Olet kuullut sanottavan, että jokin on ”elämän suola”. Elämäntilanteesta riippuen ihmiset mieltävät ”elämän suolaksi” hyvin erilaisia asioita; kuka nimeää suolaksi ystävät, kuka jännityksen, kuka jonkin urheilulajin jne. Ehkä useimmin kuulee kuitenkin sanottavan, että ennalta-arvaamattomuus on ehdoton elämän suola – näin ainakin hyvänä päivänä moni on valmis vannomaan.

Elämän suola on vertauskuva sekin. Se viittaa elämän makuun vastakohtana elämälle, joka ei miltään maistu. Vertauskuvassa suola on mauste, maun antaja ehkä muuten mauttomalle ’elämän ruoalle’. Vertauskuva elämän suolasta ei ole lainkaan kiinnostunut muista suolan ominaisuuksista kuin mausta. Siinä ei ole viittausta suolan ominaisuuteen säilöntäaineena, puhumattakaan janottamisesta tai kivusta, mitä suola tuottaa, jos sitä joutuu vaikkapa avohaavaan.

Kerronpa seuraavaksi kahdesta näkökulmasta ’elämän suolaisuuteen’ – mitä siis tulee arvaamattomuuden maustamaan ihmiseloon.

Ihmisen näkökulma: elämän suolat

Elämän arvaamattomuutta verrataan suolaan kovin mieluusti silloin, kun mielessä ovat iloiset sattumat tai vaikkapa pienestä epätietoisuudesta seurannut harmiton jännitys. Elämän aallonharjalla tuntuu jopa kutkuttavalta ajatella, ettei todella voi koskaan tietää varmuudella, mitä seuraavaksi tapahtuu.

Ajattelepa esimerkiksi urheilua; kuinka ’suolatonta’ olisi seurata jääkiekkoa tai tennistä, jos arvaamattomuus puuttuisi tyystin? – Pelaajat ja yleisö tietäisivät ennalta kertoa pelitapahtumat ja lopputuloksen ennen kuin peli olisi ehtinyt edes alkamaan. Ehkä olisi oikeutettua sanoa, että pelistä jäi ’suola’ puuttumaan.

Arvaamattomuuden puuttuminen vie samaan tapaan pohjan myös monilta arpakuutiolla pelattavilta seurapeleiltä puhumattakaan loton kaltaisista arvoista. Ihmisen näkökulmasta elämän arvaamattomuus voi siis olla monen monessa tilanteessa mukava lisämauste – elämän suola hyvässä.

Elämän arvaamattomuudella on myös toinen puoli. On tilanteita, että elämä lyö korville. Tällöin arvaamattomuus ei olekaan enää miellyttävä lisämauste, vaan pikemmin se on kuin suola, jota on joutunut haavoihin. On tilanteita, kun emme toivo elämän arvaamattomuuden ’maustavan’ elämää, koska elämä on käynyt jo liian mausteiseksi omaan makuumme. Esimerkiksi onnettomuudet, sairaudet ja odottamattomat menetykset saavat ihmisen kokemaan itsensä kovin haavoittuvaksi ja heikoksi. Tällöin elämän suola muuttuu mukavasta lisämaun antajasta kirveleväksi suolaksi haavoissa.

Elämämme maailmassa, jossa tapahtuu arvaamattomia asioita, jotka ovat lisämauste suolaista makua tuomassa, mutta joskus ne ovat kipua haavassa. Hyvänä päivänä arvaamattomuus saa meidät tuntemaan itsemme lähes kaikkivoiviksi, jolloin mikään ei tunnu estävän meitä. Mutta toisinaan yksi pieni hetki riittää iskemään miehen maahan ja tekee hänestä haavoittuneemman kuin koskaan ennen.

Tällainen on ihmisen maailma. Se on maailma, jossa monet ilot ja surut häntä kohtaavat niin arvaamatta. Silti ihminen elää niin kuin hän hallitsisi elämäänsä. Hän mieluusti nostaa itsensä Jumalan asemaan siinä, että ottaa elämän omiin käsiinsä ja elää niin kuin hänellä olisi suvereeni valta elämäänsä.

Ikävä kyllä ajatus ’suvereenisti’ elämäänsä hallitsevasta ihmisestä on absurdi. Onhan meitä maailmassa miljoonia muka ’suvereeneja’ ’pikku-jumalia’, jotka kukin kuvittelee hallitsevansa elämää. Silti järki sen jo sanoo, että jos joku on suvereeni, hänen on oltava yksi ja ainoa. Ihmisestä ei siihen ole.

Jumalan näkökulma: suvereeni hallitsija

Inhimillinen kuva maailmasta maustettuna hallitsemattomien asioiden näyttämönä ei onneksi ole koko totuus luomakunnasta. Ihmisen näkökulmasta elämä toki vaikuttaa siltä.

Onneksi on olemassa vaihtoehtoinen näkökulma elämän todellisuuteen. Se on Jumalan näkökulma ”elämään auringon alla”. Se on samalla myös Jumalan näkökulma jokaisen meidän henkilökohtaiseen elämäämme.

Lähtökohta tässä näkökulmassa on Jumalan suvereeni hallintavalta. Sellaisena se on jotain aivan muuta kuin inhimillinen kuvitelma elämänhallinnasta:

”Kenen sana toteutuu? Eikö kaikki tapahdu niin kuin Herra sanoo? Eikö Korkeimman käskystä tule paha ja hyvä?” (Valit. 3:37-38)

Ihminen tekee ja toimii, koska hänen on pakko tehdä niin saavuttaakseen jotain tahtomaansa. Jumalan näkökulma on päinvastainen. Hän ei tee ja touhua, jotta hän saisi tahtomansa, vaan hän tekee sen, minkä hän tahtoo. Kaikki Jumalan tekeminen lähtee hänen tahdostaan; hänen ei tarvitse tehdä mitään ellei hän niin tahdo. Siinä missä ihmisen tahto pakottaa hänet ponnistelemaan kohti päämäärää, Jumalan tahto johtaa vääjäämättä sen tapahtumiseen – mitään ei tapahdu hänen sallimattaan.

Jumalan suvereeni hallintavalta ja ihmisen epätoivoinen harhaileva katse arvaamattomien tapahtumien keskellä täyttyvät kummatkin samassa todellisuudessa – vain näkökulma vaihtuu. Itselleni helpoin ymmärrettävä kuva tästä on virsi 499 – Jumalan kämmenellä.

Voin ajatella itseni valtaisen suuren kämmenen päälle, jonka yllä sattuu tapahtuu, kun kaikenlaiset tuulet puhaltavat sen yli. Pienenä jyväsenä kämmenen päällä en kykene näkemään kokonaisuutta puhumattakaan sen hallitsemisesta. Mutta samaan aikaan ihmisen näkökulmasta kaoottisen oloinen maailma lepää turvallisesti Jumalan kämmenellä. Siinä me kaikki olemme Herran valvovan silmän alla hänen rakastavan kämmenensä päällä. Ja psalmisti kirjoittaa:

”Herra on suuri, minä tiedän sen, meidän Herramme on suurempi kuin mikään muu jumala. Kaiken, mitä Herra tahtoo, hän tekee taivaassa ja maan päällä, merissä ja syvyyden vesissä. ” (Ps. 135:5-6)

Psalmisti lohduttautuu tiedolla Jumalan suuruudesta ja samaan hengenvetoon hän toteaa Jumalan tekevän sen, mitä hän tahtoo.

Näyttää maailma kuinka arvaamattomalta tahansa saamme luottaa sen olevan Raamatun Jumalan hallinnassa. Jos uskallamme luottaa Jumalan tahtoon, ei edes ihmispahuuden saastuttama elämä ei ole arvaamatonta ja pelottavaa, koska se on alisteinen hänen tahdolleen.

Jumala katsoo luotua

Onkin syytä pohtia vielä sitä, miten Herra Jumala tähän kädellään lepäävään luomakuntaan suhtautuu. Jos hän vihaa sitä, on meidän syytä olla peloissamme – samoin silloin, jos aikamme on hänelle yhdentekevää. Tällöin tietämys Jumalan valtasuuruudesta tuskin meitä juuri lohduttaisi…

Esittelenpä vielä toisen psalmin,joka kuvaa Jumalan hallintavaltaa pitkälti samaan tapaan kuin edellä siteerattu tekstimme:

”Meidän Jumalamme on taivaassa. Kaiken, mitä hän tahtoo, hän myös tekee.” (Ps. 115:3)

Psalmissa 115 kuten myös psalmissa 135 suomalainen raamatunkäännös valitsee puhua Jumalan tekemisen nousevan hänen tahtomisestaan. Se painottaa kuinka kaiken Jumalan tekemisen motiivi on hänen tahtonsa. Lauseen ”mitä hän tahtoo”, käännös on varsin oikea, mutta sen antama kuva ei ainakaan minulle vielä kerro, miksi minun olisi syytä luottaa tähän tahtoon.

Olisihan aina mahdollista, että tahto ei olisikaan luodun kannalta suotuisa. Jumala voisi olla armoton despootti tai kreikkalaisten jumaltarujen kaltainen ailahteleva persoona, joka tahtoo tänään yhtä ja huomenna toista. Toki tiedän, ettei kuva Jumalasta despoottina tai oikukkaana ylläpitäjänä vastaa lainkaan Raamatun viestiä Herran olemuksesta, mutta pelkkä ilmaus ”mitä hän tahtoo, hän myös tekee” – ei ainakaan näin käännettynä vielä kerro mitään Jumalan tahdon luonteesta.

Tekstin lohdullisuus tulee esiin, kun huomioimme käännöksessä hepreankielisen ilmauksen kuten myös Septuagintassa (LXX) käytetyn ’tahtoa’ sanan kreikankielisen ilmauksen koko merkityksen. Termit tarkoittavat toki juurikin tahtomista, mutta tuohon tahtoon sisältyy ajatus sen motiiveista. Tahtomiseen liittyy näet myös ”mieltyminen, janoaminen, ilahduttaminen”.

Useat englanninkieliset käännökset kääntävätkin suomenkielisen ”mitä hän tahtoo” vastineella ”whatever pleases him” (NIV) tai ”whatsoever he hath pleased” (KJV). Mikä Herraa miellyttää, siihen hän on mieltynyt ja sitoutunut koko tahdollaan.

Voimme täten lukea saman jakeen sisällyttäen siihen Jumalan tahdon motiivia selventävät merkitykset, jolloin psalmin ajatus olisi jotain tähän suuntaan:

”Meidän Jumalamme on taivaassa. Kaiken, mitä hän tahtoo {= mihin hän on mieltynyt; mitä hän janoaa; mikä ilahduttaa häntä}, hän myös tekee.” (Ps. 115:3)

Jumalan teot eivät ole epämääräistä puuhastelua kaaoksen pitämiseksi kurissa, vaan se on hänen tahtonsa ilmentymistä. Hän ei tee, jotta jotain tapahtuisi, vaan hän tahtoo ja sen tekee. Hänen tahtoaan ohjaa mieltyminen luotuun – hänen rakkautensa luotua kohtaan.

Maailma ei siis ole kaoottinen paikka, jossa vain sattuu ja tapahtuu, vaan maailmassamme toimii Jumala, joka ei ole pelkästään voimallinen ja halukas tekemään, vaan hän on Jumala ’ensin’ tahtoo ja sen myös tekee. Ja jos tämäkään tietoisuus ei vielä levotonta mieltä rauhoita, lisätään tähän, että hänen tahtoaan ohjaa mieltymys kaikkea luotua kohtaan.

Maailma ei ole täten arvaamattoman sattuman tai kylmän kohtalon armoilla. Maailmaa ei ohjaa tai säätele oikukas Jumala tai joku kylmä kaveri, joka ei ole kiinnostunut ihmisestä. Kaiken yläpuolella on Jumala, joka on vilpittömästi kiinnostunut luoduistaan – sinut mukaan lukien!

Suvereeni Jumala on kiinnostunut sinusta

Ajattelepa Jumalan näkökulmaa maailmasta. Ajattele vielä kerran vertausta elämästäsi Jumalan kämmenellä ja tiedosta, kuinka Herran katse tarkkaa koko ajan tapahtumia kämmenellä. Siinä sinä olet huolinesi ja murheinesi Jumalan kämmenellä. Tahdot niin tai et, on elämäsi koko ajan Jumalan katseen alla ja hänen kämmenellään hyvässä hallinnassa. Herra Jumala on kiinnostunut sinusta, koska hän on mieltynyt sinuun. Herran mieltymys sinuun pysyy riippumatta siitä, miten sinä häneen suhtaudut.

Mikset lukisi Jumalan mieltymystä yllesi siunauksena? – Se on perusta uudelle luottamukselle elämässä, minkä seurauksena sinäkin voit huudahtaa psalmistin sanoin ”Herra on suuri, minä tiedän sen” (Ps. 135:5)!

Hän on tehnyt kaiken edestäsi sen tähden, että sinä olet hänen silmäteränsä, olet hänen mieltymyksensä kohde. Sinä olet sitä huolimatta siitä, miten sinä Luojaasi suhtaudut. Jumala on mieltynyt sinuun ja mieltymys säilyy hänen ajatuksenaan sinusta torjut hänet tai rakastat häntä.

Herra tahtoo, että sinäkin psalmin 135 kirjoittajan tavoin uskaltautuisit antamaan elämäsi kokonaan hänen käsiinsä. Se ei ole vaade, vaan se on siunaus. Miksi pitäisit elämän langat mustasukkaisesti itselläsi, jos kerran et kykene elämääsi edes tyydyttävästi hallitsemaan?

Herra tahtoo, että luovut epätoivoisesta itsehallinnan tiestä ja tartut hänen käteensä. Eikö ole paljon hedelmällisempää luottaa elämän arvaamattomat käänteet Herralle, jolle ne eivät ole arvaamattomia kuin yrittää itse pysyä selville elämän joskus niin kaoottisista käänteistä.

Herra tahtoo omiensa luottavan koko elämänsä hänen käsiinsä. Ja miksikö? Sen tähden, että hänen käsissään ihmiselämä saa arvon ja tavoittaa jotain pysyvää. Kun luotat elämäsi kokonaan Jeesukselle olet vapaa elämään sitä, koska tiedostat elämän käänteiden olevan tukevammissa käsissä kuin omissasi.

Herran käsi lepää ylläsi joka tapauksessa, joten mikset eläisi luottamuksesta tietäen, että hän pitää sinusta huolen. Näetkö nyt kokonaisuuden? Siellä missä luulet taistelevasi yksin arvaamattomuutta vastaan – Jumala on sitoutunut sinuun enemmän kuin kykenet ymmärtämään.

Katso elämääsi Jumalan silmin

Miksi et tarttuisi ”koko mielesi ja koko sydämesi” voimin Jumalan hyvyyteen ja elämää ylläpitävään käteen. Elämä on perin raskasta jos elämämme sitä ’pikkujumalina’ kuin se muka olisi meidän hallittavissamme – miksi en valitse mieluummin nähdä sitä Jumalan kannateltavana?

Herra Jumala on mieltynyt sinuun ja hän tahtoo rakastaa sinut vapaaksi. Hän ei tahdo olla kaukainen Jumalan kämmen ohjaamassa elämääsi jostain etäältä. Hän tahtoo olla sinua lähellä, tehdä sinut tietoiseksi siitä, että hän on luonasi ja tahtoo jakaa elämän yhdessä sinun kanssasi. Herra Jeesus ei ole etäältä mieltynyt sinuun, vaan tahtoo sinun ymmärtävän mieltymyksensä siunauksen. Se ei ole kaukorakkautta. Hän tahtoo sinun olevan tietoinen rakkaudesta, jolla hän rakastaa sinua, jotta sinä puolestaan uskallat elää tietoisena hänen rakkautensa määrästä.

Herra tahtoo sinun tuntevan elämässäsi saman, mitä hän tuntee sinua kohtaan. Hän tahtoo sinun rakastuvan itseensä. Jeesus tahtoo tehdä sinut vapaaksi turhista huolista, vapaaksi elämään elämää yhdessä hänen kanssaan. Se vaatii sinulta vain näkökulman muutoksen. Lopeta eläminen ’pikkujumalana’, joka epätoivoisesti kaaoksen keskellä yrittää pitää langat tiukasti omissa käsissään ja uskalla luottaa elämäsi Jumalalle kenen kämmenellä sitä joka tapauksessa elät.

Vasta silloin, kun omistat elämäsi Jumalalle ja tartut hänen käteensä, voit luottaa sen kokonaan hänelle. Omissa käsissämme elämä on arvaamatonta, minkä vuoksi se huolettaa meitä. On kuitenkin totta, että hänen varjeleva ja suojeleva kätensä lepää yllämme, joten hän ei ole kaukana meistä yhdestäkään.

Perimmäinen kysymys ei ole se, että rakastaako Jumala meitä, vaan se että tahdommeko huomioida hänet elämässämme. Tilanne on sama kuin pienellä lapsella, joka on isänsä matkassa ja joutuu ylittämään vilkkaasti liikennöidyn tien.

Isä on lapsen turvana joka tapauksessa, tahtoo hän sitten turvata itsensä isän turvaan tai ei. Jos lapsi yrittäisi juosta suin päin auton eteen, isä varmasti estäisi häntä. Kyse on enemmän lapsen kokemuksesta. Lapsi voi kokea turvattomuutta, jos hän pitäytyy isän avusta ja jättää hänet statistiksi päättäen selviytyä itse.

Jos taas lapsi laittaa pienen kätensä isän käteen, katsoo häntä ja luottaa isän vievän hänet turvallisesti tien yli, hän voi olla huoletta ilman pienintä epätietoisuutta, miten hän tulee tien yli selviämään. Samoin me elämässämme voimme joko tarttua Jumalan käteen ja elää huoletta luottaen häneen, tai sitten yrittää itse. En tiedä kumpi sinua houkuttaa?

Kuljemmeko siis matkaa itse jättäen Jumalan statistiksi vai otammeko hänet mukaan ja tartumme hänen käteensä? Sinä päivänä, kun uskallamme tarttua hänen käteensä annamme hänelle luvan viedä. Kyse on oikeastaan uskaltamisesta. Uskallatko päästää irti ja tarttua hänen käteensä? Uskallatko luottaa elämäsi hänelle?

Ja vielä. Jumalan käteen tarttuminen ei ole ’Jumalan raahaamista’ mukanamme sinne, minne olemme itse menossa, vaan se on pienen lapsen tiukka ote turvallisesta kädestä, joka kuljettaa häntä. Eihän lapsikaan tartu isän käteen suojatien edessä sen tähden, että hän aikoo kuljettaa isänsä tien yli tai vetää hänet auton alle. Ei. Lapsen käsi pysyy isän kädessä ja odottaa malttamattomana, että isä ottaa askeleen ja vie hänet tien yli.

Tämä on monesti vaikea sisäistää jumalasuhteessa. Kovin hanakasti olisimme vain viemässä Jumalaa kuin pässiä narussa sinne, missä me häntä tarvitsemme. Todellinen siunaus olisi kuitenkin siinä, että annamme Jumalan viedä meidät sinne, missä hän tahtoo meidän olevan.

Uskallatko antaa Jumalan käden, johon olet tarttunut johtaa ja ohjata sinua? Siinä on vapaus elää elämää ilman huolta. Mitä enemmän uskallan luovuttaa elämästäni Jumalan käden vietäväksi ja kannateltavaksi sitä vapaampi olen elämään.

Todellinen elämän suola

Aloitimme tekstin puhumalla elämän suolasta, joten lopettakaamme myös siihen. Olen kuljettanut sinua elämän arvaamattomuuden suolaamasta inhimillisestä näkymästä katsomaan samaa todellisuutta Jumalan silmin.

Väitän, että Jumalan yhteydessä eläminen ja hänelle elämänsä omistaminen on elämän todellinen suola. Se on paljon enemmän kuin nautinto elämän arvaamattomuudesta. Elämän tien kulkeminen tiukasti Jumalan käteen tarraten on se suola, mitä Jumala tahtoo meidän maistavan:

• Hän tahtoo meidän olevan tietoiset hänen kädestään, joka kannattelee elämäämme.

• Hän ei tahdo meidän olevan pelkästään tietoiset hänen kädestään, vaan tarttuvan hänen käteensä uskaltautuaksemme luottamaan elämämme hänelle

• Ja vieläpä hän tahtoo, että uskallamme luottaa elämämme hänen käsiinsä jopa niin, että hän saa olla se osapuoli, joka vie ja näyttää elämän näköalat.

Elämä Jumalan yhteydessä on todellinen elämän suola. Se on täyttä elämää – ei varjokuvia ja ääntä, vaan jokapäiväinen seikkailu käsi tiukasti Jumalan kämmenellä hänen ohjaavasta kädestä tiukasti kiinni pitäen.

Pohdittavaa

Miksi on tärkeä oivaltaa elämämme olevan Jumalan kämmenellä?
Raahaanko minä Jumalaa kädestä vai annanko hänen viedä?
Millaista suolaa elämääni kaipaan?