Joulu on monikasvoinen juhla. Se on syntymän juhla, valon juhla, rauhan juhla, perheen juhla, jne. Näiden lisäksi joulu on myös antamisen juhla.

Jouluajan juhlintaan keskeisesti liittyvällä lahjojen antamisella on perinteet jo ajalta ennen ensimmäistä joulua. Jouluteksteistä lahjojen antaminen liittyy konkreettisimmin ehkäpä Matteuksen kertomukseen itämaan tietäjistä, jotka toivat lahjoja Jeesus-lapselle (Matt. 2:11). Heidän lahjansa olivat moninaiset ja kalliit, joihin harvalla olisi edes varaa.

Itselleni heräsi joulua edeltävänä aikana mieleen kysymys siitä, mikä olisi minun joululahjani tänä vuonna Jeesukselle? Hän tuskin enää tarvinnee kultaa, suitsuketta tai mirhaa, joita minulla ei kyllä olisikaan antaa. Mikä siis olisi jotain, mitä voisin tänä jouluna sydämeni halusta rakkaalle Vapahtajalleni antaa?

Joululahjaideaa etsimässä

Jouluteksteistä mieleeni nousseita lahjaideoita enemmän minua jäi puhuttelemaan lahja, jonka Jumala antoi ihmiskunnalle Kristuksessa:

”Kristuksen veressä meillä on lunastus, rikkomustemme anteeksianto.” (Ef. 1:7a)

Kristuksen sovituskuolemassa näemme anteeksiannon tietty kaikkein selvimmin. Silti jo Jeesuksen syntymästä alkaen hänen elämänsä oli täydellinen kuva anteeksiannosta. Hän eli uhratakseen itsensä meidän edestämme, mutta Jeesuksen elämä on jo sekin täydellinen kuva siitä, miltä näyttää anteeksiannosta kumpuava elämä.

Anteeksiannon hedelmä on sangen hyvä syödä ja kaunis katsella, mutta sen kasvaminen ja kypsyminen vaatii melkoisesti vaalimista ainakin, mitä itse olen sen vaalimisesta oppinut. Tuskin anteeksiantaminen oli helpompaa Jeesukselle, mitä se on meille, mutta hän valitsi antaa sen meille lahjaksi. Valinta ei ollut helppo, mutta sen hedelmästä me tänä päivänä elämme. Hän antoi meille samalla esimerkin anteeksiantamisen hedelmän viljelemisestä elämässämme.

Armoa armottomalle

Täydellinen anteeksianto on Jeesuksen joululahja meille, mutta miksipä emme voisi antaa sitä tämän joulun rakkauden lahjana Jeesukselle?

Ajatus anteeksiannosta joululahjaksi Jeesukselle nousi mieleeni joulua edeltävänä menon ja menemisen aikana aamulenkillä. Tuolloin purin väsymystä ja pahaa oloa sekä elämän epäoikeudenmukaisuutta Herralle. Siinä minä nillitin, vaikka varsin hyvin tiedän, että elämä on tasapuolisen epäoikeudenmukainen. Tällöin mieleeni laskeutui sanat ”armoton palvelija”. Sanat pysäyttivät – ne olivat jotain vallan muuta, mitä odotin – jos nyt mitään jaksoin edes odottaa.

Ymmärsin olevani Jeesuksen vertauksen (Matt. 18:23-35) armottoman palvelijan kaltainen. Luetaanpa tuo teksti.

”Taivasten valtakunta on kuin kuningas, joka vaati palvelijoiltaan tilitykset. Kun hän alkoi tarkastaa niitä, hänen eteensä tuotiin palvelija, joka oli hänelle velkaa kymmenentuhatta talenttia. Miehellä ei ollut, millä maksaa, ja niin kuningas määräsi, että hänet, hänen vaimonsa ja lapsensa ja koko hänen omaisuutensa oli myytävä ja velka maksettava. Silloin palvelija heittäytyi maahan hänen eteensä ja pyysi: ’Ole kärsivällinen! Minä maksan sinulle kyllä kaiken.’ Kuninkaan tuli sääli palvelijaansa, ja hän päästi miehen menemään ja antoi velan anteeksi. Mutta kun palvelija meni ulos, hän tapasi toisen palvelijan, joka oli hänelle velkaa sata denaaria. Hän kävi mieheen käsiksi, kuristi häntä kurkusta ja sanoi: ’Maksa, mitä olet velkaa!’ Mies heittäytyi maahan ja pyysi: ’Ole kärsivällinen! Kyllä minä maksan sinulle.’ Mutta toinen ei suostunut siihen. Hän meni ja toimitti työtoverinsa vankilaan, kunnes tämä maksaisi velkansa. Muut palvelijat näkivät, mitä tapahtui, ja panivat sen pahakseen. He menivät kuninkaan luo ja kertoivat hänelle kaiken. Silloin kuningas kutsutti palvelijan luokseen ja sanoi: ’Sinä kelvoton! Minä annoin sinulle anteeksi koko velan, kun sitä minulta pyysit. Eikö sinunkin olisi pitänyt armahtaa työtoveriasi, niin kuin minä armahdin sinua?’ Vihoissaan kuningas pani palvelijansa ankaraan vankeuteen, kunnes tämä maksaisi koko velan. Näin tekee minun taivaallinen Isänikin teille, jos te ette kaikesta sydämestä anna kukin veljellenne anteeksi.” (Matt. 18:23-35)

Kertomus armottomasta palvelijasta piirtää eteemme kuvan armottomasta miehestä, joka toimii mielestämme erityisen väärin ja yhdymme varmasti vertauksen kuninkaan menettelyyn hänen kohdallaan. Vertauksen nerokkuus piileekin vasta siinä, että sen päättävä jae asettaa meidät itsemme armottoman palvelijan paikalle:

”Näin tekee minun taivaallinen Isänikin teille, jos te ette kaikesta sydämestä anna kukin veljellenne anteeksi.” (Matt. 18:35)

Näin ainakin itse koin. Minäkin olin saanut anteeksi Herralta järjettömän suuren velan – niin suuren, etten ymmärrä sen määrää. Silti minä kohtelin armottomasti itseäni ja ainakin ajatuksissani myös toisia. Anteeksiantaminen alkaa omasta itsestä; ole armollinen itsellesi ja suo itsellesi mahdollisuus saada anteeksi. Vasta sen jälkeen sitä kykenee antamaan anteeksi toisille.

Vertauksen tarkoitus ei ole niinkään syyllistää meitä ’armottomia palvelijoita’, vaan kutsua meidät hölmöstä armottomuudesta parempaan armolliseen elämään – siihen, mitä Jeesus eli täällä maanpäällä.

Itsen armahtaminen oli vapauttava kokemus itselleni – on väärin olla armoton itselleen, kun kerran Herra on antanut niin paljon anteeksi. Siitä kumpuaa armollinen elämäntapa myös lähimmäistä kohtaan. Toivon, että sinä saat kokea jotain samaa elämässäsi.

Vastalahja Jeesukselle

Uskon anteeksiantamisen olevan myös Herramme Jeesuksen Kristuksen mielen mukainen lahja. Ja eikö ole niin, että kun annamme anteeksi ”yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle” (Matt. 25:40)? Eli anteeksiannon lahja lähimmäiselle on lahjamme Jeesukselle. Se olkoon meidän rakkautemme teko hänelle.

Antakaamme tänä jouluna anteeksiannon lahja sydämestämme. Salli armon käydä yli armottoman vaatimuksen ja koe, mitä on vapautua armottomuudesta. Antakaamme anteeksiannon vastalahja niin itsellemme kuin toinen toisellemme ja tietäkäämme, että koko Jumalan taivas iloitsee yhdessä meidän kanssamme jokaisesta annetusta lahjasta.

Pohdittavaa

Mitä armottomuudella saatan voittaa?
Miksen kokeilisi anteeksiantamisen tietä vaikken sitä pysty pitämään?