Uuden testamentin aikaan Juudas oli suosittu nimi, olihan se kreikannos niinkin keskeisestä hepreankielisestä nimestä kuin Juuda (’ylistetty’). Nimen yleisyyden huomaa siitäkin, että Uuteen testamenttiin mahtuu sinnekin useampia Juudaksia.

Tunnetuin heistä on tietty Juudas Iskariot (= Karioitin mies, ilmaisee kotikylää), joka Herran kavaltajana antoi kauniille nimelle heikon kaiun. Iskariot mainitaan 12 apostolin luetteloissa aina viimeisenä. Iskariotia aikanaan tunnetumpi oli Juudas Galilealainen (Ap. t. 5:37), joka johti verilöylyyn päätynyttä seloottien kansannousua roomalaisia vastaan 7 jKr.

Jeesuksen perheeseen mahtui myös yksi Juudas – hänen veljensä (Matt. 13:55; Mark. 6:3), jota nykyisin pidetään todennäköisimpänä Juudaksen kirjeen kirjoittajana. Apostolien teoissa mainitaan vielä Juudas Damaskolainen, jonka luona sokeutunut Saulus majaili (Ap. t. 9:11).

Kirjoituksemme ei kuitenkaan käsittele ketään edellä mainituista Juudaksista, vaan keskitymme Juudas apostoliin, Juudas Taddeukseen tai Juudas Jaakobin poikaan – millä nimellä häntä nyt tahdommekin kutsua.

Juudas Taddeus Raamatussa

Juudas Taddeus oli yksi kahdestatoista apostolista. Apostolina hän kuului Jeesuksen lähipiiriin, vaikka jääkin raamatunlukijalle melko tuntemattomaksi. Hänet mainitaan Uudessa testamentissa vain kerran, kun hän pääsiäisaterialla kysyi Jeesukselta:

”Herra, miksi teet niin? Miksi ilmaiset itsesi vain meille etkä maailmalle?”

Johannes nimittää häntä sanoin ”Juudas — se toinen, ei Iskariot” erottaakseen hänet tunnetummasta apostoli Juudaksesta. Johanneksen käyttämä nimitys kuvastaa Juudas Taddeusta apostolijoukon vähemmän näkyvänä hahmona. On kuitenkin väärin tulkita näkymättömyys vähäisyydeksi tai merkityksettömyydeksi. Juudas oli joka tapauksessa ”yksi kahdestatoista” ja hänkin oli läsnä silloin, kun Pyhä Henki vuodatettiin seurakunnan ylle.

Johanneksen maininnan lisäksi Juudas mainitaan vain neljässä evankeliumien ja Apostolien tekojen luetteloissa. Niissäkin hänet mainitaan joko toiseksi tai kolmanneksi viimeisenä, minkä lisäksi kirjoittajat käyttävät hänestä eri nimiä. Markus nimeää hänet Taddeukseksi (= ’rohkea’), kun Matteus sanoo hänen olleen ”Lebbeus, lisänimeltä Taddeus”.

Ja kuin pisteenä i:n päälle, Luukas keksii nimittää häntä ’Juudas Jaakobin pojaksi’. Kreikaksi hänen nimensä Luukkaan luetteloissa on ”Ioudas Iakobou” eli Jaakobin Juudas, mikä voidaan kääntää myös ’Juudas Jaakobin veli’ niin kuin esimerkiksi englanninkielinen King James Version tekee. Asialla ei ole isompaa merkitystä paitsi pohdittaessa Juudaksen kirjeen kirjoittajaa, joksi Juudas Taddeus on Jeesuksen veljen lisäksi toinen varteenotettava ehdokas. Kirjeen on näet kirjoittanut ”Juudas Jaakobin veli” (Juud. 1:1), minkä perimätieto sekä katolinen teologia tulkitsee viittaavaan Juudas Taddeukseen.

Joka tapauksessa epäjohdonmukaisuus Juudas Taddeuksen nimissä korostaa sitä, kuinka tuntemattomaksi hän jäi evankelistoille ja alkuseurakunnalle moniin muihin apostoleihin verrattuna. Hän jäi näkyvämpien apostolien varjoon, mutta en usko sen häntä koskaan suuremmin haitanneen. Se oli hänen osansa – juuri sopiva hänen kaltaiselle persoonalle.

Toinen yhtä suuri syy, miksi Juudas Taddeus jäi perin tuntemattomaksi, on hänen kaimansa Iskariotin nimelle hankkima kyseenalainen maine, mikä Juudas-nimen yllä on edelleen. Vai mitä luulet, joudunko joka kerta apostoli Juudaksen mainitessani selittämään, että tarkoitan sitä toista Juudasta – en Iskariotia…

Juudas Taddeus perimätiedossa

Raamattu ei siis kerro Juudas Taddeuksesta juuri muuta kuin sen, että hän oli yksi apostoleista. Henkilö kuitenkin kiinnosti minua, joten kaivoin hänestä lisätietoja Raamatun ulkopuolisista toissijaisista lähteistä. Nekään eivät kerro hänestä paljoa ja osa tiedoista saattaa hyvinkin olla kirkollista legendaa.

Legendan mukaan Juudas syntyi juutalaiseen perheeseen Paneassa, Galilealaisessa kylässä. Hän puhui kreikkaa ja arameaa, kuten suurin osa hänen aikalaisistaan. Ammatiltaan hän olisi ollut maanviljelijä.

Juudas Taddeus julisti evankeliumia helluntain jälkeen Juudeassa, Samariassa, Idumeassa, Syyriassa, Mesopotamiassa ja Persiassa. Eusebiuksen mukaan hän palasi Jerusalemiin vuonna 62 edesauttamaan veljensä Simonin valintaa Jerusalemin piispaksi.

Osa tutkijoista pitää Juudasta nimellään kulkevan kirjeen kirjoittajana, jonka hän lähetti idän seurakuntien juutalaiskäännynnäisille ohjeeksi harhaoppeja vastaan.

Juudas Taddeuksen uskotaan liikkuneen yhdessä toisen vähemmän tunnetun apostolin, Simon kiivailijan kanssa. Tunnetuimpien legendojen mukaan Juudas ja Simon myöhemmin lyöttäytyivät yhteen evankeliointimatkalle Persiaan ja Armeniaan, millä tiellä he kummatkin kärsivät marttyyrikuoleman. Matkasta kertoo ei-kanoninen teos nimeltä ’Simonin ja Juudaksen teot’.

Juudaksen arvellaan kuolleen marttyyrina Persiassa yhdessä Simon kiivailijan kanssa vuonna 65 jKr. Legendan mukaan hänet hakattiin kuoliaaksi nuijalla, jonka jälkeen hänet mestattiin jo kuolleena ’varmuuden vuoksi’.

Joka tapauksessa kovin paljon ehti saada aikaan tuntematon ja ’hiljainen’ apostolikin. Ja näin se monesti onkin. Monet palavat ja ’suuret’ Herran palvelijat ovat heitä, jotka tekevät työnsä kaikessa hiljaisuudessa koskaan pitämättä itsestään ääntä. Heille ei ole tärkeää tehdä itselleen nimeä, vaan heidän missionsa on Herran nimen korottaminen kaikkien yläpuolelle. Nöyrälle ja puhdassydämiselle Herran palvelijalle riittää Herran nimen menestyminen – omalla nimellä ei ole merkitystä.

Juudas Taddeus – toivottomien tapausten pyhimys

Tämä oli siis Juudas Taddeuksen tarina. Syy, miksi kiinnostuin Taddeuksesta, liittyy katoliseen pyhimystraditioon, johon olen tutustunut toisessa yhteydessä. Muiden apostolien tavoin, Iskariotia lukuun ottamatta, Juudas Taddeus on julistettu katolisuudessa pyhimykseksi.

Vaikka seuraavaksi kurkistamme pyhää Juudasta käsittelevään pyhimystraditioon, ei kirjoitukseni ole  kannanotto pyhimysten rukoilemisen puolesta eikä sitä vastaan. En tiedä, miksi kenenkään pitäisi lähestyä Herraa pyhimysten esirukousten välityksellä, kun Raamatussa on annettu lupa lähestyä Herraa Jeesusta Kristusta suoraan rukouksin. Toisaalta jos se auttaa rukoilijaa – ei sen luulisi haitaksikaan olevan. Suojelupyhimyksiin liittyy kuitenkin monia kauniita ja mielenkiintoisia legendoja, jotka ovat sinällään opettavaista luettavaa.

Juudas Taddeuksen pyhimyskultista on tullut suosittu vasta 1700-luvulta alkaen lähinnä Itävallassa ja Puolassa. Näissä maissa on hyvin tavallista kääntyä hänen puoleensa ’toivottomissa’ tapauksissa. Tästä syystä monissa kirkoissa on esirukouksista ja kiitoksista koostuvia hartauksia hänen kunniakseen. Hänen juhlapäiväänsä vietetään 28. lokakuuta.

Juudas Taddeuksen kohdalla itseäni alkoi puhuttelemaan hänelle pyhimyksenä uskottu tehtävä. Juudas on julistettu toivottomien tapausten ja mahdottomien tilanteiden suojelupyhimykseksi. Tästä syystä Juudas on myös sairaaloiden ja sairaalahenkilökunnan suojelija.

Juudas sai toivottomat suojeluunsa pääasiassa Juudaksen kirjeen sisällön perusteella. Kirjeessä näet painotetaan, että Herran palvelijoiden pitää olla valmiit kärsimään elinympäristönsä julmuutta ja kovuutta sekä vainoa uskonsa tähden. Juudas Taddeuksen elämä ei ollut sekään vainottujen seurakuntien apostolina ruusuilla tanssimista, vaan kerta toisensa jälkeen hänenkin oli noustava uskossaan toivottomien olosuhteiden yläpuolelle. Hän ei epäröinyt hetkeäkään valintaansa, jos valinta piti tehdä oman mukavuuden ja evankeliumin välillä. Ei siis lainkaan ihme, että hänet myöhemmin julistettiin toivottomien tapausten suojelupyhimykseksi.

Lainaan oheen katkelman hänelle osoitetusta rukouksesta englannin kielistä lähdetekstiä suomeksi mukaillen.Tahdon sen välityksellä kuvata olosuhteita, joiden vallitessa hänen puoleensa ihmiset ovat tyypillisesti kääntyneet.

”Pyhä apostoli Juudas, Jeesuksen uskollinen palvelija ja ystävä. Petturin nimi on saanut monet unohtamaan sinut, mutta kirkko kunnioittaa sinua toivottomien tapausten ja epätoivoisten asioiden pyhimyksenä. Rukoile puolestani, sillä olen avuton ja yksin. Tuo näkyvä ja nopea apusi, missä apukin on miltei epätoivoa. Tule avukseni valtavassa tarpeessa, koetuksessa ja kärsimyksessä…”

Mitä Juudakselta voi oppia?

Itseäni Juudas Taddeuksen elämässä puhuttelee kolme asiaa: 1) hänen näkymätön ja uskollinen palvelutyönsä, 2) kestävyys toivottomassa tilanteessa ja 3) itseni näkeminen toivottomana tapauksena.

Näkymätön ja uskollinen palvelija

Herran palvelijan aito uskollinen asenne tulee esiin erityisen kirkkaana Juudas Taddeuksen kaltaisen tuntemattoman ja näkymättömän apostolin kautta. Siinä, missä näkyvän persoonan motiivit Herran palvelijana kateelliset sivustaseuraajat monesti kyseenalaistavat, Juudaksen kaltaisen hiljaisen puurtajan edessä kovimmankin syyttäjän on vaiettava.

Silloin tällöin nykypäivän Juudaksista kuulee ohimennen todistuspuheenvuoroissa. Aina välillä kuulee kertomuksia, kun joku on saanut armon kohdata Herran tuntemattoman lentolehtisen jakajan työn kautta tai kadulla vastaantulleen ’tuntemattoman’ todistajan sanojen puhuttelemana. Tällöin tiedän, että jälleen yksi nykypäivän Juudas Taddeuksista on jälleen elänyt todeksi Herran tahtoa.

Kestävyys toivottomassa tilanteessa

Muiden apostolien tavoin Juudas Taddeus on esimerkki kestävyydestä toivottomien tilanteiden edessä. Toivottamalla tilanteella en tarkoita ohimenevää tai voitettavissa olevaa koettelemusta, vaan toivotonta tilannetta sanan syvimmässä merkityksessä. Se on tilanne, josta ei ole inhimillistä ulospääsyä. Mutta jopa kaikkein toivottomimmassa tilanteessa kannattaa muistaa, että

”mikä ihmisille on mahdotonta, se on Jumalalle mahdollista.” (Luuk. 18:27)

Mutta vieläkin tärkeämpää kuin poispääsy mahdottomasta tai helpotus toivottomaan, on kestävyys kärsimyksessä. Kestävyys ja luottamuksen säilyttäminen mahdottomassa on se, mihin Juudas aikanaan vainottua seurakuntaa kehotti (Juud. 1:17-23). Hänen mukaansa kestävyys toivottoman edessä on kestävyyttä uskossa, kiusauksessa ja lähimmäisenrakkaudessa. Se on uskon säilyttämistä, mutta myös pitäytymistä lähimmäisen – jopa vainoajan – rakastamisessa.

Ei ole mitään, minkä tähden kannattaisi päästää irti ja luopua uskosta, heikostakaan. Muista kaikkia niitä hiljaisia kärsijöitä, jotka ovat toivottomasta tilanteesta huolimatta säilyttäneet uskonsa. Juudas Taddeus säilyi itse kestävänä aina marttyyrikuolemaan saakka, miksi me tyytyisimme vähempään?

Minäkin olen toivoton tapaus

Itseäni Juudaksessa toivottomien tapausten pyhimyksenä koskettaa eniten tietoisuus siitä, että Juudas Taddeus, jos kuka, olisi oma henkilökohtainen suojelupyhimykseni, jos pyhimyksiä rukoilisin. Koen näet olevani kävelevä katastrofi ja toivoton tapaus koko mies. En valita elämääni tai väitä eläväni toivottomassa tilanteessa.

Olen toivoton tapaus siksi, että tapa, jolla kiitollisuutta Herralleni osoitan on kyseenalainen. Huolimatta lukemattomista ikuisista rikkauksista ja siunauksista, joita Herra on minulle lahjaksi antanut, olen kehno opetuslapsi. Kerta toisensa jälkeen löydän itseni epäilemästä. Ja kas samoin kohtaan syntisen luontoni heikkouden päivittäin – puhumattakaan siitä, että pidän mieluusti oman pääni sen sijaan, että tekisin Herrani tahdon.

Mikä siis minä olen? – Olen toivoton tapaus – kyvytön auttamaan itseäni. Tässä mielessä on lohduttavaa ajatella, että jopa minua kurjaa varten on aivan oma suojelupyhimyksensä. Olen syntinen ja kurja, kiittämätön ja ylpeä. Minulla ei ole mitään kaunista annettavaa rakkaalle Herralleni.

Rakastan Herraani, mutta jos rakkauteni määrä mitattaisiin teoissa, enpä voisi rakkaudesta juuri puhua. En tiedä sinusta, mutta uskon kaltaisiani toivottomia tapauksia olevan enemmänkin.

Mutta tiedätkös… Herra Jeesus Kristus rakastaa kaikesta huolimatta jopa kaltaisiani toivottomia tapauksia. Hän ei evää rakkauttaan minulta, vaikka en ole lainkaan rakastettava. Tahdon kertoa sinulle valtavan uutisen, jonka sattumalta kuulin Paavalin aikanaan kertoneen roomalaisille ystävilleen. Hän kertoi heille siitä kirjeessään tähän tapaan:

”Meistä ei ollut itseämme auttamaan, mutta Kristus kuoli jumalattomien puolesta, kun aika koitti. Tuskin kukaan haluaa kuolla edes nuhteettoman ihmisen puolesta; hyvän ihmisen puolesta joku ehkä on valmis antamaan henkensä. Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus kuoli meidän puolestamme, kun vielä olimme syntisiä.” (Room. 5:6-8)

Aika mieletön juttu! Herra tietää ja tuntee toivottomuuteni, mutta siitä huolimatta hän kuoli minun edestäni, jotta minulla olisi iankaikkinen elämä hänessä.

Minun ei tarvitse yrittää häpeillen peittää syntisyyttäni häneltä, vaan huolimatta toivottomasta tilastani, saan käydä hänen eteensä juuri tällaisena kuin olen. Ja samaan meitä jokaista kehottaa Juudaskin kirjeessään. Lopetankin tällä kertaa siteeraten lopuksi Juudaksen kehotusta meille kaikille toivottomille tapauksille.

”Rakkaat ystävät, rakentakaa te edelleen elämäänne pyhimmän uskonne perustalle, Pyhässä Hengessä rukoillen. Pysykää Jumalan rakkaudessa ja odottakaa, että Herramme Jeesus Kristus armossaan johtaa meidät iankaikkiseen elämään. Armahtakaa niitä, jotka epäilevät.” (Juud. 1:20-22)

Aamen.

Pohdittavaa

Kuka oli Juudas Taddeus?
Mitä tarkoittaa toivoton tapaus?
Olenko minäkin sellainen?