Neljäs adventtisunnuntai on nimeltään ”pyhä adventti” (latinaksi ”Adventus sanctificationis”). Vanhoissa kirkoissa neljäs adventti on omistettu Herramme Jeesuksen äidille, Marialle, kuten on tehty myös Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa tämän vuosituhannen alusta alkaen.

Maria muistuttaa joulunvietossa erityisesti äidinrakkaudesta, minkä vuoksi neljättä adventtikynttilää nimitetäänkin rakkauden kynttiläksi. Kun sytytämme viimeisen adventtikynttilän, se muistuttaa Jumalan rakkauden ja ihmisen rakkauden valtavasta laadullisesta erosta. Vertaamme Jumalan ja ihmisen rakkautta toisiinsa millä laatukriteerillä tahansa, jää ihmisen rakkaus aina vajaaksi, vaikka sitten puhuisimme jopa äidinrakkauden kaltaisesta kestävästä rakkaudesta.

Neljäs adventtikynttilä muistuttaa aikaisempien kynttilöiden tavoin meitä joulusta valon juhlana. Se on ’viimeinen valo’, jonka me ihmiset sytytämme joulun odotuksen merkiksi. Seuraavan valon sytyttää jouluna itse Jumala, kun hän antaa meille Kristuksessa iankaikkisen valkeuden lahjan. – Se on kirkkaudeltaan aivan jotain muuta kuin meidän sytyttämämme kynttilät.

Kristus valontuojana

Kristus valontuojana kuuluu teemallisesti jouluun jo siksikin, että aikanaan kristillinen joulunvietto Herramme Jeesuksen syntymäjuhlana ajoitettiin juhlakalenterissa muinaisten saturnaalien eli roomalaisen valon juhlan paikalle. Samalla se korvasi myös juutalaisten temppelin vihkimisen muistojuhlan.

Jeesuksen varsinaisesta syntymäpäivästä – niin kuin me nykyään syntymäpäivän miellämme ’syntymän päiväksi’ – ei ole täyttä varmuutta. Ajanlaskumme neljännellä vuosisadalla Jeesuksen syntymän juhlapäiväksi vain valittiin 25. joulukuuta. Näin ei tehty vähinten siksi, että valon päivää juhlittiin niin kuninkaallisten kuin keisarienkin syntymäpäivänä.

Nykyistä joulupäivää ei kuitenkaan valittu syntymän ajoittamiseksi, vaan ennen kaikkea antamaan pakanalliselle valonjuhlalle täydemmän merkityksen korottamaan Jeesusta Kristusta tosi valontuojana.

Kristillisestä näkökulmasta päivä siis ajoitettiin talvipäivänseisauksen kohdalle siksi, että seisauksesta alkava valon lisääntyminen symboloi taivaallisen valon koittoa. Kristillinen joulu antoi täten muinaiselle valonjuhlalle uuden merkityksen Kristuksen kirkkaudessa. Juhla-aika puhuu Kristuksesta taivaallisen valon tuojana – sydämiemme valona, jollaiseksi profeetta Jesajakin hänet kuvaa:

”Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valon. Niille, jotka asuvat kuoleman varjon maassa, loistaa kirkkaus.” (Jes. 9:2)

Jeesusta valon ja kirkkauden Herrana kuvaa erityisesti apostoli Johannes teksteissään (Joh. 1:4-9; Joh. 8:12; Joh. 9:5; Joh. 12:35-36; 1. Joh. 1:5-7). Tällä kertaa emme kuitenkaan käy tarkastelemaan sen enempää Johanneksenkaan tekstejä kuin Vanhan testamentin ennustuksiakaan, vaan katsomme Kristukseen elämän kiintotähtenä Matteuksen jouluevankeliumin innoittamina.

Matkalla Jumalan kirkkauteen

Matteuksen evankeliumin joulukertomuksessa (Matt. 2:1-23) esiintyy kirkas joulutähti. Se on kuva Kristuksesta valkeuden tuojana. Kristuksen persoonassa on vastaus nykyihmisen sydämen kaipuuseen löytää elämäänsä Jumalan kirkkaus valaisemaan hänen haparoivia askeliaan elämänsä teillä. Tässä ote Matteuksen tekstistä muistin tueksi:

”Kun Jeesus oli syntynyt Juudean Betlehemissä kuningas Herodeksen aikana, Jerusalemiin tuli idästä tietäjiä. He kysyivät: ’Missä se juutalaisten kuningas on, joka nyt on syntynyt? Me näimme hänen tähtensä nousevan taivaalle ja tulimme osoittamaan hänelle kunnioitustamme.
. . .
Silloin Herodes kutsui salaa tietäjät luokseen ja otti heiltä juurta jaksain selville, milloin tähti oli tullut näkyviin. Sitten hän lähetti heidät Betlehemiin. ’Menkää sinne’, hän sanoi, ’ja ottakaa asiasta tarkka selko. Kun löydätte lapsen, niin ilmoittakaa minulle, jotta minäkin voisin tulla kumartamaan häntä.’ Kuninkaan sanat kuultuaan tietäjät lähtivät matkaan, ja tähti, jonka he olivat nähneet nousevan taivaalle, kulki heidän edellään. Kun tähti tuli sen paikan yläpuolelle, missä lapsi oli, se pysähtyi siihen. Miehet näkivät tähden, ja heidät valtasi suuri ilo. He menivät taloon ja näkivät lapsen ja hänen äitinsä Marian. Silloin he maahan heittäytyen kumarsivat lasta, avasivat arkkunsa ja antoivat hänelle kalliita lahjoja: kultaa, suitsuketta ja mirhaa.” (Matt. 2:1-2, 7-11)

Siinä missä joulutähti ensimmäisenä jouluna valaisi tietäjien tien messiaan luo löytämään etsimänsä, siinä mekin tänään löydämme etsimämme Kristuksen luota. Kukapa meistä ei sydämessään olisi kysellyt jotain samaa, mitä Daavid riimittelee psalmissaan tähän tapaan:

”Moni sanoo: ”Kuka antaa meille sitä, mikä hyvä on?” Herra, käännä sinä meihin kasvojesi valkeus.” (Ps. 4:6)

Tänä jouluna moni tietämätön kyselee hänkin hyvän perään ja ihmettelee, mistä hän nykymaailmassa voisi enää pyyteettömän hyvän löytää? Vastaus on joulun kirkkaimmassa tähdessä: se on Herra Jeesus Kristus. Hän on tie Jumalan luo, hänen kasvojensa kirkkauteen.

Kertomus itämaan tietäjien matkasta Kristus-lapsen luo, olkoon meille rohkaisuksi siitä, miten tänäkin päivänä Taivaan Herra valaisee häntä etsivän ihmisen tien luokseen.

Kaukaa idästä aina Jerusalemiin saakka

Kertomus alkaa toteamuksella siitä, että Jeesus oli jo syntynyt Juudean Betlehemissä. Tietäjien tekemän matkan näkökulmasta Matteuksen kertomus alkaa ’kesken’ – vasta heidän osuutensa puolimatkasta, koska Matteus mainitsee heidät vasta sen jälkeen, kun he olivat jo saapuneet Jerusalemiin.

Matteuksen valinta ’unohtaa’ tietäjien matkan alkutaival korostaa vain sitä, että tämän kertomuksen päähenkilö ja kirkkain tähti on Jeesus Kristus – ei Herodes eivätkä edes itämaan viisaat miehet.

”Kun Jeesus oli syntynyt Juudean Betlehemissä kuningas Herodeksen aikana, Jerusalemiin tuli idästä tietäjiä.” (Matt. 2:1)

Evankeliumin käyttämä sana ’tietäjä’ eli ’magoi’ on lainasana persiankielestä. Tietäjät olivat kotoisin Palestiinan itäpuolelta joko Babylonian tai Persian alueelta – joka tapauksessa vähintään viikkojen kulkumatkan päässä Juudeasta.

Tietäjät ehkä kuuluivat meedialais-persialaiseen pappissäätyyn, jolla oli korkea tietämys sen ajan uskonnosta, tieteistä ja astrologiasta. Ilmeisesti he tunsivat myös juutalaisten opetukset messiaasta, joka toisi siunauksen koko maailmalle Israelin kautta. Muutoin olisi sangen vaikea ymmärtää,

• miksi tietäjät etsivät nimenomaan syntynyttä kuningasta eivätkä tyytyneet prinsseihin (Herodeksen pojat) ja

• miksi he lähtivät pitkälle matkalle kumartamaan Rooman miehittämän valtion tuntematonta kuningasvauvaa.

Uskon, että tietäjille oli periytynyt tietoa messiaasta mahdollisesti jo ajoilta, kun juutalaiskansa eli pakkosiirtolaisuudessa Persiassa (500-luvulla eKr.). Toki juutalaiset uskonkäsitykset olivat varmasti tunnettuja muutenkin näille myös astrologiaan perehtyneille viisaille.

Kertomuksen kannalta näistä lähtökohdista on oleellista ymmärtää, että joka tapauksessa tietäjät osoittivat poikkeuksellista luottamusta matkatessaan viikkoja Jerusalemiin tulkittuaan heille avautuneen tähtimerkin ilmestyneen tähtikartalle, kun Herra salli tähden syntyä Jeesuksen syntymän merkiksi.

Tietäjät lähtivät siis matkaan, koska olivat nähneet Jeesuksen syntymän ajankohdan koittaneen muinaisten kirjoitusten ja astrologian merkkien valossa. Jotkut ovat tulkinneet heidän näkemänsä tähden Jupiter- ja Saturnus-planeetan näennäiseksi yhtymäksi Kalojen tähtikuviossa noin. 7 vuotta ennen ajanlaskumme alkua, mitä pidettiin maailmanhallitsijan syntymän merkkinä.

Toinen mahdollisuus on ymmärtää, että kertomuksen tähti oli jumalallinen ilmestys eli aivan jotakin muuta kuin tavallinen tähtitieteellinen ilmiö, joka kuitenkin puhutteli tietäjiä ’heidän kielellään’. Tämä selitys tulee luonnostaan mieleen erityisesti lukiessa kuvausta tähdestä ja sen kulusta tietäjien edellä myöhemmin kertomuksessa.

On tähden selitys mikä tahansa, joka tapauksessa kirkas tähti oli Jumalan erityisesti tietäjille antama merkki ja sellaisena ihme. Yksinkertaistaen se oli siis Jumalan puhetta näille itämaan viisaille miehille heidän ymmärtämällään astrologian kielellä. Herra teki kaiken tarvittavan, jotta nämä kaukaisen maan pakanatietäjät johdatettiin todistamaan messiaan syntymää.

Tietäjät täten kulkivat sen ymmärryksen valossa, joka heille oli tähdestä annettu. Ja Jumala johti heitä – hän toi heidät kaukaa idästä Jerusalemiin tapaamaan messiasta.

Jerusalemista Betlehemiin

Toisin kuin tietäjät olettivat, Herodeksen hovissa ei ollut tietoa syntyneestä messiaskuninkaasta. Tietäjät olivat tulleet ymmärryksensä ja Herran erityisesti heitä johtamaan asettaman tähtikuvion innoittamina Jerusalemiin. Tekstin mukaan he olivat melkoisen varmoja asiastaan, mitä kuvaa heidän kysymyksensä hovissa:

”He kysyivät: ’Missä se juutalaisten kuningas on, joka nyt on syntynyt? Me näimme hänen tähtensä nousevan taivaalle ja tulimme osoittamaan hänelle kunnioitustamme.” (Matt. 2:1)

Tässä käy ilmi toinen erityisen huomionarvoinen asia kertomuksesta. Se on tietäjien luottamus tähteen matkansa johtajana. He eivät olleet valmiit kääntymään kotimatkalle, kun kuulivat silloisen Syyrian vasallikuninkaan, Herodeksen, olevantäysin tietämätön kuninkaan syntymästä.

Tietäjien varmuus perustui yksin siihen, että he omin silmin ”näkivät hänen tähtensä nousevan taivaalle”. Se oli Jumalan puhetta heidän kielellään; tuskinpa kukaan tavallinen tallaaja oli kiinnittänyt huomiota samaan astronimiseen ilmiöön, joka oli tuonut tietäjät Jerusalemiin saakka. Tähtimerkki oli Jumalan puhetta heidän ymmärrykselleen – se oli heille todiste maailmanhistorian merkkitapahtumasta, josta edes muutaman kymmenen kilometrin päässä asustavat juutalaiset viisaat eivät olleet tietoiset.

Jos kerran tähtimerkki oli satojen kilometrien päästä johdattanut heidät Jerusalemiin, he tahtoivat jatkaaetsintää. Tietäjät olivat hyvin varmoja asiastaan, koska he jatkoivat matkaa eteenpäin, vaikka edes paikalliset kuningassuvut ja hovin viisaat olivat täysin tietämättömiä tapahtumasta. Saamansa lisätiedon perusteella tietäjätpäättivät jatkaa matkaa Betlehemiin, missä alunperinkin uskoivat messiaan syntyneen. Ja mitä teki Herra Jumala – hän jälleen ’valaisi’ heidän matkaansa antamalla tähden kulkea heidän edellään:

”Silloin Herodes kutsui salaa tietäjät luokseen ja otti heiltä juurta jaksain selville, milloin tähti oli tullut näkyviin. Sitten hän lähetti heidät Betlehemiin. ’Menkää sinne’, hän sanoi, ’ja ottakaa asiasta tarkka selko. Kun löydätte lapsen, niin ilmoittakaa minulle, jotta minäkin voisin tulla kumartamaan häntä.’

Kuninkaan sanat kuultuaan tietäjät lähtivät matkaan, ja tähti, jonka he olivat nähneet nousevan taivaalle, kulki heidän edellään. Kun tähti tuli sen paikan yläpuolelle, missä lapsi oli, se pysähtyi siihen. Miehet näkivät tähden, ja heidät valtasi suuri ilo.” (Matt 2:7-10)

Voimme jäädä pohtimaan, miten on mahdollista, että tähti kulkee jonkun edellä ja johdattaa hänet tarkasti oikeaan osoitteeseen. Ehkä se oli näky tai Jumalan antama erityinen näkökyky näille asialleen omistautuneille viisaille.

Oli kyseessä mikä tahansa ilmiö, oleellisinta on se, että ilmiön kautta Herra Jumala puhui näille miehille heidän ymmärryksensä kieltä, vai mitä sanot Matteuksen toteamuksesta: ”Miehet näkivät tähden, ja heidät valtasi suuri ilo.” Tähden pysähtyminen merkitsi tietäjille heidän kielellään matkan tarkoituksen täyttymistä. He olivat tulleet nyt perille ja mitäkö heitä siellä odotti?

Betlehemissä

Betlehemissä tietäjät saivat selville tarkan paikan, minne syntynyt messiaskuningas oli majoitettuna. Ja mitäkö he sieltä löysivät? Keisarillisen talvipalatsin ja vastasyntyneen prinssin? – Eivät, sen sijaan he löysivät nuoren äidin hoitamassa tavallista vauvaa huoneessa tai eräänlaisessa luolaan louhitussa huoneen kaltaisessa tilassa. Ei ollut tietoakaan hovista tai ihmissilmää miellyttävistä puitteista.

Tietäjät eivät hämääntyneettulevan messiaskuninkaansyntymäkodinalhaisista puitteista, vaan he luottivat siihen, mitä olivat kirjoituksista ymmärtäneet ja mitä he tähtikuvioiden ja heitä johtaneen tähden liikkeidenperusteella tiesivät. Vaikka he eivät löytäneet ulkoisissa puitteissa mitaten mitään suurta, vaan tavallisen lapsen tavallisen köyhässä perheessä, he olivat vakuuttuneet löytönsä aitoudesta. Tietäjätymmärsivät kohdanneensa Jumalan Pojan. – Jos nyt Jumala oli nähnyt hyväksi antaa Poikansa syntyä alhaisuuteen, olkoon niin. Se, mitä he olivat tähän mennessä kokeneet ja mistä Jumala oli puhunut heille vakuutti heidät::

”He menivät taloon ja näkivät lapsen ja hänen äitinsä Marian. Silloin he maahan heittäytyen kumarsivat lasta, avasivat arkkunsa ja antoivat hänelle kalliita lahjoja: kultaa, suitsuketta ja mirhaa.” (Matt. 2:11)

Ulkoisesti tietäjät eivät löytäneet mitään suureellista ja ylevää, mutta silti he sydämessään vakuuttuivat löytäneensä juuri sen, mitä he olivat etsineet. Tuskinpa he olisivat kumartaneet Jeesus-lasta ja antaneet runsaita lahjojaanhänelle, ellei löytö olisi vakuuttunut heitä. Koska Herra Jumala oli puhunut heille kovin ’tuhlailevaisesti’ tästä lapsesta, he ymmärsivät kohdanneensa persoonan, jonka rakkautta ja arvoa ei voi tämän maailman rikkauksissa mitata.

Tietäjät saivat henkilökohtaisesti tavata itsensä Jumalan Pojan päässen osalliseksi hänen kirkkaudestaan. Jeesuksen kohtaaminen oli heille enemmän kuin yksikään rikkaus tai vaiva. Kristuksessa he olivat kohdanneet kirkastakin kirkkaamman tähden; eikö näet hän, kenen merkiksi tähti syntyy ole arvollisempi kuin tähti tai sen syttymisen ihme?

Johdattakoon Herra valoon sinutkin!

Tämän kertomuksen edessä voimme aina kiitellä tietäjien luottamusta heille uskotun asian edessä. Onhan niin, ettei ilman tietäjien ojentautumista uskonsa mukaan tätäkään kertomusta olisi koskaan kirjoitettu.

Monesti kuitenkin jää huomaamatta, etteivät tietäjät lähteneet matkaan epämääräisten tuntemusten tai tiedon murusten varassa, vaan heidät sai liikkeelle Jumalan täsmäpuhe heidän sydämilleen.On toki ihailtavaa, että tietäjät lähtivät matkaan ja vastoinkäymisistä huolimatta jatkoivat aina perille saakka. Silti mieluummin kävisin ihailemaan Herraa Jumalaa kaiken tapahtuneen mahdollistajana. Hän se näet suurimman työn teki! Hän puhui täsmäsanoja tietäjien sydämiin, jotta he saattoivat ymmärtää, mistä on kyse.

Mietipä hetki, mitä kaikkea Herra teki vain siksi, jotta hän sai johdatettua pakanataustaiset tietäjät Jeesuksen luo.Ajattele, mitä kaikkea Herra teki, jotta hän tavoitti nämä kaukaisen maan viisaat miehet ja johdatti heidät todistamaan valkeuden koitosta ihmiskunnalle. Se, että Herran puhe tuli kuulluksi kaukaisen maan miesten sydämissä, vaati melkoisia ihmeitä tavalla ja toisella. Mutta silti Herra teki sen ’laskematta kustannuksia’.

Ihmeellistä on sekin, että Jumala on sama tänään. Hän on valmis vaikka sitten tuhlaillen johdattamaan sinutkin Jeesuksen Kristuksen luo! Samoin hän on valmis näkemään kaiken vaivan sukulaistesi ja tuttaviesi tähden, koska hänen rakkautensa on sama. Kun ihminen vain avaa sydämensä hänelle, hän osaa puhua juuri sitä ’kieltä’, mitä sinä parhaiten ymmärrät.

Herra Jeesus Kristus, jonka syntymän merkiksi syntyi tähtiä ja johdatettiin kaukaisen maan viisaita, on valmis tuhlaamaan kaikkensa sinunkin edestäsi. Hän osaa puhua sinun ’kieltäsi’ sanoin ja teoin, joita sinä ymmärrät.

Joulun Herra, Herra Jeesus, olkoon kiintotähtesi ja ikuinen valkeutesi. Hän on valmis kulkemaan virstan jos toisenkin rinnallasi valaisten teitäsi ja polkujasi.

Uskaltaudu ottamaan askel ja lähde matkaan. Anna tämän vuoden joulun olla itsellesi Kristuksen kohtaamisen aikaa – löydä sinäkin valkeuden Herra. Älä jää tarinan ulkopuolelle, vaan anna valkeuden Herran Jeesuksen kirjoittaa sinunkin tarinasi elämän kirjaan. Koe käytännössä, mitä tarkoittaa, kun teitäsi valaisee joku, joka on valmis tekemään kaikkensa puolestasi.

Kohtaa sinäkin Herra Jeesus Kristus – joulun kirkkain tähti!

Pohdittavaa

Mitä Jumalan rakkaudesta kertoo se, että hän johdatti tietäjät luokseen?
Mitä Jumalan rakkaudesta kertoo se, että hän on tekee saman sinun tähtesi?