautapa mieleesi Jumalan palvelija nimeltä Daniel. Luen Danielin kirjan alusta 4 jaetta.

”Juudan kuninkaan Jojakimin kolmantena hallitusvuotena hyökkäsi Babylonian kuningas Nebukadnessar Jerusalemia vastaan ja saartoi sen. Herra antoi hänen käsiinsä Jojakimin, Juudan kuninkaan, sekä osan Jumalan temppelin pyhistä esineistä. Nebukadnessar vei saaliinsa Sinearin maahan ja sijoitti sen siellä jumalansa temppelin aarrekammioon. Kuningas käski eunukkiensa päällikön Aspenasin valita israelilaisten joukosta, sekä kuninkaallisesta suvusta että ylimysperheistä, kauniita poikia, joissa ei ollut mitään vammaa ja jotka olivat viisaita, älykkäitä ja oppivaisia, niin että he pystyisivät palvelemaan kuninkaan hovissa, ja käski opettaa heille kaldealaisten kieltä ja kirjallisuutta.” (Dan. 1:1-4)

Miltä sinusta tämä kuulostaa? Huomaatko, miten tekstissä Jumalan valtakunta murtautuu esiin? Totta. Hädin tuskin näkyvästi, mutta murtautuipa kuitenkin. Tuli Babylonia, valloitti Juudan, piiritti Jerusalemin, ryösti sen ja vei väen parhaimmiston mukanaan Babylonian hoviin. Ja tietenkin pian tämän jälkeen armeija hävitti loputkin Jerusalemista ja siirsi koko joukon asumaan muualle. Miltä tämä kuulostaa?

Tunnet historian, joten se on helppo selittää tarkoitus ja kääntää ikävä mukavaksi. Entä jos Juudan tilalla olisi meidän maamme? Ja entä jos ei puhutakaan historiasta vaan puhutaan nykyhetkestä, jolloin emme voi viisastella jälkiviisaudella. Inhimillisesti ajatellen tämän näköinen Jumalan valtakunta ei näytä kovin ylevältä. Ehkä siinä nousisi kysymys siitä, mitä se Jumalan huolenpito on.

Vaan oletko ajatellut, että Jumalan valtakunta voi tulla tälläkin tavalla? Ei se varmastikaan siltä tuntunut, kun Babylonia hävitti, ryösti, raiskasi ja tappoi. Mutta siitä huolimatta Jumala hallitsi tässäkin tilanteessa. Ei hän katsellut voimattomana Nebukadnessarin valtaa ja voivotellut kyvyttömyyttään auttaa kansaansa. Tekstihän sanoo, että tämä oli Jumalan suunnitelma:

”Herra antoi hänen käsiinsä Jojakimin, Juudan kuninkaan, sekä osan Jumalan temppelin pyhistä esineistä”

Isot linjat näyttivät siltä, että Jumala olisi hylännyt kansansa. Ei se kuitenkaan niin mennyt. Hänellä oli toinen suunnitelma, mitä ihmisen mieli ei tavoittanut. Se oli Daniel. Jumala vei oman edustajansa maailmanvalta Babylonian hoviin. Niin se vain meni. Ja tiedätkö, mitä Daniel siellä Babylonian hovissa teki? Hän toimi Nebukadnessarin neuvonantajana. Hän oli Jumalan ääni jumalattoman Babylonian hovissa. Tämä oli osa Jumalan valtakunnan suunnitelmaa.

Daniel eli hovissa ja palveli oman maansa valloittanutta kuningasta ja virkakoneistoa. Silti hän ei myynyt Jumalaansa eikä omaa kansaansa. Hän ei antanut piiruakaan periksi siitä, kuka oli hänen Jumalansa. Hän vaikutti kaikessa oman kansansa parhaaksi ja toteutti Jumalan tahdon.

Daniel oli Jumalan lähettämä mies omalla paikallaan. Toiminnallaan hän oli estämässä Nebukadnessarin suurimmat virheet. Hän pelasti oman kansansa monet kerrat heidän siitä juuri mitään tietämättä. Ja sen hän teki, koska Jumala antoi hänelle siihen mahdollisuuden. Hän palveli hovissa aina siihen saakka, kunnes Babylonian valta murtui ja Persiasta tuli maailmanvalta. Tähän tuo Danielin kirjan johdantoluku päättyykin.

”Ja Daniel eli hovissa kuningas Kyyroksen ensimmäiseen hallitusvuoteen asti.” (Dan. 1:21)

Daniel muuten jatkoi hovissa neuvonantajana myös Persian vallan aikana, kun Kyyros hallitsi (Dan. 10:1), mutta ei siitä nyt enempää.

Tällä esimerkillä tahdoin vain osoittaa, että Jumalan valtakunta voi ilmestyä meidän ajassamme varsin arvaamattomalla tavalla. Olemmeko me silloin valmiit hyväksymään sen? Kykenemmekö näkemään itsemme Jumalan suunnitelmassa jopa silloin, kun kaikki ajallinen kääntyy meitä vastaan? Jätän sinut tätä miettimään, kun nyt palaan muinaisesta Babyloniasta meidän aikaamme.

Kyse on yksinkertaisesti vain siitä, minkä varaan elämääni rakennan. Jos rakennan sitä useammalle tukijalalle, se on tuomittu sortumaan, mikäli tukijalat eivät kaikki ole kestävällä perustalla. Ajallinen pettää, ikuinen kantaa. Kun rakennan elämäni Jumalan valtakunnan varaan, ei ajalliset myrskyt kaada minun venettäni. Mitä enemmän olen kiinni ajallisessa, sitä enemmän elämääni mahtuu pelkoa tästä ja tuosta.

”Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan, niin teille annetaan kaikki tämäkin.” (Matt. 6:33)

Ohje on perin yksinkertainen ymmärtää, sisäistäminen ja toteutus sen sijaan ottanee yhden elämän ajan.