Seurakunnan opetus- ja saarnatyötä tekevien henkilöiden nimikkeistä on eri kirkkokunnilla omat viralliset määritelmät. Esimerkiksi nimike ’pastori’ tarkoittaa hieman eri asiaa, jos nimikkeen sisältöä tiedustelee vaikkapa luterilaisen kirkon tai jonkin vapaansuunnan seurakunnan edustajilta. Yhdessä kirkkokunnassa se voi olla yleisnimike, kun jossain toisessa se tarkoittaa ’johtavaa paimenta’, vihittyä pappia, jne.. Edelleen poikkeavia käytäntöjä liittyy myös nimikkeen käyttöön edellytettyyn koulutukseen tai virkaan nimitykseen liittyvissä vaatimuksissa.

On sanojen viralliset merkitykset mitä tahansa, kansankielessä nimikkeet ovat sekaisin sulassa sovussa. Näitä ammattinimikkeitä ei ole suojattu, joten niitä voi käyttää niin kuin kukin parhaaksi näkee. Puhutaan papista, pastorista, saarnaajasta ja julistajasta – kaikista sekaisin. Kukin valitsee nimikkeen oman makunsa mukaan. Nykypäivänä nimitykset pappi, pastori ja ehkä julistaja ovat paljon käytettyjä synonyymeja sanan palvelijoista.

Sen sijaan aikaisemmin erityisesti herätyskristillisissä piireissä paljon käytetty sana ’saarnaaja’ on nykyään melkoisen vähän käytetty. – Näin siitäkin huolimatta, että esimerkiksi englanninkielen ’preacher’ käännetään edelleen tuolla sanalla. Jopa nykyisessä kirkkoraamatussa sana ’julistaja’ on korvannut käännösvastineena aiemmin käytetyn ’saarnaajan’, ja toisaalta nimikkeenä ’pastori’ lienee korvannut tämän vanhan hyvän termin.

En kaipaa ’saarnaajaa’ sanana takaisin, mutta mieluusti nostan jotain tuolle vanhalle sanalle kuuluvasta merkityksestä esiin, vaikka varsinaisesti verbi ’saarnata’ sisältää aika ikävän soinnin. Onhan näet niin, että tämän päivän julistajat, pastorit ja papit, kuitenkin edelleen muiden seurakunnallisten toimien lisäksi saarnaavat – eli julistavat jotain, mitä saarnaksi kutsutaan.

Ja toisaalta saarnatessaan jokainen meistä on ’saarnaaja’, ja sellaiseksi Paavalikin kirjeessään Timoteukselle itseään nimittää.

Kehotus rukoukseen ’saarnan’ tähden

Tekstini on lyhyt vain kolmen jakeen mittainen ote Paavalin ensimmäisen Timoteuskirjeen alkupuolelta. Se kuuluu näin:

”Jumala on yksi, ja yksi on välittäjä Jumalan ja ihmisten välillä, ihminen Kristus Jeesus. Hän antoi itsensä lunnaiksi kaikkien puolesta, todistukseksi Jumalan tarkoituksesta, kun oikea aika oli tullut. Tämän sanoman julistajaksi {KR33/38 saarnaajaksi} ja apostoliksi minut on asetettu. Puhun totta, en valehtele. Minut on pantu kansojen opettajaksi, opettamaan niille uskon totuutta.” (1. Tim. 2:5-7)

Lyhyt lainaus ei yksistään ilman katsausta tekstin kontekstiin tee oikeutta Paavalin koko tekstille. Se on loppuosa Paavalin kehotuksesta esirukoukseen vallanpitäjien ja kaikkien ihmisten puolesta (1. Tim. 2:1-7). Ajatus esirukouksesta ei käy ilmi lyhyestä lainauksestani, joten käsittelen sitä tässä lyhyesti, jotta ymmärrät tekstin myös sen laajemmassa merkityksessä.

Paavalin esirukoukseen kehottavan jakson ydinajatus on, että seurakunnan yhteinen esirukous ja kiitos on määrä lukea kaikkien ihmisten ylle, ketään rukouksessa unohtamatta. Rukousta ei pidä rajoittaa vain seurakunnan omiin asioihin tai jäseniin, vaan seurakunta kantaa yhdessä rukouksin vastuun koko yhteiskunnasta (1. Tim. 2:1-2; Jer. 29:7). Seurakunnan rukousvastuu yhteiskunnasta ja sen jokaisesta ihmisestä on luonnollinen jo siksi, että evankeliumi on sekin annettu julistettavaksi kaikille. Jos siis evankeliumikin kuuluu kaikille, ei esirukoustakaan pidä rajoittaa pienempään joukkoon (1. Tim. 2:3-4).

Vanhemmassa vuoden 1933/38 kirkkoraamatussa tekstisitaatin aloittava jae alkaa sanalla ’sillä’, mikä yhdistää kaiken sen jälkeen sanotun jakson kantavaan teemaan esirukouksesta. Tämän julistukseen keskittyvän lyhyen tekstikatkelman tarkoitus on muistuttaa, että saarna- ja julistustyö rakentuu aina seurakunnan rukoustyölle. Rukoilijan kannalta ei ole merkitystä sillä, onko seurakunnan esirukouksen kohteena vainoaja tai Jumalan nimen herjaaja, koska hänelle kuuluu sama armo kuin uskovalle.

Älkäämme siis rukoilijoina kieltäkö armoa keneltäkään, vaan rukoilkaamme kaikkien puolesta, että he saisivat armon päästä Kristuksessa pelastettujen joukkoon. Kaikkien ihmisten pelastus on yhteinen rukouksemme.

Rukoustyö on täten perusta menestykselliselle julistustyölle. Se, että seurakunta rukoilee kaikkien ihmisten puolesta, valmistaa sydänten maaperää vastaanottamaan todistuksen, jota sanan palvelijat saarnassa jakavat. Vaikka siis seuraavassa keskitymme vain jakson päättäviin jakeisiin ja ’saarnaajan’ toimeen, taistelu evankeliumin rintamalla on aina yhteinen. Siinä missä julistettu sana kylvetään, on rukous valmistanut sydänten maaperän.

Ihmisten kantaminen esirukouksissa valmistaa maaperän otolliseksi saarnan todistukselle. Rukous käy näin aina julistustyön edellä.

”Tämän sanoman saarnaajaksi”

Jakeissa 5 ja 6 Paavali kertaa kirjeen vastaanottajille entuudestaan tutun evankeliumin, minkä julistajaksi hän sanoo itsensäkin asetetun:

”Jumala on yksi, ja yksi on välittäjä Jumalan ja ihmisten välillä, ihminen Kristus Jeesus. Hän antoi itsensä lunnaiksi kaikkien puolesta, todistukseksi Jumalan tarkoituksesta, kun oikea aika oli tullut.” (1. Tim. 2:5-6)

Tämä on loppuviimeksi se todistus, jonka varassa niin vahvin kuin heikoinkin meistä kohtaa Jumalan pelastuksen päivän. Näihin kahteen jakeeseen Paavali viittaa sanoilla: ”tämän sanoman julistajaksi”. Tämä on sanoma Jumalan armollisesta pelastustarjouksesta ja Jeesuksesta Kristuksesta sen välittäjänä Jumalan ja ihmisten välillä. Se on Paavalin ja jokaisen julistajaksi kutsutun sanoman ydin.

Paavalin ”tämä sanoma” on konkreettinen todistus Jumalan hyvästä aikomuksesta ihmistä kohtaan. Sen mukaan Jumalan armo ilmestyi Jeesuksen Kristuksen ristinkuolemassa konkreettisesti ihmiskunnan tietoisuuteen, mikä todistaa Jumalan armosta ja hyvyydestä. Jeesuksen rakkaudenteko ristillä todistaa meille, miten hyvä tahto hänellä on tänään sinua ja minua kohtaan. Se, mitä Kristus ristillä teki edestämme, on Jumalan rakkauden hedelmä, joka todistaa hänen rakkautensa laadusta meitä kohtaan.

Armotyössään Jumala ei tehnyt eroa ihmisten välillä, vaan sovituksessa sama armo luetaan jokaisen sitä etsivän ihmisen ylle. Erityisen selkeänä se näkyy ristillä armon saaneen ryövärin kohdalla (Matt. 23:40-43). Kuinka moni olisi hänen kohdallaan pysähtynyt puntaroimaan hänen menneisyyttään siinä, missä Jeesus julisti hänelle ehdottaman anteeksiannon. Jumalan armo ylittää ennakkokäsitykset ja menneisyyden. Jumalan armoa tee tyhjäksi ihmisten mieltymykset tai rajoittuneet ennakkokäsitykset, vaan hänen armonsa on sama kaikille, jotka sitä etsivät.

Jos seurakunta tai yksittäinen uskova ei rajoittuneisuutensa tähden kykene jotain ihmisryhmää tai henkilöä rakastamaan ja hyväksymään, se ei tarkoita sitä, etteikö Jumalan armoteko luettaisi silti hänen edukseen, kun hän käy armoa etsimään. Ajattelet sitten ryöväriä tai itseäsi, Jumalan armo on aina sama.

Ihmisten armottomuus ei tule esteeksi armoa etsivän ja Jumalan väliin. Jos siis seurakunta ei vaikkapa rukouksissaan tahdo jotain ihmistä tämän pahuudelta muistaa tai evankeliumin julistaja ei pysty kokosydämisesti häntä toivottamaan tervetulleeksi ystäväkseen, se ei ole silti este Jumalan armon toiminnalle hänen edukseen.

Tästä meillä on todistus historiassa, ristissä. Kristuksen risti on todistus, että Jumalan armo on kerran jo toiminut Kristuksen sovitustyössä kehenkään katsomatta. Se todistaa siitä, että Jumala yhä tänä päivänä liikkuu samalla asialla etsien ihmistä, joka kaipaa pelastusta. Hän ei katso ihmiseen, vaan jokainen hänen luokseen tullut on kelvollinen.

Olemme nyt edellä lukeneet, että Paavalin viittaama ”tämä sanoma” tarkoittaa Jumalan armon ja rakkauden ajatonta lupausta ihmisen hyväksi. Siinä Kristuksen risti todistaa Jumalan hyvästä tahdosta tänään. Se on sisältö, joka julistajan huulille on annettu. Ja nyt, kun Paavali sanoo olevansa asetettu ”tämän sanoman julistajaksi / saarnaajaksi”, käymme vielä katsomaan, mitä julistajana ja saarnaajana oleminen tarkoittaa.

Nimittäin, kun katsomme tarkemmin, mitä nykyään ’julistajaksi’ ja aikaisemmin ’saarnaajaksi’ kutsuttu henkilö on asetettu tekemään, näemme, miksi Jumalan evankeliumi ylittää jopa kaikki julistajan ja seurakunnan ennakkoluuloista ja ahdasmielisyydestä johtuvat rajoitukset.

Saarnaaja on airut

Jakson päättävässä jakeessa Paavali kuvaa omaa tehtäväänsä evankeliumin työssä:

”Tämän sanoman julistajaksi {KR33/38 saarnaajaksi} ja apostoliksi minut on asetettu. Puhun totta, en valehtele. Minut on pantu kansojen opettajaksi, opettamaan niille uskon totuutta.” (1. Tim. 2:7)

Paavali oli nimitetty – tai kirjaimellisesti ’asetettu’ Jumalan sanan todistuksen julistajaksi ja apostoliksi. Tässä keskitymme vain sanaan ’julistaja’ tai ’saarnaaja’.

Tekstissä suomeksi sanalla ’julistaja’ ja ’saarnaaja’ käännetty alkukielen sana on ’keryx’, joka tarkoittaa airuetta. Vanhan testamentin puolella kreikankielinen Septuaginta (LXX) käännös käyttää kyseistä sanaa kahdesti Danielin kirjassa kuninkaan airueesta (Dan. 3:4; Dan. 5:29).

Airut on viestinviejä, jolle on annettu julkinen valtuus välittää virallisia sanomia kuninkailta, korkeilta viranomaisilta, prinsseiltä, sotapäälliköiltä tai muilta henkilöiltä, joilla on määräysvalta yleisesti ihmisiä koskeviin asioihin.

Airuen tehtävä on tehdä tiettäväksi toimeksiantajansa ilmoitus tai julistus tavalla tai toisella, yleensä julistaen sen kuuluvalla äänellä julkisella paikalla. Airut puhuu lähettäjänsä sanoja. Sanojen sisältö on airueen lähettäjän antama – ei hänen omansa. Airueen oma mielipide ei muuta hänen sanomaansa. Airueena hän julistaa lähettäjänsä sanoja, jotka pysyvät tai kaatuvat lähettäjän arvovallan mukana – ei airueen taidollisuuden.

Uudessa testamentissa sana ’airut’ ei esiinny tekstimme lisäksi kuin kahdessa kohdassa (2. Tim. 1:11; 2. Piet. 2:5), joissa sillä viitataan samoin Jumalan viestinviejään. Uuden testamentin kielessä ’airut’ on Jumalan erityisen todistuksen puhemies.

Airut ei tarkoita ’todistajaa’, vaan Jumalan antaman todistuksen välittäjää – häntä, joka tekee Jumalan todistuksen tiettäväksi ihmisille. Todistaja ’martys’ todistaa omasta kokemastaan (Ap. t. 3:15; Ap. t. 5.32; Luuk. 24:48), mutta airut sen sijaan julistaa tiettäväksi Jumalan hänelle uskoman sanoman – todistuksen hyvästä aikomuksesta ihmistä kohtaan.

Uudessa testamentissa ’keryx’ merkitsee siis poikkeuksetta Jumalan lähettilästä, airuetta, joka julistaa Jumalan sanaa. Tämä on sisältö myös suomalaisesta Raamatusta tutummalle käsitteelle ’saarnaaja’, jolla vuoden 1933/38 kirkkoraamattu ilmauksen ’keryx’ poikkeuksetta kääntää. Saarnaaja on Jumalan airut – hän, joka tekee Kuninkaiden kuninkaan sanomasta julkisen.

Saarnaaja ei tuo julki omia ajatuksiaan tai väittele ihmisten kanssa julistuksensa sisällöstä, vaan hänen tehtävänsä on julistaa Jumalan sanoma ihmisille niin kuin se on sanottu ja kirjoitettu. Tätä Paavali tarkoittaa sanoessaan olevansa ’saarnaaja’. Hän julisti Jumalan totuutta – ei omaansa. Paavali saattoi luottaa sanomansa alkuperään ja voimaan, hänen tehtävänsä oli julistaa se sellaisena, kun se hänen huulilleen oli annettu.

Paavalin lisäämä välihuomautus ”puhun totta, en valehtele” viittaa ilmeisesti samankaltaiseen Paavalin apostolisen auktoriteetin kyseenalaistamiseen Efesoksessa, mitä oli esiintynyt aiemmin myös Korintissa (2. Kor. 10:10). Välihuomautus määrittelee airueen tärkeimmän ominaisuuden: sanoman välittämisen totuudessa. Airuen ei tarvitse ymmärtää tai sisäistää lähettäjän sanomaa täydellisesti. Riittää, että hän julistaa sen totuudenmukaisesti siten, että kuulijat sen ymmärtävät.

Airut puhuu lähettäjänsä sanoja lähettäjän auktoriteetilla. Hänen oma arvokkuus tai arvottomuus ei muuta sanoman arvoa, koska airuen viestin arvo on hänen lähettäjänsä mahtavuudessa. Jumalan airueen sanoma nojaa Jumalan auktoriteettiin.

Evankeliumin airuet

Jos nyt yhdistämme edellä käsitellyt kaksi asiaa: evankeliumin sanoman ja ’saarnaajan’ airueen tehtävässä, näemme Jumalan armon lepäävän airueen huulilla Jumalan antamissa sanoissa. Saarnaaja on airut, jonka tehtävä on tuoda Jumalalta viesti ihmisille. Tuon viestin arvo ei perustu airueen taidollisuuteen, vaan Jumalaan viestin antajana.

Täten evankeliumi, sanoma Jeesuksen Kristuksen ristinkuolemasta ja ylösnousemuksesta, nauttii Jumalan sille antamaa arvovaltaa siitä huolimatta, miten airut kokee itsensä tai viestin. Vaikka kokisit itsesi airueena halvaksi tai arvottomaksi ihmisten edessä, sanoman arvovalta ja voima säilyy, koska se lepää lähettäjäsi varassa. Samoin vaikka et kokisi itseäsi lainkaan tervetulleeksi tai koet itsesi jopa uhatuksi, tiedä, että sanoma ei ole sinun, vaan lähettäjäsi.

Ja vielä sinä, joka kuuntelet evankeliumin airuiden puhetta, tiedä, että he puhuvat Jumalan sanoja sinulle. Sanojen voima ei nouse airuen erinomaisuudesta, vaan hänen lähettäjästään. Samoin airuen ennakkoluulot tai sydämen kylmyys kaltaistasi ihmistä kohtaan ei muuta sitä tosiasiaa, että evankeliumin totuus on Jumalan lahja myös sinulle. Jeesus on kerran kuollut sinunkin edestäsi – tiedä, että hän suhtautuu sinuun tänään samalla rakkaudella, mitä hänen ristinkuolemansa rakkauden tekona ilmaisee.

Se, mitä kerran on tapahtunut Golgatan keskimmäisellä ristillä koko ihmiskunnan synnin tähden, todistaa tänään siitä, että Jumala rakastaa sinua samalla rakkaudella:

”Jumala on yksi, ja yksi on välittäjä Jumalan ja ihmisten välillä, ihminen Kristus Jeesus. Hän antoi itsensä lunnaiksi kaikkien puolesta, todistukseksi Jumalan tarkoituksesta, kun oikea aika oli tullut.” (1. Tim. 2:5-6)

Muistathan – Jumalan tarkoitus sinua kohtaan on sama tänään, mitä se on ollut vuosituhansia ihmiskuntaa kohtaan. Hän tahtoo kohdata jokaisen ihmisen – sinutkin. Sinäkin olet arvollinen vastaanottamaan pelastuksen, vaikka kokisit ihmisten ennakkoluulojen ja ahdasmielisyyden esteenä vastassasi. Ei ole merkitystä sillä, mitä ’airuet’ ajattelevat, merkitystä on vain sillä, mitä sinä ajattelet Jumalan heille luottamasta sanomasta.

Jumalan airut saa olla vajavainen siinä missä viestin kuulijatkin. Riittää, että viestin antaja on täydellinen. Tartu ristin todistukseen – se on todistus siitä, että Jumalan rakkaus sinua kohtaan on sama vielä tänään.

Pohdittavaa

Keneltä tulee airueen sanoma ja arvovalta?
Miksi on huojentavaa olla Jumalan ’airut’?
Mistä Jeesuksen Kristuksen ristinkuolema tänään todistaa?