Nuorena miehenä palvelin armeijassa tykistöprikaatin tuliasemapatteristossa. Aliupseerikoulussa erikoistuin laskija/tasoaliupseeriksi sekä mittaryhmän johtajaksi. Kerron nyt vähän tuosta mittaryhmän toiminnasta.
Mittaryhmä lähti tiedustelijoiden mukana valmistamaan tykistön seuraaviatuliasemia. Kun paikka oli selvillä, mittaryhmä suuntasi lähimmälle tarkasti tunnetulle koordinaattipisteelle. Tyypillisesti se oli noin 3-4 km etäisyydellä. Tunnetulta pisteeltä lähdimme suunnistamaan takaisin asemapaikalle. Kompassin ja etäisyysmittarin avulla ’siirsimme suuntaa’ tarkalta pisteeltä asemapaikalle. Tarvittiin useita kymmeniä mittauspisteitä, joiden summana tarkka sijainti saatiin siirrettyä asemapaikan peruspisteelle. Tieto tarvittiin, jotta tykistö ampuisi tarkasti maaliin kymmenien kilometrien päähän. Jos peruspiste oli väärin mitattu, koko patteristo ampui järjestelmällisesti ohi maalin. Lähtökohta tarkalle tulitoiminnalle oli oikea peruspiste ja perussuunta.
Omassa elämässäni vertaan tätä peruspistettä ja perussuuntaa arvoihin, joiden varaan olen kiinnittänyt elämäni nykyhetken ja tulevan suunnan. Sen määrittää se, mikä loppuviimeksi sydämessäni on kaikkein kalleinta. Sama vielä Jeesuksen sanoin:
”Missä on aarteesi, siellä on myös sydämesi.” (Matt. 6:21)
Sydämen kiintopiste määrittää paitsi elämäni nykyhetkeä myös suuntaa, johon annan elämän kuljettaa. Mittausesimerkistä välittyy mielikuva peruspisteen tärkeydestä, mutta myös siitä, kuinka sitä on vaalittu huolella koko matkan ajan. Mutta miten käy mittauksen, jos kompassin neula on ’kiinnittynyt’ väärään ’pohjoiseen’? Miten käy vaellukseni, jos sydämeni kiintopiste onkin valittu oikean vierestä?
Kaksi kompassia
Jatkan esimerkkiä mittaryhmän työskentelystä. Mittaryhmä käytti magneettiseen kompassineulaan perustuvaa mittalaitetta peruspisteen ja -suunnan siirtämiseen. Tarvittiin huolellisuutta reitin valinnassa, jotta osasi kiertää / huomioida magneettineulaan vaikuttavat häiriötekijät mittauksissa. Olisi ollut katastrofaalista, jos jollain mittaryhmän jäsenellä olisi ollut matkassaan jotain magneettista, joka olisi saanut kompassin magneettineulan hakeutumaan sivuun magneettipohjoisesta.
Rauhan aikana kovapanosammunnoissa mittaryhmän tulokset tietty tarkastettiin ennen käyttöönottoa. Ne tarkastettiin nk. ’hyrrämittauksella’. Kompassin magneetti on herkkä ulkopuoliselle häiriölle ja laskuissakin voi tehdä virheen, joten mittaukset verifioitiin luotettavammalla hyrrämittauksella (gyrokompassi).
Perinteisen kompassin neula osoittaa normaalitilanteessa pohjoiseen, koska se ’kiinnittyy’ magneettipohjoiseen. Jos tuot magneetin sen lähelle – edes heikon sellaisen, kompassi ’kiinnittyy’ magneettiin ja alkaa näyttämään väärää suuntaa.
Gyrokompassi – ts. hyrrämittaus – ei perustu magnetismiin, vaan maapallon pyörimisliikkeeseen. Siihen ei vaikuta magneettikentät, joten näin suunnan- ja pisteensiirron näkökulmasta se oli aina oikeassa. Siihen eivät vaikuttaneet olosuhteet tai ulkoiset seikat sillä tavoin kuin magneettineulaan. Gyrokompassi oli kiinnittynyt pysyviin arvoihin, kun taas magneettineulaan perustuva kompassi oli altis ulkoisille tekijöille.
Millainen on sydämeni kompassi?
Nyt kysyn itseltäni, millainen ’kompassi’ määrittää minun sydämeni kiinnepisteen? Onko sydämeni magneettineula ulkoisille vaikuttimille herkkä? Vai onko sydämeni arvot kiinnittyneet pysyvään mitä ulkoinen ei horjuta?
Tällä viittaan paitsi pelastukseen Kristuksessa, mutta myös muihin arvoihin, joiden varassa suunnistan elämänpoluilla. Annanko olosuhteiden, muiden ihmisten mielipiteiden tai kuvitelmieni niistä määrittää elämäni suuntaa? Vai olenko kiinnittänyt sydämeni pysyvään, jonka varassa voin turvallisesti suunnistaa pelkäämättä sitä, että sydämeni kompassineula viettää väärään?
Raamatussa on esimerkkejä kummastakin. Ajattele esimerkiksi tuomari Simsonia, joka valitsi jopa parasta tietämystään vastaan miellyttääkseen neitokaisia ympärillään. Entä kuningas Saul, joka päätti rikkoa Jumalan käskyä vastaan, koska pelkäsi sotajoukkojensa käyvän rauhattomiksi. Entä päinvastaiset esimerkit kuten Jeesus, Nehemia tai Joosua? He säilyttivät suunnan vaikeissakin olosuhteissa, koska kiinnepiste oli pysyvässä.
Toki Raamatusta löytyy myös heitä, jotka toisessa hetkessä kiinnittivät arvonsa pysyvään, mutta toisessa huomasivat ’kompassin neulan’ hakevan suuntaan muualta. Jos ajattelet Daavidia, Pietaria, Moosesta tai Abrahamia, huomaat heillä olleen hyvät hetkensä ja sitten niitä vähemmän hyviä.
Oleellista on kuitenkin se, että näiden uskonsankarien perimmäinen kiintopiste oli pysyvästi Jumalassa ja hänen lupauksessaan. Vaikka he välillä hakivat suuntaa muualta, perimmäinen pysyvä kiintopiste palautti heidät takaisin oikeaan suuntaan.
Jätän meidät pohtimaan oman sydämemme kiintopistettä. Missä on aarteeni? Missä on sydämeni? Ja toisaalta kuinka altis sydämeni on ulkoisille tekijöille kuten olosuhteille, toisille ihmiselle tai yleiselle mielipiteelle? Pysyykö sydämeni suunnassa vai annanko muiden viedä?
Onhan siis elämälläni selkeä oikea suunta niin, ettei sydämen suuntaneula kääntyile sinne tänne, minne tuulet ja turbulenssit kääntää… Näihin ajatuksiin siis
”Missä on aarteesi, siellä on myös sydämesi.” (Matt. 6:21)