On taas se aika vuodesta, kun tuomiosunnuntai muistuttaa kirkkovuoden päätöksestä ennen adventin ajan alkua. Tuomiosunnuntaita nimitetään hieman eri sanoin riippuen maasta ja kirkkokunnasta. Katolinen kirkko nimeää suomalaisen ja ruotsalaisen tuomisunnuntain ”Kristuksen kuninkuuden sunnuntaiksi” ja esimerkiksi Saksan luterilaisessa kalenterissa samaista pyhää nimitetään ”ikuisuuden sunnuntaiksi”.

Kutsutaan tuomiosunnuntaita millä nimellä tahansa, sen sanoma liittyy Kristuksen toiseen tulemiseen kuninkaana ja vanhurskaana tuomarina. Uskovalle tuomiosunnuntai on lupausten toteutumisen päivä – se on päivä, jolloin viimeinenkin Jumalan liittolupaus käy toteen.

Tuomiosunnuntain teema on Jumalan liittolupaukseen puettuna läsnä myös tekstissäni, vaikka käsittelenkin Raamattua uskovien pyhänä kirjana. Ilmaus pyhä kirja harhauttaa jo sekin ajattelemaan Raamatun tekstiä pyhäksi, vaikka tosiasiassa sen pyhyys nousee ainoastaan kirjan antajasta.

Tahdon herättää ajatuksia Raamatun lukemisesta yhtenä Jumalan kohtaamisen tienä. Aihe on ajankohtainen riippumatta siitä, miten hyvin Raamatun tunnet, kuinka usein sen avaat tai paljonko vietät aikaa sen äärellä.

Kysymykseni liittyy siihen, mitä oikeastaan olet tekemässä, kun Raamattusi avaat. Miksi luet? Mihin lukeminen kenties johtaa? Tässä yhteydessä en takerru muotoseikkoihin, en tulkintatapaan, en lukutapaan, en käännökseen enkä raamatunlukuohjelmaan. Herätän vain kysymyksen, että oletko Raamatun edessä kohtaamassa Jumalaa ja kuka Raamatun Jumala sinulle on? Vai kuulutko heihin, ketkä ovat tehneet Raamatun kirjaimesta Jumalan itselleen…

Raamattua lukemassa

Pelastus ja usko ei rakennu kirjaimen varaan. Riittää, kun ihminen on oppinut tuntemaan Jeesuksen Kristuksen ja seuraa häntä elämänsä Herrana. Pelastus ei kulminoidu siihen, miten hyvin ihminen tuntee Raamatun tai miten tarkasti hän kykenee noudattamaan annettuja elämänohjeita. Ihminen on joko pelastettu tai sitten hän ei ole. Toki raamatuntuntemus elämään ulottuvana ojentautumisena antaa siunauksen ihmiselle, mutta pelastukseen riittää vähempikin tietotaito.

Taannoin katselin elokuvan, jossa tarkasteltiin nykypäivän ortodoksijuutalaisuutta kriittisesti sellaisten ihmisten silmin, jotka itse elävät siinä maailmassa. Elokuvassa oli ihailtavaa se into ja palo, jolla niin juutalaiset oppineet kuin perheenäidit Vanhaa testamenttia ja talmudia siteerasivat.

Kristityn näkökulmasta vierastin niitä käytännön sovelluksia, joihin juutalainen Vanhan testamentin tulkinta johti. Varjopuolena oli se, että lain kirjaimellinen tulkinta johti monessa raskaan vaatimuksen tielle. Oli myös kiintoisaa nähdä, että juutalaisen laintulkinnan avuksi kirjoitettu talmud ’väänsi’ monet sisälliset sydämen asiat perin ulkoisiksi ja jopa taikauskoisiksi tavoiksi.

Vaikka juutalaisuudessa näkee jo apostoleille tutun ääripään kuolleiden – toki inhimillisesti mitattuina ehkä laadultaan hyvien – tekojen ristiriitadan Kristuksen sovitustyöhön nähden, näen, ettei sen enempää Jeesus kuin apostolit mitätöineet Vanhan testamentin arvoa pyhänä kirjana. Päinvastoin he arvostivat lainkirjat etsijälle korvaamattomiksi teoksiksi Jumalan yhteyteen tietään etsivälle. Siteeraan apostoli Paavalin tuttuakin tutumpaa tekstiä kirjeestä Timoteukselle:

”Jokainen pyhä, Jumalan Hengestä syntynyt kirjoitus on hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi ja kasvatukseksi Jumalan tahdon mukaiseen elämään.” (2. Tim. 3:16)

Paavali tunsi kirjoitukset eli Vanhan testamentin tekstin paremmin kuin kukaan meistä ja uskon hänen lainaamaani tekstiä kirjoittaessaan tunteneen Herran Jeesuksen Kristuksen hänetkin varsin hyvin, sillä hän jätti tekstin meille ’perinnöksi’ vain muutamia kuukausia ennen marttyyrikuolemaa.

Paavalin mukaan jokainen pyhäksi luokiteltu kirjoitus, jonka hän tunsi, oli hyödyllinen opastamaan ihmistä ”Jumalan tahdon mukaiseen elämään” tai kuten vanhemmat kirkkoraamatut sanovat ”kasvatukseksi vanhurskaudessa”.

Paavali ei silti kehottanut meitä tutkimaan kirjainta ilman tietoa, ei tietoa ilman ymmärrystä eikä ymmärrystä ilman elämää. Paavali tarkoittaa, että kirjoitukset ilman niiden soveltamista elämään ovat turhat lukea ja opiskella. Tieto tai ymmärrys, joka ei johda ihmistä ”vanhurskauteen” – ts. Jumalan tahdon mukaiseen elämään – on tarpeeton.

Raamatun kutsu ’elämään’

Paavali tekstissä puhuu ”Jumalan tahdon mukaisessa elämässä” juurikin jokapäiväisestä elämästä eikä ’elämästä’ / ’vanhurskaudesta’ sanan laajemmassa merkityksessä. Silti Paavalin käsitykseen elämän laajuudesta varmasti sopii myös ajatus ’elämästä’ ikuisena elämänä. Kun hän puhuu Jumalan tahdon mukaisesta elämästä, en usko hänen sulkeneen pois ikuisen elämän ulottuvuuttakaan.

On vaikea ajatella, etteivät sanat ”Jumalan tahdon mukaiseen elämään” sointuneet millään tavalla ikuisuuselämän kellojen äänellä Paavalin korvissa, koska hän oli jo hyvin tietoinen vaelluksensa päätöksen läheisyydestä. Vain muutama jae eteenpäin sitaatistamme hän kirjoittaa:

”Minut itseni uhrataan jo pian, lähtöni hetki on tullut.” (2. Tim. 4:6)

Olisi perin kummallista, ellei Paavalin mielikuva ’vanhurskaudesta’ ja ’elämästä’ olisi ollut hänen elämänsä tuossa vaiheessa perin kiitollinen siitä kaikesta, mitä hän oli Jumalan tahdossa saanut ja mikä osa häntä ajan toisella puolella elämänä odotti.

Uskon, että Paavali tavoitti ajatuksen täten siitä, että ’kirjoitukset’ ovat hyödylliset lukijalle siinä, että ne ohjaavat hänet ikuisen elämän lähteille – Jumalan tahdon mukaiseen elämään, johon Jumala on omansa ennalta jo asettanut – elämään todeksi lupausta, joka kantaa meitä ikuisuudessakin. Elämä tarkoitti Paavalille juurikin elämää Kristuksessa – vapautettuna elämään todeksi sitä Jumalan tahtoa, johon Jumala on ihmisen rakkautensa kohteena asettanut.

Täten kirjoitukset ovat se aarre, joka opastaa ihmisen Jumalan rakkauden tielle. Raamatun teksti ei ole itsetarkoitus; se on tienviitta, joka osoittaa uuteen elämään. Raamattu on paljon enemmän, mitä me käytännössä ymmärrämme sen olevan. Se on liiton kirja, jolla on valtava arvo, jo pelkästään siinä, että se on olemassa. Sen arvo ei ole vain se, mitä me tiedämme tai ymmärrämme, vaan se, mihin on Jumala ilmoittaa siinä sitoutuneensa meidän hyväksemme.

Ennen kuin esitän Raamatun siunauksen liitonkirjana, tahdon muutamalla sanalla kuvailla, miten lattea näkemys Raamatusta kirjana monella ihmisellä on. Raamattu on enemmän kuin yksikään seuraavista kuudesta ’kirjasta’ – se on liitonkirja, jollaisena se kirkastaa merkityksensä.

Raamattu elämässäni, elämäni vai elämä

Voimme katsoa Raamattua monesta näkökulmasta. Seuraavassa esitän muutamia näkökulmia Raamattuun, jotka ovat varmasti entuudestaan tuttuja. Raamattu edustaa kaikkia luettelossa mainittuja ’kirjoja’ eri ihmisille. Se todennäköisesti avautuu sinullekin monena eri ’kirjana’ riippuen tilanteesta ja käyttötarkoituksesta.

En yritä seuraavassa sanoa, että Raamatun avaaminen muutoin kuin elämää suurempana liitonkirjana olisi väärin. Ajatukseni on vain osoittaa, kuinka Raamattu on varmasti paljon enemmän, mitä me pikku tutkimusretkillämme sen sivuille yleensä ymmärrämme.

Ja nyt siis kysyn itseltäni ja sinulta, mikä ’kirja’ Raamattu oikeastaan minulle on?

Satukirja

Moni sanoo sen olevan satukirja. Se on kirjallisena tuotoksena maailmahistorian merkkiteos siinä missä Kalevala edustaa vanhan suomalaisen kansanperinteen helmeä.

Sitä voi osin lukea satukirjana niin aikuiseen kuin lapsen makuunkin, eikö vain? Siinä hyviä kertomuksia, joissa on ihan mukavia opetuksiakin. Myös hahmot, kuten Daavid, Jeesus-lapsi, opettaja-Jeesus ja Pietari, ovat hyviä. Hyviä ovat kertomusten antisankaritkin: Kain, Saul ja Juudas – puhumattakaan niistä fariseuksista, jotka ovat kuin Asterix -sarjakuvan roomalaiset.

Satukirjaksi Raamattu sopiikin – saduista ja kertomuksista pitävät niin lapset kuin aikuisetkin. Ongelma on vain siinä, että satuihin emme tietenkään usko. Ne eivät ole totta – sadusta uskomme vain tarinan opetuksen, joskin senkin kehittämämme mieluusti itse, jos opetus ei meitä miellytä.

Tässä kohden on meillä uskovillakin parannuksen paikka – jos ’opetus’ ei miellytä, olemme kovin hanakasti selittämässä sen pois. On helppoa tukeutua Raamatun lupauksiin, jos selittää sieltä pois kaiken sen aineksen mihin ei tahdo uskoa tai sitoutua.

Toivottavasti Raamattu on sinulle enemmän kuin satukirja.

Sitaattikirja

Arvostettuna kirjallisuuden merkkiteoksena Raamattu on loistava kirja ottaa vaikkapa jokin irrallinen sitaatti – kunnioittamatta tuon taivaallista tekstin sisältöä kokonaisuutena tai edes ajattelematta omalla kohdalla soveltaa tekstiä elämään.

Lyyrisenä kirjana se sopii vallan hyvin vaikkapa sanoitukseksi johonkin lauluun tai jopa lausuttavaksi juhlassa juhlakalun ja ehkä myös puhujan itsensä arvoa korottamaan.

On tyylikästä heittää irrallinen raamatunsitaatti ja näin osoittaa olevansa perin sivistynyt. Ikävä kyllä irralliset sitaatit kuihtuvat siinä missä puusta tuulen irti repimät lehdetkin.

Joskus tuntuu siltä, että me uskovatkin olemme poimineet Raamatun lehdiltä irrallisia lauseita, joilla sitten tilaisuuden tullen joko sivallamme tai perustelemme jotain omaa näkemystämme.

Toivottavasti Raamattu on sinulle enemmän kuin sitaattikirja.

Historian kirja

Raamattu on tietty myös historian kirja; se on juutalaisen kansan näkemys itsestään aikojen saatossa – kansallista historiaa siis. Saamme siitä melkoisesti apuvälineitä menneen ajan ymmärtämiseen ja myös siihen, miksi monet nykypäivän maailmantilanteet ovat mitä ovat.

Raamattu-uskolliset tulkitsijat uskovat myös Raamatussa kerrotun varhaishistorian ja jopa luomiskertomuksen historiallisuuteen. Ja onpa siinä mielenkiintoisena sivujuonteena myös kappale Jeesus-nimisen opettajan elämästä sekä hänen nimissään syntyneen lahkon alkuvaiheista. Se on omiaan selittämään kristinuskon vaikutusta historiaan ja nykypäivän moraalikäsityksiin.

Meillä uskovillakaan ei ole lupa katsoa ylen tämän näkemysten edustajia, koska samaa ajattelua on meissäkin. Uskomme toki Raamatun Jumalan sanana, uskomme ylösnousemuksen ja tunnustamme näiden tapahtumien historiallisen paikkansapitävyyden nimissä niiden merkityksen itsellemme. Silti kovin monessa kohden jäämme lukemaan Raamattua kuin historiankirjaa.

Ihailemme mennyttä aikaa, menneitä sukupolvia, Hengen voimaa ja tavatonta sydämen paloa, joka vaikkapa apostolien historiasta meille välittyy. Luemme sitä ja päivittelemme, kuinka silloin ajat ovat olleet niin kovin hyvät.

Samaan aikaan kieltäydymme tänään näkemästä Jumalan Pyhän Hengen toimintaa omassa ajassamme tai ainakaan omassa elämässämme. Pidämme ihmeet ja Jeesuksen mieluusti turvallisen kaukana ja ihailemme niitä kuin Sakkeus konsanaan turvallisen etäältä puusta.

Toivottavasti Raamattu on sinulle enemmän kuin historiankirja.

Lakikirja

Raamattu on lakikirja. Siellä kerrotaan, mitä ei saa tehdä, ja mitä saa tehdä. Se on eettisesti korkeatasoinen teos, jonka varaan on laskettu myös länsimaisen oikeuslaitoksen perusta. Raamattu puhuu siitä, miten ihmisen kuuluu elää elämänsä, jotta se olisi mieluista hänelle itselleen ja kunnioittasi myös lähimmäisen oikeuksia.

Uskovalle Raamattu on ohjenuora Jumalan tahdon mukaiseen elämään – tässä tarkoitan elämällä lähinnä joka päivästä elämää. Raamatun mukaan, kun elää ja noudattaa kaikkia käskyjä täydellisesti, voi vakuuttua siitä, että elämä on kelvollista Jumalan silmissä.

Vedämme laintulkinnan sitten yhtä lähelle kirjainta kuin juutalaiset tai venytämme sitä vastaamaan käytännön kokemusta, olemme silti väärällä polulla, jos kirjain edustaa meille lakia elämää rajoittavana sisältönä.

Ja vieläpä ongelmallisemmaksi lakikirjamme muuttuu, kun otamme itse paikkamme lainvalvojina. On hyvä tuntea laki kauttaaltaan, jotta voi soveltaa sitä kylmän viileästi myös muiden elämään. Suurin ero Raamatussa lainkirjana verrattuna eläväksi tekevään sanaan, on siinä meneekö lain vaatimus rakkauden ja Jumalan edelle.

On sangen ikävää ellemme tosiaan enää Raamatun avatessamme näe muuta kuin lain – vaatimukset ja lupaukset. Tuskinpa Isä olisi Poikaansa meille itsestään kertomaan lähettänyt, jos kuitenkin hänen koko tahtonsa olisi laissa – sen noudattamisessa ja tutkimisessa.

Toivottavasti Raamattu on sinulle enemmän kuin lakikirja.

Keittokirja tai ’sudenpentujen käsikirja’

Otan vielä esimerkiksi keittokirjan tai ’sudenpentujen käsikirjan’ ihan sen vuoksi, että vaikka Raamattu ei olisikaan sinulle lainomainen vaatimusten ja niiden täyttäjälle annettujen lupausten kirja, niin se silti voi olla sellainen hyvän elämän opas tai ’niksi-Pirkka’.

Eli onko Raamattu kuin keittokirjan ohje hyvään elämään? Onko siellä irrallisia niksejä ja vinkkejä siitä, miten elämää kannattaa elää? Jos otan sieltä jonkin reseptin käyttöön ja opin sen taitamaan tuleeko elämääni automaattisesti jokin ylimääräinen siunaus? Tai jospa opettelen sieltä hyvän niksin, niin se estää ettei minulle voi tapahtua enää jotain pahaa?

Kuitenkin monesti siinä käy niin, ettei keittokirja täytä odotuksia siinä, että toteutus jää vajaaksi siitä, mitä kirjassa vaaditaan tai luvataan. Se kuvassa niin mehevältä näyttänyt kakku jäikin nousematta eikä se pursotuskaan ollut niin hyvän näköinen kuin kuvassa.

Sitäkö Raamattu on sinulle – keittokirja parempaan elämään? Jos jokin elämässä menee pieleen – onko vika keittäjässä vai aineksissa? Kovin moni Herran seuraaja erehtyy luulemaan Raamattuaan keittokirjaksi ja ihmettelee sitten, kun Roomalaiskirjeen tai Ilmestyskirjan resepti ei toiminutkaan oikein.

Toivottavasti Raamattu on sinulle enemmän kuin keittokirja.

Ennuskirja

Monelle Raamatusta tulee ajan kanssa eräänlainen ennuskirja. Se ei enää kosketa juurikaan keittokirjan käyttäjien tavoin tämän päivän elämää. Raamattu on ennekirja, jota luen samalla, kun seuraan tv-uutisia.

Pelonsekaisin tuntein sovellan Ilmestyskirjaa ja Danielia ajan merkkeihin tuntematta lainkaan hätää naapurin miehen tai alakerran pariskunnan hengellisestä tilasta. On niin kiintoisaa tutkia kirjoituksia ja nähdä kuinka tv:ssä se kaikki jo tapahtuu – olisipa nyt Johannes tai Daniel itse näkemässä!

On arvokasta ja hyödyllistä tutkia ajanmerkkejä, kuten Jeesuskin kehotti, mutta jos Raamatusta tulee pelkkä tv:n ohjelmaoppaan jatke ja salaliittoteorioiden luvattu lähde, luulen jotain oleellista puuttuvan Raamatun koko sanomasta.

On hienoa, jos sanan tutkiminen vie miehen mennessään, mutta vielä hienompaa on jos Raamatusta ammennettu tieto ja se ymmärrys löytävät myös ne kädet ja jalat ajassamme – siis tänään. Siitähän Paavali meitä jo alussa taisi muistuttaa.

Toivottavasti Raamattu on sinulle enemmän kuin ennuskirja.

Raamattu on liitonkirja

Luulen, että jossain määrin lähes kaikkia edellä luetelluista ’kirjoista’ löytyy omasta Raamatustamme, kun sen avaamme. Toivottavasti tutkimusretki Raamatun sivuille ei vain jää Jumalan näkemiseksi painomusteen ja paperin värileikkinä. Uskon vahvasti, että Jumala tahtoo lukijan mieluummin löytävän Raamatustaan hänet itsensä elävänä jokaiseen päivään riittävänä Jumalana.

Herra Jeesus ei tahdo tulla kohdatuksi kanssamme vain Raamatun lehdillä, vaan hän mieluummin tahtoo Raamatun olevan kirja, joka johdattaa meidät kohtaamaan hänet – löytämään elämän. Väitänkin, että jos Raamattu ei ole sinulle enempää kuin kuusi edellä lueteltua teosta, olet jäänyt paljosta paitsi. Nimittäin Raamattu on lupauksen ja liiton kirja:

”Ja hän otti liiton kirjan ja luki sen kansan kuullen. Ja he sanoivat: ’Kaikkea, mitä Herra on puhunut, me noudatamme ja tottelemme.’ Niin Mooses otti veren ja vihmoi sitä kansan päälle ja sanoi: ’Katso, tämä on sen liiton veri, jonka Herra on tehnyt teidän kanssanne kaikkien näiden sanojen perusteella’.” (2. Moos. 24:7-8)

Raamatun arvo liitonkirjana ei pienene lainkaan osaisimme lukea sitä oikeaoppisesti tai emme. Liitonkirjana se on Jumalan ihmisille antama dokumentti siitä, mitä hän on tehnyt hyväksemme ja mitä hän tahtoo meille antaa tänään. Se on pysyvä muistutus pelastusjärjestyksessä, jossa Jumala itselähtöisesti rakkauden tähden toimii ihmisen hyväksi.

Raamattu on täten konkreettinen muistutus liitostamme Jumalan kanssa. Vaikka se olisi vain suljettuna yöpöydälläsi – se siinäkin muistuttaa sinua siitä, että Jumalan lupaukset ja liitto on voimassa sinunkin hyväksesi. On tietty sääli, jos emme kiinnostu siitä, mitä kaikkea tuo liitto pitää sisällään. Samoin on sääli, jos vain tarkastellemme liitonkirjaa lukematta liiton siunausta yllemme ja ottamatta kiinni siitä elämässämme.

Raamattuun – liitonkirjaan – on lupa tarttua uskossa pienen lapsen tavoin ja omistaa Jumalan kanssa solmittu liitto omaksemme, vaikka ymmärryksemme liitonkirjan sisällöstä olisi murto-osa siitä, mitä se sillä jo eläkkeelle jääneellä pastorilla, joka on omistanut elämänsä raamatuntutkimukselle.

Otetaan esimerkki. Seuraavissa jakeissa puhutaan juurikin siitä liitosta, minkä takeena Raamattu on meille Uuden testamentin ajan uskoville. Teksti on Heprealaiskirjeestä, ja siinä kuvataan Kristuksen liittoa testamenttina, jonka edunsaaja on ihminen. Luepa se ajatuksella:

”Ja sentähden hän on uuden liiton välimies, että, koska hänen kuolemansa on tapahtunut lunastukseksi ensimmäisen liiton aikuisista rikkomuksista, ne, jotka ovat kutsutut, saisivat luvatun iankaikkisen perinnön. Sillä missä on testamentti, siinä on sen tekijän kuolema toteennäytettävä; sillä vasta kuoleman jälkeen testamentti on pitävä, koska se ei milloinkaan ole voimassa tekijänsä eläessä.” (Hepr. 9:15-17)

Ymmärsitkö tekstin? Ymmärrätkö siinä käytetyn liitonkäsitteen? Entä havaitsitko kirjoittajan sanaleikin ’liitto’ ja ’testamentti’ sanoissa, joka siinä alkukielellä esiintyy? Entä avautuiko sinulle ’testamentti’ käsitteen hengellinen merkitys?

Tiedätkö – testamentti ja liitto on täsmälleen yhtä pätevä sinun kohdallasi, ymmärsit kirjeen kirjoittajan hienon tekstin kuinka vajavaisesti tahansa. Testamentti takaa sinulle oikeutesi Kristuksen perillisenä, vaikka et tekstiä täysin ymmärtäisikään – riittää, että otat sen vastaan.

Vastaat tekstistä esittämiini kysymyksiin myöntävästi tai kieltävästi, niin tekstissä annettu lupaus Kristuksessa kantaa sinut! Sen toteutuminen tänään sinun elämässäsi ei vaadi sinulta ymmärrystä – riittää, että se on kerran kirjoitettu, se on kerran täytetty ja kerran sinetöity Kristuksen kuolemassa ja ylösnousemuksessa.

Liitonkirjana Raamattu sitoo meidät jokaisen yhtä lujasti sen lupauksiin huolimatta siitä, kuinka fiksuja tai ahkeria me olemme. Toki Raamatun sanomalle elämänsä omistanut näkee varmasti saamansa pelastuksen lahjan arvon kirkkaammin, mutta liitonkirjan asemassa Raamattu kantaa aivan yhtä hyvin häntä, joka ei vielä Raamattuaan juuri tunne.

En voi olla myöskään surematta heitä, ketkä Raamattua lukevat vain jossain muussa merkityksessä kuin liitonkirjana. On surkeaa nähdä ihminen, joka tuntee Raamatun, mutta ei ole koskaan omistanut sitä kohdalleen liitonkirjana. Sillä se, joka hylkää liiton tai antaa testamentin mennä ohitseen, jää paitsi liiton lupauksista ja siunauksista, vaikka osaisi ne ulkoa.

Mutta päivänä, kun Jumalan liitto Kristuksessa Jeesuksessa astuu voimaan kohdallasi Raamattu on tehnyt pääasiallisen tehtävänsä sinussa. Se on tuonut sinut kohtaamaan Raamatun Jumalan – se on tuonut sinut hänen yhteyteensä – se on tuonut sinut kuolemasta elämään.

Täten rukoilen ja toivon, että Raamattu on sinulle elävä liiton kirja. Liitto ei kosketa sinua vain hetkessä, kun se solmitaan, vaan liitto säilyy ja kantaa läpi ajallisen elämän ikuiseen elämään saakka. Täten Raamattu liitonkirjana on pysyvä rinnallasi muistuttamassa sinua konkreettisesti siitä liitosta, johon olet sen vastaanottajana saanut Jumalan laupeuden ja armon tähden käydä.

Rukoilen, että jokainen elämäsi päivä on omistettu liiton Herralle Jeesukselle, ja että jokaisena elämäsi päivänä annat myös arvon liitolle. Vasta silloin Raamattu liitonkirjana täyttää tarkoituksensa ollen ”hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi ja kasvatukseksi Jumalan tahdon mukaiseen elämään.”

Pohdittavaa

Mikä ’kirja’ Raamattu on minulle?
Onko se elävä Jumalan sana, johtamaan minut ”Jumalan tahdon mukaiseen elämään”?