Loppukesä ja alkusyksy ovat aikaa, kun itse kukin kerää marjoja ja hedelmiä kuka luonnosta, kuka puutarhasta ja kuka torilta. Mansikoilla, mustikoilla, puolukoilla ja omenilla on jokaisella oma aikansa, kun ne ovat sopivan kypsiä poimittavaksi.

Koivun kukintoja, pähkylä.

Oikea ajankohta ei vielä ole tae onnistuneelle marjamatkalle. Marjametsällä tarvitsee joko tietää tai löytää hyvä marjapaikka – siis alue, jossa kyseistä marjaa kasvaa runsaasti. Sama pätee tietty myös puutarhaan niin kuin torillekin. Karviaisia ei kannata puutarhassakaan etsiä viinimarjapuskista eikä torin nakkikioskilta saa parasta tarjousta puolukoista.

Mainitut asiat tuntuvat itsestäänselvyyksiltä, mutta entäpä jos syystä tai toisesta satut olemaan väärässä paikassa? Asian korjaaminen ei olekaan käytännössä niin mutkatonta kuin äkkiä luulisi. Moni marjastaja jää jääräpäisesti tottumuksesta etsimään marjoja edellisvuosien hyvältä marjapaikalta, vaikka halla tai kuivuus olisi sadon tällä kertaa vienyt. Ja kyllä sitä kaupan hedelmäosastollakin etsii aikansa omenia tutusta nurkasta ennen kuin nostaa katseensa toisaalle ja ymmärtää kauppiaan siirtäneen ne uuteen paikkaan.

Koivun hedelmiä

Jatketaanpa vielä ajatusleikkiä. Oletko koskaan poiminut koivun hedelmiä? En tarkoita keväällä pulppuavaa makeaa mahlaa – koivusokeria, vaan ihan hedelmiä niin kuin omenat, luumut tai kirsikat. Oletko poiminut? Kyllä koivullakin on kukinto ja hedelmä – tosin omanlaisensa.

Koivun hedelmää kutsutaan pähkyläksi. Se kasvaa kukintoihin muodostuvissa ’tertuissa’. Ne ovat vähän kuin banaaniterttuja, vaan tosin paljon pienempiä. Yhdessä ’tertussa’ on runsaasti pähkylöitä. Niitä on siis varsin helppo poimia. Tosin koivun hedelmä, pähkylä, on pikkuruinen – voisi sanoa jopa piskuinen, jos vertaat sitä luumuun tai omenaan.

Tuskinpa olettullut poimineeksi koivun pähkylöitä, vaikka ainakin maahan varisseena niitä olet varmasti nähnyt paljonkin. Ne taitavat kokonsa puolesta olla hyvää satoa vain pikkulinnuille.

Uskallan väittää, että jos odotat kotipihasi koivulta suurta satoa ja ajattelet löytäväsi lehtien lomasta jotain omenan tai viinimarjan kaltaista hedelmää, tulet varmasti pettymään, vaikka koivun sato olisi kuinka runsas tahansa. Pähkylöitä tosin riittää, jos niitä etsit.

Sama analogia pätee kalastukseen. Pienestä metsälammesta ei nouse tonnikalaa eikä turskaa, vaikka lampi olisi kuinka kalaisa tahansa. Turskaa odottanut pettyy, vaikka lammesta nousisi kymmenittäin ruutanoita.

Marjamatkalla Jeesuksen kanssa

Jeesus vertasi omaa ja seuraajiensa tehtävää Taivasten valtakunnan lähetteinä kalastamiseen, mihin lyhyesti viittasinkin. Hän puhui myös sadonkorjaajista, jotka puolestaan rinnastuvat vertauskuvaani marjastajasta tai omenanpoimijasta. Kysyn meiltä sadonkorjaajilta, että mistä ajattelimme satomme poimia?

Kysyn Jumalan seurakunnalta, että miksi me löydämme itsemme marjastamasta ’vanhoilta tutuilta’ paikoilta, vaikka halla on marjat vienyt tai ne on jo aikapäiviä sitten poimittu talteen?

Entä kuinka usein odotamme hartaasti koivun juurella runsasta satoa ja kun puu satonsa – pähkylät – meille antaa, emme tunnista hedelmää tai kelpuuta sitä? Hedelmä roikkuu edessämme ja me sanomme: ”Sinä et kelpaa”.

Jostain tällaisesta oli kyse Jeesuksen ajan farisealaisuudessa. He olivat ajatuksellisesti varsin lähellä Jeesuksen opetuksia, mutta olivat sulkeneet ihmiset oman paremman piirinsä ulkopuolelle. Fariseukset tekivät itsensä toki näkyviksi ’tavallisen’ kansan keskuudessa. He näyttäytyivät hyväntekijöinä ja oikean tien kulkijoina. He mieluusti asettuivat auttajan asemaan, jotta heidän hyvyytensä nähtäisiin. He myös puhuivat uskostaan ja sen harjoittamisesta – ainakin keskenään ja toki vuolaasti muillekin, jos vain kukaan jaksoi heidän vaatimuksiaan kuunnella.

Evankeliumikertomuksissa Jeesus vieraili monet kerrat fariseusten kodeissa arvostettuna kutsuvieraana. Siellä Jeesus oli isäntien mielestä ’etuoikeutettu’, kun sai vierailla arvostetussa talossa. Yleensä nuo vierailut johtivat vastakkainasetteluihin ja tulos näiltä ’marjamatkoilta’ jäi varsin vaatimattomaksi – siis mitä tulee Jeesuksen missioon.

Jeesus tiesi tämän ja siksi hänellä oli muitakin marjapaikkoja. Hän kävi marjastamassa myös toisaalla – tässä oiva esimerkki. Huomaa erityisesti, että fariseusten mielestä tämä Jeesuksen marjapaikka ei ollut ollenkaan oikea. Jeesus tosin oli asiasta toista mieltä.

”Leevi järjesti sitten kotonaan Jeesukselle suuret pidot. Heidän kanssaan oli aterialla paljon publikaaneja ja muita vieraita. Fariseukset ja heihin kuuluvat lainopettajat olivat tästä äkeissään ja sanoivat Jeesuksen opetuslapsille: ”Kuinka te syötte ja juotte yhdessä publikaanien ja muiden syntisten kanssa!” Jeesus vastasi heille: ”Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. En minä ole tullut kutsumaan hurskaita, vaan syntisiä, jotta he kääntyisivät.” (Luuk. 5:29-32)

Täällä Jeesus kohtasi ihmisiä. Ja nämä kohtaamiset eivät olleet niitä farisealaisten paheksuvia ohimarsseja eikä ’parempien ihmisten’ kädenojennuksia heikko-osaisille.

Jeesus kohtasi ’marjametsällä’ ”publikaanit ja muut syntiset” ihmisinä – samalta tasolta. Ja näiltä ’marjapaikoilta’ Jeesuksen seuraajat tulivat. Osa heistä oli rikkaita, osa köyhiä, osa parempaa yhteiskuntaluokkaa, osa tavallista tallaajaa, jne. Kaikki he olivat syntisiä ja monet heistä niitä, joita uskonnolliset ihmiset katsoivat halveksuen.

Seurakunta marjamatkalla

Missä tämän päivän Kristuksen seurakunta käy ’marjametsällä’? Marjastammeko tottumuksesta siellä, missä on aina marjastettu? Ei haittaa olleenkaan se, että marjat on jo poimittu, kunhan vain poimuri käy vikkelään. Eikä haittakaan sekään, että halla on vienyt sadon jo viikko takaperin.

Vai istummeko tiukasti koivun alla odottamassa hedelmää? Koivu on täynnä valmiita pähkylöitä poimittavaksi, mutta ne nyt eivät vain kelpaa meille, kun ovat meidän mielikuvaamme ja tarkoitukseemme sopimattomia. Puu antaisi sadon, mutta sadonkorjaaja ei tunnista eikä kelpuuta satoa.

Vai olemmeko me viisaampia marjastajia? Olemme antaneet yhdelle rahan mukaan, että hän hakee marjat torilta. Siinä me odotamme kauniisti kirkossa viisaita keskustellen, että joko sieltä marjat kohta tuodaan sisään.

Niinpä niin. Mutta ajattelepa mitä voikaan tapahtua? Entäpä jos tuo marjoja hakemaan palkattu ei tuokaan niitä punaposkia maistuvia puolukoita, vaan hän tuokin kassillisen pähkylöitä. Hui kauhistus! Laitetaan ulko-ovi lukkoon – ihan varmuuden vuoksi.

Pohdittavaa

Nimeä oma pähkyläsi. Kauhistele kunnolla. Ja mieti, mitä Jeesus sanoisi?´