Lienet kuullut tokaisun ”ilmaista lounasta ei ole”. Se pitää paikkansa kaupanteossa ja mainonnassa. Näin siksi, että markkinataloudessa jokaisen houkuttelevan kylkiäisen ja kaupanpäällisen asiakas maksaa huomaamattaan tavalla tai toisella. Hinta on jyvitetty toisiin tuotteisiin tai asiakas maksaa sen sitoutumalla jatkossa johonkin. Lehti tai näyte voi olla asiakkaalle ’maksuton’, mutta ilmainen se ei ole. Hinnan on joku maksanut – tietoisesti tai huomaamattaan.

On silti tässäkin maailmassa myös pyyteetöntä antamista – aivan kaikella ei ole hintaa – ainakaan riittävän läheisten ihmisten kesken. Jeesus viittaa tähän ripaukseen inhimillistä pyyteettömyyttä verratessaan pahoja ihmisiä Taivaalliseen Isään:

”Jos siis te, jotka olette pahoja, osaatte antaa lapsillenne hyviä lahjoja, kuinka paljoa ennemmin teidän Isänne, joka on taivaissa, antaa sitä, mikä hyvää on, niille, jotka sitä häneltä anovat!” (Matt. 7:11)

Eli jopa kaltaiseni paha ihminen osaa antaa hyviä lahjoja läheisilleen. Jos siis minä paha ihminen annan, niin kuinka paljon enemmän hyvä Taivaallinen Isä antaa hyviä lahjoja ihmisille – ja aivan eri mittakaavassa kuin me ihmiset. Jumalan lahjan suuruus on toista luokkaa kuin ihmisen, ja tuntuupa myös Taivaallisen Isän sydän olevan huomattavasti avarampi kuin ihmisen, jos mietin, kenet kukin lähimmäisekseen lukee.

Katsomme seuraavaksi varsinaista tekstiämme, joka käsittelee sekä Taivaallista Isää että ihmistä lahjan antajana. Se kuuluu kaikessa lyhykäisyydessään näin: ”Lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa.” Vähän pidemmin teksti kuuluu näin:

”Ja missä kuljette, saarnatkaa ja sanokaa: ’Taivasten valtakunta on tullut lähelle’. Parantakaa sairaita, herättäkää kuolleita, puhdistakaa pitaalisia, ajakaa ulos riivaajia. Lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa.” (Matt. 10:7-8)

Etenen tekstin mukaan siten, että ensiksi katsotaan lyhyesti, mitä tarkoitetaan lahjan vastaanottamisella, jonka jälkeen tarkastellaan lahjan olemusta ja arvoa, ja vielä aivan lopuksi pohditaan tekstin kehottavaa osaa ”lahjaksi antakaa”.

Lahjan vastaanottaminen

Lahjoittamiseen liittyy kolme elementtiä: 1) lahjan antaja, 2) lahja ja 3) lahjan vastaanottaja. Vastaanottajan osuus prosessissa on yksinkertaisesti joko lahjan vastaanottaminen tai siitä kieltäytyminen. Lahjan saajalla on aina mahdollisuus kieltäytyä vastaanottamasta lahjaa, jos hän ei syystä tai toisesta tahdo sitä omakseen. Hän voi kieltäytyä esimerkiksi seuraavista syistä:

• Hän kokee lahjan tarpeettomaksi, halpa-arvoiseksi tai loukkaavaksi.

• Hän pitää lahjan antajaa vastenmielisenä eikä tahdo vastaanottaa häneltä mitään tai olla hänen kanssaan tekemisissä.

• Hän kokee itsensä arvottomaksi tai kykenemättömäksi vastaanottamaan lahjan.

Lahjan vastaanottamisesta kieltäytyminen oli Jeesuksen aikaan loukkaava ele lahjan antajaa kohtaan (Matt. 22:11), ja samalla tavoin se koetaan nykyäänkin. Tästä syystä kukaan ei yleensä kieltäydy lahjasta vain siksi, että hän kokee sen tarpeettomaksi, vaan mieluummin vastaanottaa turhankin tavaran, ettei loukkaa antajaa. Tietoinen lahjasta kieltäytyminen voi toki olla tahdittomuutta, mutta harkittu sellainen on aina loukkaus antajaa kohtaan.

Usein ihminen kieltäytyy vastaanottamasta Jumalalta lahjaa ylpeytensä vuoksi. Hän torjuu lahjan, koska ei mielestään tarvitse lahjaa eikä tahdo vastaanottaa mitään Jumalalta. Lahjan torjuminen on loukkaus Jumalaa kohtaan. Ajattelepa kuinka monesti Jumala tulee loukatuksi lahjan antajana, kun ihmiset sinnikkäästi torjuvat pelastuksen lahjan. Ja kuitenkin Jumala jaksaa rakastaa heitäkin eikä evää heiltä mahdollisuutta muuttaa mieltään.

Toki moni torjuu lahjan siksikin, ettei hän ymmärrä sen arvoa, tai vaihtoehtoisesti hän kokee olevansa itse arvoton vastaanottamaan lahjaa. Kummassakin tapauksessa on kyse joko lahjan arvon tai luonteen väärinymmärtämisestä. Erityisesti jälkimmäinen tilanne on surkuteltava, koska lahjan vastaanottaminen ei edellytä vastaanottajalta ’arvoa’, vaan päätöksen lahjan saajan arvollisuudesta on tehnyt lahjan antaja ennen sen tarjoamista.

Jumalan lahjan tietoiselle torjumiselle emme voi mitään; jokainen on vapaa vastaanottamaan tai torjumaan lahjan. Väärinymmärrykset ovat sen sijaan aina oikaistavissa; Kristuksen seuraajien tehtävä onkin korjata väärät käsitykset, etteivät ne ole este kenenkään pelastumiselle.

”Lahjaksi olette saaneet”

Lahjalla tarkoitetaan jotain, mitä annetaan toiselle omaksi maksutta tai sitoumuksetta. Se on lahjan antajan puolelta varaukseton huomionosoitus.

Matteuksen evankeliumin tekstissä ”Lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa.” tuo ’lahjaksi’ käännetty sana on kreikan kielen ’dorean’. Se esiintyy samassa merkityksessä tapaa ilmaisevana adverbina myös monissa muissa Uuden testamentin teksteissä (Ilm. 21:6-7; Ilm. 22:17; Room. 3:24; 2. Kor. 11:7; 2. Tess. 3:8; Joh. 15:25). Sana liitetään Uudessa testamentissa lähes poikkeuksetta pelastukseen ilmaisena lahjana, joka annetaan ihmiselle ilman ennakkovaatimuksia.

Sana ’dorean’ voidaan kääntää vaihtoehtoisesti sanoilla ”ilmaiseksi, ilman syytä, vapaasti, rajoituksetta, vastikkeetta”. Englanninkieliset käännökset suosivat sanan ’lahjaksi’ tilalla käännöstä ”freely” – vapaasti, ilmaiseksi.

Alkuteksti korostaa ”lahjaksi” sanalla saamisen ja antamisen ilmaista ja rajoittamatonta luonnetta. Mitä Jumalalta olemme saaneet, sen olemme saaneet syyttä, ansiotta ja rajoituksetta ilman, että olemme antaneet Herralle vastineen saamastamme.

Kun lahjan antaja on Jumala, voin varmuudella tietää häneltä saadun lahjan olevan hyvä ja arvokas. Herralla ei ole tapana antaa mitään arvotonta, käyttökelvotonta tai loukkaavaa. Jokainen Jumalan lahja on arvokas ja ainutlaatuinen jo lahjan antajan itsensä suuruuden tähden (Ps. 113:2-3). Kenenkään ei täten luulisi laittavan Herralta saatua lahjaa piiloon muiden nähtäviltä, vaan päinvastoin hän esittelee lahjaa ylpeänä sanoen: ”Tämän lahjan muuten sain Herralta Jeesukselta – maailmankaikkeuden Luojan Pojalta, toki tiedätte, ketä tarkoitan…” Samaan sävyyn olen kuullut esiteltävän vähäisempienkin ’suurmiesten’ antamia lahjoja: presidenttien, kuninkaiden, taiteilijoiden jne.

Lahjan reaalinen arvo ei määräydy pelkästään antajan arvoaseman tai lahjan käyvän markkina-arvon perusteella. Monesti lahjoihin liittyy lisäksi tunnearvoa, mutta arkielämässä lahjan reaalisen arvon mittaa sen käytännöllisyys. Kun ihmisille karttuu ikää ja ehkä myös vaurautta, he ostavat toisilleen aina vain turhempia ja turhempia lahjoja. Moni lahjaesine alkuun miellyttää silmää ja saattaa hetken tuntua oikein kätevältä, mutta kohta lahja jää pölyttymään johonkin nurkkaan, koska sitä ei yksinkertaisesti tarvita. Syy tarpeettomiin lahjoihin lienee yksinkertaisesti se, että joko

1. lahjan vastaanottajalta ei enää puutu mitään hyödyllistä tai

2. lahjan antaja ei tunne vastaanottajan todellisia tarpeita.

Uskon useimmiten syyksi jälkimmäisen. Päinvastoin kuin me ihmiset Taivaallinen Isä tuntee lastensa tarpeet paremmin kuin he itse, joten hän ei erehdy koskaan antamaan turhaa tai käyttökelvotonta lahjaa. Herran lahja on aina hyödyllinen saajalle. Hän ei jaa lahjoja hyllyn nurkkaan pölyttymään, vaan hänen lahjansa on annettu tarpeeseen, jokapäiväiseen käyttöön. Ne tuottavat päivittäin iloa ja mielihyvää lahjan saajalle ja tietysti sitä kautta myös sen antajalle. Vai etkö itse iloitse nähdessäsi antamasi lahjan olevan joka päiväisessä käytössä?

Herran lahjat ovat myös siitä ainutlaatuisia, että ne eivät kulu eivätkä mene rikki. Esimerkiksi pelastuksen lahja kestää ikuisesti, vaikka se on päivittäin ’kovassa käytössä’. Sama koskee kaikkia palvelulahjoja, evankeliumin lahjaa jne. Niitä voi huoletta ’käyttää’ jatkuvasti ilman pelkoa kulumisesta tai loppumisesta. Ja käyttöä varten Jumala on lahjat antanutkin. Hänen ei tarvitse jakaa omilleen ’kirjahyllytavaraa’, koska hän tuntee tarpeen todellisille ’käyttöesineille’. Jumalan antamat lahjat onkin tarkoitettu päivittäiseen käyttöön.

”…lahjaksi antakaa.”

Herran antamien lahjojen riittoisuudesta johtuen niiden käyttöön liittyy lahjan antajan puolelta myös yksi poikkeava ’toive’. Nimittäin Herra tahtoo, että lahjan saajat käyttäisivät lahjojaan auliisti toisten hyväksi ja jakavat ne eteenpäin etenkin, kun ei ole pelkoa siitä, että lahjat kuluisivat tai vähenisivät! Päinvastoin käytössä Jumalan antamat lahjat kirkastuvat entisestään.

Edellä todettiin lahjan saamisen yhteydessä, että Matteuksen teksti käytti sanan ’lahjaksi’ paikalla alkukielen sanaa ’dorean’, joka voidaan kääntää vaihtoehtoisesti sanoilla ”ilmaiseksi, ilman syytä, vapaasti, rajoituksetta, vastikkeetta”.

Teksti käyttää samaa sanaa myös Jeesuksen kehotuksessa antaa: ”…lahjaksi antakaa”. Teksti korostaa eteenpäin antamisen ilmaista ja rajoittamatonta luonnetta. Mitä Jumalalta olemme lahjana saaneet, se antakaamme edelleen syyttä / ansiotta / rajoituksetta ilman, että vaatisimme mitään vastineeksi antamastamme: lahjaksi olemme saaneet, lahjaksi annamme edelleen…

Entäpä mitä Jeesus kehottaa meitä ”lahjaksi antamaan”? Matteus on ainut evankelista, jonka tekstissä Jeesuksen kehotus ”Lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa.” mainitaan. Sen sijaan kyseinen tilanne, johon kehotus liittyy, on myös Markuksen ja Luukkaan evankeliumeissa.

Jeesus antaa kehotuksen opetuslapsilleen opastukseksi, kun hän lähettää heidät lähetysmatkalle lähiseudun (Galilean) kaupunkeihin (Matt. 10:1, 5-15). Markuksen ja Luukkaan evankeliumeissa tilanne on kuvattu lyhyemmin (Mark. 6:8-11; Luuk. 9:1-5), mutta tehtävänanto on jokaisessa evankeliumeissa sama: ”saarnatkaa ja sanokaa…” sekä ”parantakaa sairaita, herättäkää kuolleita, puhdistakaa pitalisia, ajakaa ulos riivaajia”.

Tekstissä on kyse ensisijaisesti evankeliumin julistamisesta sekä tunnusteoista, joilla Jumala vahvistaa evankeliumin sanoman. Tähän Jeesus viittaa kehotuksella antaa lahjaksi. Sanat ”lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa” ovat epäsuora viittaus Jesajan profetiaan, joka täyttyi Jeesuksessa:

”Kuulkaa, kaikki janoavaiset, tulkaa veden ääreen. Tekin, joilla ei ole rahaa, tulkaa, ostakaa ja syökää; tulkaa, ostakaa ilman rahatta, ilman hinnatta viiniä ja maitoa. Miksi annatte rahan siitä, mikä ei ole leipää, ja työnne ansion siitä, mikä ei ravitse? Kuulkaa minua, niin saatte syödä hyvää, ja teidän sielunne virvoittuu lihavuuden ääressä. Kallistakaa korvanne ja tulkaa minun tyköni; kuulkaa, niin teidän sielunne saa elää. Ja minä teen teidän kanssanne iankaikkisen liiton, annan lujat Daavidin armot.” (Jes. 55:1-3.)

Jesajan profetian sanat selittävät, mihin Jeesus ’lahjalla’ ensisijaisesti viittaa. Kyse on suurimmasta lahjasta, pelastuksesta, vaikka kehotus soveltuu kaikkiin Jumalan lahjoihin.

Niin Jesajan kuin myöhemmin Jeesuksen ja vieläpä meidänkin aikanamme ihmiset ovat etsineet hengellistä ravintoa sammuttaakseen janonsa ja nälkänsä. He ovat valmiit maksamaan suuriakin summia ’ravinnosta’, koska heidän hengellinen nälkänsä ja janonsa on valtava.

Tämä näkyy myös omassa ajassamme; monet ovat valmiit käyttämöön varansa mitä erilaisimpiin ’uuden henkisyyden’ luentoihin ja hoitoihin löytämättä niistä pysyvää rauhaa sielulleen. Juuri heille Jeesus sanoo:

”Kallistakaa korvanne ja tulkaa minun tyköni; kuulkaa, niin teidän sielunne saa elää.”

Hän sanoo sen jokaiselle, jolla on jano tai nälkä. Jotenkin vain koen, ettei tämän päivän ’laitoskirkko’ ja teologia kohtaa tätä elämän nälkäistä etsijäkuntaa. Vika ei ole evankeliumin tuotteessa. Vika on meissä viestinviejissä; ehkä emme vain osaa välittää oikein mielikuvaa elämän lahjasta. Hinta ei ole este, koska Jeesuksen ravinto on vapaasti tarjolla heillekin, ”joilla ei ole rahaa”.

Kun Jeesus lähetti opetuslapset julistamaan evankeliumia ja tekemään tunnustekoja hänen nimessään, hän tahtoi heidän jakavan heille antamiaan ’lahjoja’ edelleen ’lahjoina’. Opetuslapsilla ei ollut lupa pitää Jeesuksen lahjoja itsellään tai käyttää niitä oman asemansa vahvistamiseen. Heidän tuli jakaa lahjat eteenpäin samalla tavalla ’lahjana’ kuin he olivat itse ne saaneet. Tällä tavoin lahjat palvelivat opetuslasten käsissä edelleen Jumalan niille antamaa tarkoitusta.

Sinä ja minä lahjojen antajana

Jeesuksen seuraajina olemme päässeet osalliseksi jostain sellaisesta, mistä moni olisi valmis maksamaan itsensä kipeäksi, jos hän ymmärtäisi meille lahjoitetun pelastuksen lahjan arvon.

Toivottavasti ymmärrämme lahjan käyvän arvon, jotta osaamme suhtautua siihen sen edellyttämällä arvokkuudella. Kukaan ei kätke arvokkainta aarretta laatikon pohjalle ja jätä sitä sinne pölyttymään, vaan tietenkin hän nostaa sen kunniapaikalle ja pitää siitä hyvää huolta.

Toisaalta, kun kyse on Jumalalta saadusta lahjasta, arvokkaasta aarteesta, on sen omistaja tietty kiusattu pitämään sen vain itsellään. Mutta ehkäpä juuri tästä syystä Jumalan antamat lahjat edellyttävät ihmistä toimimaan juuri päinvastoin, mikäli hän tahtoo säilyttää ne tuoreina ja hyvässä kunnossa.

On kyse mistä tahansa Jumalan lahjasta – pelastuksesta, palvelun- tai hengenlahjasta, viisaudesta jne. – niiden vaaliminen ja kirkkaana säilyttäminen edellyttää jatkuvaa käyttämistä ja niistä jakamista. Jos siis tahdot lahjasi kukoistavan, tai tahdot iloita siitä entistä enemmän, on lähdettävä liikkeelle ja toimittava Jeesuksen kehotuksen mukaan: ”Lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa.”

Käytännössä Jeesuksen kehotukseen sisältyy monta käytännön sovellusta, joista päällimmäisinä nousee esille seuraavat:

• Ihminen on pohjimmiltaan haluton antamaan eteenpäin jotain sellaista, jota hän pitää itselleen kuuluvana. Jumalan lahjoja ei kuitenkaan tule pitää mustasukkaisesti itsellä, vaan ne on tarkoitettu edelleen annettaviksi.

• ”Jaettu ilo on suurempi ilo.” Jos lahjan tahtoo kukoistavan ja tuottavan entistä suurempaa iloa, anna se ’pois’ ja huomaat kuinka se on tuottaa iloa niin saajalle kuin antajallekin. Ja kun olet lahjastasi jakanut pyyteettä toisille, huomaat sen kukoistavan entistä kauniimmin. Jumalan tarkoitus on tullut näin ilmi lahjasi kautta.

• Lahjat on annettu ”ilmaiseksi, ilman syytä, vapaasti, rajoituksetta, vastikkeetta” ja sellaisina ne on tarkoitettu annettavaksi myös eteenpäin. On kyse mistä tahansa Jumalan antamasta lahjasta, sen tulee olla rajoituksetta kaikkien halukkaiden saatavilla. Meillä ei ole lupa lisätä ehtoja lahjan saamiseksi, vaan tarkoitus on antaa edelleen samoin ehdoin kuin olemme itse vastaanottaneet.

• Lahja on tarkoitettu pysyvän lahjana myös meidän käsissämme. Ei ole mitään halveksittavampaa kuin käyttää Jumalalta saatuja lahjoja oman taloudellisen tai asemallisen hyödyn tavoitteluun (Ap. t. 8:18-20).

Olemme saaneet Herralta paljon lahjaksi, joten olemme vastavuoroisesti moraalisesti velvolliset jakamaan saamastamme siunauksesta lähimmäisillemme (Matt. 25:40). Herra ei pyydä sinua antamaan mitään sellaista, mitä sinulla ei ole, vaan ainoastaan jakamaan siitä, mitä hän on ensin antanut sinulle.

Älkäämme siis pitäkö etenkään pelastuksen lahjaa mustasukkaisesti itsellämme, vaan olkaamme aina alttiit jakamaan siitä lähimmäisillemme (2. Tim. 4:2). Vaalikaamme Jumalalta saamiamme lahjoja (2. Tim. 1:6-8), että ne palvelisivat entistä kirkkaammin Herran niille asettamaa tarkoitusta (Ef. 4:12). Ottakaamme siis vaari Jeesuksen kehotuksesta opetuslapsilleen:

”Lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa.”

Pohdittavaa

Mitä tarkoittaa ’lahjaksi’, kun puhutaan saamisesta?
Entä mitä tarkoittaa ’lahjaksi’, kun puhutaan antamisesta?
Mitä minä olen saanut, mitä voin antaa edelleen?