Jumalan pelastussuunnitelma alkoi ajassa heti syntiinlankeemuksesta ja se etenee yhä tänään. Pelastushistoriallisesti merkittävin tapahtuma on ollut Kristuksen ylösnousemus, jonka jälkeen alkoi niin kutsuttu seurakunnan aikakausi. Kristuksen ylösnousemus on huippupiste, josta Vanhan testamentin profeetat ennustivat ja josta Uuden testamentin seurakunta todistaa.

Ennen kristillisen seurakunnan syntyä juutalainen kansa vastasi Jumalan pelastussuunnitelman eteenpäin viemisestä ajassa. He keskittivät jumalanpalveluksen Jerusalemin temppeliin ja diasporan alettua myös synagogiin. Pakanoille tarjottiin pääosin muodollista mahdollisuutta kääntyä juutalaisuuteen, mutta tavoittavaa lähetystyötä tai julistusta ei tehty.

Juutalainen lähetystyö voidaan kiteyttää kutsuun ”Tulkaa!”. Kristuksen lähetyskäsky puolestaan muutti lähetystyön strategisen painopisteen. Kristillinen lähetystyö ponnistaa päinvastaisesta teonsanasta kuin juutalainen. Se voidaan kiteyttää Jeesukseen käskyyn ”Menkää!”.

Jo alkumetreiltä kristillinen kirkko pyrki toteuttamaan Jeesuksen antamaa aktiivista lähetyskäskyä ja viemään sanomaa eteenpäin. Tosin kulttuuriset tottumukset estivät sitä ensimmäisinä vuosikymmeninä laajentamaan kutsua juutalaisuuden ulkopuolelle, mutta Apostolien tekojen lopussa tuokin raja oli jo kirkkaasti ylitetty.

Lähetyskäsky Timoteuskirjeessä

Toisessa Timoteuskirjeessä Paavali kiteyttää lähetyskäskyn toimintaperiaatteen käytännössä yhteen pitkään virkkeeseen korostaessaan Timoteukselle julistamisen tärkeyttä.

”Vahvistakoon siis Kristuksen Jeesuksen armo sinua, poikani! Kaikki, mitä olet monien todistajien läsnä ollessa minulta kuullut, sinun tulee uskoa luotettaville ihmisille, jotka pystyvät myös opettamaan muita. Kärsi sinäkin vaivaa niin kuin Kristuksen Jeesuksen kelpo sotilas.” (2. Tim. 2:1-3)

Muutama jae myöhemmin Paavali kiteyttää myös tuon sisällön, johon hän viittaa sanoilla ”Kaikki, mitä olet monien todistajien läsnä ollessa minulta kuullut”. Se on evankeliumin ydin:

”Muista, että Jeesus Kristus, Daavidin jälkeläinen, on herätetty kuolleista, niin kuin minä julistan. Hänen vuokseen minä kärsin, olen vieläpä kahleissa kuin rikollinen. Mutta Jumalan sana ei ole kahleissa. Siksi kestän mitä tahansa Jumalan valittujen tähden, jotta hekin saavuttaisivat pelastuksen, jonka Kristus Jeesus on hankkinut, ja sen mukana ikuisen kirkkauden.” (2. Tim. 2:8-10)

En käsittele tarkemmin Toisen Timoteuskirjeen kontekstia. Tässä yhteydessä riittää, kun mainitsen kirjeen jääneen Paavalin viimeiseksi hänen ollessa vangittuna Roomassa keisari Neron vainojen loppupuolella vuonna 67/68. Paavali oli kirjettä kirjoittaessaan tietoinen marttyyrikuolemansa läheisyydestä (2.Tim. 4:6-8).

Kaikki kirjeessä annetut ohjeet on annettu ensisijaisesti Timoteukselle, mutta ne ovat sovellettavissa myös omaan aikaamme, kunhan selvitetään taustat, jotta kykenemme ymmärtämään ne periaatteet, jotka vallitsevat sovellettujen ohjeiden ja painotusten taustalla.

Tekstissämme Paavali sanoo ”..mitä olet monien todistajien läsnä ollessa minulta kuullut, sinun tulee uskoa luotettaville ihmisille, jotka pystyvät myös opettamaan muita…” Tämä on tiivistettynä Jeesuksen lähetyskäskyn toteuttava evankeliointimalli eli suusta suuhun -periaate.

Sen mukaan saatuani vastaanottaa ilosanoman pelastuksesta, olen kykenevä kertomaan siitä sinulle, sinä puolestaan jaat evankeliumin eteenpäin hänelle, ja hän kertoo ilosanoman jälleen eteenpäin. Se on kuin paljon odotettu uutinen, jonka jokainen sen tavoittanut tahtoo välittömästi kertoa eteenpäin.

Periaatteessa, kun yksinkertaistamme tapahtumakulkua aavistuksen, näemme evankeliumin kulkeneen tätä periaatetta noudattaen jo kahden vuosituhannen ajan, kunnes se on saavuttanut myös meidät.

Ajattelepa, että oheinen Paavalin periaate on taannut 1) evankeliumin säilymisen ajassa ja 2) evankeliumin leviämisen kaikille mantereille. Monet suuret keksinnöt ja merkitykselliset periaatteet ovat yksinkertaisia omaksua ja käyttää. Sama pätee evankeliumin leviämisen strategiaan. Koko homma voidaan Paavalin sanoin sanoa yhdessä virkkeessä:

”mitä olet monien todistajien läsnä ollessa minulta kuullut, sinun tulee uskoa luotettaville ihmisille, jotka pystyvät myös opettamaan muita…”

Ei se niin vaikeaa ole. Jostain syystä me teemme siitä varsin vaikeaa.

Sinun, minun ja jokaisen asia

Jos jokainen meistä tekee oman pienen osansa Jumalan pelastussuunnitelmassa, ei taakka käy kenellekään liian raskaaksi. Toimiakseen tämä malli tarvitsee vain joukon Jumalan palvelijoita, jotka täyttävät oman pienen osansa Jumalan suurtakin suuremmassa suunnitelmassa. Kun kaikki kantavat oman osuutensa Jumalan valtakunnan työssä, Jeesuksen kristilliselle seurakunnalle opettama ”menkää!” -evankeliointimalli toteutuu vääjäämättä.

Ja sama kääntäen. Mitä useampi jättää osansa tekemättä, koska pitää sitä niin vähäpätöisenä, sitä enemmän kasautuu seuraavien sukupolvien palvelijoiden harteille. Tästä yleensä seuraa myös se, että evankelioinnin ponnistelut alkavat jälleen muistuttaa juutalaisten lanseeraamaa ”tulkaa!”-mallia. Tätä kristillisen kirkon työ pitkälti tänään onkin. Toistuvia kutsuhuutoja: ”Tulkaa kuulemaan!”. Näinkö Jeesus opetti?

Tästä syystä Paavali vetoaa Timoteukseen, että hän huolehtii Jumalan sanan eteenpäin menemisestä ’suusta suuhun’ -periaatteella. Paavali ei neuvonut Timoteusta yksin käännyttämään koko kaupunkia tai provinssia, vaan hän painotti, miten käytännössä Jeesuksen lähetyskäskyä toteutetaan – yhdessä, kukin tehden oman pienen osansa.

Tämä malli on edelleen tehokkain tapa viedä Jumalan evankeliumia eteenpäin, jopa näin joukkoviestimien aikana. Osoituksena tämän mallin mahdollisuuksista on sen lukuisat kaupalliset sovellukset: virusmarkkinointi, suosittelumarkkinointi, verkostomarkkinointi, jne. Samoin sosiaalisen median yhteisöpalvelut paisuvat pullataikinan lailla huolimatta siitä, että niiden markkinointiponnistelut ovat mitättömät niiden saamaan suosioon nähden.

Menkää!

En kehota sinua ostamaan vinoa pinoa lentolehtisiä ja jakamaan niitä, järjestämään katukokouksia tai tekemään mitään muutakaan sellaista, mitä et koe itse mielekkääksi. – Ei, jokaisella Herran seuraajalla on oma tehtävänsä Jumalan suunnitelmassa; niin oli Paavalilla ja Timoteuksella, samoin on minulla ja on sinulla.

Tahdon sinun mieluummin pohtivan, toteutuuko Paavalin kehotus sinun kohdallasi? Onko koti, työpaikka, vapaa-ajan toiminta sinun seurakuntaasi? Vai oletko ulkoistanut tehtävän ’kotiseurakunnallesi’? Toteuttaako tämän päivän seurakunta Jeesuksen käskyä ”Menkää!” vai juutalaisen lähetystyömallin kehotusta ”Tulkaa!”?

Onko seurakunta mukana Jumalan suunnitelmassa, vai onko työ jätetty seurakunnan pastorin ja muutaman aktiivin vastuulle? Apostoli Paavali ei odota meidän laativan aukotonta strategiaa, vaan hän kehottaa meitä kaikkia tekemään oman osuutemme. Strategia on mitä parhain väline toteuttaa tehtävää, mutta sen paikka ei ole olla tekosyy jättäytyä syrjään odottamaan.

”Kaikki, mitä olet monien todistajien läsnä ollessa minulta kuullut, sinun tulee uskoa luotettaville ihmisille, jotka pystyvät myös opettamaan muita.”

Pohdittavaa

Noudatammeko me Jeesuksen lähetyskäskyä?
Ei kai minun sentään tarvitse?
Mihin Jeesus minua muka tarvitsee?