Jokaisella ihmisellä on oma ’turvaetäisyys’, mitä lähemmäksi hän ei tahdo päästää toista ihmistä. Tämä nyt on tullut todettua käytännössä koronan aikaan. Ohjeistuksista huolimatta lopullinen turvavälin pituus vaihtelee.

Isku iskusta vai käännänkö posken? (Kuva truthseeker08, Pixabay)

Mitä läheisempi tämä toinen ihminen hänelle on, sitä lyhyempi tietty on tuo etäisyys, kuinka lähelle hän saa tulla ilman että henkilö tuntee oloaan epämukavaksi läheisyyden tähden. Jos esimerkiksi seisot liikennevaloissa, oletat toisten ihmisten pysyvän tietyn matkan päässä sinusta. Samoin koet olosi epämukavaksi bussissa, jos joku vaikkapa vieressäsi torkahtaa ja hänen päänsä retkahtaa olkapäällesi. Koet tilanteen epämukavana, vaikka toinen ihminen ei sinulle välitöntä vaaraa aiheuttaisikaan.

Meillä on myös jonkinlainen henkinen turvaetäisyys. Emme tahdo puhua syvimmistä tunnoistamme avoimesti kenelle tahansa, vaan sitä varten meillä on ystävät, joille voimme puhua jo melkein kaikista asioistamme. Osan kuitenkin pidämme vielä silloinkin vain itsellämme.

Jos fyysistä tai henkisestä turvaetäisyyttämme rikotaan riittävän törkeästi (esim. fyysisesti tönimällä, sosiaalisesti uhmaamalla, henkisesti loukkaamalla, jne.), pakottaa se meidät reagoimaan tilanteeseen jollain tapaa. Mietipä mikä sinun reaktiosi olisi, jos vaikkapa joku kadulla tönäisee sinut ohimennen kumoon pyytämättä edes anteeksi? Tai entäpä jos joku tuttavasi arvostelee vaikkapa ostamaasi mekkoa mauttomaksi? Mikä onkaan reaktiosi? Tai mitäpä jos joku rienaa oikein pahoin Herraasi? Mitä ajattelet tästä rienaajasta ja jos teet asialle jotain, niin mikä on reaktiosi?

Luonnollinen inhimillisen oikeustajun mukainen tapa reagoida tällaisiin tilanteisiin on Hammurabin lain kaltainen ”silmä silmästä, hammas hampaasta” -periaate. Jos sinä potkaiset minua, minä potkaisen takaisin, jos vain uskallan. Jos sinä loukkaat minua, minä vähintäänkin ajattelen sinusta pahaa, mutta jos sisua riittää, niin annan samalla mitalla takaisin. Tätä samaa periaatetta noudatti myös juutalainen käsitys oikeudenmukaisuudesta. Esimerkiksi. 2. Moos. 21:23-24 ja 3. Moos. 24:19-20.

Tämänkertainen teksti on jokaiselle lukijalle tuttu Jeesuksen opetus vuorisaarnasta, jossa hän osoitti meille vieläkin paremman periaatteen kuin perinteinen ”silmä silmästä, hammas hampaasta” -periaate.

”Teille on opetettu: ’Silmä silmästä, hammas hampaasta.’ Mutta minä sanon teille: Älkää tehkö pahalle vastarintaa. Jos joku lyö sinua oikealle poskelle, käännä hänelle toinenkin. Jos joku tahtoo oikeutta käymällä ottaa paitasi, anna hänen saada viittasikin. Jos joku pakottaa sinua mailin matkalle, kulje hänen kanssaan kaksi. Anna sille, joka sinulta anoo, äläkä käännä selkääsi sille, joka pyytää sinulta lainaa.” (Matt. 5:38-42)

Tätä Jeesuksen tekstiä on siteerattu paljon puolileikillään ja monet tunnustavat sen itselleen useasti ylivoimaiseksi käytännössä toteuttaa. Jeesuksen ”lähimmäisen rakkauden -periaate”ei ole turmeltuneelle ihmisluonnolle automaattinen toimintatapa, vaan Jeesuksen antaman korkeamman periaatteen noudattaminen vaatii rakkautta lähimmäistä kohtaan ja sellaista ”minä tahdon sinun parastasi, vaikka loukkaat minua” -asennetta. Tämä ei tapahdu itsestään, kuten omenan putoaminen puusta, vaan se vaatii ’työtä’, kuten omenan nostaminen maasta.

Vaikka Jeesuksen ajan juutalaisessa yhteiskunnassa noudatettiin Vanhan testamentin lain ”silmä silmästä, hammas hampaasta” -opetusta, Jeesus osoitti vielä täydellisemmän tien. Hän opetti, ettei pahaa tule kostaa tai vastustaa pahalla: ”Älkää tehkö pahalle vastarintaa. Jos joku lyö sinua oikealle poskelle, käännä hänelle toinenkin.” Tätä periaatetta Jeesus itse noudatti maanpäällä ollessaan ja noudattaa yhä kirkastettuna kuninkaana.

Toisin sanoen tarkoitus ei pyhitä keinoja. Vaikka tietäisimme kärsineemme vääryyttä, niin se ei oikeuta meitä kostamaan pahuuden keinoin takaisin. Emme käy taistelua pahaa vastaa pahan keinoin, vaan aseemme ovat Jumalan rakkauden aseet, joiden edessä pahuuden aseet loppujen lopuksi joutuvat taipumaan. Kuten laulun tekijä on kirjoittanut ”rakkaus on väkevämpi kuolemaa”. Kostamalla saamme vastalahjaksi vain lisää vihaa ja riitaa, ainoastaan pyyteetön rakkaus kykenee katkaisemaan vihan kierteen.

Jeesus ei kuitenkaan tarkoittanut tällä opetuksella, että uskovan tulisi taipua pahan vallan edessä, vaan hän korosti, ettei kostaminen pahan tekijää kohtaan ratkaise mitään. Jeesus käytti sangen voimakasta esimerkkiä lyömisestä poskelle, joka juutalaisessa kulttuurissa edusti tietty fyysistä väkivaltaa, mutta lisäksi erittäin syvää loukkausta ja halveksunnan osoitusta. Se olisi vähän sama, jos minä meidän kulttuurissamme sylkisin sinua kasvoihin.

Vaikka me siteeraamme mielellämme juuri tätä esimerkkiä toisen posken kääntämisestä, niin huomaa myös muut esimerkit, jotka Jeesus antoi:

”Jos joku lyö sinua oikealle poskelle, käännä hänelle toinenkin. Jos joku tahtoo oikeutta käymällä ottaa paitasi, anna hänen saada viittasikin. Jos joku pakottaa sinua mailin matkalle, kulje hänen kanssaan kaksi.”

Ei ole kyse vain fyysisestä iskusta tai syvästä loukkauksesta, vaan asioista koskien koko elämän kirjoa mukaan lukien taloudelliset, sosiaaliset ja oikeudelliset väärinkäytökset, joihin joudumme reagoimaan.

Näiden eri elämän alueilta poimittujen esimerkkien kautta Jeesus toi esiin jumalallisen periaatteen arkipäivän keskellä: Jumala vihaa pahuutta, eikä hyväksy sitä, mutta pahaa ihmistä Jumala kuitenkin rakastaa ja tahtoo auttaa. Meidän Herramme tuli tuomitsemaan synnin ja tekemään lopun sen vallasta, mutta hän ei tehnyt sitä vihan ja synnin keinoin, vaan rakkauden – antamalla itsensä uhriksi meidän syntisten ihmisten edestä. Näin hän osoitti vihaavansa syntiä, mutta rakastavansa yhä synnin orjuuttamaa ihmistä.

Jos siis kostamme pahan pahalla siirrämme vihan takaisin sen tekijään emmekä syntiin itseensä, jolloin itse luonnollisesti syyllistymme samalla tavoin syntiin kuin tämän vihan kierteen aloittajakin. Jatkuva takaisin läimäyttäminen saa aikaan vain loputtoman kostamisen ja synnin kehän, jota kutsutaan koston kierteeksi. Vaikka Herramme tavoin vihaamme syntiä, ei meidänkään tule kohdistaa vihaamme synnin tekijään, vaan syntiin itseensä. Syntiä ei voiteta lyömällä synnin tekijää, vaan katkaisemalla synnin ja vihan kierre rakkaudella. Ei kukaan siivoa tahraa lattialta tahraamalla koko lattiaa, vaan hän pesee sen pois vedelle. Ei siis yritetä voittaa syntiä, tekemällä sitä itse lisää, vaan tehdään synti toimettomaksi rakkauden teoilla.

Jeesus viitoitti meille vihan ja koston kierteen sijaan laupeuden ja rakkauden tien kuljettavaksi. Pahuuteen vastataan rakkaudella, sillä vain rakkaus pystyy peittämään kaiken kärsimänsä pahan, aivan kuten Paavali todistaa kirjeessään korinttilaisille (1. Kor. 13:4-7).

Kun tarkastelet Jeesuksen sanoja, huomaat, että hän ei pyydä meitä selkärangattomasti alistumaan pahan edessä. Hän ei kehota meitä olemaan passiivisia ja nyhjäämään toimettomana, kun pahuus jyrää ylitsemme. Ei, Jeesushan kehotti päinvastoin olemaan aktiivinen!

Hän selvästi käskee meitä toimimaan: ’käännä toinen poski’, ’kulje hänen kanssaan kaksi mailia’. Jeesus näyttää meille, kuinka rakkaus toimii. Rakkaus tekee rakkauden tekoja – se ei ole passiivinen. Lue tämä vielä uudestaan: ei ole rakkautta nyhjätä passiivisesti antamalla pahan jyrätä ylitsemme, vaan rakkautta on olla aktiivinen ja tehdä rakkauden tekoja.

Kun osoitamme aktiivista rakkautta, näkee pahan tekijä Kristuksen rakkauden heijastuvan meidän elämässämme, ja saa syyn kääntyä Jeesuksen ristin juureen aivan niin kuin mekin olemme tehneet. Jos Kristuksen rakkaus ei näy hänen seurakunnassaan, joka on Herran valittu todistaja, niin mistä maailma rakkauden voi löytää? Me olemme Herran todistajat 24 tuntia vuorokaudessa – todistamme maailmalle hänen rakkaudestaan. Emme todista mitään passiivisesti odottamalla, että paha jälleen potkaisee meidät maahan, vaan aktiivisesti rakastamalla pahan tekijää ja vastaamalla synnin tekoihin valkeuden teoilla – vihaan rakkaudella. Toivotan sinulle oikein siunattua aktiivisen rakkauden viikkoa!

Pohdittavaa

Olenko kokeillut käytännössä rakkauden tietä?
Onko todellakin minunkin tarkoitus rakastaa?
Onko rakkaus passiivista vai aktiivista?