Tekstini puhuu kristallisesta tai lasisesta merestä, jonka apostoli Johannes näki ilmestyksessään (Ilm. 4:5-6a; Ilm. 15:2). Se on vertauskuva ikuisen armon merestä, jonka varaan on ihmisen turvallista rakentaa elämänsä ilman pelkoa siitä, että meri näyttäisi armottoman puolensa hyökyaallon tai valtaisan myrskyn muodossa.

Johanneksen näkemä meri on elämänlähde ja ylläpitäjä kirkkaimmassa merkityksessään.

Johanneksen lasinen meri

Apostoli Johannes kertoo Ilmestyskirjassa lasisesta kristallin kirkkaasta merestä kahteen otteeseen. Kumpikin näky sijoittuu taivaaseen Jumalan asuinsijana, hänen valtaistuinsaliinsa. Ensimmäisellä kerralla Johannes mainitsee meren kuvatessaan Jumalan valtaistuinsalia:

”Valtaistuimesta lähti salamoita ja kuin ukkosen jyly. Sen edessä oli seitsemän soihtua, Jumalan seitsemän henkeä, ja sen edessä oli myös ikään kuin lasinen, kristallin tavoin kimmeltävä meri.” (Ilm. 4:5-6a)

Ilmestyksissään Johannes näki Jumalan valtaistuimen edessä taivaassa ”ikään kuin lasisen meren” (’thalassa hyalyne’), kristallin kaltaisen meren. Kristallin kaltaisuus korostaa meren kirkkautta ja pyhää puhtautta vastakohtana Johanneksen ajan tuntemalle tummalle lasille.

Meri symboloi täten Jumalan kirkkautta ja hänen pyhyyttään sekä täydellistä puhtautta. Edelleen meren sijoittuminen valtaistuimen eteen kuvastaa, miten meri on Jumalan jatkuvan huolenpidon ja huomion kohde. Mikään meressä tai sen yllä ei jää Herralta havaitsematta, mikä on tärkeä näkökulma meren olemukseen.

Jotkut näkevät taivaallisen meren viittaavan apokalyptisestä kirjallisuudesta luomiskertomuksessa mainittuihin vesiin ”taivaanvahvuuden päällä” (1. Moos. 1:7; Ps. 104:3; Ps.148:4). Yhtä mahdollista on tulkita meri Vanhassa testamentissa mainitun vaskimeren taivaalliseksi vastineeksi.

Jälkimmäinen tulkinta sopii paremmin tekstini korostukseen kristalliseen mereen armon ja Jumalan huolenpidon välikappaleena, vaikka toki armon olemukseen sisältyy aina myös tuomion elementti. Ilman tuomiota ja syyllisyyttä ei näet esiinny armoa.

Salomon temppelin vaskimeri

Vaskimereksi nimitettiin Salomon temppelissä ollutta suurta astiaa, jossa papit pesivät kätensä ja jalkansa ennen palvelusta. Tässä käytössä vaskimeri on puhdistautumisen vertauskuva. Vaskimeri mainitaan temppelin rakentamisen yhteydessä:

”Hiram valoi myös pyöreän altaan, jota kutsuttiin mereksi. Se oli reunasta reunaan kymmenen kyynärän levyinen, korkeutta sillä oli viisi kyynärää, ja vasta kolmenkymmenen kyynärän pituinen mittanuora ulottui sen ympäri.

Sen reunan alla oli ympäriinsä kurpitsakoristeita, kymmenen joka kyynärällä. Kurpitsakoristeita oli kaksi riviä, ja ne olivat samaa valua kuin meri. Allas oli kahdentoista härkäpatsaan varassa. Kolme härkää katsoi pohjoiseen, kolme länteen, kolme etelään ja kolme itään päin. Niiden takaruumiit olivat vastakkain, ja allas oli niiden päällä.” (1. Kun. 7:23-25)

Vaskimeri toimitti rituaalista puhtautta papiston päivittäisessä palveluksessa. Kerta toisensa jälkeen meri puhdisti Jumalan temppeliin toimitusta tekemään tulleen papin ilman, että sen puhdistava voima olisi vähentynyt tai kadonnut ajan myötä. Joka kerta peseytyessään vaskimeressä papit tiesivät puhdistuneensa.

Papin puhdistautuminen edelsi Jumalan pyhyyteen astumista, mikä näin toimitettuna korostaa, että ihminen voi saada puhtauden vain Jumalalta – hän ei itse kykene puhdistamaan itseään. Vaikka pappi olisi puhdistautunut jo ennen temppeliin saapumista omatoimisesti, ei hänellä ollut asiaa pyhäkköön ilman, että hän peseytyi Jumalan ’puhtauden meressä’.

Taivaallinen vaskimeri

Jos siis ajattelemme Jumalan valtaistuimen edessä olevan taivaallisen lasisen meren toimittavan samaa virkaa, mitä toimitti Salomon temppelin vaskimeri, näemme taivaallisen meren Jumalan armon ja puhtauden vaateen täyttämisen välikappaleena.

Johonkin tämän kaltaiseen lasinen meri näyttää viittaavankin, kun tarkastelemme sitä Johanneksen toisen näyn näkökulmasta, missä meren tarkoitus ilmenee:

”Ja minä näin ikäänkuin lasisen meren, tulella sekoitetun, ja niiden, jotka olivat saaneet voiton pedosta ja sen kuvasta ja sen nimen luvusta, seisovan sillä lasisella merellä, ja heillä oli Jumalan kanteleet.” (Ilm. 15:2)

Valitsin ottaa sitaatin vanhemman 1933/38 kirkkoraamatun mukaan, koska sen sanavalinta ”seisovan sillä lasisella merellä” on uskollisempi alkutekstin merkitykselle kuin uudemman kirkkoraamatun valitsema tulkinta sen rannalla seisovasta joukosta.

Näyssä Johannes näkee uudelleen lasisen meren samoin puhtaan kirkkaana kuin ensimmäisellä kerralla – joskin nyt kirkkautta ja puhtautta symboloi tuli, joka sekin on puhdistamisen ja puhtauden vertauskuva.

Oleellisinta edelliseen kuvaan nähden ovat ahdistuksesta tulleet Jeesukselle uskolliset, jotka ovat valtaistuinsalissa sijoittuneet lasisen meren päälle. Siinä he eivät vain katsele sivusta meren kirkkautta ja puhtautta, vaan seisovat sen varassa.

Meri ei siis toimita näyssä vertauskuvaa Jumalan pyhyydestä ja puhtaudesta hänen passiivisena ominaisuutenaan, vaan päinvastoin näkymä korostaa tätä Jumalan ominaisuutta meren päälle sijoittuneiden ihmisten kannattelijana. Meri kannattelee sen päällä olevaa Herran kansaa, joka kantelein tai harpuin ilmaisee kiitollisuuden Jumalalle.

Ajattelepa tätä näkymää! Siinä Herran omat ovat astuneet Jumalan läsnäoloon – hänen valtaistuimensa eteen, Herran katseen kiinnepisteeseen, iloitsemaan Jumalan voitosta ja siitä, että he ovat saanet armon asua pyhimmän suojassa. He eivät tulleet Jumalan eteen omassa kelvollisuudessaan, vaan heidän kelvollisuutensa on siinä, että Jumala on pessyt heidät kertakaikkisen puhtaiksi.

Heitä ei kannattele kelvollinen elämä, uskollinen vaellus tai mikään heistä itsestään lähtöisin oleva. He ”seisovat sillä lasisella merellä”, joka päinvastoin kannattelee heitä. Se on Jumalan armon ja kirkkauden meri, joka pesee Herran turvansa laittaneet puhtaaksi jopa niin, että he iloitsevat vapaina Jumalan pyhyyden läsnäolossa.

Tässä on kuva taivaallisesta vaskimerestä, joka ei maallisen vastineensa tavoin tee peseytyjästä ’vain’ kelvollista käväisemään Jumalan läsnäolossa, vaan päinvastoin asumaan siellä. Kuva taivaallisesta lasimerestä korostaa pysyvyyttä siinä, että meri kannattelee Herran omia Jumalan läsnäolossa. Siinä on kuva elämästä armon merellä.

Elämä armon merellä

Kerrataanpa vielä vertauskuva taivaallisesta kristallin tavoin kimmeltävästä merestä. Vaskimeren vertauskuvan tapaan taivaallinen lasimeri symboloi Jumalan puhtautta ja sitä, miten Jumala on järjestänyt keinon ihmiselle peseytyä ennen hänen läsnäoloonsa astumista. Kristallisessa meressä puhtaus ei siis ole erottava vaade, vaan ihmisen eduksi toimiva Jumalanarmonteko.

Lasimeri on mitä armollisin kuva Jumalasta, joka puhdistaa ihmisen kelvolliseksi saapumaan hänen läsnäoloonsa. Jumalan valtaistuimen eteen sijoitettu meri pesee ihmisen puhtaaksi, jotta hän saa käydä elämään uutta elämää puhtaana Jumalan läsnäolossa. Se on tie Jumalan läsnäoloon – kertakaikkinen ja pysyvä.

Meren sijainti valtaistuimen edessä korostaa siis meren asemaa tienä Jumalan luo, mutta myös Jumalan kaitselmuksen ja huolenpidon tyyssijaa. Jumalan kasvojen edessä hänen katseensa ei näet milloinkaan väisty ihmisestä. Se on elämää täydessä Herran huolenpidossa, missä Jumalan armosta puhtaaksi pesty ihminen ylistää sydämen halusta Herran nimeä ja kunniaa ilman pelkoa siitä, ettei häntä olisikaan pesty puhtaaksi ja tehty kelvolliseksi elämään Jumalan yhteydessä.

Kuva merestä ja pelastettujen joukosta lasisen meren päällä ylistämässä Jumalaa ei ole valokuva pysähtyneisyyden ajasta eikä haalea haavekuva kaukaisesta tulevaisuudesta. Se on jotain, mikä on jo nyt. Se on täynnä elämää – elämää armon merellä. Se on jokapäiväistä elämää tyynen ja turvallisen meren yllä, joka kannattelee sen varaan heittäytynyttä ihmistä. Se on siis mitä kaunein kuva ihmisestä, joka turvaa elämänsä Jumalan ja hänen armonsa varaan.

Taivaallinen kuva ihmisestä seisomassa lasisella merellä on kuva uskovasta puhtaaksi pestynä ja armahdettuna ihmisenä ylistämässä Jumalaa hänen mittaamattomasta armotyöstään. Se on kuva uskovasta ylistämässä Herraa Jeesusta Kristusta sovituskuolemasta ja syntien anteeksiantamisesta, minkä varaan uskova saa elämänsä rakentaa.

Armon meri on kuva merestä, joka ei myrskyä eikä tuhoa, vaan päinvastoin takaa pysyvän perustan elää Jumalan – Herramme Jeesuksen Kristuksen – hyvässä huolenpidossa ja kaitselmuksessa. Jumalan armon meri on pysyvä turva uskovalle, vaikka elämän meri myrskyäisi. Se on pysyvä ja turvattu, jonka varaan elämän voi rakentaa jopa tässä epävarmuuden ja katastrofien riepottelemassa maailmassa.

Älköön Johanneksen näyn kaltainen kuva lasisesta merestä jääkö arvoituksen omaiseksi haavekuvaksi sinunkaan kohdallasi, vaan kuvatkoon se Herran Jeesuksen sovitustyön varaan rakennetun elämän jatkuvaa tilaa sinunkin elämässäsi:

”Ja minä näin ikäänkuin lasisen meren, tulella sekoitetun, ja niiden, jotka olivat saaneet voiton pedosta ja sen kuvasta ja sen nimen luvusta, seisovan sillä lasisella merellä, ja heillä oli Jumalan kanteleet.” (Ilm. 15:2)

Virittäkäämme kantelein laulumme Herralle kiitoksesi siitä armosta ja elämästä, jonka olemme hänessä jo tänään saaneet itsellemme omistaa. Kristuksessa olet voittanut maailman – sen pelot, pedot ja kauhut. Jo tänään sinäkin saat seistä tuon lasisen meren päällä tietäen, että se kantaa, vaikka maailma ympärilläsi kuohuu. Kiitetty olkoon Herramme Jeesuksen Kristuksen nimi!

Pohdittavaa

Mitä lasinen meri vertauskuvallisesti merkitsee Johanneksen näyssä?
Mitä seisominen puhtaaksi pesevän meren yllä pitää sisällään?