Joulukuun 13. vietetään Lucian päivää. Se on harvoja Suomessa yleisesti vietettyjä pyhimykselle omistettuja muistopäiviä- Vanhojen kirkkojen perinteessä näitä riittä, mutta suomalaisille tällaiset juhlat ovat vieraampia.

Lucian päivän juhlaperinne on ollut itselleni tuntematon, kunnes sivistin itseäni. Muistan toki lapsuudesta, että Lucian päivänä joku koulun näteistä blonditytöistä oli puettu valkoiseen kaapuun ja hän kiersi pimennetyn luokkahuoneen läpi kynttiläkruunu päässään, mutta siinä on tosiaan kaikki, mitä asiasta entuudestaan tiesin.

Aikanaan kiinnostuin asiasta enemmän, kun sattumalta luin lehdestä, että Pyhä Lucia on vanha katolinen pyhimys, jonka muistopäivää pohjoismaissa ainakin Ruotsin ja Norjan luterilainen kirkko on perinteisesti juhlistanut.

Suomeen Lucia-neito -perinne on tullut sekin ruotsinkielisen väestön keskuudesta. Lucian päivän vietto on ainutlaatuista siinä mielessä, että evankelisluterilainen kirkko on käytännössä luopunut katolisen kirkon pyhimyskalenterista Lucian päivää lukuun ottamatta. Kymmenistä pyhimyksistä ainoastaan Pyhä Lucia on jäänyt elämään Lucian päivän Lucia-neitojen kautta suomalaisten sydämiin.

Tietämättömyyteni Lucia-neidoista riitti tuolloin herättämään uteliaisuuteni, joten ryhdyin keräämään tietoa Lucian päivästä, Pyhästä Luciasta ja historiallisesta Luciasta pyhimyskultin takana. Usein pyhimyskertomuksiin liittyy jokin hengellinen sanoma, joten kerrataan, mitä annettavaa Lucian päivällä on meille.

Lucian päivän perinne

Lucian päivää vietetään 13. joulukuuta, mikä juliaanisessa kalenterissa osuu talvipäivänseisauksen lähettyville. Alkujaan Pyhä Lucia otettiin 1300-luvulla katolisen kirkon viralliseen pyhimyskalenteriin.

Lucian päivä korvasi kalenterissa esikristillisen (pakanallisen) keskitalven valonjuhlan, jota juliaanisen kalenterin mukaan vietettiin 14. joulukuuta juliaaninen kalenteri oli kuitenkin ajanlaskun virheellisyyden vuoksi jäänyt jälkeen tuolloin jo 9 vrk aurinkoajasta, mikä korjattiin gregoriaanisessa ajanlaskussa 1582. Tällöin 13. päivä vietettävä Lucian päivä siirtyi kuin vahingossa pois alkuperäiseltä paikaltaan talvipäivän tasauksen kohdalta, joka siirtyi kalenterimuutoksen myötä gregoriaanisessa ajanlaskussa 21. joulukuuta.

Pyhän Lucian muistopäivä liittyi siis alun perin vuoden pisimpään yöhön ja sen aikaan vietettyyn keskitalven valonjuhlaan. Sen vuoksi Lucia oli vertauskuvallisesti ”valon tuoja” ja Lucian päivän viettoon liittyi pakanakulttuureissa monia yhteneviä elementtejä valonjuhlan kanssa. Myös pyhimyksen nimi Lucia viittaa valoon, koska latinan valoa tarkoittava sana ’lux’ taipuu genetiivissä muotoon ’lucis’.

Historiansa perusteella Lucia mielletään edelleen valon tuojaksi. Myös suomalaisessa perinteessä näkyy valonjuhlan vaikutus, koska perinteeseen kuuluu Lucia-neito, joka puetaan valkoisiin vaatteisiin, punaiseen vyöhön ja kynttiläkruunuun, ja pitää kädessään kynttilää. Ajatus on, että Lucia tuo valoa talven pimeyteen.

Monet muinaiset Lucian päivän perinteen tavat voidaan jäljittää jo aikaan ennen Pyhää Luciaa pakanalliseen keskitalven valonjuhlaan. Pohjoismainen Lucian päivän perinne on lähtöisin vasta 1700-luvun Länsi-Götanmaalta, mistä se levisi ensin Ruotsiin, ja myöhemmin Ahvenanmaalle ja muille Suomen ruotsinkielisille alueille.

Nykymuotoinen Lucian päivä valon juhlana on peräisin Ruotsista vuodelta 1928, jolloin Stockholms Dagblad -lehti järjesti ensimmäisen kerran Lucia-neidon vaalin, kruunaamisen kynttiläkruunulla ja kulkueen kaupungin halki. Pian tapa levisi Ruotsissa myös sairaaloihin ja muihin laitoksiin.

Suomessa ’virallinen’ Lucia-neito on valittu vuodesta 1949 lähtien Folkhälsanin ja sanomalehti Hufvudstadsbladetin yhteistyössä järjestämän hyväntekeväisyyskeräyksen yhteydessä yleisöäänestyksellä. Lucia-neito kruunataan Helsingin Tuomiokirkossa ja hän osallistuu useisiin tapahtumiin. Lisäksi monilla paikkakunnilla ja kouluissa valitaan omia Lucia-neitoja.

Pyhä Lucian legendat

Lucia oli Sisilian Syrakusassa 200 ja 300 lukujen taitteessa asunut neito, joka kääntyi kristityksi jo nuoruudessaan. Kristillinen seurakunta oli laajalti ja ankarasti vainottu Roomassa keisari Diocletianuksen (245-313) määräyksestä.

Lucian elämästä ja tiestä katolisen kirkon pyhimykseksi on olemassa kaksi toisestaan poikkeavaa legendaa, joista ensimmäinen lienee oikeampi. Tosin katolinen kirkko myöntää, että kummatkin legendat ovat epäluotettavia eikä niitä voida pitää todenperäisinä.

Vanhempi Lucia legenda

Lucian isä, joka oli ylhäistä sukua oleva roomalainen, kuoli ja jätti äidin ja tyttären vaille holhoojaa. Koska perhe oli varakas, Lucialle oli varattu hyvät myötäjäiset, minkä lisäksi hänet oli kihlattu roomalaiselle nuorelle miehelle.

Isän kuoleman jälkeen perhettä kohtasi toinen onnettomuus. Lucian äiti sairastui punatautiin, josta selviytymismahdollisuudet tuohon aikaan olivat pienet. Neljän vuoden sairauden jälkeen äidin voimat heikkenivät. Lucia kuuli, että Cataniassa kuolleen Pyhän Agathan pyhäinjäännöksillä rukoilemalla on moni kokenut ihmeparantumisen. Lucia sai äitinsä suostutelluksi tulemaan kanssaan Cataniaan Pyhän Agathan haudalle rukoilemaan.

Ihme tapahtui ja äiti parantui, jolloin Lucia kääntyi kristinuskoon ja hän vannoi pysyvänsä neitsyenä Pyhän Agathan tavoin. Myötäjäisosuutensa Lucia pyysi itselleen ja jakoi sen köyhille.

Perheen palvelija kertoi Lucian sulhaselle, että Lucia oli jakanut myötäjäiset köyhille ja ettei Lucia menisi naimisiin hänen kanssaan, vaan että hän on kääntynyt kristinuskoon ja menee naimisiin jonkin varakkaan jalosukuisen herran kanssa.

Mustasukkainen ja harhaan johdettu sulhanen ilmiantoi Lucian Rooman keisarin paikalliselle käskynhaltijalle, koska Roomassa kristinusko oli kielletty. Lucia tuomittiin vietäväksi ilotaloon ja pakotettavaksi prostituutioon, mutta jumalallinen väliintulo esti määräyksen toimeenpanon. Luciaa ei näet voitu minkään voiman avulla siirtää paikalta, jossa hän seisoi. Pyhä Henki täytti Lucian ja hän muuttui niin painavaksi, ettei häntä pystytty edes vetohärillä siirtämään.

Tuskastunut tuomari päätti lopulta polttaa tytön elävältä. Lucian ympärille rakennettiin rovio ja häntä valeltiin palavalla piellä ja kiehuvalla öljyllä. Tuli ei kuitenkaan pystynyt vahingoittamaan Pyhän Hengen täyttämää Luciaa.

Lopulta pyöveli surmasi hänet lävistämällä tikarilla hänen kaulansa. Lucian kuolema kesti silti kauan ja vielä miekka kurkussa hän puhui katsojille pitkään.

Nuorempi Lucia legenda

Toisen vasta 1300-luvulta peräisin olevan legendan mukaan eräs roomalainen ei-kristitty mies rakastui Lucia-neidon kauniisiin silmiin ja aloitti viettely-yritykset. Hän alkoi painostamaan Luciaa naimisiin kanssaan.

Kun ahdistelu ei näyttänyt päättyvän lainkaan, epätoivoinen Lucia riisti silmät päästään ja lähetti ne tarjottimella nuorukaiselle. Tapahtui kuitenkin ihme: Neitsyt Maria näki Lucian vahvan uskon, hän antoi neidolle uudet, entistä kauniimmat silmät.

Nuorukainen puolestaan järkyttyi tapahtuneesta kovin ja kerrotaan, että sen seurauksena hän kääntyi kristinuskoon.

Pyhä Lucia ihmisenä ja pyhimyksenä

Pyhä Lucia (Sancta Lucia, 283–304) on katolisen kirkon kanonisoima pyhimys, joka koki marttyyrikuoleman keisari Diocletianuksen uskonvainoissa Sisilian Syrakusassa vuonna 304. Myöhemmin häntä pidettiin pitkään taruhenkilönä, mutta sittemmin Sisiliasta on löydetty hauta, joka oletettavasti on kuulunut Lucia-neidolle.

Mitään muuta historiallisesta Luciasta ei täydellä varmuudella tiedetä. Pyhimyksenä Pyhä Lucia oli yksi suosituimpia varhaisten marttyyrien pyhimyksistä, ja hänellä arvellaan olleen runsaasti palvojia jo 300-luvun lopulla.

Keskiajalla pyhimyksiltä pyydettiin esirukousta taudeilta varjeltumista ja niistä parantumista varten. Pyhimysten uskottiin asuvan taivaassa lähinnä Jumalaa ja Kristusta, minkä vuoksi heidän avunpyyntönsä tulivat parhaiten Jumalan kuuluville. Yleensä pyhimyksen parantavien voimien kohteet johdettiin hänen elämäntarinansa tapahtumista tai kirkollisista tunnuskuvista.

Varhaisissa keskiaikaisissa kuvissa Pyhä Lucia esitettiin tavallisesti kaula miekan lävistämänä, minkä tähden hän oli alunperin kaulan alueen kasvainten ja sairauksien suojelupyhimys. Myöhempi legenda Lucian silmien menettämisestä ja takaisin saamisesta teki hänestä myös sokeiden ja silmäsairaiden suojelijan. Kirkkotaiteessa häntä alettiin kuvata pitämässä toisessa kädessä palmunoksaa ja toisessa kädessä maljaa, jossa on silmämunat. Vasta keskiajan lopulla häntä alettiinkin kunnioittaa

Nykyään Pyhä Lucia on katolisessa kirkossa julistettu näkövammaisten ja silmäsairaiden suojelupyhimykseksi. Tehtävä on annettu hänelle mitä ilmeisemmin jälkimmäisen legendan myötä, koska siinä Neitsyt Maria antoi Lucialleuudet, entistä kauniimmat silmät. Historiallisia todisteita Lucian sokeudesta ei ole.

Mitä Lucia opettaa meille?

Legendat Pyhästä Luciasta ovat hataria ja etenkin jälkimmäinen legenda lienee totuusarvoltaan lähinnä itsetekaistun pyhäkoulutarinan luokkaa. Lucian marttyyrikuolema Diocletianuksen vainoissa Syrakusassa sen sijaan on historiallinen tosiasia. Lucia on aikanaan kuollut uskonsa tähden monien aikalaistensa tavoin.

Lucian elämäntyö marttyyrina evankeliumin säilymiseksi on joka tapauksessa ollut merkittävä, vaikka hänen kuolemaansa tuskin on liittynyt ainakaan kaikkia legendassa kuvattuja käänteitä. Jotain ainutlaatuista Lucian marttyyriuteen tai sitä edeltävään elämäntyöhön kuitenkin on liityttävä, koska historia ja varhainen perimätieto muistavat hänet tuhansien nimettöminä kuolleiden marttyyrien joukosta.

Emme siis varmuudella tiedä, mitä hän on tehnyt, miten hän joutui tuomittavaksi tai miten hänen marttyyrikuolemansa on tapahtunut, mutta tiedämme hänen elämänsä jättäneen merkittävän jäljen hänen aikalaistensa sydämiin ja sitä myötä pyhimystarinoiden muodossa kirkolliseen perinteeseen. Voimme täten uskoa Lucian olleen nimensä mukaisesti yksi oman aikansa kirkkaista ”valon tuojista”.

”Te olette maailman valo. Ei kaupunki voi pysyä kätkössä, jos se on ylhäällä vuorella. Eikä lamppua, kun se sytytetään, panna vakan alle, vaan lampunjalkaan. Siitä sen valo loistaa kaikille huoneessa oleville. Näin loistakoon teidänkin valonne ihmisille, jotta he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät Isäänne, joka on taivaissa.” (Matt. 5:14-16)

Lucia ei pannut uskoaan piiloon ’kannen alle’, vaan piti sen esillä kaikkien näkyvissä (Matt. 5:14-16). Hän eli elämänsä Isän Jumalan kunniaksi ja ylistykseksi siten, että monet saivat elämäänsä uuden kestävän sisällön. Lucia säteili evankeliumin valoa ympärilleen, mikä teki hänestä ”valon tuojan” aivan uudessa merkityksessä. Kun aiempi pakanallinen keskitalven valonjuhla juhli pimeän kauden taittumista, Lucian elämä julistaa vieläkin kirkkaampaa evankeliumin valoa, joka voittaa synkimmänkin pimeyden.

Viettäkäämme Lucian päivää evankeliumin voiton ja Kristuksen kirkkauden juhlapäivänä. Olkoon Lucian elämä ja marttyyrikuolema meille muistoksi menneiden pyhien antaumuksesta ja periksi antamattomuudesta evankeliumin totuuden edessä. He eivät tinkineet todistuksestaan, vaan elivät elämänsä todistaen Herrasta Jeesuksesta.

Olkoon todistuksemme omalle ajallemme yhtä kirkas kuin Lucian todistus oli omana aikanaan. Älkäämme mekään panko lamppua vakan alle, vaan lampunjalkaan, jotta todistuksemme tuo valoa joulukynttilöiden tavoin lähimmäistemme elämään. Antakaamme joulun sanoman näkyä ja kuulua siellä, missä menemme. Olkaamme mekin todellisen ”valon tuojia” – evankeliumin valon!

Pohdittavaa

Miksi Pyhä Lucia muistetaan yhä meidän päivinämme?
Voinko minäkin olla ”valon tuoja”?