Moni hyvä aikomus on jäänyt toteutumatta, koska se on törmännyt esteeseen nimeltä ”minä itse” tai ”minun”. Myös moni hyvä hanke on lupaavasta alusta huolimatta kaatunut tai pysähtynyt esteeseen nimeltä ”minä” ja ”minun”. Tarkoitan hetkeä, kun yhteinen innostus – ”me” ja ”meidän” – kutistuu poissulkevaksi ja omistavaksi ”minä” tai ”minun” asiaksi.

Mitä ihminen yrittää ottaa itselleen tai pitää sen itsellään, se pilaantuu hänen käsissään. Taita puusta oksa muistoksi ja tuo se kodin lämpimään hyllylle tuomaan iloa sinulle. Miten käy? Taita luonnosta kaunis kukka matkaasi sulostuttamaan teitäsi. Miten käy? Mitä tahdot pitää itselläsi, on tuomittu pilaantumaan ja kuihtumaan käsiisi.

Mikset nauttisi siitä, minkä on auliisti antanut kukoistaa? Nauti ja anna sen kukoistaa kaikille. Mielestäni valtameri on hyvä esimerkki. Se on kaunis ja kukoistaa kaikille, koska kukaan ei voi sanoa, että tämä meri on minun ja vain minun. Ja niin on taivaskin – yhtä kaunis jokaiselle, joka vain katsoo sen kauneutta.

”Kaikin tavoin olen teille osoittanut, että näin, työtä tehden, tulee huolehtia vähäosaisista muistaen Herran Jeesuksen omat sanat: ’Autuaampi on antaa kuin ottaa.’ ”” (Ap. t. 20:35)

Merkittävä – sitäkö tahdon olla?

Tuo tarve omistaa ja pitää itsellä, nousee ehkäpä tarpeestamme hallita omaa elämää pikkujumalina. Mikä on minun, minä hallitsen sitä. Minun elämäni, minun aikani, minun rahani, jne. Syntiinlankeemuksen jälki näkyy näin ajattelussamme.

Jumalalle omistautunut ihminen puolestaan näkee kaikessa Jumalan omistajan paikalla. Hän nauttii siitä, mitä hänen Isällään on. Jumalalle kuuluu elämä, aika, raha, jne. Miten eri tavoin suhtaudunkaan elämään, aikaan ja rahaan, kun en pidä niitä kitsaasti ominani vaan Jumalan omina?

Periaatteessa mikään ei muutu, mutta kaikki muuttuu. Näkökulma kääntää kaiken päälaelleen. Mikä on minun, se on pois muilta. Mikä on Jumalan, se siunaus jokaiselle.

Tahdonko olla merkittävä, koska minä olen tai minulla on jotain? Vai olenko merkittävä, koska Jumala omistaa minut ja kuulun hänelle? Kukin valitsee näkökulmansa. Minäkin tahdon olla merkittävä, mutta minun ei tarvitse etsiä merkittävyyttä itsestäni, koska löydän sen Jumalan katseesta. Se, miten hän katsoo minua omana rakkaanaan, antaa merkityksen.

Ikävä kyllä minullakin on silti monesti tapana etsiä merkittävyyttä vertaamalla itseäni muihin. Jos olen enemmän sitä tai tätä hyvää tai vähemmän tuota huonoa, olen muka merkittävämpi kuin joku toinen. Ei se niin ole. Minun merkitykseni on siinä, että saan heijastaa Jumalani rakkautta tässä maailmassa.

Martin Luther King merkittävyydestä

Martin Luther King Jr. tiesi hänkin, että ihminen tahtoo olla merkittävä. Yksi monista hänen kuuluisista sloganeista kuuluu näin:

”Everybody can be great because everybody can serve…. You only need a heart full of grace.”

”Jokainen voi olla merkittävä, koska jokainen voi palvella… Tarvitset vain sydämen täynnä armoa.” (Martin Luther King Jr., 4. Helmikuuta 1968)

Tämä usein kuultu sitaatti puhuu siitä, ettei merkittävyyttä (”be great”) mitata sillä, mitä minä olen tai minulla on. Merkittävyys syntyy siitä, miten heijastan Jumalan armoa ja rakkautta lähimmäisilleni.

Kingin sitaatti kuulostaa ylevältä – ehkä idealistiselta, mutta hänen sanomansa avautuu varsin konkreettisesti, jos luemme vähän pidemmälti, mitä hän puheessaan sanoi. Tämän puheen hän piti noin 2 kuukautta ennen kuolemaansa. Tässä on sitaattia ympäröivä puheen osa suomeksi käännettynä. Löydät sen helposti netistä myös alkuperäiskielellä.

”Jos haluat olla tärkeä – merkittävä. Jos haluat tulla tunnustetuksi – merkittäväksi. Tiedä, että se, joka on teidän keskuudessanne suurin, on oleva teidän palvelijanne. Se on uusi määritelmä suuruudelle -merkittävyydelle. Antamalla tämän suuruuden määritelmän, se tarkoittaa, että jokainen voi olla suuri, koska kaikki voivat palvella. Et tarvitse korkeakoulututkintoa palvellaksesi, et kieliopillista sujuvuutta. Sinun ei tarvitse tuntea Platonin ja Aristoteleen kirjoituksia palvellaksesi. Ei tarvitse tietää Einsteinin suhteellisuusteoriaa, ei fysiikan termodynamiikan toista lakia. Tarvitset vain sydämen, joka on täynnä armoa, rakkauden luoman sielun. Ja niin sinä voit olla se palvelija.” (Martin Luther King Jr., 4. Helmikuuta 1968)

Toisin sanoen, et tarvitse itsellesi yhtään mitään, jotta voisit olla merkittävä. Jumalan rakkauden heijastaminen ja jakaminen riittää. Se on kaikki. Mitä merkittävämpää voisin tehdä kuin jakaa siitä, mitä olen Jumalalta saanut?

Tätä Jeesus opetti opetuslapsille. Hän opetti sitä ennen kaikkea kaikessa, mitä hän teki. Jeesus antoi meille käytännön esimerkin palvelemisesta, elämän arvostamisesta, kunnioittamisesta, jne. Hän antoi esimerkin siitä, mitä on olla merkittävä.

Ja tänäänkin Jumalan rakkaudella on asuinpaikka ihmisten keskellä. Kutsumme sitä sanalla seurakunta. Seurakunta ei ole suljettu lasimalja, jossa rakkaus säilyy elävänä. Rakkaus ole näyttelyreliikki, jota säilytetään arkiston (lue: kirkkosalin) pimennossa. Se ei näet säily seurakunnassakaan, ellei se saa vapaasti virrata siellä ja sieltä ulos. Tätä on rakkaus, joka tavoittaa ihmisen.

Antakaamme rakkauden virrata. Ja siihen me emme tarvitse muuta kuin sydämen, joka on täynnä armoa, jonka Jumala on sinne vuodattanut.

Siinä on kaikki ollaksesi merkittävä.