Kyösti Kallio toimi Suomen tasavallan neljäntenä presidenttinä 1937–1940 (ks. Wikipedia). Hänen virkakaudelleen osui Neuvostoliiton kanssa käydyt neuvottelut aluevaihtosopimuksesta, talvisota ja Moskovan rauhansopimuksen allekirjoittaminen.

Kyösti Kallio

Kallion merkittävä poliittinen ura silti tehnyt minuun isompaa vaikutusta ehkä siksi, että en tunne lainkaan hyvin itsenäisyyden alkuajan politiikkaa.  Minut pysäytti hänen rukouksensa, jonka hän rukoili talvisodan aikana julkisessa puheessaan. Tuo rukous muistuttaa meitä siitä, että rukous ei ole vain kaunis tapa tai viimeinen hätävara, vaan tosiasiallinen apu jopa suurimman hädän hetkellä. Presidentti Kallio rukoili rakkaan isänmaamme puolesta tuona sodan ja syvän ahdingon aikana näin:

”Taivaallinen Isämme, katso armossasi kansamme puoleen. Sinä olet luonut sen ja rakastat sitä. Sinä näet, että se on mitä suurimmassa vaarassa. Siksi rukoilemme Sinua: Herra, auta meitä hädässämme äläkä anna meidän hukkua. Lahjoita kääntymys synnin ja laittomuuden teiltä, jotka johtavat kansamme tuhoon. Herra, armahda meitä.

Herra Jeesus Kristus, ilman sinua olemme voimattomia hävittäviä voimia vastaan, jotka tulvivat kansamme yli ja myrkyttävät sen. Siksi me kerskaamme Sinun voitostasi pahuuden henkivaltoja vastaan, joiden vaikutukset ovat joka päivä sanoin ja kuvin julkisuudessa nähtävissä. Herra, sinä olet Golgatan ristillä voittanut pimeyden vallat. Niiden täytyy väistyä myös tänään, koska ylistämme Sinun nimeäsi niiden ylitse. Tähän me uskomme, sillä Sinä voit myös meidän aikanamme varjella ihmiset saatanalliselta eksytykseltä. Herra, armahda meitä.

Auta meitä Pyhän Henkesi kautta ryhtymään omassa elämässämme taisteluun syntiä vastaan ja olemaan kestäviä loppuun asti. Tee meidät kansamme keskellä merkiksi Sinun vapahtavasta armostasi. Täytä meidät niin Sinun rakkaudellasi, että me tulemme kuuliaisiksi Sinun käskyillesi. Rakkautesi olkoon meissä se voima, joka voittaa pimeyden vallat kansassamme.

Herra Jeesus Kristus, kaiken voimme Sinun kauttasi, siihen me uskomme. Armahda meitä. Amen.”

Ajattelepa presidentti Kallion rukousta tuona ahdingon aikana, kun maamme itseäisyys oli uhattuna. Siitä huolimatta Kallio ei rukoillut tuhoa viholliselle eikä vedonnut Herraamme Jeesukseen Kristuksen kansamme ansion perusteella.

Presidenttimme rukoili armoa ja kestävyyttä synnin vallan edessä. Hän rukoili Jumalan rakkauden täyttymystä, joka käy ilmi kuuliaisuutena meissä. Hän ei etsinyt mielisuosiota Jumalan edessä, vaan tiesi syntimme ja syyllisyytemme, johon hän etsi armoa Jumalan edestä. Samaa katumusta ja armoa on meidänkin sukupolvemme vailla.

Olisi korkea aika meidänkin pysähtyä etsimään armoa Herran Jeesuksen Kristuksen edestä. Ulkoisesti asiat ovat paljon paremmin kuin talvisodan aikana, mutta väitän syyllisyytemme kansakuntana olevan tänään vähintään samaa luokkaa, mitä se oli ennen sotia. Kuulukoon siis nöyrä rukouksemme tänään presidentti Kallion sanoin:

”Auta meitä Pyhän Henkesi kautta ryhtymään omassa elämässämme taisteluun syntiä vastaan ja olemaan kestäviä loppuun asti. Tee meidät kansamme keskellä merkiksi Sinun vapahtavasta armostasi. Täytä meidät niin Sinun rakkaudellasi, että me tulemme kuuliaisiksi Sinun käskyillesi. Rakkautesi olkoon meissä se voima, joka voittaa pimeyden vallat kansassamme. Herra Jeesus Kristus, kaiken voimme Sinun kauttasi, siihen me uskomme. Armahda meitä. Amen.”