On kirkkovuoden suurin juhla eli pääsiäinen. Kristillistä pääsiäistä on vietetty 100-luvulta lähtien ja se on vanhin kristillinen juhla. Tänäkin vuonna pääsiäistä vietetään täällä kotisuomessa taas varsin erilaisissa merkeissä, mihin olemme tottuneet.

Monen pääsiäisenvietto on käynnistynyt jo laskiaistiistaina, jolloin ’virallisesti’ laskeuduttiin tuhkakeskiviikkona alkaneeseen pääsiäistä edeltävään 40 päivän paastonaikaan. Suomenkielinen nimi pääsiäinen tarkoittaa ”läpikäymistä, pääsemistä”, jolla uskotaan viitatun myös paastosta pääsemiseen.

Viimeistään pääsiäisviikolla paastoa pitäneet tulivat laskeneeksi, että laskiaistiistaista on tullut itse asiassa 47 päivän matka pääsiäissunnuntaihin. Mitä se sellainen on – eikö se 40 riitäkään? Kyse ei ole alkeellisesta laskuvirheestä tai venytetystä paastosta, vaan ajoitukseen on selkeä syy. Paastonaika päättyy Lasaruksen lauantaihin (pitkäperjantain jälkeen) ja siihen ei lasketa mukaan sunnuntaipäiviä, koska ne on tarkoitettu lepopäiviksi ja ovat näin ollen myös lepoa paastosta.

Palmusunnuntain aloittaman pääsiäisviikon aikana seurakunta hiljentyy pääsiäisen aikana muistelemaan Jeesuksen ylösnousemusta ja kuoleman voittamista. Kristillinen pääsiäisenvietto on vasta ’puolijuhlaa’.

Pääsiäiseen liittyy toinenkin puoli, vaikka Kristuksen ylösnousemusjuhla on kristitylle juhlan varsinainen sisältö. Se on kuitenkin alun perin juutalainen juhla, jota tiedetään vietetyn jo noin 1600 vuotta kristillistä pääsiäistä aiemmin. Pääsiäistä Jeesuskin oli juhlimassa, kun tuli hetki, että hän kirkasti juhlan merkityksen.

Juutalaiset muistelevat esi-isiensä vapautumista Egyptin orjuudesta sekä kansan yliluonnollista säästymistä Egyptille langetetun viimeisen vitsauksen tuomiolta (2. Moos. 12:1-51). Täten sana pääsiäinen viitanneekin ensisijaisesti Israelin kansan ’tuomiosta pääsemiseen’, johon myös englannin kielen ”passover” (=> ”to pass over”) viittaa. Sama merkityssisältö on myös alkukielen pääsiäistä tarkoittavalla sanalla ”passach”.

Ovatko kristityt lainanneet pääsiäisen vieton perinteen juutalaisilta? Olemmeko korvanneet sen juutalaisen sisällön uudella, ensimmäisen kristillisen pääsiäisen tapahtumiin perustavalla sisällöllä säilyttäen kuitenkin juhlan nimessä viittauksen alkuperäiseen juutalaiseen merkitykseen? Mistään näin radikaalista lainaamisesta ei ole kyse, vaan kun verrataan juutalaista ja kristillistä pääsiäisen sanomaa toisiinsa, huomataan juhlilla olevan edelleen monia yhtymäkohtia toisiinsa.

Juutalaisen- ja kristillisen pääsiäisen sanoman yhtymäkohtia

Päällisin puolin juutalainen- ja kristillinen pääsiäisenvietto eroavat muodoltaan ja tavoiltaan huomattavasti toisistaan siitäkin huolimatta, että evankelistojen kertomukset kuvaavat hämmästyttävän tarkkaan Kristuksen viimeistä pääsiäisateriaa. Kulttuurilliset muotoerot ovat kuitenkin paljon suuremmat kuin erot symboliikan taakse verhotun hengellisen sisällön ja sanoman välillä. Nimittäin vertaamalla juutalaisen pääsiäisen perinteitä vastaavaan kristilliseen perinteeseen huomataan niiden välillä paljon muitakin yhtymäkohtia kuin vain se, että Kristus ’sattui’ kuolemaan juutalaisen pääsiäisjuhlan aikaan.

Jos juutalainen ja kristillinen pääsiäinen puretaan luetteloksi niiden sisältämiä hengellisiä periaatteita ja opetuksia, huomataan juhlaperinteiden sisällön vastaavan hyvinkin läheisesti toisiaan ainakin kristillisestä näkökulmasta tarkasteltuna. Kristillinen pääsiäinen sisältää kaikki juutalaisen pääsiäisen keskeiset elementit kirkastaen niiden merkityssisällön täyteen kirkkauteen (Hepr. 10:1-10).

Juutalaisen ja kristillisen pääsiäistradition merkityssisältöjen vertailu edes karkealla tasolla on tähän yhteyteen aivan liian massiivinen urakka, joten otetaanpa tähän esimerkiksi vain muutamia ilmeisimpiä ja keskeisimpiä sisällöllisiä yhtymäkohtia.

• Pääsiäinen on kummankin uskonnon keskeisin ja suurin juhla.

• Kummassakin traditiossa keskitytään muistelemaan ensimmäisen pääsisäisen tapahtumia: juutalaiset Egyptistä lähdön päivää, kristityt Jeesuksen ylösnousemusta.

• Pääsiäinen on liiton juhla. Pääsiäisateria on liitonateria (yhteyden ateria) liittokansan ja Jumalan välillä aivan kuten on ensimmäisenä kristillisenä pääsiäisenä asetettu ehtoollinenkin seurakunnan ja Jumalan välillä.

• Kumpikin perinne korostaa Jumalan pelastussuunnitelman toteutumista ajassa: juutalainen Egyptistä vapautumista ja pelastusta esikoisiin kohdistuneesta tuomiosta, kristitty Kristuksen sovituskuolemaa ja pelastusta synnin tuomiosta.

• Kummankin pääsiäisjuhlan keskeisin elementti on sovitus ja syntien anteeksisaaminen uhrin kautta. Kristityt kokevat sen Kristuksen ainutkertaisen uhrin kautta. Vastaavasti juutalaiset kokoontuivat pääsiäisenä uhraamaan pääsiäislampaan syntiensä anteeksisaamiseksi. Todellisuudessa juutalainen eläinuhri oli esikuvallinen viittaus Jeesuksen kertakaikkiseen uhriin. Eläimen veri ei siis varsinaisesti pessyt ketään puhtaaksi syyllisyydestä, vaan eläinuhrin anteeksiantava vaikutus perustui sekin Kristuksen uhriin.

• Kumpaankin pääsiäisen viettoon liittyy vahvasti messiaan odotus. Juutalaista pääsiäisateriaa voidaan nimittää ’messiaan ateriaksi’ sen rikkaan messiaanisen symboliikan tähden. Juutalainen pääsiäisateria huokuu messiaan odotusta samalla, kun se katsoo taaksepäin jo täyttyneisiin Jumalan lupauksiin. Samalla tavoin me kristityt herkistymme pääsiäisenä odottamaan Jeesuksen Kristuksen paluuta luottaen sen toteutumiseen sillä perusteella, mitä näemme jo ensimmäisenä kristillisenä pääsiäisenä tapahtuneen.

Luetteloa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkään, mutta riittäköön edellä mainitut esimerkiksi siitä, että muoto- ja käsitesisältöjen erilaisuuden takana on kuitenkin käytännössä sama juhla. Kristityt eivät siis ole omineet pääsiäisjuhlaa juutalaisuudesta, vaan päinvastoin vasta kristillinen sisältö antaa juutalaiselle pääsiäisen vietolle todellisen tarkoituksen ja sanoman.

Ehdottomasti tärkeimmät yhtymäkohdat kahden juhlaperinteen samankaltaisuudessa ovat siis 1) syntien sovitus uhrin välityksellä, 2) pääsiäisen liittoluonne sekä 3) pääsiäisen messiaaninen luonne. Jos ajattelet juutalaista pääsiäistä liiton-, sovituksen-, anteeksiannon- ja messiaan juhlana, ei ole lainkaan vaikea käsittää, miksi Jumala ajoitti Jeesuksen sovitustyön ja pääsiäisen tapahtumat juuri juutalaisen pääsiäisen aikaan.

Näin tehdessään Jumala ikään kuin alleviivasi juutalaisen pääsiäisenvieton vihdoin saaneen täyttymyksensä 1500 vuoden odotuksen päätteeksi: messias oli tullut, synti oli kertakaikkisesti sovitettu ja profeettojen ennustama uusi liitto astui voimaan. Täten ensimmäisenä kristillisenä pääsiäisenä juutalaisen pääsiäisen keskeiset elementit saivat täyttymyksen; haalistuneet vertauskuvat saivat väistyä, kun niiden kuvaama todellinen astui esiin.

Ensimmäisen kristillisen pääsiäisen tapahtumista

Olemme siis huomanneet ensimmäisen kristillisen pääsiäisen tapahtumien kirkastaneen Jumalan suuren pelastussuunnitelman ajassa. Jos vielä maltamme palata muutamiin mielenkiintoisiin yksityiskohtiin tehden vertailua ensimmäisen kristillisen pääsiäisen tapahtumien ja silloisen juutalaisen pääsiäistradition välillä, huomaamme entistäkin selkeämmin, ettei Kristuksen kärsimyksen ajoittaminen juuri pääsiäisaikaan ollut ’jumalallista sattumaa’, vaan kyseessä oli tarkkaan harkittu hetki.

Nimittäin ensimmäisen kristillisen pääsiäisen tapahtumien ja Vanhan testamentin pääsiäisen viettoon liittyy lukuisia mielenkiintoisia yhteneväisyyksiä, joita ei tule edes ajatelleeksi. Seuraavassa yhtymäkohdista mainitaan muutamia esimerkiksi.

Pääsiäisen valmistelu

Pääsiäisenä Jerusalemiin tulleet juhlavieraat toivat pääsiäisjuhlille valitsemansa uhrilampaat. Rooman aikaan juutalaisia asui paitsi Palestiinan alueella, myös ympäri Rooman valtakuntaa. Pääsiäisjuhlille kokoontuikin kansaa käytännössä joka puolelta Roomaa. Tapahtuman mittasuhteista kertoo paljon se, että pääsiäisjuhlan läpiviemiseksi sen ajan asiantuntijoiden mukaan arvioitiin tarvittavan n. 256 000 uhrilammasta Jerusalemissa ja sen lähiseuduilla.

Eläinten valtavan määrän sekä kuljetus- ja säilytysongelmien vuoksi muodostui käytännöksi, että juhlakansa osti karitsat Jerusalemista. Tästä syystä leeviläiset alkoivat kasvattaa lampaansa Betlehemin pellolla pääsiäisjuhlaa varten. Toisin sanoen Jeesuksen ajan uhrikaritsat olivat syntyisin Betlehemistä – aivan niin kuin oli Jeesuskin – Jumalan valitsema uhrikaritsa.

Jeesuksen saapuminen Jerusalemiin

Niisan-kuun 10. päivä Jeesus saapui ratsain aasin selässä Jerusalemiin, jolloin Sakarjan (Sak. 9:9) ennustus toteutuu. Jeesus oli Jumalan valitsema uhrikaritsa, kuten Johannes kastaja aikanaan sanoi (Joh. 1:36). Ei siis liene sattumaa sekään, että Jeesus ratsasti Jerusalemiin samana päivänä, jolloin uhrikaritsat erotettiin tutkittavaksi ja hyväksyttäväksi (2. Moos. 12:3). Karitsan piti olla virheetön, jotta se kelpasi Jumalalle uhrikaritsaksi (2. Moos. 12:5). Jeesus oli virheetön ja viaton; hän oli syntynyt kuollakseen monien edestä niin kuin virheetön pääsiäiskaritsa.

Pääsiäisaterialla

Olet varmaan pannut merkille, että kaikki evankeliumit kertovat varsin tarkkaan pääsiäisaterian kulusta. Kyseessä ei ole evankelistojen toisistaan riippumaton päätös fokusoida evankeliuminsa juuri pääsiäisenvieton ympärille, vaan se on luonnollinen seuraus siitä, että juutalaiset ovat aina viettäneet (tänäkin päivänä) pääsiäisateriaa tiukasti ”sederin” eli ”järjestyksen” mukaan. ”Seder” kuvaa paitsi juhlan etenemisen, se sisältää vertauskuvallisen selityksen aterian jokaiselle yksityiskohdalle. Evankelistat halusivat tarkoilla kuvauksillaan painottaa juuri niitä yksityiskohtia, jotka korostivat erityisesti Jeesuksen asemaa messiaana ja sovittajana.

Niisan-kuun 15. päivän vaihtuessa (kello 18) alkaa juutalainen pääsiäisenvietto. Jeesus ja opetuslapset olivat kokoontuneet viettämään yhdessä pääsisäistä. Pöytä oli katettu ikivanhan tavan mukaan. Esillä oli täten kirjailtu kolmilokeroinen pussi, johon happamaton leipä oli laitettu. Tradition mukaan kolmilokeroisen pussin leivät edustavat juutalaisia uskonisiä: Abrahamia, Iisakia ja Jaakobia. Keskimmäinen leipä on Iisakin leipä. Se on tarkoitettu syötäväksi, mikä on vertauskuva Iisakista, joka uhrattiin. Leipä murretaan ja jokainen syö ’afikomanista’, joka tarkoitta ”häntä, joka on tuleva”.

Tässä kohden Jeesus poikkesi normaalista käytännöstä. Hän ei viitannutkaan leivän kohdalla Iisakiin, joka uhrattiin, vaan hän sanoi: ”Ottakaa ja syökää; tämä on minun ruumiini” (Matt. 26:26b). Enää ei tarvinnut puhua vertauskuvallisesta Iisakin uhrista, vaan Jumalan valitseman uhrin vuoro oli tullut – esikuvan sijaan hän puhui oman uhrinsa toteutumisesta. Jeesus oli ”hän, joka on tuleva” sekä Jumalan valitsema uhri.

Samalla aterialla Jeesus teki vielä jotain muutakin erityistä. Pöydällä oli neljä viinimaljaa – jokaisella näistä maljoista on oma symbolinen merkityksensä. Kolmas malja oli ”siunauksen malja” (1. Kor. 10:16), joka oli varattu Elialle (symboloi tässä messiasta) eli ”hänelle, joka on tuleva”. Messiaan odotusta symboloi edellisen lisäksi pöydän päähän jätetty tyhjä paikka, joka on varattu messiaalle.

Evankelistojen kuvauksista käy ilmi, että Jeesus oli asettunut juuri messiaalle varatulle paikalle. Samoin Jeesus lausui ehtoollisen asetussanat juuri kolmannen maljan (messiaan maljan) kohdalla: ”Juokaa tästä kaikki, sillä tämä on minun vereni, liiton veri, joka monen edestä vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi” (Matt. 26:28). Messiaan odotus oli lakannut; messias oli juonut maljastaan. Uusi aika oli koittamassa.

Jeesus jätti pääsiäisaterialla juomatta neljännen ja viimeisen maljan, jota kutsutaan ”aterian jälkeiseksi maljaksi”tai ”täydellistymisen maljaksi”, joka symboloi Jumalan hyväksyntää kansalleen. Tämän maljan Jeesus joi vasta ristillä juuri ennen kuin sanoi ”Se on täytetty” (Joh. 19:29-30). Näin Jeesus täytti viimeisenkin maljan vertauskuvan itsessään.

Sovitus ja uhrikuolema

Niisan-kuun 15. päivän aamulla noin kello 9 Jeesus vietiin Golgatan kukkulalle ristiinnaulittavaksi. Ristinpuu sälytettiin hänen hartioilleen aivan, kuin uhripuut kerran pantiin Iisakin harteille (1. Moos. 22:9). Tuolloin oli juuri se hetki päivästä, jolloin sadat leeviläiset teroittivat veitsensä sen jälkeen, kun uhrikaritsat oli valittu. Uhrikaritsojen sijaiskuolema oli tuolloin vain enää ajankysymys. Samaan aikaan Jumalan karitsa ristiinnaulittiin – sijaiskuolema oli enää vain ajankysymys.

Kello 12 pimeys laskeutui Jerusalemin ylle (Matt. 27:45). Pimeyttä kesti aina kello 15 saakka, kunnes Jeesus oli täyttänyt Isän tahdon. Hän oli sovittanut koko maailman syntivelan omassa ruumissaan. Jeesus sanoi: ”Se on täytetty.” Huomaa kuinka Johannes painottaa tekstissä maljan ja sanojen välistä yhteyttä (Joh. 19:30). Jeesus antoi henkensä, jolloin temppelin 10 cm paksu esirippu repesi kahtia ylhäältä alas asti, maa järisi ja kalliot halkesivat (Matt. 27:50-53). Esiripun repeäminen osoitti, että Kristuksen sovitustyön perusteella kaikilla häneen uskovilla on pääsy temppelin kaikkein pyhimpään eli Jumalan välittömään läsnäoloon.

Samaan aikaan kello 15 ylistyslaulu kaikui temppeliaukiolta yli kaupungin, uhrikaritsat teurastettiin kansan syntien tähden ja niiden veri vihmottiin polttouhrialttarin sarvien päälle. Ylimmäinen pappi levittää kätensä ja huutaa: ”Se on täytetty!” Samaan aikaan oli kaupungin ulkopuolella häpeäpaalussa teurastettu Jumalan kertakaikkinen uhrikaritsa, joka antoi todellisen sisällön ylipapin sanoille. Kristus oli täyttänyt tehtävänsä, neljäs malja oli juotu, Kristus oli hankkinut hyväksynnän Jumalan edessä omilleen.

Yhteenveto

Toivottavasti nämä muutamat esimerkit juutalaisen- ja kristillisen pääsiäisen sisällön yhteneväisyyksistä sekä Jeesuksen maanpäällisen elämän viimeisten hetkien yhtymäkohdista juutalaiseen pääsiäisenviettoon, rohkaisevat sinua lähestyvän pääsiäisen aikana tutkimaan entistä tarkemmin pääsiäisen sanomaa.

Edellä mainitut yksityiskohdat ovat vain jäävuoren huippu kaikesta Kristuksessa toteutuneesta symboliikasta. Jos näet hieman vaivaa, huomaat kuinka rikas pääsiäisen sanoma onkaan. Siihen ei liity mitään sattumaa, vaan jopa pienten yksityiskohtien kantavan omalla tavallaan Jumalan evankeliumin valtavaa ilosanomaa pelastuksesta Kristuksessa hänen sovitustyönsä perusteella.

Tähän loppuun poimin kaksi pääsiäisen kohokohtaa maisteltavaksi.

” Sitten hän otti maljan, kiitti Jumalaa, antoi heille ja sanoi: ”Juokaa tästä, te kaikki. Tämä on minun vereni, liiton veri, joka kaikkien puolesta vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi.” (Matt. 26:27-28)

Siinä oli astia, hapanviiniä täynnä; niin he täyttivät sillä hapanviinillä sienen ja panivat sen isoppikorren päähän ja ojensivat sen hänen suunsa eteen. Kun nyt Jeesus oli ottanut hapanviinin, sanoi hän: ”Se on täytetty”, ja kallisti päänsä ja antoi henkensä.” (Joh. 19:29-30)

Pohdittavaa

Mitä kaikkea pääsiäisen symboliikka kätkee sisälleen?