Tieteessä – etenkin mittaustuloksin havainnoitavissa luonnontieteissä – käytetään termejä ’luotettavuus’ ja ’pätevyys’ arvioitaessa yksittäisen tutkimuksen arvoa ja onnistumista.

Tieteelliseen tutkimukseen liitettynä luotettavuus viittaa toistettavuuden vaatimukseen. Jotta tutkimusta voidaan pitää luotettavana, tutkijoiden on voitava toistaa tutkimus ja päästä samankaltaisiin tuloksiin. Tutkimuksen toistettavuuden vaade ei kuitenkaan vielä yksin riitä takaamaan sen oikeellisuutta.

Luotettavuuden rinnalle tarvitaan toinen termi, joka on pätevyys. Pätevyys ottaa kantaa siihen, onko mitattu oikeaa asiaa ja vastaako tutkimuksen käsitteet mitattuja asioita. Pätevyys puntaroi sitä vastaako tutkimuksessa käytetty aineisto siitä johdettuja päätelmiä, eli onko luotettavia tuloksia sovellettu oikein.

Tutkimuksen on täten oltava sekä luotettava että pätevä, jotta sitä voidaan pitää oikeana. Vaateen loogisuutta voidaan havainnollistaa yksinkertaisella esimerkillä tikanheittokisasta:

• Heittäjä on melko luotettava, jos hänen heittämät tikat osuvat miltei poikkeuksetta aina samaan nippuun lähelle toisiaan.
• Jos tikat ovat siellä täällä ympäri taulua, on heittäjän tarkkuudessa eli luotettavuudessa vikaa.
• Voimme pitää heittäjää lisäksi pätevänä ammattilaisena, kun hänen heittämänsä ’nippu’ kohdistuu taulun keskelle kympin ympärille.
• Vaan entäpä jos heittäjän siisti ’nippu’ on vaikkapa taulun vasemmassa reunassa tai vaihtelevalla kohden taulua? Tällöin heittäjä on toki edelleen tarkka (luotettava), mutta hänen pätevä hän ei heittäjänä ole. Ehkä hänelle ei ole kerrottu, että tarkoitus on yrittää taulun keskelle…

Samat kriteerit ovat käyttökelpoisia myös mitattaessa Raamatun sanomaa. On tärkeää, että voimme pitää Raamattua sekä luotettavana että pätevänä teoksena.

Raamattu on luotettava

Raamatun luotettavuutta voidaan arvioida monesta näkökulmasta. Voin lyhyesti todeta, että Raamattu on luotettava Jumalan ilmoitus ihmiskunnalle, mutta on kuitenkin aiheellista pysähtyä ensin arvioimaan, mitä sen luotettavuudella tarkoitan.

Raamatun luotettavuuden toteamiseksi, pitää meidän ottaa kantaa seuraaviin neljään asiaan tässä järjestyksessä:

• oleellisin on sanoma – ei fyysinen teos tai sen kirjoittajat,
• käsikirjoitusten arkeologinen luotettavuus,
• sanoman eheys ja
• sanoman sisällön luotettavuus

Nämä kohdat muodostavat eräänlaisen luottamuksen ketjun, joka takaa Raamatun sanoman luotettavuuden ja merkityksellisyyden nykypäivän lukijalle. Tarkastellaanpa lyhyesti jokaista kohtaa. Niiden kautta huomaamme, että Raamattu on luotettava Jumalan ilmoitus.

Ei teksti, vaan sanoma

Yhdestäkään Raamatun 66 kirjasta ei ole säilynyt alkuperäiskappaletta. Se, että niin on käynyt ei ole ikävä sattuma, vaan uskon sen palvelevan Jumalan tarkoitusta. Jos näet Raamatun alkuperäiskappale olisi olemassa, olisivat ihmiset todennäköisesti sotineet ja tappaneet saadakseen sen tai ainakin he olisivat tehneet siitä epäjumalan itselleen.

Jos yliluonnollisesti saatu teos olisi olemassa, sitä säilytettäisiin pyhässä paikassa, jonne ihmiset tekisivät pyhiinvaelluksia. Sitä pidettäisiin maagisen voiman tai energian lähteenä, kuten monet nykypäivänä pitävät amuletteja ja taikakaluja eri voimien lähteenä. Ajatus tällaisesta väärinkäytöstä ei ole kovin kaukaa haettu, sillä tällä tavoin kävi aikanaan Mooseksen pystyttämälle vaskikäärmeelle, jonka Herra oli alkujaan antanut siunaukseksi ja pelastukseksi kansalle tietyssä historian tilanteessa (4. Moos. 21:9; 2. Kun. 18:4).

Jumala ei kuitenkaan tahtonut, että ihmiset ryhtyvät palvomaan Raamattua, joten hän on antanut sen meille tavalla, ettei kenellekään ole jäänyt alkuperäiskappalatta koko teoksesta. Näin siksi, että Raamattu ei ole itsetarkoitus, vaan sen tarkoitus on kertoa Jumalan pelastussuunnitelma ihmiskunnalle.

Raamatun tekstissä ei täten ole mitään maagista voimaa, joten alkuperäiskappaleen omistaminen ei ole oleellista. Oleellista on Raamatun sanoma. Kirjan kirjoittivat ’vain’ ihmiset Jumalan kirjureina, joten teoksella ei ole arvoa taivaasta tipahtaneena ihmekirjana. Sen arvo on sen sanomassa.

Käsikirjoitusten arkeologinen luotettavuus

Raamatun luotettavuus tarkoittaa sen sanoman luotettavuutta – sen säilymistä ehjänä. On tärkeää, että saamme uskoa Raamatun sanoman olevan ’ehjä’ vielä nykypäivänäkin.

Tämän toteamiseksi otan esiin käsitteen ’arkeologinen luotettavuus’. Arkeologinen luotettavuus selvittää, miten hyvin teksti on säilynyt muuttumattomana vuosituhansien ajan, kun tekstistä on kopioitu uusia kappaleita. Arkeologinen kriteeri vanhojen käsikirjoitusten luotettavuudelle on kaksiosainen:

• Montako kappaletta itsenäisiä pergamentteja ennen kirjapainoaikaa on löydetty?
• Kuinka pitkä aika erottaa kirjoittamishetken ensimmäisen käsikirjoituskopion päiväyksestä?

Arkeologisen luotettavuuden perinpohjainen käsittely tässä yhteydessä on asian laajuuden vuoksi mahdotonta. Tutkimustulokset kuitenkin osoittavat kiistatta sanoman luotettavuuden puolesta. Raamatun käsikirjoituksia on säilynyt eri aikakausilta tuhansia kappaleita. Niitä on säilynyt muihin teoksiin nähden moninkertainen määrä. Säilyneiden käsikirjoitusten perusteella on pystytty rekonstruoimaan oletettu alkuperäinen teksti, jota me kansankielellä kutsumme alkutekstiksi. Alkuteksti tarkoittaa Raamatun tekstiä kirjoitettuna kielellä, jolla se on alkujaan kirjoitettu.

Alkuperäisiä käsikirjoituksia ei kuitenkaan ole olemassa, joten oletettu alkuteksti on koostettu eri aikakausilta peräisin olevista erillisistä kappaleista. Näissä on ollut suuri määrä kappaleita samoista teksteistä, jolloin tekstien välillä on voitu tehdä ristiintarkastusta eri aikakausina syntyneiden käsikirjoitusten välillä. Vertaamalla tekstejä keskenään on voitu todeta tekstin olevan luotettava, koska tekstit ovat säilyneet samoina, vaikka niiden kirjoittamisen välillä on kulunut satoja vuosia. Käsikirjoituksia on niin valtava määrä, että oikeellisuus on voitu varmistaa useasta lähteestä.

Oletettu alkuteksti on täten melko lähellä täydellisesti juuri se tekstisisältö, jonka Jumalan valitsemat ihmiset ovat alun perin kirjoittaneet. Eroavaisuudet käsikirjoituksissa ovat niin pieniä, ettei niillä ole käytännössä merkitystä sanoman kannalta. Vaikka alkuperäistä tekstiä ei ole jäljellä, voimme olla varmat nykyisen alkutekstin ja etenkin sanoman eli tekstin sisällön oikeellisuudesta.

Sanoman eheys

Raamatun sanoman on säilynyt meille niin kuin se on kirjoitettu. Seuraavaksi herää kysymys Raamatun alkuperäisen sanoman eheydestä. Raamattu on ihmisten kirjoittama teos, joten mistä tiedetään, että sen kirjoittajat ovat kirjoittaneet sen oikein?

Uskomme Raamatun sanoman (= ilmoitus eli revelaatio) olevan Jumalan antama. Se on Jumalan ilmoitus ihmiskielellä annettuna, jotta ihmiset ymmärtävät sen. Raamattu on Jumalan innoittama teos.

Innoitus eli inspiraatio (2. Tim. 3:16) liittyy Jumalan antaman ilmoituksen tallentamiseen. Sanaa inspiroida tarkoittaa kirjaimellisesti käännettynä sisäänhengittämistä. Raamatun ilmoituksen yhteydessä inspiraatio tarkoittaa hengellistä vaikutusta, joka annettiin Raamatun kirjoittajien ylle tehden heidät kykeneviksi tallentamaan Jumalan antaman sanoman täydellisellä tarkkuudella niin kuin Jumala sen tahtoi antaa.

Tämä innoitus ohjasi kirjoittajia jumalallisen ilmoituksen tallentamisprosessissa niin, että Jumala sai kirjoitutettua sanoman, jonka hän tahtoi kirjoittajan kautta välittää. Jumala antoi täten ilmoituksen kymmenien eri ihmisten kautta käyttäen heidän yksilöllisiä kykyjään tuodakseen sanomansa esiin. Tästä syystä Raamatussa esiintyy useita kirjallisia tyylejä ja erilaista sanastoa.

Raamatun monimuotoisuus on seurausta siitä, että Jumala käytti eri ihmisiä eri aikoina tallentamaan hänen ilmoituksensa. Jokainen Raamatun kirja on täten kirjoittajansa näköinen – inhimillinen teos, mutta sen sanoma vastaa silti täydellisesti sitä, mitä Jumala tahtoi valitsemansa kirjoittajan kautta välittää. Tästä todistaa myös Raamatun itseilmoitus, joka korostaa kirjan Jumalallista alkuperää (5. Moos. 4:2; Matt. 5:17-18; Room. 3:21).

Joku vei epäillä tällaista tekstin syntyprosessia. Miten ihminen pystyisi välittämään Jumalan sanoman täydellisesti. Vastaus on: ei mitenkään, mutta Jumala voi tehdä sen. Jos Jumala pystyy luomaan maailman, miksi hän ei pystyisi tuottamaan täydellistä ilmoitusta vajavaisen ihmisen kautta?

Samankaltainen jumalallinen johdatus ja varjelus on toiminut myös siinä pitkässä prosessissa, kun Raamatun kirjakokoelmaan valittiin kuuluvaksi juuri ne kirjat, jotka tiedämme siellä olevan (Ilm. 22:18-19). Jumalalle ei ollut ongelma saada kaanoniin mukaan juuri ne kirjat, jotka hän itse oli innoittanut!

Innoitus tässä muodossa sopii Jumalan tapaan käyttää ihmistä valtakuntansa työn välikappaleena. Jumala on näet kautta aikojen tahtonut tehdä yhteistyötä ihmisen kanssa huolimatta ihmisen rajoituksista. Eihän Jumala nykyäänkään kulje itse evankelioimassa maailmaa, vaan hän tekee sen seurakuntansa kautta.

Voimme täten uskoa Raamatun sanoman luotettavuuteen. Se on sellaisenaan Jumalan antama ja tarkoittama ilmoitus.

Sanoman sisällön luotettavuus

Raamattu on säilynyt ehyenä ja luotettavana teoksena, minkä lisäksi sen sanoma on oikea siitä huolimatta, että Herra käytti ihmisiä välikappaleina sen antamisessa. Jäljellä on sanoman luotettavuuden toteamisen kannalta enää viimeinen kohta. Kysymme, voiko Raamatun sanoman sisältöön luottaa? Onko Raamatun sanoma sisällöllisesti luotettava?

Raamatun sanoman luotettavuus perustuu kahteen asiaan:

• antajan luotettavuuteen ja
• mitä voimme nähdä ja koetella.

Raamatun ilmoituksessa on toki suuri joukko asioita, joita ihminen ei voi omin keinoin koetella oikeiksi, vaan hänen on ensin uskottava ne todeksi. Näiltä osin sanoman oikeellisuus lepää yksinomaan sanoman antaneen persoonan päällä. Jos lupausten antaja on luotettava (Ps. 145:13; Jer. 42:5), voi sanoman sisällön nähdä yhtä lailla luotettavaksi.

Lupausten antaja on maailmankaikkeuden Luoja ja Herra. Minkä Jumala sanoo, sen hän tekee. Minkä Jumala lupaa, sen hän pitää. Hän ei pyörrä sanojaan, eikä hän muuta kerran antamaansa lupausta. Jumala on luotettava, minkä lisäksi hän riittävä vastaamaan lupauksistaan. Voimme täten luottaa täysin Raamatun lupauksiin, koska sanoman sisältö on oikea ja lupauksen antaja on luotettavaksi ja riittävä vastaamaan lupauksistaan (Joh. 10:35; Ap. t. 24:14).

Toisaalta on valtava joukko Raamatun lupauksia ja ennustuksia, jotka ovat jo täyttyneet. Täyttyneet lupaukset vahvistavat todeksi ne, jotka eivät vielä ole täyttyneet. Jos olemme nähneet lupausten toteutuneen ja vieläpä, jos olemme jopa itse päässeet niiden hedelmää ’maistamaan’, minkä tähden epäilisimme täyttymystä odottavien lupausten luotettavuutta. Tämä on ajatuksena rinnasteinen inhimilliselle oikeuskäytännölle, että ihminen on luotettava ja kelvollinen, kunnes toisin osoitetaan.

Raamatun ennustukset ovat vain murto-osa siitä todisteaineistosta Raamatun lupausten luotettavuuden puolesta, mitä miljoonat ihmiset todistavat omalla elämällään. Miljoonat ovat saaneet kohdata elämässään ylösnousseen Jeesuksen ja kokeneet henkilökohtaisesti kuinka Jumalan sana on voimallinen muutamaan ihmiselämän. Ei ole täten syytä epäillä, etteikö jokainen Jumalan lupaus pitäisi paikkaansa.

Voimme siis rohkein mielin luottaa Jumalan lupauksiin, sillä ne ovat luotettavat ja todet, kuten Joosua, Herran voideltu kansajohtaja, todistaa:

”Minun lähtöni hetki on lähellä. Minä olen nyt menossa sitä tietä, jota meidän kaikkien on mentävä. Älkää koskaan unohtako, että Herra, teidän Jumalanne, ei ole jättänyt täyttämättä ainoatakaan teille antamaansa lupausta. Ne ovat kaikki täyttyneet. Mutta samalla tavoin kuin Herra on täyttänyt jokaisen lupauksensa, hän voi toteuttaa myös jokaisen uhkauksensa, ja silloin teistä ei jää jäljelle ketään tähän hyvään maahan, jonka Herra, teidän Jumalanne, on teille antanut.” (Joos. 23:14-15)

Raamattu on pätevä

Olemme todenneet Raamatun ilmoituksen luotettavaksi. Alussa kuitenkin totesimme, että Raamatunkin on oltava sekä luotettava että pätevä, jotta sitä voidaan pitää merkityksellisenä kannaltamme. Raamatun sanoman osalta sen luotettavuus näyttäisi olevan kunnossa, mutta entä miten on pätevyyden laita?

Tikkakisa esimerkissä pidimme heittäjää pätevänä ammattilaisena, kun hänen heittämänsä ’nippu’ kohdistui taulun keskelle kympin ympärille. Sen sijaan nätti nippu taulun reunassa ei tehnyt heittäjästä pätevää, vaikka hän luotettava olikin.

Raamatun ilmoituksen pätevyyden ratkaisee se, mihin ja miten Raamatun ilmoitusta käytetään. Jumalan ilmoitus on sisällöllisesti ja ulkoisesti luotettava, mutta käytännössä Raamatun pätevyyden ratkaisee vasta se, miten sen sanomaan suhtaudutaan ja miten sitä sovelletaan.

Valaistakseni pätevyyden vaadetta, otetaan esimerkiksi kuumemittari. Se on itsessään varsin luotettava ja pätevä mittalaite, mutta jos sillä mitataan ulkolämpötilaa pakkasilmalla, voidaan tulosten pätevyydestä olla montaa mieltä. Samoin käy, jos kuumemittarilla mitataan äänenvoimakkuutta tai nopeutta. Vika ei ole pätevässä mittalaitteessa, vaan käyttäjässä ja väärässä sovelluksessa.

Sama vaatimus koskee Raamatun ilmoituksen pätevyyttä nykyajassa. Vuosituhansien ajan ihmiset ovat löytäneet Raamatun ilmoituksesta pätevän avun elämäänsä ja ratkaisun perimmäisiin kysymyksiin. Tänäkin päivänä uskovat todistavat siitä, kuinka Raamattu ’pätee’ heidän elämässään. Raamatun pätevyyden ratkaisee se, miten ja mihin sitä käytetään ja kuinka siihen suhtaudutaan:

• Jos Raamattu on lukijalle pelkkä maailmanhistorian kauneimpiin lukeutuva kirjallisen taiteen merkkiteos, pääseekö Raamatun sana vaikuttamaan hänen elämässään?
• Jos Raamattu on hänelle uskonnon- ja kansojenhistoriaa, saako Raamattu riittävän aseman hänen elämässään?
• Tai entäpä jos Raamattu on lukijalle pelkkä lain tai etiikan oppikirja, löytääkö hän iankaikkisen elämän?

Kaikki mainitut esimerkit osoittavat Raamattu epäpätevästi käyttävien ihmisten olevan yhtä hukassa Raamatun sanoman suhteen kuin kuumemittarilla nopeutta mittaava ihminen.

Raamattua ei ole annettu yleisteokseksi, vaan se on erityinen ilmoitus ihmiselle, jotta hän löytää tien Jumalan luo. Pelastus on Raamatun ilmoituksen varsinainen tarkoitus – kaikki muu on toissijaista. Jos lukija ei löydä Raamatusta pelastusta, on hänen sovelluksensa epäpätevä. Raamatun muu sisältö pätevöityy hänen kohdallaan vasta sen jälkeen, kun päätarkoitus on hänelle selvinnyt.

Raamattu on siis ’henkilökohtaisesti pätevä’ vasta silloin, kun lukija suhtautuu siihen sen vaatimalla arvokkuudella ja kunnioituksella. Raamatun pätevyys tulee esiin lukijan elämässä vasta sen jälkeen, kun hän ottaa sen vastaan siinä merkityksessä, missä Jumala on sen tarkoittanut vastaanotettavan.

Raamatun evankeliumin uudeksi ja eläväksi tekevä voima tulee esiin vasta sen jälkeen, kun lukija vastaanottaa sanoman henkilökohtaisesti ja tunnustaa sen auktoriteetin elämässään.

’Henkilökohtaisesti pätevä’

Raamattu on objektiivisesti luotettava ja pätevä – sen todistavat miljoonat ihmiset tänäkin päivänä. He ovat kohdanneet Raamatun valtavan uudeksi tekevän voiman omassa elämässään. He ovat nähneet ja kokeneet, miten Herra Jeesus Kristus luo uutta heidän elämässään (Room. 12:2). He ovat kokeneet, mitä on syntien anteeksianto ja Jumalan Pyhän Hengen vaikutus heidän elämässään.

Heille Raamatusta on tullut henkilökohtaisesti pätevä teos. Raamatun ilmoitus on saanut heidän elämässään pysyvän jalansijan elämän tärkeimpänä ohjenuorana. Siitä on tullut heille luetuin ja rakkain kirja. He ovat havainneet Raamatun päteväksi – ilmoituksena Jumalan tahdon mukaisesta elämästä ja siitä, miten ihminen löytää tien Herran Jeesuksen sovitustyön perusteella takaisin Jumalan yhteyteen.

Tahdon lopuksi esittää vielä yhden kysymyksen Raamatun pätevyydestä. Se on kysymys, johon vain sinä tiedät vastauksen. Kysyn näet, onko Raamattu henkilökohtaisesti pätevä sinun kohdallasi?

Raamatun luotettavuus ja pätevyys toisten ihmisten elämässä on kiistaton fakta, mutta subjektiivisesti päteväksi se tulee sinun kohdallasi vasta, kun annat Raamatun puhua elämän sanoja rakennukseksesi jokapäiväisessä elämässäsi.

Mitä siis Raamattu merkitsee sinulle? Oletko ymmärtänyt oikein, mitä varten Jumala on antanut Raamatun ilmoituksen juuri sinulle? Näin toivon ja rukoilen. Annathan Raamatun muuttaa elämäsi, annathan sen tulla jokapäiväisen virvoituksen lähteeksi elämääsi.

Pohdittavaa

Mitä tarkoitetaan Raamatun luotettavuudella?
Entä mitä vaaditaan sen pätevyyteen?
Onko Raamattu minulle ’henkilökohtaisesti pätevä’?