Olet ehkä nähnyt mediasta sarjaohjelmia ja ehkä dokumentteja, joissa on kuvattu oikeusistuimen toimintaa. Ehkä olet ollut seuraamassa oikeudenkäyntiä paikanpäällä vaikka käräjäoikeudessa. Mutta oletko koskaan ollut mukana oikeudenkäynnissä kutsuttuna? Oletko ollut todistajana, syytettynä tai ehkä asiantuntijana kuultuna?

Oikeusistuimessa. (Kuva succo Pixabaystä)

Oli, miten oli, lue seuraavat jakeet ja palauta mieleesi tunnelmat oikeudenkäynnistä. Jesaja kuvaa tässä näynomaista oikeudenkäyntiä, jossa ratkaistaan, kuka on todellinen Jumala. Siinä annetaan tuomiota siitä, kuka on tosi Jumala. Tämä oikeudenkäynti käydään meidän jokaisen elämässä aina, kun pohdimme kuka tilanteessa missä milloinkin saa meidän elämässämme Jumalan paikan.

”Kaikki kansat kokoontukoot, kerääntykööt kansakunnat yhteen: voiko joku siitä joukosta ilmoittaa meille, mitä minä ilmoitan, ja kertoa meille, mitä tapahtui ennen? Asettakoon siis luotettavat todistajat ja osoittakoon olevansa oikeassa, niin että toiset voivat kuulla ja myöntää: ”Totta on.” Minun todistajani, sanoo Herra, olette te – Israel, sinä jonka olen valinnut palvelijakseni – ja teidän tulee tuntea minut ja uskoa minuun, ymmärtää, kuka minä olen. Ennen minua ei ole jumalaa syntynyt eikä ollut eikä minun jälkeeni tullut eikä tule. Minä, minä yksin olen Herra, ei ole muuta pelastajaa kuin minä. Minä olen puhunut, minä olen pelastanut, olen ilmaissut teille tahtoni, minä itse, ei kukaan muu. Te olette minun todistajani, sanoo Herra. Minä olen Jumala, olen nyt ja aina. Kukaan ei voi väistää minun kättäni. Kuka voi tehdä tyhjäksi minun tekoni?” (Jes. 43:9-13)

Tilanne kuvatun ’oikeussalin’ ulkopuolella oli kaoottinen. No, enemmän ja vähemmän kaoottinen tämä maailma on aina, mutta tässä tilanne oli jopa inhimillisen mittapuun mukaan mitattuna kaoottinen.

Juudan valtakunta eli rappion ja luhistumisen aikoja, pohjoinen valtakunta oli todennäköisesti jo hävitetty Juudan liittolaisen Assyrian toimesta. Assyria oli nousut maailman mahdiksi – niin kuin Yhdysvallat nykyään. Juudan ’isoveli’ oli jo hävitetty ja nyt entinen liittolainen Assyria uhkasi Juudaa; liittolainen olikin osoittautunut viholliseksi.

Näinä aikoina Jesaja kirjoitti ns. lohdutuksen kirjan (Jes. 40-66), jossa hän ennusti Juudan hävityksen, pakkosiirtolaisuuden sekä paluumuuton takaisin Palestiinaan.

Kuvattu oikeudenkäynti kuuluu tekstissä Jumalan kansan ennallistamista koskeviin lupauksiin. Alkuperäisessä kontekstissa teksti käsittelee Israelia, Jumalan valittua kansaa, mutta koska seurakunta on Uudessa liitossa valittu jatkamaan Israelin tehtävää (Jumalan tahdon tunnetuksi tekemistä), voimme lukea oikeudenkäyntiä kuvitellen sen kuvaavan moraalisesti vaikkapa yksilöuskovan todistajuutta – tarkoitan siis ihan sinua ja minua.

On sinun vuorosi astua tuohon oikeuden istuntoon todistajan paikalle. Mitä todistat? Mitä minä todistan? Mitä me yhdessä todistamme? Me todistamme Herran olevan ainoa todellinen Jumala. Hän on ilmaissut itsensä meille, julistanut tahtonsa ja pelastanut meidät varmalta tuholta, jolta kukaan muu ei olisi kyennyt meitä säästämään. Hän on aina ollut, on ja on oleva; muita Jumalia ei ole eikä tule olemaan. Ei ole ihmisellä muuta toivoa ja pelastusta kuin Jeesus Kristus. Hänen armonsa varassa lepää minun toivoni.

Herra vakuuttaa, että hän on Kaikkivaltias: ”Minä olen Jumala, olen nyt ja aina. Kukaan ei voi väistää minun kättäni. Kuka voi tehdä tyhjäksi minun tekoni?” Meidän Herramme teot näkyy kaikkialla luomakunnassa, mutta monet ovat tulkinneet ne väärin. Ihmiset ovat tehneet itselleen jumalia; he ovat tulleet itse jumaliksi ja hylänneet totuuden. He eivät halunneet polvistua ihailemaan Kaikkivaltiaan edessä, vaan tekivät omat Astartet ja Baalit, joita saattoivat palvoa ja käskeä niin kuin itse halusivat. He halusivat Jumalan, joka on heidän mielensä mukainen. Nykyään länsimaalainen kulttuuri on korvannut nuo muinaiset epäjumalat omillaan: raha, valta, tieto, minä itse… Lieneekin tarpeetonta kysyä, miksi Jumala kutsuu esiin todistajat?

Vaikka Jumala on ilmoittanut itsensä selvästi ihmiskunnalle, yleisesti luonnossa ja erityisesti Raamatussa, ei ihmiskunta ole kyennyt häntä näkemään. Tästä syystä Herra huutaa esiin todistajat – seuraajansa. Jos me, jotka olemme oppineet tuntemaan Herran rakkauden ja voiman, emme todista hänestä, niin kuka asettuu oikeuden puolelle tässä oikeudenkäynnissä? Ei niin, että hän tarvitsisi meidän todistustamme ollakseen oikea. Ei – siitä ei tässä ole kyse. On kyse siitä, että valamiehet saavat kuulla todistuksen, jonka perusteella hekin voivat yhtyä samaan lopputulemaan.

Jumala on valinnut meidät todistamaan itsestään, meidän etuoikeutemme on antaa hänestä se hyvä todistus, joka hänelle kuuluu. Yksikään muu jumala ei löydä muita kuin vääriä todistajia. Oikeiden todistajien on aika astua esiin julistamaan Herran valtakuntaa ja kunniaa.

Voimmeko me vaieta siitä, mitä hän on tehnyt meille tai mitä hän on tehnyt meidän keskuudessamme? Meitä ei kutsuta oikeuteen väittelemään kirjoituksista tai etsimään porsaan reikiä toisten ideologioista. Meitä ei kutsuta tekemään tunnustekoja, vaan meidät on kutsuttu todistamaan, että Herra on Jumala. Jumala kyllä huolehtii riittävästä näytöstä, mutta meidän tehtävämme on kertoa hänen puolestaan se, mitä hän merkitsee meille ja on tehnyt meidän elämässämme.

”Minun todistajani, olette te.”, sanoo Herra.

Pohdittavaa

Saako ’syytetty’ todistaa oikeudessa?
Jumala on valinnut uskovat todistajiksi; ymmärränkö osani oikein?
Kenestä minä todistan?