Kehotus ja kehottaminen on jokapäiväistä pienten (ja vähän isompienkin) lasten vanhemmille. Uudestaan ja uudestaan saa toistaa samat asiat toivoen, että joskus tulee se päivä, kun kehotus on muuttunut tavaksi ja todellisuudeksi: ”Muistahan pestä hampaasi”, ”Laita lämpöisesti päälle, kun ulkona on kylmä”, ”Älä tee kiusaa pikkuveljelle”, ”Ole reipas ja kiltti koulussa” jne.

Kaikki kehotukset, ovat ne sitten arkipäiväisiä tai hieman ylevämpiä, on tarkoitettu toisen parhaaksi. Emme kehota rakkaimpiamme tekemään mitään sellaista, jota tiedämme heidän joutuvan katumaan. Ainakin näin me ajattelemme asioiden olevan – kenties ne ovatkin.

”Valvokaa, pysykää uskossanne lujina, olkaa urheita [kr38: miehuulliset], olkaa vahvoja [kr38: väkevät]. Kaikki, minkä teette, tehkää rakastavin mielin! [kr38: tapahtukoon rakkaudessa]” (1. Kor. 16:13-14)

Yllä lainatut Korinttolaiskirjeen kaksi jaetta ovat Paavalin kehotus seurakunnalle. Hän liitti tämän kehotuksen vielä kerran kirjeen loppuun siinä toivossa, että seurakuntalaiset todellakin ottaisivat hänen kehotuksistaan opikseen.

Paavali oli Korintin seurakunnan hengellinen isä, joten hänenkin isälliset neuvonsa oli varmasti tarkoitettu seurakunnan parhaaksi. Paavali sydämessään toivoi, että seurakuntaa kiusannut riitaisuus ja kasvamattomuus voisi vihdoin muuttua yhteiseksi iloksi Herrassa.

Jakeiden lyhyt kehotus tiivistää kirjeen kaikki muut ohjeet ja sovellukset kahteen virkkeeseen. Jos kirjeen vastaanottajat sisäistäisivät nämä kehotuksen sanat henkilökohtaisesti, ei kirjeen monille muille ohjeille ja kehotuksille olisi ollut enää tarvetta, koska tämä sisälsi ne kaikki. Monet Paavalin antamat ohjeet olivat tämän kehotuksen käytännön sovelluksia.

Kaikki näiden kahden jakeen verbit (eli teonsanat) ovat alkukielessä imperatiivin (käskymuoto) preesens muodossa, mikä osoittaa sen, että Paavali ei ajatellut näiden kehotusten olevan vain ratkaisu seurakunnassa juuri sillä hetkellä vallinneeseen tilanteeseen. Tämä kehotus oli tarkoitettu jatkuvasti noudatettavaksi elämän ohjeeksi. Paavali toivoi, että kirjeen vastaanottajat noudattaisivat tätä kehotusta aina tästä eteenpäin, sillä nämä jakeet sisältävät avaimet oman uskonelämän vaalimiseen ja yhteiselämään muiden uskovien kanssa.

Jakeen 13 kehotus kuului: ”Valvokaa, pysykää uskossanne lujina, olkaa urheita [kr38: miehuulliset], olkaa vahvoja [kr38: väkevät]”. Tässä on yksinkertaistettuna ohjeet maanpäällisen kilvoituksen onnistumiseksi.

Sana ’valvoa’ (’gregoreo’) on septuagintassa vastine heprean sanalle ’saqad’ eli ’valvoa, vartio’. Uudessa testamentissa sanaa käytetään juuri kehotuksena valvoa ja olla varuillaan. Se on siis velttouden ja uneliaisuuden vastakohta. Kehotus on olla valmis Herran tulemusta varten, mutta myös kehotus varoa vihollisen juonia.

Seuraava kehotus on suoraan käännettynä ’seisokaa, pysykää lujina uskossa’. Tämä on samansuuntainen kehotus kuin edellinen kehotus valvoa. Lujana pysyminen tai seisominen on luonnollisesti vastakohta kaatumiselle, harhautumiselle oikeasta uskosta. Meidän tulee pysyä sillä perustalla, jolle Kristus on seurakuntansa rakentanut.

Sana ’andridzomai’ on kehotus käyttäytyä miehekkäästi. Tämä on vastakohta lapsellisuudelle. Vaikka Jeesus asetti meille lapsen esimerkiksi lapsenomaisuudesta, hän ei tarkoittanut lapsellisuutta. Paavali toivoi, että korinttolaiset kasvaisivat uskossaan aikuiseen ikään ja käyttäytyisivät ikänsä mukaisesti – miehekkäästi. Tämä on myös vastakohta pienille lapsille ominaiselle itsekeskeisyydelle, joka oli seurakunnassa syy moniin heitä kiusanneisiin ongelmiin (1. Kor. 3:1-3).

Viimeisenä on kehotus ’vahvistua, olla voimakas’ (krataioo). Tämä on luonnollisesti vastakohta heikkoudelle. Paavali ei tarkoita tällä mitään omassa voimassa taistelemista, vaan olemista voimakas kaiken sen synnin ja epäjumalanpalveluksen keskellä, mitä Korintissa oli. Vahva veli kykeni erottamaan väärän oikeasta ja vaeltamaan syntisessä maailmassa ilman, että hänen vaelluksensa olisi ollut vain kieltoja kieltojen perään. Tähän sisältyi myös se, että jos joku oli vahva uskossaan, hän oli valmis myös luopumaan oikeuksistaan heikomman veljen hyväksi. Todellinen vahvuus on ’luopumista oikeudestaan olla vahva heikomman hyväksi’ (1. Kor. 10:23-33).

Nämä neljä kehotuksen sanaa sisältävät peruspilarit kristilliselle vaellukselle. Yksistään ne jäävät kuitenkin auttamatta vajaiksi. Paavali kietoi ohjeensa yhteen kaikkein korkeimman periaatteen voimalla: ”Kaikki, minkä teette, tehkää rakastavin mielin! [kr38: tapahtukoon rakkaudessa]”. Jos tämä kehotus ei saa lukijoiden sydämissä sijaa, jäävät kaikki edelliset ohjeet auttamatta päämäärästään. Paavali kirjoitti tästä aiheesta jo kirjeen 13 luvun rakkauden ylistyksen.

Mikään mitä teemme ei saa kummuta muusta kuin rakkauden vaikutuspiiristä. Kaiken tulee tapahtua rakkaudessa, ei rakkaudella. Rakkaus on paljon enemmän kuin oikeamielisten tekojen ’kylkiäinen’. Rakkaus on ilmapiiri, jossa kristitty elää ja liikkuu. Rakkauden tulee vallita kaikissa ihmissuhteissa – niin kotona kuin seurakunnassakin.

On suuri ero elää rakkaudessa ja elää rakkaudellisesti. Jopa rakkauden osoitus voi olla petollinen, niin kuin oli Juudan suudelma. ’Rakkaudellinen’ vaikeneminen voi olla katkeruuden siivittämä juoni veljen tai sisaren turmioksi. Samoin ’rakkaudellinen’ nuhde voi tosiasiassa olla vallanhalun sokaiseman ystävän isku vasten kasvoja.

Sen sijaan teot rakkaudessa ovat aina lähtöisin rakkaudesta. Rakkaus osaa vaieta, mutta se osaa myös avata suunsa nuhteeseen. Rakkaus ei vaikene, jos lähimmäinen tekee pahaa itselleen. Vastaavasti rakkaus on valmis luopumaan omasta edustaan, jos lähimmäisen hyvinvointi sitä vaatii. Rakkaus tekee sen vaieten korottamatta itseään.

Jos muuten hyvä yhteinen kilvoituksemme jää vajaaksi rakkaudesta, näkyy keskuudessamme yhä rakkaudettomuuden hedelmä aivan kuten korinttolaisten keskuudessa. Heidän välillään oli riitaa ja kateutta, he olivat kompastukseksi toinen toisilleen. He pitivät sokeasti kiinni omista oikeuksistaan huomioimatta heikompaa. He kuormasivat toinen toisilleen taakkoja kannettavaksi käskyjen ja sääntöjen muodossa. Toisaalta heillä ei ollut rakkautta ojentaa eksyneitä, vaan he mieluummin suvaitsivat haureutta keskuudessaan kuin olisivat ohjanneet omiaan oikeaan.

Jos vain viitsit, niin lue ajatuksella tai kuuntele äänikirjana 1. Korinttolaiskirje läpi ja tutustu ongelmiin, joita rakkaudettomuus heidän keskuuteensa oli synnyttänyt. Ehkä sieltä löytyy jotain tuttua – ei heidän rakkaudettomuutensa niin kovasti oman aikamme rakkaudettomuudesta poikkea.

Jos taas seurakunnan kesken vallitsee keskinäinen rakkaus, näkyy keskellämme rakkauden hedelmä. Rakkaudessa ei ole pakkoa, vaan rakkaudessa vallitsee täydellinen vapaus – kaikilla. Jos elämme rakkaudessa, huomioimme lähimmäisemme heikkoudet ja tarpeet ennen kuin vaadimme henkilökohtaista oikeuttamme vapauteen.

Rakkaus ei ole vastuuton, vaan rakkaus tuntee vastuunsa lähimmäisestä. Se on tahdon päätös huomioida hänen tarpeensa ennen omia. Rakkaus antaa myös anteeksi. Täten, jos seurakunnan keskellä vallitsee keskinäinen rakkaus, on seurakunnassa tilaa kaikille – puutteistamme ja erilaisuudestamme huolimatta. Rakkauden hedelmästä kertoo tarkemmin kirjeen 13. luvun rakkauden ylistys.

Paavalin kehotus on ajankohtainen edelleen. Hän kehottaa sinua valvomaan, eli pysymään uskossa lujana, ettei uneliaisuus tai väärät sovellukset veisi sinulta ikuisen lahjaa Kristuksessa. Edelleen Paavali kehottaa sinua kasvamaan uskossasi aikuiseen ikään ja käyttäytymään ikäsi mukaisesti – kuin aikuinen. Ja vielä sinun tulee vahvistua, ’olla voimakas’, kyllin vahva paitsi tiedostamaan vapautesi, myös luopumaan siitä heikomman eduksi.

Kaiken kruununa olkoon kuitenkin kehotus: ”Kaikki, mitä teette, tapahtukoon rakkaudessa.” Ei rakkaudellisesti tai rakkauden keinoin, vaan rakkaudessa. Rakkaus olkoon ilmapiiri, jossa sinä elät ja liikut.

Pohdittavaa

Mitä kaikkea nämä kaksi jaetta itse asiassa pitävät sisällään?
Miksi rakkauden tulee hallita keskinäisiä suhteitamme?
Millaista on rakkauden hedelmä? Entä rakkaudettomuuden?