Ensimmäisenä adventtina kirkoissa kajahti kuorolauluna ilmoille Raamatusta tuttu teksti:

”Hoosianna Daavidin poika! Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimeen.” (Matt. 21:9)

Tätä laulua kaikille tutulla sävelellä on laulettu Suomen kirkoissa ensimmäisen adventin jumalanpalveluksissa tiettävästi 1800-luvulta lähtien, vaikka kontekstuaalisesti teksti liittyy lähemmin palmusunnuntaihin. Sana Hoosianna tarkoittaa ”Herra auta”, kuten se on käännetty suomeksi Daavidin messiaanisessa psalmissa (Ps. 118:25-26). Samaa psalmia kansa siis lauloi palmusunnuntaina aasilla ratsastaneelle Jeesukselle.7

Messiaan odotettiin perustavan rauhanvaltakunnan, kuten adventin ajan teksteihin kytkeytyvä Vanhan testamentin profetia todistaa:

”Iloitse, tytär Siion! Riemuitse, tytär Jerusalem! Katso, kuninkaasi tulee. Vanhurskas ja voittoisa hän on, hän on nöyrä, hän ratsastaa aasilla, aasi on hänen kuninkaallinen ratsunsa. Hän tuhoaa sotavaunut Efraimista ja hevoset Jerusalemista, sotajouset hän lyö rikki. Hän julistaa kansoille rauhaa, hänen valtansa ulottuu merestä mereen, Eufratista maan ääriin asti.” (Sak. 9:9-10)

Me kristityt assosioimme tämän profetian viestin tietenkin Jeesukseen, mutta toteuttiko hän Sakarjan profetian? Juutalaisen käsityksen mukaan jokainen voi ikkunasta ulos katsomalla havaita, ettei messiaan valtakunta ole vielä tullut. Maailmassa on edelleen sotia ja väkivaltaa. Pahuus ei ole lakannut eikä rauhan aika koittanut. Oliko Jeesus sittenkään luvattu messias, ”se oikea, valittu” Rauhanruhtinas vaiko oliko hänen tehtävänsä pelkästään hengellinen tai eettinen?

Tällaisten kysymysten äärellä on moni suomalainen tänäkin adventtina – messiaan odotuksen aikana. Tuleeko messias Jeesus todellakin takaisin hakemaan kansansa ikuiseen rauhanvaltakuntaan? Voi olla, että epäilys on heikkona hetkenä hiipinyt sinunkin mieleesi.

Mielestäni näin synkkiä epäilyjä ei tule ohittaa pelkällä olankohautuksella tai halveksivalla tuhahduksella, vaan asia kannattaa mieluummin selvittää kunnolla.

Tälle päivälle valitsemani Paavalin tessalonikalaisille kirjoittama teksti käsittelee juuri Herran paluun odotusta ja epäilyjä, joita jatkuva odotus uskovien sydämissä saattaa herättää.

Onko Herran päivä jo tullut?

Tekstimme aloittaa kirjeen toisen eskatologisen osan (2. Tess. 2:1-12). Sitä ennen Paavali käsitteli Herran päivää Jumalan oikeudenmukaisuuden instrumenttina kirjeen ensimmäisessä luvussa (2. Tess. 1:3-12). Toisessa luvun alussa Paavali jatkaa tulevaisuudessa koittavan Herran päivän ja viimeisten aikojen tapahtumien käsittelyä.

Tekstistä käy ilmi, että osa seurakuntalaisista oli luopunut odotuksen toivosta ja erehtynyt ajattelemaan, että kauan odotettu Herran päivä olisi sittenkin jo tullut, tai että se olisi ollut sillä hetkellä parhaillaan käsillä:

”Me pyydämme, veljet, ettette heti menetä malttianne ja säikähdä, jos joku vedoten Hengen ilmoitukseen tai muka meidän puheeseemme tai kirjeeseemme väittää, että Herran päivä on jo käsillä.” (2. Tess. 2:1b-2)

Seurakunnan ongelma oli täten päinvastainen kuin nykyajan ihmisten epäilys siitä, että tokkopa Herran päivää tuleekaan. Pohjimmiltaan ongelma oli kuitenkin sama: onko Herran paluun odotuksessa mitään järkeä? Johtaako Herran odotus sittenkään lupauksen toteutumiseen?

Seurakunnan virheellisen näkemyksen korjaamiseksi Paavali muistuttaa lukijoita Jeesuksen opetuslapsilleen antamasta viimeisiä aikoja koskevasta opetuksesta (Mark. 13:5-37). Paavali oli opettanut Tessalonikan seurakunnalle samasta aiheesta jo aiemmin, kun hän vielä oli heidän keskuudessaan, sillä hän kirjoittaa heille: ”Muistattehan, että puhuin teille tästä jo silloin kun olin luonanne.” (2. Tess. 2:5).

Paavalin eskatologian (eskatologia = ’oppi viimeisistä ajoista ja lopun tapahtumista’) mukaan ennen Herran paluuta seurakunta kohtaa vihan ajan, joka huipentuu ’laittomuuden ihmisen’ (kreik. ’anthroopos tees hamartias’) eli Jumalan vastustajan tulemiseen. Tällaisista laittomuuden, pahuuden ja Jumalan vastustamisen ruumiillistumista Jeesus käyttää ilmaisua ’väärä kristus’ ja apostoli Johannes kutsuu heitä ’antikristuksiksi’. Vääriä kristuksia ja profeettoja (eksyttäjiä ja eksytyksiä) on tuleva lukuisia seurakunnan aikakaudella, mutta tässä yhteydessä Paavali tarkoittaa Saatanan epäpyhän suunnitelman erityistä ’kruunua’, valittua vastustajaa, jota Ilmestyskirja kutsuu sanalla ’peto’. Mitä tuo antikristus / peto / vastustaja tarkoittaa, olisi yksistään jo yhden raamattutunnin aihe, joten tässä yhteydessä en analysoi sen tarkemmin Paavalin eskatologista teologiaa enkä ota kantaa toinen toisistaan poikkeaviin eskatologisiin näkemyksiin, vaan pitäydyn mieluummin tekstissä.

Tulemista ja kokoamista

Keskitymme mieluummin tekstin alkupuolen jakeisiin, joilla Paavali siirsi lukijoidensa huomion lopunaikaa koskevaan ongelmaan:

”Otamme nyt puheeksi Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemisen ja sen, että meidät kootaan hänen luokseen. Me pyydämme, veljet, ettette heti menetä malttianne ja säikähdä, jos joku vedoten Hengen ilmoitukseen tai muka meidän puheeseemme tai kirjeeseemme väittää, että Herran päivä on jo käsillä. Älkää antako kenenkään millään tavoin johtaa itseänne harhaan.” (2. Tess. 2:1-3)

’Tuleminen’ ja ’kokoaminen’ on tässä ajatuksellisesti yhdistetty toisiinsa: ”Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemisen ja sen, että meidät kootaan hänen luokseen”. Kummatkin termit ovat Jeesuksen käyttämiä termejä.

Tuleminen

’Tuleminen’ oli yleinen sana, mutta kun sitä käytettiin kuninkaan yhteydessä, se tarkoitti kuninkaan julkista vierailua kaikessa loistossa. Monet juutalaiset tekstit käyttivät sitä Jumalan aiempien ilmestysten (teofania) sekä tulevan ilmestymisen yhteydessä. Matteus käytti samaa sanaa Jeesuksen tulevasta paluusta (Matt. 24:3, 27, 37, 39). Messiaan paluu ei siis ollut voinut tapahtua salassa, vaan sen on määrä olla julkinen tapahtuma siinä missä valtiomiehen vierailukin.

Kokoaminen

Vastaavasti monet tekstit Vanhassa testamentissa (Jes. 27:12-13) sekä myöhemmässä juutalaisuudessa puhuvat Jumalan kansan ’kokoamisesta’. Samoin teki myös Jeesus puhuessaan Ihmisen Pojan tulemisesta:

”Suuren torven soidessa hän lähettää enkelinsä neljälle ilmansuunnalle kokoamaan kaikkialta, maan kaikista ääristä ne, jotka hän on valinnut.” (Matt. 24:31)

Tekstissämme Paavali yhdistää nämä kaksi tapahtumaa ensimmäisessä jakeessa toisiinsa osoittaen lukijoilleen, että kirjoitusten ja Jeesuksen omien sanojen perusteella oli mahdotonta ajatella kummankaan näistä tapahtumista vielä toteutuneen – ei tulemisen eikä kokoamisen.

Älkää luottako kyseenalaisiin lähteisiin

Edelliseen lukijoilleen tuttuun opetukseen perustuen Paavali pyysi heitä olemaan pelästymättä ja epäilemättä Jumalan sanan totuuksia, vaikka jotkut olisivat omien ilmestystensä perusteella väittäneet jotain muuta, mitä Jumalan sana selkeästi viimeisistä ajoista ilmoitti.

Paavalin mukaan nämä väärät opit perustuivat ”Hengen ilmoitukseen” (dia pneumatos), ”puheeseen” (dia logou) sekä ”kirjeisiin” (di epistoles). Hengen ilmoituksella Paavali todennäköisesti viittasi joko vääriin tai ainakin väärin tulkittuihin profetioihin. Hän ei siis väitä Pyhän Hengen ilmoitusta virheelliseksi, vaan kyseenalaistaa ilmoituksen sovelluksen ja lähteen. Tästä syystä esimerkiksi vuoden 1933/38 käännös kirjoittaa sanan ’henki’ pienellä alkukirjaimella.

Puheella Paavali tarkoitti väärien näkemysten kannattajien opetusta ja kirjeillä hän viittasi joko omien kirjeidensä sisällön vääristelyyn (1. Tess. 5:1-3) tai hänen nimissään kirjoitettuihin väärennöksiin. Huomaa, että nykyisen kirkkoraamatun käännös on valinnut hieman erilaisen näkökulman tekstiin. Tässä käsitelty mielestäni parempi käännösvaihtoehto käy ilmi hyvin esimerkiksi vuoden 1933/38 kirkkoraamatun laitoksesta:

”ettette anna minkään hengen ettekä sanan ettekä minkään muka meidän lähettämämme kirjeen”.

Turvallisesta ja oikeaksi katsotusta perinteestä poikkeava tulkinta Herran tulemisesta on täten ollut ongelma jo ensimmäisen vuosisadan puolivälissä – muutamia kymmeniä vuosia Herramme ylösnousemuksen jälkeen. On mielenkiintoista huomata, että silloinkaan Raamatun kokonaisilmoituksen vastaiset tulkinnat eivät perustuneet terveeseen sanan tai opin tulkintaprosessiin ja Jumalan sanan auktoriteetin ehdottomaan tunnustamiseen, vaan tulkinnat nousivat aina muista lähteistä.

Eksyttäjät nostivat Jumalan sanan ja tunnetun opillisen tradition rinnalle omia lähteitään, kuten ’profetian’, omaa opetustaan sekä vääristeltyjä muka auktorisoituja toisten nimissä kirjoitettuja tekstejä. Ja eipä ole maailma juuri muuttunut, sillä sama kaava toistuu edelleen meidän aikanamme.

Älkää antako kenenkään johtaa itseänne harhaan

Herran tulemisen ja seurakunnan kokoamisen kyseenalaistajat turvautuvat toissijaisiin lähteisiin opetuksiensa tueksi, koska ensisijaiset lähteet eivät kyllin selvästi tue heidän oppejaan. Tällöin Raamatun kirjoitusten rinnalle nostetaan ei-kanonisoituja lähteitä ja etenkin inhimillistä otaksumaa, joka perustuu eksyttäjien omiin mielipiteisiin. Joskus eksyttäjien näkee jopa tukeutuvan ’uusiin ilmestyksiin ja vääriin profetioihin’ sanojensa tueksi.

Kuinka naivia on ajatella, että Jumala olisi sallinut laumaansa eksytettävän ensin 2000 vuoden ajan, jonka jälkeen hän yhtäkkiä päättää kertoa totuuden ja valinnut sen julistajiksi jotkut aikamme miehet ja naiset. Ikään kuin Jumala yhtäkkiä vesittäisi kaiken sen, mihin miljoonat Herran pyhät ovat tukeutuneet aiempina vuosisatoina. Näinkö Kaikkivaltias Jumala todella toimisi? – Tuskinpa vain.

Otsikkoomme lainattu Paavalin kehotus on pysynyt ajankohtaisena koko seurakunnan elinkaaren ajan aina meidän aikaamme saakka: ”Älkää antako kenenkään millään tavoin johtaa itseänne harhaan.”

Kun siis kuulet jälleen adventin aikaan jonkun opettavan ’uutta ilmoitusta’ Kristuksen paluusta tai hänen maanpäällisen toimintakautensa historiallisista yksityiskohdista, kuten neitseestä syntymästä, älä anna uuden opin johtaa itseäsi harhaan, vaan tukeudu uskossasi pyhiin kirjoituksiin ja tunnustukseen, jonka jo miljoonat ennen sinua ovat koetelleet todeksi. Ei ole lainkaan naivia uskoa todeksi Jumalan sanan ilmoitusta perinteissä muodossa, jossa miljoonat ovat jo sinua ennen sen vastaanottaneet ja elämässään todeksi koetelleet.

Raamatun perustotuudet on vastaanotettavissa vain uskon kautta. Ne ovat ymmärrettäviä ja loogisia, mutta vain ja ainoastaan silloin, kun ne pohjautuvat oikeaan uskoon ja oikeaan Hengen ilmoitukseen. Ethän siis anna kenenkään johtaa itseäsi harhaan, vaan pitäydy uskon totuudessa siitä huolimatta, vaikka koko maailma muka todistaisi sitä vastaan.

Oikein siunattua Kristuksen tulemisen odotuksen aikaa sinulle. Tänään se on jälleen lähempänä kuin se on koskaan aiemmin ollut!

Pohdittavaa

Mihin perustan uskoni?
Voidaanko uskoani horjuttaa Raamatun ulkopuolisin todistein?
Miksi Jumala sallisi ihmisten uskoa ’väärin’ vuosituhannet ja ’korjaisi’ ilmoitusta vasta nyt?