Aloitan pienen pohdintani apostoli Paavalin kehotuksella, jonka hän kirjoitti kirjeessään Kolossan seurakunnalle lopputervehdysten alkuun:

Kello – illuusio tulevasta ja menneestä. Ja sekin osoittaa aina vain tätä hetkeä. (Kuva Gerd Altmann Pixabaystä)

”Olkaa kestäviä rukouksessa ja siinä kiittäen valvokaa.” (Kol. 4:2)

Kehotus on moniulotteinen ja syvä. Kestävyys viittaa jatkuvuuteen ja suhteen ylläpitämiseen. Sehän on rukouksen syvintä olemusta. Rukous puolestaan on asioiden kantamista Jumalan eteen, mihin sisältyy myös irti päästäminen. Kun kannan rukouksin asiani – tai mieluummin itseni ja lähimmäiseni – Jumalalle, päästän itse irti ja luotan rukoukseni kohteen kokonaan Jumalalle.

Kiittäen valvokaa

Paavali puhuu myös kiitoksesta. Kiitos ja kiitollisuus on elämää ylläpitävä voima käytännön arjessa. Jumalasuhteessa kiitollisuus syntyy Kristuksen rakkaudesta. Usein sanotaan, että kiitollisuus syntyy rakkaudesta Jeesukseen. Täsmentäisin kuitenkin tätä sanomalla, että kiitollisuus on pikemmin vajavainen vastauksemme Kristuksen rakkauteen. En usko, että minun rakkauteni Kristusta kohtaan synnyttäisi olosuhteet ylittävää kiitollisuutta minussa. Ei, kiitollisuus syntyy siitä, että ”Kristus on ensin rakastanut meitä” ja rakastaa yhä edelleen virheistämme huolimatta.

Viimeinen kehotus on valvoa. Se ei tarkoita kiintopisteen siirtämistä tulevaisuuteen (suunnitelmat ja huolet) eikä se tarkoita sen enempää menneen vatvomista (syntejä virheitä).

Valvominen on tämän hetken toimintaa. Etten nukahda niin, että kadotan otteeni tästä päivästä. Jokainen tietää, mitä se on, kun havahtuu hereille.

Kuljet ’unessa’, kun olet ajatuksissasi ja mietit päivän menneitä tapahtumia – elät menneessä. Tai sitten pohdit tulevan illan tapahtumia – siis elät kuvitelmissa siitä, millainen iltasi tulee olemaan. Niin tai näin, kuljet eteenpäin ajatuksissasi, kun vain tapahtuu odottamaton. Kompastut, kuulet kovan äänen, näet poikkeavaa tai tunnet kipua kehossasi. Ja kas kaikki ’unet’ katosivat ja olet läsnä. Sitä on ’herätys’, havahtuminen ja valvominen. Valvot, kun olet tässä – olet tietoinen ja asemapaikallasi kehossa.

Valvominen rukouksessa tarkoittaa samaa. Se on sitä, kun hengellinen katseesi ei harhaile tulevassa eikä mennessä, vaan se on kiinnittynyt Kristukseen. Olet läsnä Jumalasi edessä; sitä on olla valveilla: ”kiittäen valvokaa”.

Kiitollisuus asuu eilisen ja huomisen välissä

Tämän päivän kiitollisuus nousee eilisestä ja tulevasta. Mitä on ollut, se olkoon kiitokseni aihe. Mutta kiitokseni nouskoon myös siitä, mitä on tuleva. Ja miksi niin? – Sekä mennyt että tulevat ovat kummatkin minulle täysin vieraat. Ne ovat sellaista, mihin minulla ihmisenä ei ole pääsyä eikä osallisuutta. Milloin viimeksi olen käynyt menneessä? En tarkoita ajatusmatkaa mieleni värittämään aikaan.Tai milloin viimeksi olen matkannut hetkeäkään tulevaan ilman, että sekin olisi vain mielikuvitusmatka jonnekin?

Sekä mennyt että tuleva kuuluvat Jumalan valtakuntaan. Ne ovat hänen yksinaluettaan ja hänen hallintavaltansa alla. Voin ajatuksissa kulkea menneeseen, mutta en siellä voi mitään tehdä. Se on vain kuvitelma; se on muuttunut jo mielessänikin. Ja tuleva – sekin on Jumalan hallinta-aluetta. Turhaan sinne kurkotan. Hetkeäkään nykyisestä tulevaan en pääse – ja mitä minä siitä murehtimalla voittaisin?

Rukouksessa päästän irti kummastakin: eilisestä ja huomisesta. Ja mitä jää jäljelle? -Tämä päivä ja hetki. Se on Jumalan lahja minulle. Se on minun pieni kotini tässä ajan ja paikan mittavassa universumissa. Preesens on juuri sopivan kokoinen pieni pala elämää minua varten; sellainen kappale, jonka saatan nauttia sellaisenaan.

Elämä Kristuksen lähellä tässä hetkessä on onnellisen elämän salaisuus. Luotan menneen ja tulevan Jumalalle ja elän tätä päivää hänen kanssaan. Mennyt ja tuleva kuuluvat hänen hallintavaltaansa, ei minun. Miksi siis kurkottaisin sinne?

Minulle kuuluu preesens, nykyhetki, ja senkin olen luovuttanut kaikkinensa sinun käsiisi, rakas Jeesus. Mitä minulle siis jää? -Vain kiitollisuus. Tämä on kiitollisuuden kylläistä elämää, kunhan sen vain osaisi ja muistaisi.

”Olkaa kestäviä rukouksessa ja siinä kiittäen valvokaa.” (Kol. 4:2)

Pohdittavaa

Mitä kaikkea yhteen pieneen kehotukseen mahtuukaan, kun siihen liittyy Jumala?