Kristinuskon keskeisin ydinopetus on kiteytetty yhteen sanaan. Toki kristilliseen perinteeseen kuuluu tuhansia miljoonia sanoja teologiaa, perimätietoja, etiikkaa ja kaiken maailman johdannaisia ties mihinkin elämäntieteeseen. Pidän niitä kuitenkin toissijaisina tämän yhden ydintotuuden rinnalla.

Se on täytetty! (Kuva Michael Gaida Pixabaystä)

Kristinuskoon kuuluu monenlaisia oppirakennelmia, mutta monet niistä ovat silti myös uskontojen rajat ylittäviä totuuksia. Oikeustajun pohja on hyvin pitkälti samankaltainen, mitä Lähi-idän uskonnoilla ja monet Jeesuksen eettiset opetukset resonoivat buddhalaisen etiikan sovellusten kanssa.

On varsin luonnollista, että monet havainnot elämästä ovat yhdensuuntaisia eri uskontojen välillä, koska samat lainalaisuudet koskettavat meitä kaikkia katsomatta kulttuuri- ja uskontotaustaamme.

Usein seurakunnissa kuultavat saarnat ja opetukset ovat sovelluksia tämän päivän elämään. Onkin mielenkiintoista huomata, että aivan erilaisesta uskonnollisesta perinteestä voidaan päätyä hyvin samanlaisiin sovelluksiin käytännön elämässä.

Kristinuskon ydin

En vähättele näitä muita totuuksia, mitä sunnuntain toisen jälkeen kuulen julistettavan. Ne ovat tärkeitä muistutuksia siitä, että Jumalalla on näkemys siitä, miten meidän tulisi elämäämme elää. Tästä huolimatta muistutan, että kristillisessä perinteessä on silti yksi totuus yli muiden. Sen varassa uskomme arvo arvioidaan.

Se on kirjoitettu Johanneksen evankeliumiin. Se tai ne ovat Jeesuksen viimeiset sanat: ”Se on täytetty,”

”Jeesus joi viinin ja sanoi: ”Se on täytetty.” Hän kallisti päänsä ja antoi henkensä.” (Joh. 19:30)

Nämä Jeesuksen viimeiset sanat ovat kreikaksi yksi sana: ”τετέλεσται” (’tetelestai’). Sen varassa on koko kristinuskon julistuksen mielekkyys. Jos unohdamme sen, kristinusko ei ole enää armon ja pelastuksen uskonto. Ilman ”τετέλεσται” elämä ristin varjossa on yhtä elävä tai kuollut, kun sen kannattajajoukkokin. Sen sijaan ikuisuudessa julistettuna ”τετέλεσται” on perusta ikuiselle elämälle, jonka täydellisestä laadusta emme tiedä juuri mitään. Kunhan vain vähän täällä ajassa sitä arvailemme ja maistelemme.

Se on täytetty

Sanan ”τετέλεσται” juuri on ’teleo’, joka tarkoittaa ”saada valmiiksi, täydelliseksi” tai ”saattaa loppuun”. Meille Jeesuksen käyttämä sana on vieras, mutta ensimmäisen vuosisadan Palestiinassa sanan saattoi kuulla useita kertoja päivässä varsin erilaisissa asiayhteyksissä. Katsotaanpa tässä muutamaa niistä.

Esimerkiksi palvelija sanoi isännälleen ”tetelestai”, kun hän oli suorittanut loppuun hänelle luotetun tehtävän. Se oli merkki siitä, että se tehtävä, joka hänelle oli luotettu, oli nyt täytetty ohjeen mukaan.

Samalla tavalla helleeni pappi (ts. kreikkaa puhuva) sanoi hänkin ”tetelestai”, kun hän oli ensin tarkoin tutkinut temppeliin uhrattavaksi tuodun karitsan ja todennut sen virheettömäksi eli kelvolliseksi uhrata. Jos karitsa oli virheellinen, se ei ollut ”tetelestai” eikä sitä sopinut tuoda uhriksi Jumalan eteen.

Lausahdus ”tetelestai” viipyi myös pankkiirien ja kauppiaiden arjessa. Nimittäin kun velka tai vero oli kokonaan maksettu, kuittiin kirjoitettiin ”tetelestai”. Se tarkoitti samaa kuin meillä tarkoittaa merkintä ”maksettu kokonaisuudessaan” tai ”velka suoritettu”.

Sana ”tetelestai” kuului myös oikeussaliin. Kun rikollinen vapautettiin tuomion kärsimisen jälkeen, alkuperäiseen syyte- ja tuomiokirjaan lisättiin merkintä ”tetelestai”, mikä todisti tuomion suoritetun ja ettei tuomittua voitu enää syyttää uudelleen tästä rikoksesta.

Joskus ”tetelestai” kyltti naulattiin kodin oveen, jotta kylän ihmiset tiesivät, että kyseinen asukas oli nyt maksanut täyden hinnan rikoksistaan ja oli täten vapaa elämään normaalia elämää.

”Tetelestai” minun edestäni

Kun siis Jeesus viimeisinä sanoinaan sanoi ristillä ”tetelestai”, se tarkoitti lunastuksen täydellistä loppuunsaattamista. Se tarkoitti meidän velkojemme mitätöintiä, meidän rikkomustemme sovittamista ja vapautta kadottavasta tuomiosta.

Se on meidän julistuksemme ydin: Kristuksen täytetty sovitustyö, sinun ja minun edestäni annettu. Johanneksen evankeliumin termi ”tetelestai” ei ollut harvinainen tuntematon teologinen käsite, jonka taakse olisi piilotettu totuus armosta ja anteeksiannosta. Se oli arkinen sana ja käsite, jonka kuka tahansa ymmärsi, koska Kristuksen ylösnousemus kertoi sen, mikä siinä oli ”täytetty”.

Jotenkin koen, että meidän nykypäivän kristittyjen puheista, on varsin vaikea tavoittaa tätä ylösnousemususkon ydintä. Tahtoisin nähdä ja kuulla, kuinka ”tetelestai” kaikuisi samalla tavalla arjessa sen eri alueilla meidänkin päivinämme niin kuin Johanneksen ajassa.

Tarkoitan sitä, että meidän olisi aika oppia puhumaan uskomme keskeisimmästä totuudesta samalla arkikielellä, millä Johannes siitä puhui. Meitä ei ole kutsuttu piilottamaan Kristuksen anteeksiannon ja armon totuutta kummallisten vanhentuneiden termien tai monimutkaisten ajatusrakenteiden taakse.

Kyse on ”tetelestai” -termin selkeydestä. Tarvitsemme yksinkertaista puhetta Jumalan rakkaudesta ja armosta. Se on puhetta Jumalasta, joka tuli ihmiseksi, jotta hän voi kutsua ihmisen takaisin yhteyteensä elämään täyttä elämää sen tarkoituksen mukaan, johon hänet on luotu.

Pohdittavaa

Miten puhun selkokielellä Kristuksen sovitustyöstä? Mitä se minulle henkilökohtaisesti on? Miten sen viestin muille?´