Kukapa ei olisi joutunut tekemään vaikeita päätöksiä ja valintoja, jotka vaikuttavat kauas tulevaisuuteen. Aina emme ole valintaa tehdessämme täysin tietoisia sen mahdollisesti kauaskantoisista vaikutuksista.

Esimerkiksi moni nuori valitsee opiskelupaikkansa kavereiden, paikkakunnan tai vaikkapa alan silloisen työllisyystilanteen perusteella. Harva tulee opiskelupaikkaa valitessa ajatelleeksi, että päätös vaikuttaa jopa kymmenien vuosien päähän. Ja kukapa sitä osaisi arvioidakaan kiinnostaako työ enää parin vuosikymmenen jälkeen.

Opiskelu- tai työpaikan valinta ei ole ainoa vaikea valinta. Elämän tärkein valinta on tietysti suhtautumisemme Kristukseen, koska se vaikuttaa konkreettisesti koko loppuelämän laatuun ja sillä on kauaskantoinen merkitys aina ikuisuuteen saakka. Mutta oletko tullut ajatelleeksi, että arkipäiväisiltä tuntuvat valinnat vaikuttavat hengelliseen hyvinvointiin? Ei tarvitse olla kyse suurista yhteiskunnallisista kysymyksistä tai vaaleista, vaan kyseessä voi olla vaikkapa päätöksesi siitä, miten vietät vapaa-aikaasi.

Jopa arkisissa puitteissa tehdyt pienetkin valinnat voivat vaikuttaa oleellisesti hengelliseen hyvinvointiin myöhemmin tulevaisuudessa. Valinta tehdään Herran tahdon ja oman tahdon välillä, vaikka sitä ei selkeästi tiedostettaisikaan. Päätänkö käyttää aikani upeamman talon rakentamiseen vai annanko aikaani ystäväni kuuntelemiseen? Vietänkö mukavaa elämää olohuoneen sohvalla vai menenkö auttamaan naapurin yksinäistä tätiä?

Esimerkkejä tällaisista päivittäisistä valinnoista voisi luetella vaikka kuinka paljon. Katsotaanpa yksi hyvä esimerkki valintojemme merkityksestä vaikkapa Ensimmäisen Mooseksen kirjan kertomuksesta Abramin ja Lootin teiden eroamisesta. Tässä kertomuksessa näemme Abramin ja Lootin kummankin tekevän vaikeita valintoja.

”Myös Lootilla, joka kulki Abramin mukana, oli lampaita, vuohia, nautakarjaa ja telttoja. Mutta laidunmaata ei ollut tarpeeksi, että he olisivat voineet pysyä yhdessä, sillä heillä oli runsaasti karjaa. Siksi Abramin ja Lootin karjapaimenten kesken syntyi riitaa. Siihen aikaan maassa asui kanaanilaisia ja perissiläisiä. Abram sanoi Lootille: ”Ei sovi, että meidän tai meidän karjapaimentemme välillä on riitaa, sillä me olemme sukulaisia ja veljiä keskenämme. Onhan koko maa avoinna sinun edessäsi. Eroa siis minusta. Jos sinä menet vasemmalle, niin minä menen oikealle. Jos sinä menet oikealle, niin minä menen vasemmalle.” Loot katsoi ympärilleen ja näki, että Jordanin alanko oli runsasvetistä seutua. Ennen kuin Herra hävitti Sodoman ja Gomorran, se oli Soariin saakka kuin Herran puutarhaa, kuin Egyptin maata. Loot valitsi itselleen koko Jordanin alangon ja lähti kulkemaan itää kohden, ja näin he erosivat toisistaan. Abram jäi Kanaaninmaahan, kun taas Loot siirtyi telttoineen alangon kaupunkien liepeille ja päätyi lopulta Sodomaan. Mutta Sodoman asukkaat olivat turmeltuneita ja tekivät paljon syntiä Herraa vastaan.” (1. Moos. 13:5-13)

Kertomuksessa Abram (myöhemmin Abraham) oli matkannut pitkään veljenpoikansa Lootin kanssa. He eivät olleet liikkeellä vain miehissä tai perheineen, vaan paimentolaisina he kuljettivat mukanaan koko omaisuuttaan, lukuisia palvelijoitaan ja valtavaa määrää karjaa. Raamattu kertoo, että Herra siunasi Abramia ja hänen perhekuntaansa niin, että heidän karjalaumansa olivat kasvaneet liian suureksi laidunnettavaksi yhdessä. Saat jonkinlaisen kuvan karjalaumojen ja koko seurueen suuruudesta, jos muistat Abramilla olleen pelkästään palvelijoitakin useampia satoja. Hän oli siis sangen rikas ja vaikutusvaltainen mies, ei kait häntä muutoin olisi edes otettu vastaan Egyptin (1. Moos. 12:14-16) tai Gerasin hovissa (1. Moos. 20:1-2).

Abramin mukana kulki hänen veljenpoikansa Loot. Loot ei siis ollut Abramin palvelija, vaan sukulainen. Loot oli Abramin matkassa, koska hänen isänsä oli kuollut ja näin Abram oli velvollinen huolehtimaan Lootista. Vuosien varrella Loot oli kasvanut täyteen miehuuteen ja hän oli rikastunut kuten Abramkin, joten vapaana miehenä hänellä oli oikeus lähteä omille teilleen. Tähän saakka Loot oli kuitenkin matkannut Abramin seurassa, koska luonnollisesti erämaassa vieraiden kansojen keskellä oli viisasta pitäytyä yhdessä, jotta välttyi ryöstelyltä.

Kuten aiemmin mainitsin, Abram ja Loot olivat rikastuneet merkittävästi vuosien varrella. Täten heidän karjansa ei mahtunut enää laiduntamaan samoilla mailla. Puute laidunmaasta aiheutti kiistaa Abramin ja Lootin paimenten kesken, koska karjalaumojen valtavan koon tähden toiset joutuivat lähtemään huomattavasti pidemmälle laumaansa laiduntamaan. Kiistat paimenten välillä aiheuttivat ongelmia ja aina oli uhka, että jatkuvat kiistat kylmentäisivät pikkuhiljaa myös Abramin ja Lootin välit.

Vaikka Loot oli vapaa lähtemään, oli hän kuitenkin edelleen Abramin määräysvallassa niin kauan kuin kulki hänen mukanaan. Abram vanhimpana henkilönä oli yhteisön ylin johtaja, vaikka Loot olikin omien palvelijoidensa herra. Abramilla oli siis vanhempana henkilönä ja Lootin ’huoltajana’ oikeus vaikkapa määrätä Lootia luovuttamaan parhaat laidunmaat omalle karjalleen. Abram ei kuitenkaan halunnut käyttää oikeuttaan oman etunsa ajamiseen perhesuhteita rikkovasti.

Abram mieluummin luopui oikeudestaan määrätä Lootia, jotta välttäisi riidan ainoan lähisukulaisensa kanssa. Hän ehdotti, että he eroaisivat ja ratkaisisivat kiistan laiduntamalla tästä edes päin kumpikin omilla teillään. Edelleen eron hetkellä Abram olisi voinut osoittaa Lootille suunnan, minne lähteä, mutta jälleen hän osoitti epäitsekkyyttä ja pyysi Lootia valitsemaan laidunmaan, kun hän itse sitoutui menemään vastakkaiseen suuntaan. Kysymyksessä ei ollut mitätön valinta, vaan Abram oli varsin tietoinen siitä, että toisessa suunnassa oli hedelmällinen laakso ja toisessa niukka vuoristomaa, jossa joutui tekemään paljon kovemmin työtä saadakseen elantonsa. Mutta Abram antoi valinnan Lootille, että näin hän saattoi olla varma, että he eroavat sovussa. Abramin epäitsekkään teon motiivi oli perhesovun säilyttäminen, ei oman edun tavoittelu.

Mietipä Abramin epäitsekästä tekoa: asuuko sinussa sama Abramin epäitsekäs henki? Oletko valmis luopumaan oikeudestasi rauhan ja sovun säilyttämiseksi? Oletko halukas luopumaan mahdollisuudestasi hyötyä tai rikastua, jos tiedät luopumisen palvelevan lähimmäisesi parasta?

”Autuaita ovat rauhantekijät, sillä heidät pitää Jumalan lapsiksi kutsuttaman.” (Matt. 5:9)

Kun ajattelee itseään Abramin tilanteeseen, huomaa siinä sydämensä kovuuden ja uskon vähäisyyden. Luulen, että Abramin tilanteessa moni uhraisi sovun hyvän toimeentulon tähden ja perustelisi itselleen, että minulla oli oikeus siihen ja ettei ole minun vikani jos Loot katkeroituu – käytänhän vain oikeuttani… Mutta Abram valitsi rakkauden ja sovun ehkä ennen kaikkea siksi, että hän piti tärkeämpänä Jumalan tahtoa ja siunausta kuin rikkauden haalimista. Tämä Abramin asenne näkyy myös hänen myöhemmässä päätöksessään olla ottamatta palkkiota vapauttamiltaan kuninkailta (1. Moos. 14:22-24).

Loot sai etuoikeuden valita. Ikävä kyllä valinta sisältää vastuun. Loot ei todennäköisesti tiedostanut päätöksensä hengellistä ulottuvuutta, sillä hän teki päätöksensä pelkästään aineellisin perustein.

Loot teki valinnan; hän käytti tilaisuuden hyväkseen ja valitsi viljavan Jordanin alangon. Hän tunsi laakson kaupunkien maineen moraalittomuuden kehtona, mutta siitä huolimatta hän valitsi mieluummin viljavan laakson. Edut olivat hänen näkökulmastaan suuremmat kuin haitat. Eikä Lootin valintaa tarvitse ihmetellä – se oli taloudellisesti viisas päätös. Nimittäin samalla, kun Loot valitsi viljavan alangon, hän jätti Abramin paimentamaan laumoja vuoriston karuun ympäristöön. Varmasti Abram mietti epäitsekkyydestä saamaansa ’palkkiota’ seuraavana yönä hartaasti ja raskain mielin. Maailma tuskin tuntui järin oikeudenmukaiselta paikalta elää, mutta olosuhteista huolimatta hän saattoi luottaa Herran olevan hänen kanssaan.

Abram valitsi rauhan riidan sijaan. Hän teki Jumalan tahdon mukaisen päätöksen antaessaan Lootin valita ja mitä hän sai palkkioksi? – Hän sai jäädä karuun vuoristoon sen sijaan, että olisi valinnut laumoilleen viljavan laakson. Tältä tilanne näytti inhimillisesti katsottuna. Loot siirtyi tasangolle, joka muistutti luonnonrikkauksiltaan eedenin puutarhaa tai Niilin viljavaa suistoa. Hän ei pelkästään saanut karjalleen hyviä laidunmaita, vaan laakso tarjosi mahdollisuuksia myös kaupankäyntiin. Loot siirtyi vauraiden kaupunkien läheisyyteen, jossa hän menestyi taloudellisesti. Ja kuten myöhemmin voimme lukea, Lootista tuli vauras ja erittäin vaikutusvaltainen henkilö laakson kaupunkien keskuudessa. Lootin valinta oli lähes täydellinen, jos asiaa punnitaan inhimillisten ja aineellisten kriteerien valossa. Varmasti moni valitsisi samoin, jos arvioimme valintaa menestyksen, vaurauden ja maallisten arvojen mukaan.

Laajennetaan perspektiiviä ja katsotaan Abramin ja Lootin valintoja jälkiviisaana ikään kuin Jumalan silmin. Jumalan silmissä Abram toimi vanhurskaasti; hän teki jotain sellaista, mihin harva kykenee. Hän luopui oikeudestaan yltäkylläisyyteen, jotta hän ei valinnallaan olisi kylvänyt riidan siementä Lootin sydämeen. Abram jäi maahan, jonka Jumala oli hänelle luvannut. Hän luultavasti koki kärsineensä vääryyttä, mutta kuten teksti hetkeä myöhemmin kertoo, Jumala ilmestyi hänelle pian eron jälkeen ja siunasi Abramin uskollisuuden:

”Lootin erottua Abramista Herra sanoi Abramille: ’Nosta silmäsi ja katsele tästä paikasta pohjoiseen, etelään, itään ja länteen, sillä koko sen maan, jonka näet, minä annan sinulle ja sinun jälkeläisillesi ikiajoiksi. Minä teen sinun jälkeläisesi lukuisiksi kuin maan tomuhiukkaset: jos osaat ne laskea, osaat laskea jälkeläistesi määrän. Lähde vaeltamaan maata pitkin ja poikin, sillä minä annan sen sinulle.’”

Abram kulki jatkossakin Jumalan johdatuksessa, vaikka hänen elämänsä ei ehkä ollutkaan taloudellisesti yhtä yltäkylläistä kuin Lootin.

Loot puolestaan siirtyi telttoineen lähelle alangon kaupunkeja. Loot ikään kuin flirttaili kiusauksen kanssa asettuessaan sen viereen asumaan. Hän arvioi väärin vahvuutensa rikkaiden ja syntisten kaupunkien houkutuksia kohtaan. Hän päätyikin lopulta asumaan Sodomaan siitä huolimatta, että sen asukkaita pidettiin jo silloin yleisesti turmeltuneita ja erittäin syntisinä. Loot ei muuttanut Sodomaan evankelioimaan, vaan hän teki kohtalokkaan kompromissin suurempien rikkauksien ja statuksen toivossa. Loot tietoisesti leikki tulella.

Siirtymällä Sodoman kaupunkiin Loot osoitti käytännössä arvostavansa enemmän ajallista hyvinvointia kuin Herran tahtoa. Loot altisti itsensä synnille ajallisten nautintojen houkuttelemana. Miesten erotessa Raamattu mainitsee Lootin lähteneen itään. Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa tämä ilmaus osoittaa ihmisen loittonevan pois Jumalan läheisyydestä. Tältä Lootin päätös näytti Jumalan silmin nähtynä.

Entä miten miehille kävi? Abram (hänen jälkeläisensä) peri luvatun maan tuo Lootin valitsema alanko mukaan luettuna. Abramin valinta pysyä uskollisena Herralle ja luottaa häneen, vaikka hetkelliset olosuhteet näyttivät huonoilta, oli loppuviimeksi kestävä vaihtoehto. Abramilla on yhä kymmeniä miljoonia jälkeläisiä, jotka tunnustavat hänet kantaisäkseen (juutalaiset, arabit) sekä satoja miljoonia perillisiä, kun Herran seurakunta lasketaan mukaan. Entä Loot? Loot nautti Sodoman rikkauksista muutaman vuosikymmenen ajan viettäen ’hyvää elämää’. Myöhemmin Sodoman hävityksessä hän menetti kaiken: vaimon, omaisuuden, ystävät, vaikutusvallan jne. Hän kuitenkin pelastui itse kuin tulen läpi (1. Kor. 3:15). Jälkeenpäin katsottuna on helppo tuomita Lootin valinnat, mutta olisinko itse valinnut toisin, jos olisin ollut Lootin tilanteessa?

Kysymys kuuluu, mitä tämä kertomus opetti minulle? Mitä voimme oppia Lootin ja Abramin valinnoista? Loot valitsi asuinpaikkansa taloudellisen hyödyn perusteella. Taloudellisen hyödyn tavoittelu ei yksin tehnyt Lootin valinnasta väärää. Sen sijaan kertomuksen kritiikki hänen valintaansa kohdistuu siihen, että hän taloudellisen edun nimissä teki kompromissin hengellisten ja moraalisten arvojen kustannuksella. Hän arvosti hengelliset ja moraaliset arvot vähäisemmiksi taloudellisten etujen edessä. Samalla Abramin Jumalan tahdon mukainen epäitsekäs valinta korostaa kuinka hengellisten ja moraalisten arvojen arvostus itsekeskeisten pyrkimysten sijaan kannattaa lopulta, vaikka hetkellisesti valinta voi näyttää väärältä.

Samanlailla me kohtaamme elämän aikana tilanteita, joissa joudumme valitsemaan Jumalan tahdon mukaisen ja houkuttelevan muun vaihtoehdon välillä. Emme tietenkään näe asioiden luonnetta näin selvästi kuin edellistä kertomusta lukiessamme, vaan näemme asiat niin kuin Loot ja Abram näkivät valintaa tehdessään. Emme voi asettua tilanteen yläpuolelle, koska olemme itse osa valintaa. Mikä on neuvoksi tällaiseen tilanteeseen? Mikä sai Abramin valitsemaan oikein? Miksi Loot valitsi väärin?

Kyse on yksinkertaisesti siitä, mihin sydämeni on kiintynyt. Olenko kiinnittänyt sydämeni maallisiin tarpeisiin ja arvoihin vai hallitsevatko elämääni Jumalan mielen mukaiset hengelliset ja moraaliset arvot? Joka kerta, kun päätän antaa periksi tuntemistani hengellisistä tai moraalisista arvoista hetkellisen edun tai omaisuuden vuoksi, otan tietoisen riskin. Jos päätän uhrata päivittäisen hartaushetken, aikani Jumalan yhteydessä, jonkin muun asian vuoksi, teen päätöksen tavoitella jotain muuta Jumalan tahdon sijaan. Samoin teen, jos vaikkapa asetan uran ja henkilökohtaisen kunnian elämäni hengellisten arvojen edelle. Ja edelleen edun tavoittelu vastoin Raamatun moraaliarvoja vie minua pois Jumalasta. Voidaan kysyä esimerkiksi, mihin suuntaan kuljen, jos omaksun bisnesmaailman kovat arvot ohjaamaan toimintaani raamatullisten arvojen sijaan?

Edellisen kaltaisia kysymyksiä voi esittää vaikka kuinka paljon. Oleellista on ymmärtää vallitseva periaate: älä tee kompromissia raamatullisten hengellisten tai moraalisten arvojen kustannuksella, jotta saavuttaisit ajallista hyötyä. Jumalan tahdon torjuminen hetkellisen hyödyn kustannuksella on aina väärä kompromissi.

Pohdittavaa

Miten valitsisin Lootin tilanteessa?
Olenko joutunut tekemään elämässäni ’vääriä kompromisseja’?