Vaalien alla tavataan pohtia uskonnon ja politiikan suhdetta. On selvää ettei seurakunnan kokoontumisia tule muuttaa vaalitilaisuuksiksi. Vaikka Jumalalle kuuluu meidän jokaisen poliittiset käsityksetkin, niin siitä huolimatta seurakunta ja politiikka on hyvä pitää eri karsinoissa. Siitä huolimatta rajanveto on vaikeaa.

Voidaan kysyä, että onko oikein ottaa kantaa yhteiskunnallisiin ongelmiin ja ajankohtaisiin kysymyksiin seurakunnissa? Jos ei, niin missä menee raja käytännön kristillisyyden ja yhteiskunnallisten ongelmien välillä? Toivottavasti kristillisyys ei ole vielä niin vieraantunut ihmisarjesta, että voimme puhua Jeesuksesta ottamatta kantaa ihmiselämän ongelmiin.

Periaatteellisten rajanvetojen tekeminen on mahdotonta, koska monet yhteiskuntaetiikan kysymykset voidaan luokitella yhtä hyvin politiikan kuin uskonnonkin piiriin kuuluviksi näkökulmasta riippuen. No, tämä riittää vaaleista. Tämä alustus nyt sopii vain päivän tekstiin kuin nenä päähän.

Jeesuksen aikana tilanne ei ollut politiikan puhumisen suhteen yhtään helpompi, koska juutalaisyhteiskunnassa uskontoa ja politiikkaa ei voinut erottaa toisistaan – puolueet olivat samalla sekä poliittisia että uskonnollisia.

Tilannetta mutkisti vielä se, että juutalaisyhteisö oli kuin pieni yhteiskunta Rooman erilaista arvomaailmaa edustavan yhteiskunnan sisällä. Puhujan piti valita sanansa tarkkaan, jottei suututtanut oman kansan uskonnollista johtoa tahi Rooman miehitysvallan hallitsijoita ja virkamiehiä. Ei tarvittu siis sosiaalista mediaa siihen, että puhujan piti olla tarkkana ettei suututtanut silmäätekeviä.

Osin tästä syystä Jeesus valitsi käyttää opetuksissaan paljon vertauksia, jotka naamioivat aratkin poliittiset kysymykset vaarattomampaan muotoon. Hän ilmaisi näin asiansa epäsuorasti, mutta kuitenkin siten, että vertauksen kärki tavoitti heidät, joille vertaus oli tarkoitettu.

Otan nyt tarkasteluun Jeesuksen vertauksen ahneista viinitarhan vuokralaisista. Vertaus on oiva esimerkki siitä, miten Jeesus sivusi aihevalinnalla aikansa yhteiskunnallista ongelmaa, vaikka varsinainen opetus oli hengellinen.

”Jeesus puhui taas kansalle ja esitti tämän vertauksen: ’Mies istutti viinitarhan, vuokrasi sen viljelijöille ja muutti pitkäksi aikaa pois maasta. Aikanaan hän sitten lähetti palvelijan viinitarhan viljelijöiden luo, jotta nämä antaisivat hänelle osan sadosta. Mutta viljelijät pieksivät palvelijan ja lähettivät tämän pois tyhjin käsin. Silloin omistaja lähetti toisen palvelijan. Viljelijät pieksivät tämänkin, häpäisivät häntä ja lähettivät hänet pois tyhjin käsin. Mies lähetti vielä kolmannen palvelijan, mutta tämänkin he hakkasivat verille ja ajoivat tiehensä. Mitä minä teen?’ mietti viinitarhan omistaja. ’Minä lähetän sinne rakkaan poikani. Häneen he varmaankaan eivät uskalla koskea.’ Mutta kun vuokraajat näkivät pojan, he päättelivät yhdessä: ’Hän on perillinen. Tapetaan hänet, niin saamme hänen perintönsä.’ He raahasivat hänet ulos viinitarhasta ja tappoivat hänet. — Mitä viinitarhan omistaja nyt tekee heille? Hän tulee ja ottaa nuo viljelijät hengiltä ja antaa viinitarhansa toisille.’ ’Ei, ei!’ huusi kansa. Jeesus katsoi ihmisiin ja sanoi: ’Mitä sitten tarkoittaa tämä kirjoitusten kohta: — Kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, on nyt kulmakivi. Kuka ikinä tähän kiveen kaatuu, se ruhjoutuu, ja kenen päälle tämä kivi kaatuu, sen se murskaa.’ Lainopettajien ja ylipappien teki mieli ottaa Jeesus kiinni siltä seisomalta, mutta he pelkäsivät kansaa. He ymmärsivät, että Jeesus oli vertauksessaan puhunut heistä.” (Luuk. 20:9-19)

Vertaus sopii erityisen tähän kuntavaalien aikaiseen tunnelmaan myös siksi, että se asetti kuulijansa valinnan eteen. Vaaleissahan me kaikki valitsemme; emme vain ihmisiä, vaan ennen kaikkea mielipiteitä ja arvoja.

Vertaus viinitarhan vuokralaisista

Vertaus on kirjoitettu kaikkiin kolmeen synoptiseen evankeliumiin (Matt. 21:33-44; Mark. 12:1-11; Luuk. 20:9-18). Tulkinta kannattaa aloittaa tutustumalla kuhunkin rinnakkaistekstiin vuorollaan.

Kehyskertomuksen mukaan Jeesus opetti vertauksen Jerusalemissa temppelin piha-alueella pääsiäisviikon tiistaina. Tälläkin kertaa kuulijoiden joukossa oli ylipappeja, lainopettajia ja vanhimpia, jotka siis tahtoivat kyseenalaistaa hänen opetuksensa ja saada hänet kiinni julkisesti varomattomasta lausunnosta (Mark. 12:27-28).

Poikkeuksellisesti Jeesus kohdistaa vertauksen viinitarhan vuokraajista suoraan hänen vastustajilleen. Vertaus on melko vaikea tulkittava, koska se sisältää yksityiskohtia, jotka vaativat yhteiskunnallisten olosuhteiden tuntemista ensimmäisen vuosisadan Rooman maaseutuelämästä, jollaista vietettiin mm. Jeesuksen kotiseudulla Galileassa. Jeesus aloittaa vertauksen kuvauksella yhteiskunnallisesta eriarvoisuudesta ottamatta siihen varsinaisesti kantaa.

Vertauksen taustoista ja tavoista

Tuohon aikaan viljelysmaat olivat lähes poikkeuksetta rikkaiden maanomistajien hallussa, jotka asuivat etäällä kaupungeissa. Maanomistajat vuokrasivat viljeltäviä peltoja paikallisille talonpojille eläen itse vuokratuotoilla. He siis elivät pääomatuloilla ja nauttivat yhteiskunnallisesta vaikutusvallasta, kun taas vuokraviljelijät olivat arvostettuja korkeintaan vertaistensa joukossa.

Vertauksen maanomistaja oli siis ylempään yhteiskuntaluokkaan kuulunut henkilö, jolla oli vuokralaisiin nähden täydellinen sosiaalinen ja lainopillinen valta. Vuokralaisilla ei käytännössä ollut minkäänlaista oikeusturvaa, joten he olivat täysin maanomistajan armoilla. Maanomistajalla oli valta häätää vuokralaiset maaltaan milloin vain, vaikka ilman syytä. Viljelijät joutuivat täten pitämään isäntänsä tyytyväisenä mahdollisimman runsaalla vuokratuotolla. Vuokra maksettiin maanomistajalle osuutena maa-alueen tuotosta, joka tyypillisesti oli neljänneksestä puoleen koko sadosta.

Vertauksen henkilöistä

Vertauksessa huomionarvoista on erityisesti isännän lempeä pitkämielisyys ja vuokralaisten lähes paradoksaalinen röyhkeys. Kumpikin oli käytännön elämässä lähes ennenkuulumatonta. Vertauksen isäntä lähetti sadonkorjuun aikaan vuokralaisten luo palvelijat perimään vuokraa.

Normaalisti vuokraviljelijät tässä tilanteessa olisivat maksaneet vuokran, mutta vertauksen vuokralaiset kohtelivat palvelijoita niin kuin heillä olisi ollut valta heihin vuokraisäntänsä yli. Vuokralaisten outo käyttäytyminen herätti varmasti kummastusta kuulijoiden joukossa ja sai heidät kuuntelemaan entistäkin tarkemmin, mistä tässä poikkeuksellisessa vertauksessa oli kyse.

Luukkaan mukaan isäntä lähetti vuokrankeruuseen kolme palvelijaa ennen poikaansa. Vuokralaiset pahoinpitelivät heidät kaikki kerta toisensa jälkeen aina vain pahemmin. Markuksen versiossa sama kaava toistuu paitsi, että kolmas palvelija tapettiin, minkä jälkeen isäntä lähetti vielä useita muita, joita vuokralaiset kohtelivat kaltoin samalla tavoin (Mark. 12:5). Matteuksen mukaan isäntä lähetti useamman kerran joukon palvelijoita, mutta kerta toisensa jälkeen heidät kaikki pahoinpideltiin ja osa tapettiin (Matt. 21:35-37).

Jos kuulijat ihmettelivät vertauksen vuokralaisten röyhkeyttä, he varmasti hämmästelivät myös isännän pitkämielisyyttä ja laupeutta, sillä normaalisti jo maksun viivästyminen olisi johtanut koviin seuraamuksiin. Ehkä merkillisintä vertauksessa oli kuitenkin se, että vielä palvelijoiden pieksemisen jälkeen isäntä antoi vuokraviljelijöille mahdollisuuden ja lähetti oman poikansa selvittämään asiaa. Sama kohtelu kuitenkin toistui jopa pojan kohdalla – hänet he tappoivat.

Hän on perillinen…

Nykypäivän lukijalle jää hämärän peittoon vuokralaisten outo päätelmä jakeessa 14: ”Hän on perillinen. Tapetaan hänet, niin saamme hänen perintönsä.” Vuokralaiset eivät toki muuttuneet perillisiksi, jos omistaja kuoli ilman perillistä. Sen sijaan juutalaisen lain mukaan omaisuus, jota perillinen ei vaatinut itselleen, julistettiin ’omistajattomaksi’, jolloin kuka tahansa saattoi vaatia sen omistukseensa. Tässä tilanteessa vuokralaisilla, jotka hoitivat viinitarhaa jo entuudestaan, olisi ollut etuoikeus omaisuuteen. Vertauksen vuokralaiset todennäköisesti olettivat isännän kuolleen tai luovuttaneen perintönsä pojalleen, koska perillinen itse tuli heidän luokseen. He siis ajattelivat pojan jo perineen maaomaisuuden ja tulleen vaatimaan omaisuuttaan heiltä takaisin. Jos poika olisi ollut maa-alueen omistaja, niin tappamalla hänet vuokralaiset olisivat saaneet tilaisuuden vaatia viinitilaa omistukseensa.

Talonpoikien päätelmä oli väärä ja he joutuivat vastuuseen teoistaan. Nyt isäntä ei enää tullut heidän luokseen sovitellen, vaan oli tullut tilinteon hetki:

”Hän tulee ja ottaa nuo viljelijät hengiltä ja antaa viinitarhansa toisille.”

Sen jälkeen, mitä vuokraviljelijät olivat ahneudessaan tehneet isännän palvelijoille ja pojalle, tuntuu rangaistus vähintäänkin oikeudenmukaiselta, eikö totta?

Kuulijoiden outo reaktio

Luukas liitti versioonsa myös kuulijoiden voimakkaan reaktion vertaukseen: ”Ei, ei!” huusi kansa.” Kuulijoiden reaktio paljastaa, että he olivat jostain syystä mieltäneet itsensä viinitarhan vuokralaisiksi, vaikka varmasti sinä lukiessasi vertausta olit isännän puolella. Jeesuksen kuulijat sen sijaan samaistuivat vuokralaisiin, koska he ymmärsivät vertauksen merkityksen jo ennen kuin Jeesus selitti sen.

Saattaa tuntua ihmeelliseltä, miten kuulijat osasivat yhdistää vertauksen arkipäiväisen kertomuksen itseensä ennen Jeesuksen sille antamaa selitystä. He tunnistivat itsensä vertauksesta Jeesuksen siihen kätkemän Vanhan testamentin viinitarhaa koskevan symbolisen merkityksen perusteella, joka oli juutalaisille kuulijoille aivan yhtä ilmeinen kuin meille on vaikkapa ristin tai kyyhkysen symboli.

Jeesus kuvaa vertauksen alussa normaalia paikallista tapaa rakentaa viinitarhan, mutta kuulijat ymmärsivät jo vertauksen ensimmäisistä sanoista alkaen, että Jeesus yhdisti vertauksen Jesajan lauluun viinitarhasta (Jes. 5:1-7), jossa kuvataan Jumalan ja Israelin liittosuhdetta.

Jeesus aloittaa vertauksen sanoilla: ”Mies istutti viinitarhan, vuokrasi sen viljelijöille…” tai jos luetaan sama Markuksen versiosta, on viittaus Jesajaan entistä selvempi:

”Mies istutti viinitarhan, ympäröi sen aidalla, louhi kallioon viinikuurnan ja rakensi vartiotornin.” (Mark. 12:1a).

Jos nyt vertaat vertauksen alkua Jesajan laulun alkuun, on asiayhteys ilmeinen:

”Ystävästäni minä tahdon laulaa, laulun rakkaasta ystävästäni ja hänen viinitarhastaan. Ystävälläni oli viinitarha hedelmällisellä rinnemaalla. Hän muokkasi sen, perkasi puhtaaksi kivistä ja istutti sinne jaloa viiniköynnöstä, hän rakensi sen keskelle vartiotornin ja louhi kallioon viinikuurnan. Hän odotti makeiden rypäleiden satoa, mutta tarha kasvoi villimarjoja.” (Jes. 5:1-2)

Jos siis ymmärsi yhdistää Israelin viinitarhaan, oli vertauksen merkitys kuulijalle selvä. Tällöin vertauksen vuokraviljelijät tarkoittavat joko juutalaisia tai heidän uskonnollisia johtajiaan. Isäntä on Jumala, joka historian saatossa lähetti kerta toisensa jälkeen palvelijansa kansansa pariin. Isännän lähettämät palvelijat olivat siis Vanhan testamentin profeettoja, joista suurin osa joutui kärsimään ja muutamat jopa kuolemaan oman kansansa käsittelyssä.

Poika puolestaan tarkoittaa Kristusta, joka vähän aikaa myöhemmin tuomittiin kuolemaan kansan uskonnollisten johtajien tahdosta. Kun luet vertauksen nyt uudestaan tämän symboliikan valossa, ymmärrät miksi kansa reagoi heti voimakkaasti vertaukseen; toiset huusivat katuen ”Ei, ei!”, kun taas toiset halusivat jo hiljentää Jeesuksen:

”Lainopettajien ja ylipappien teki mieli ottaa Jeesus kiinni siltä seisomalta, mutta he pelkäsivät kansaa. He ymmärsivät, että Jeesus oli vertauksessaan puhunut heistä.”

Vertauksen tarkoitus

Vertauksen tarkoitus oli tuoda julki Jeesuksen vastustajien suunnitelmat sekä paljastaa Jumalan suunnitelma vastustajien osalle. Jeesus selitti vertauksen vielä siteeraamalla Psalmia 118:

”Kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, on nyt kulmakivi. Herra tämän teki, Herra teki ihmeen silmiemme edessä.” (Ps. 118:22,23)

Psalmi alun perin viittasi kulmakivellä kuningas Daavidiin, jonka juutalaiset hallitsijat aluksi torjuivat, mutta josta Herran valitsemana tuli myöhemmin Israelin historian suurin kuningas. Nyt Jeesus sovelsi psalmin jakeet itseensä tehden näin lopullisesti selväksi, mitä hän vertauksella tarkoitti.

Matteus, joka kirjoitti evankeliuminsa erityisesti juutalaisia lukijoita varten, selittää tekstissään Jeesuksen vertauksen suorasanaisemmin kuin Luukas ja Markus:

”Tämän takia minä sanon teille, että Jumalan valtakunta otetaan teiltä pois ja annetaan kansalle, joka tekee sen hedelmiä.” (Matt. 21:43)

Sanat hämmensivät juutalaisia; he varmasti kyselivät mielessään, mikä on tämä toinen kansa. Näin jälkeenpäin on helppo tunnistaa toisen kansan tarkoittavan Kristuksen seurakuntaa, mutta tuolloin asia oli vielä peitossa kuulijoilta.

Vertaus siis kuvasi uuden liiton alkamista ja syitä, miksi vanha liitto joutui väistymään uuden tieltä. Israel ei pysynyt uskollisena Herralleen, vaan kerta toisensa jälkeen kansa (eivät toki kaikki, mutta valtaosa heistä) kieltäytyi kuuntelemasta Herraa, vaikka hän lähetti profeettoja heidän keskuuteensa pitkämielisesti uudestaan ja uudestaan. Jumala lähetti jopa Poikansa, mutta jopa hänet maallistunut uskonnollinen johto tappoi, koska Poika oli uhka heidän vallalleen ja asemalleen.

Tilanne oli kaiken kaikkiaan vähintään yhtä absurdi kuin vertauksen vuokraviljelijöillä: he olivat vain vuokraviljelijöitä, mutta käyttivät valtaa niin kuin olisivat itse omistaneet koko viinitarhan. Tilanteen näkeminen näin selvästi, kun itse on osa sitä, onkin paljon vaikeampaa.

Jeesuksen kuulijat joutuivat vertauksen edessä valinnan eteen: vastaanottaa uusi liitto Kristuksessa tai pitää kiinni vanhasta ja torjua Kristus. Vertaus ei tarkoita, että Jumala olisi hylännyt Israelin kansan ja antanut sille kuuluneen siunauksen toisaalle. – Ei, Jumalan liitto oli yhä tarjolla uskollisille, mutta nyt ’ahneiden vuokraviljelijöiden’ aika oli ohi.

Toisin sanoen Herran tahdosta eksynyt uskonnollinen juutalaisuus sai väistyä uuden liiton edeltä. Pelastus oli yhä tarjolla Herralle uskolliselle hurskaalle jäännökselle Kristuksessa. Tämä merkitsi Jeesuksen kuulijoille valintaa uuden ja vanhan välillä. Monet valitsivat vastaanottaa Jumalan uuden liiton, mutta ikävä kyllä useat torjuivat sen.

Samaa päätöksentekoa edelleen

Kahden tuhannen vuoden ajan niin juutalaiset kuin pakanat ovat joutuneet tämän saman valinnan eteen: valitsenko uuden liiton Kristuksessa vai pitäydynkö vanhassa? Se mitä ’vanha liitto’ itse kullakin tarkoittaa, vaihtelee täsmälleen yhtä paljon kuin silloin, kun Jeesus ensimmäistä kertaa esitti vertauksen ahneista viinitarhan vuokralaisista. Edes silloin syyt Kristuksen torjumiseen eivät olleet uskonnolliset, vaan monet tekivät valinnan pikemminkin Kristuksen ja vallan, yhteiskunnallisen aseman, omaisuuden tai oman ylpeytensä välillä.

Eipä valintaperiaatteet ei ole muuttuneet tänäkään päivänä. Olet sitten juutalainen tai suomalainen, joudut edelleen tekemään valinnan vanhan ja uuden välillä. Yleensä suurin este Kristuksen liiton vastaanottamiselle on juuri jokin vanha ja olemassa oleva asia, josta ei haluta luopua. Jollain se voi olla vieras uskonto tai uskonnollisuus, mutta useimmilla se on pelko jonkin jo saavutetun menettämisestä. Käydään taistelua esimerkiksi Kristuksen ja omaisuuden välillä. Pelätään menetettävän jokin sosiaalinen etuisuus tai asema. Joku pelkää menettävänsä ystävänsä tai joutuvansa naurunalaiseksi, kun taas joku ei halua luopua syntisistä nautinnoista.

Mutta kiitos Herralle, tänäänkin Herran eteen tulee monia, jotka huutavat katuen ”Ei, ei!” ja kääntyvät Herran puoleen, vaikka se tarkoittaisi kaiken muun menettämistä. Vielä tänään Kristuksen seurakunnassa on uskollisia Herran palvelijoita, jotka ovat valmiit vaikka antamaan henkensä Herransa tähden.

Toivon ja rukoilen, että sinäkin, hyvä lukija, olet tehnyt oikean valinnan. Jumalan uusi liitto on avoin kaikille ihmisille ikään, sukupuoleen tai kansallisuuteen katsomatta. Mikään muu kuin oma tahtosi ei estä sinua vastaanottamasta pelastusta Jeesuksessa Kristuksessa. Tee valintasi kääntyä Jeesuksen puoleen jo tänään. On vain kaksi vaihtoehtoa: vastaanottaa tai torjua pelastustarjous. Jos päätät vielä odottaa, päätät silloin pitäytyä ’vanhassa’ ja hylätä uuden liiton. On vain kaksi vaihtoehtoa: ottaa pelastus vastaan tai hylätä se.

”Mutta te ette usko, sillä te ette ole minun lampaitani. Minun lampaani kuulevat minun ääntäni, ja minä tunnen ne, ja ne seuraavat minua. Ja minä annan heille iankaikkisen elämän, ja he eivät ikinä huku, eikä kukaan ryöstä heitä minun kädestäni. Minun Isäni, joka on heidät minulle antanut, on suurempi kaikkia, eikä kukaan voi ryöstää heitä minun Isäni kädestä.” (Joh. 10:26-29)

Pohdittavaa

Miten kuulijat reagoivat Jeesuksen vertaukseen ahneista vuokralaisista?
Olenko minä valinnut uuden liiton Kristuksessa?
Jos en ole, olenko tällöin torjunut Jeesuksen?