Kuningas Daavidin aikana silloinen Israel kasvoi niihin maantieteellisiin rajoihin, jotka Jumala oli Moosekselle vuosisatoja sitten luvannut. Daavidin valtakaudella Israel vaurastui ja laajeni useiden sotien ja valloitusten kautta.

Kuningas Daavidin patsas (Basilica di Santa Maria Maggiore)

Samainen valloittajakuningas Daavid tunsi aika ajoin yksinäisyyttä, heikkoutta ja turvattomuutta vihollisten keskellä, aivan kuten mekin tunnemme vaikeuksien keskellä. Daavid kirjoitti oheisen psalmin 25 juuri tällaisena vaikeuksien hetkenä.

”Herra, osoita minulle tiesi, opeta minua kulkemaan polkujasi. Ohjaa minut totuuteesi ja opeta minua, sinä Jumalani, auttajani! Sinuun minä luotan aina. Herra, sinä olet laupias, muista minua, osoita ikiaikaista hyvyyttäsi. Älä muista nuoruuteni syntejä, älä pahoja tekojani! Sinä, joka olet uskollinen ja hyvä, älä unohda minua! Hyvä ja oikeamielinen on Herra, hän neuvoo syntisille tien. Hän hankkii sorretuille oikeuden, hän opettaa köyhille tiensä. Herran tie on hyvä, hän on uskollinen niille, jotka pitävät hänen liittonsa ja lakinsa. Herra, nimesi kunnian tähden anna anteeksi suuret syntini. Se, joka Herraa pelkää, oppii valitsemaan oikean tien.” (Ps. 25:4-12)

Psalmissa Daavid tuskailee Jumalan johdatuksen äärellä. Hänestä tuntui, että Jumala saattaisi ehkä muistella hänen nuoruuden syntejään: aviorikosta Batseban kanssa, murhaa jne. Hän tunsi itsensä turvattomaksi, joten hän kuvitteli Jumalan unohtaneen hänet. Elämäntilanteen kiristyessä Daavid alkoi itse kaivella omia puutteitaan ja anteeksi saatuja syntejä, aivan kuin syyksi nykyiseen tilanteeseen. Jumalakin tuntui olevan kaukana. Tuttu tilanne monelle meistä, eikö totta? Näin tunsi Daavid, mitä hän teki?

Johdatuksesta puhuessa monelle tulee mieleen Gideon. Hänet muistamme siitä, kun hän toistamiseen kyseli Jumalan tahtoa. Tahdon kysyminen on hyvä asia, mutta jos samaa asiaa kysyy uudestaan useamman kerran, se puhuu ehkä enemmän luottamuksen puutteesta kuin kuuliaisesta elämäntavasta.

Väitän, että Daavid ymmärsi Gideonia paremmin, mistä johdatuksessa on kyse. Daavid ei Gideonin epäuskoisella tavalla pyytänyt Jumalaa täyttämään joitain merkkejä, vaan etsi ratkaisua ongelmaan omasta vajavaisuudestaan.

Daavid näki ymmärryksensä vähäiseksi ymmärtämään Jumalan tahtoa, joten hän rukoili psalmissa: ”osoita minulle tiesi”, ”opeta minua kulkemaan polkujasi”, ”ohjaa minut totuuteesi” ja ”opeta minua”. Daavid halusi oppia tuntemaan Jumalan teitä eli Jumalan tapaa toimia. Pyytäessään ohjausta ja opetusta elämäänsä, Vieläpä Daavid totesi: ”Sinuun minä luotan aina”. Miten sitten Jumalalla, johon Daavid luotti, on tapana toimia?

Jumala on hyvä, oikeamielinen ja pysyvä. Jos Jumala oli Daavidin aikana hyvä ja oikeamielinen, hän on sitä yhä tänään. Hän ei muutu, ihmiset ja olosuhteet vain muuttuvat. Jumala pitää ihmisen puolta, hän on aina oikeuden puolella. Hän opettaa meitä tuntemaan tapansa toimia, mutta ennen kaikkea hän on uskollinen. Hän ei jätä meitä, vaikka me jättäisimme hänet. Kun pidämme kiinni hänen liitostaan (Jeesuksen ristin sovitustyö), Jumala pitää huolen, että opimme valitsemaan oikean tien läpi elämämme.

Meidän ei tarvitse tuskailla valinnoissamme, olemmeko valinneet oikein. Viekäämme asiat rukouksin Jeesuksen luo, hän kyllä osoittaa meille tahtonsa. Joskus päätöksemme ovat yhdentekeviä Jumalan suunnitelmille, ja joskus taas teemme huomaamattamme tärkeitä päätöksiä. Emme siis tunne Jumalan teitä, mutta hän tietää meidän tiemme. Hän valaisee meitä erinäisin keinoin: arkipäivän asioiden kautta, ajatustemme välityksellä jne. Toki hän saattaa puhua meille ihmeiden välityksellä, mutta vain silloin, kun me niitä tarvitsemme. Jumalan johdatus ei odota meitä tulevaisuuden hämäryydessä, vaan me elämme siinä parhaillaan!

Pohdittavaa

Olenko johdatuksen etsijä?
Eikö Jumala ole osaa kertoa tahtoaan minulle niin, että sen ymmärtäisin?
Voinko pilata Kaikkivaltiaan suunnitelmat?
Miksi Jumala leikkisi ihmisellä niin, että hänen tulee ’pienten vihjeiden’ avulla ymmärtää Luojansa tahtoa?