Monelle meistä sanat ’uupumus’ ja ’stressi’ ovat henkilökohtaisesti tulleet henkilökohtaisesti tutuiksi. Stressi toki jossain määrin kuuluu ihmisen elämään, mutta jos stressitila ei pääse purkautumaan, se alkaa rasittaa sekä mieltä että ruumista ja johtaa monenlaisiin vaivoihin ja sairastumiseen.

Tutkimusten mukaan työuupumus on yleistä; yli puolet työssäkäyvistä kokee jonkinasteista työuupumista, joka viides on voimakkaasti väsynyt työstään ja vajaa kymmenesosa on vakavan työuupumuksen kynnyksellä. Uupumus on luonnollisesti seuraus siitä, kun työtehtävän vaatimukset ylittävät ihmisen voimavarat.

Moni uupunut ja elämäntilanteeseensa väsynyt löytää lohdun Matteuksen taltioimista tekstimme Jeesuksen sanoista:

”Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni harteillenne ja katsokaa minua: minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä. Näin teidän sielunne löytää levon. Minun ikeeni on hyvä kantaa ja minun kuormani on kevyt.” (Matt. 11:28-30)

Mitä näillä sanoilla tarkoitetaan? Mitä Jeesus tarkoittaa kuormalla ja ikeellä? Voisiko kenties tässä olla ratkaisu ongelmaani?

Matteus on liittänyt tekstin kehotuksen kohtaan, jossa Jeesus puhuu itsestään Jumalan lähettämänä messiaana. Mitä ilmeisemmin siis tämäkin teksti liittyy samaan aiheeseen. Eli Jeesus ei puhu tekstissä pelkästään työn uuvuttamista ihmisistä, vaan hänen sanansa on ratkaisu ihmisen perimmäiseen ongelmaan. Hän puhuu synnin uuvuttamille ihmisille.

Tulkaa luokseni

Jeesus puhui juutalaiselle väkijoukolle, joka oli tullut kiinnostuneena kuuntelemaan häntä. Tästä syystä Jeesus käytti puheessa heille tuttua rabbiinista kieltä, joka on ikävä kyllä meille vierasta.

Teksti alkaa kutsulla ja lupauksella: ”Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon.” Kehotus tulla Jeesuksen luokse tarkoittaa uudessa liitossa yksinkertaisesti luottamista Kristukseen ja tulemista hänen opetuslapsekseen tai seuraajakseen. On kyse Jeesuksen vastaanottamista oman elämän Herrana.

Kielikuva ”työn ja kuormien uuvuttamat” viittaa työmieheen, jonka täytyy kantaa kuorma määrättyyn paikkaan: jokainen askel heikentää häntä ja joka askeleella kuorma tuntuu yhä painavammalta. Mutta kuorma on kannettava, vaikka ponnistus tuntuu vievän hänen voimansa. Jeesus on kuin ystävällinen ohikulkija, joka näkee miehen tuskan ja ahdingon ja tarjoutuu auttamaan häntä, jotta hän saa levätä.

Keitä sitten ovat nämä vertauksen työn ja kuormien uuvuttamat? Kielikuvan voidaan nähdä ainakin neljään eri ihmisryhmää.

Ensisijaisesti kielikuva viittaa tässä juutalaisiin, jotka olivat taakoitetut juutalaisen lain alle, josta kirjanoppineet ja fariseukset olivat tehneet lisäyksillään entistä raskaamman (Matt. 23:3-4). Toiseksi hän tarkoittaa kaikkia syntisiä yleensä, jotka olivat uupuneet synnin taakan alle. Kolmanneksi hän kutsuu luokseen katuvia, joita painaa raskaana syyllisyys rikkomuksistaan. Ja neljänneksi hän kutsuu luokseen uskovia, jotka ovat jatkuvasti langenneen luontonsa kiusaamat.

Näille kaikille Jeesus lupaa levon; juutalaisille levon tuhansien säädösten noudattamisesta, syntisille vapauden synnin alaisuudesta, katuville anteeksiannon rikkomuksista ja uskoville voiton synnistä. Kaikki ovat siis kutsutut ja kaikille on luvattu lepo. Levolla Jeesus viitannee tässä profeetta Jesajan taltioimaan lupaukseen jumalallisesta levosta (Jes. 40:27-31).

Ottakaa ikeeni

Entä sitten seuraavan jakeen kehotus ottaa ies kantaakseen?

”Ottakaa minun ikeeni harteillenne ja katsokaa minua: minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä. Näin teidän sielunne löytää levon.”

Kehotus ottaa ies kantaakseen on vanha rabbiininen lause. Nimittäin juutalaiset opettajat sanoivat, että ihmisen tulee ensiksi ottaa Jumalan valtakunnan ies päälleen ja vielä sen jälkeen hänen tulee ottaa lain ies kantaakseen.

Rabbiinit käyttivät iestä vertauskuvana. Ies oli tarkoitettu helpottamaan taakkojen kuljettamista, eikä suinkaan ollut itse rasituksena, taakkana. Iestä kannettiin olkapäillä, jolloin taakat kiinnitettiin ikeeseen ja näin niitä oli helpompi kantaa.

Kun kirjoittauduttiin jonkun opettajan oppilaaksi, silloin puhuttiin lain ikeestä. Tässä yhteydessä ikeellä tarkoitetaan yleensä viittä rasitteita, joita ikeellä kannettiin. Juutalaisten mukaan hurskaan ihmisen tuli kantaa kuutta eri iestä:

1. Taivasten valtakunnan ies: kuuliaisuus Jumalan tahdolle.
2. Lain ies: välttämättömyys noudattaa kaikkia juutalaisuuden seremonioita ja riittejä.
3. Opin ja opetuksen ies: välttämättömyys osoittaa, että henkilö itse oli erityisesti sitoutunut, vrt. nasiirius.
4. Katumuksen ies: ilman katumuksen iestä kukaan ei voinut astua sisään Taivasten valtakuntaan. Juutalaisilla katumus ei merkinnyt vain synnin hylkäämistä, vaan paastoa ja itsensä nöyryyttämistä.
5. Uskon ies: välttämättömyys uskoa luvattuun messiaaseen.
6. Jumalallinen ies: velvollisuus elää hengellistä elämää – elämää kiitoksessa ja kiitollisuudessa Jumalaa kohtaan.

Kristuksen ies korvasi nämä juutalaisuuden ikeet, koska se sisälsi kaikki näiden ikeiden kuormat. Kristuksen ikeen kantaminen tarkoittaa sitoutumista vastaanottamaan hänen Messiaana (Herrana), uskomista hänen opetukseensa ja mukautumista Jumalan sanaan.

Kristuksen ies ei ole raskas kantaa, koska hän on ottanut kuormamme (synti, syyllisyys, kiusaukset, jne.) itse kantaakseen. Vertaapa Jeesuksen kehotusta vaikkapa psalmistin sanoihin:

”Jätä taakkasi Herran käteen, hän pitää sinusta huolen. Hän ei ikinä salli hurskaan sortua.” (Ps 55:22)

Kristuksen ikeen kantaminen on yksinkertaisesti hänen seuraamistaan – evankeliumin vastaanottamista. Vain hänessä ihminen voi löytää sielulleen levon: ”Näin teidän sielunne löytää levon.” Vain Jeesus voi täyttää ihmisen syvimmän tarpeen löytää tiensä takaisin Jumalan yhteyteen, johon hänet on alkuperäisen luomisjärjestyksen mukaan tarkoitettu.

Kristuksen julistamassa evankeliumissa ei ole mitään vaikeaa tai raskasta; päinvastoin siinä on täydellinen vapaus kaikesta, joka murehduttaa, taakoittaa ja saa ihmisen tuntemaan itsensä kurjaksi. On turha ottaa kantaakseen mitään ylimääräistä, jos vähempikin riittää. Kristuksen evankeliumin ’ies’ on mitoitettu ihmisen mukaan eikä se näin ollen käy hänelle taakaksi: ”Minun ikeeni on hyvä kantaa ja minun kuormani on kevyt.”

Miten sinulla menee?

Mitä taakkoja sinä kannat? Entä kenen ies sinulla on olkapäilläsi? Yritätkö edelleen kantaa itse syntikuormasi, syyllisyyden tunteesi tai elämäsi tyhjyyden ilman Jumalaa? Elämän matkamiehen perussääntö on ”Älä ota turhaa kuormaa mukaan vaellukselle”. Aivan kuin työuupumuskin on monen seikan summa, samoin uupumus elämään on useamman asian yhteisvaikutusta.

Ehkä perimmäinen ongelmasi ei ole kiire tai ihmissuhdeongelmat, vaan sinulta puuttuu se tärkein: ikuinen aarre Taivasten valtakunnassa. Luovuta elämäsi Jeesukselle ja koe vapaus taakoista, joita olet kantanut niin kauan, ettet enää edes uskonut voivasi niistä vapautua.

Entä sitten taakoitetut Kristuksen ikeen kantajat – Herran omat, jotka periaatteessa jo kantavat keveää iestä? Tuntuuko Kristuksen ies kuormatun liian painavaksi? Ehkä olen ottanut kantaakseni jotain mitä, minun ei tarvitsisi kantaa. Olen ehkä kuormannut itseni taakoilla, joita Herra ei ole tarkoittanut kannettavakseni. Muistathan, Jeesus lupaa, että hänen ikeensä on kevyt kantaa, koska hän on ottanut kaiken turhan kuorman pois. Jos taakkaa tuntuu edelleen olevan liikaa, vika ei voi kuitenkaan olla Kristuksen ikeessä.

Jos siis vika ei ole Kristuksen ikeessä, olen tällöin itse haalinut kantaakseni jotain sellaista, mitä minun ei tarvitsisi kantaa. Uupumus on monen tekijän yhteisvaikutusta, joten voisiko syy uupumukseen olla ylimääräisessä kuormassa, jota minun ei edes tarvitsisi kantaa.

On tuo ylimääräinen kuorma sitten mitä tahansa, se on turhaa. Se voi olla väärää syyllisyyttä, kenties jokin helmasynti tai sitten vain jotain näitä tämän maailman turhia taakkoja, kuten ura, menestymisen pakko, rikkauden haaliminen, kunnian ja arvostuksen metsästys, jne. On niin paljon ’pakkoja’ (engl. must), jotka eivät loppujen lopuksi ole muuta kuin omia pakkomielteitämme, joilla sitten kuormaamme itsemme ylitse.

Pelkkä Kristuksen ies riittää; se sisältää kaiken oleellisen, mitä tässä ajassa tarvitset ja millä on sinulle jotain ikuisuusarvoa. Kaiken muun saat jättää aivan rauhassa tien poskeen, jos askeleet tuntuvat liian raskailta. On jokaisen oma asia, mitä haluaa mukanaan kantaa, mutta muista, että oleellista kannettavaa ei ole liikaa – usko Herraan Jeesukseen riittää, kaikesta muusta voidaan neuvotella.

Pohdittavaa

Kenen iestä kannan?
Onko taakkani oikein mitoitettu?
Olenko kuormannut kannettavakseni jotain turhaa?
Mitä se Kristuksen ies nyt tarkoittikaan?