Tänään on kulunut viisikymmentä päivää pääsiäisviikon lauantaista. On helluntai, joka seuraa tuon 50 päivää pääsiäisviikon sapatin jälkeen. Siitä tulee juhlan kreikankielinen nimi ”Πεντηκοστή (Pentikostí)” eli ’viideskymmenes’. Heprean kielinen nimi ”shavuot” eli ’viikot’, viittaa sekin juhlan ajankohtaan. Juutalainen juhlaperinne puhuu ’viikkojuhlasta’; se on viikkojen viikko eli 7 x 7 päivää, minkä jälkeen viikon ensimmäisenä on juhla.

Suomenkielinen nimi ’helluntai’ et tavoita alkuperäistä ajatusta viikoista. Helluntai on yksinkertaisesti suomalainen väännös ruotsinkielen sanoista ”helig dag”, pyhä päivä.

Pääsiäinen ja helluntai ovat kummatkin sekä juutalaisia että kristillisiä juhlia. Juutalaisuudessa pääsiäistä vietetään Egyptistä lähdön ja liiton juhlana, kun taas helluntai onsadonkorjuun, uuden sadon ja ensihedelmän juhla (5. Moos. 16:9-12).

Kristillisessä kontekstissa Jeesus antoi kummallekin juhlalle uuden syvemmän merkityksen. Jeesuksen ylösnousemuksessa pääsiäinen ja helluntai saivat juutalaisesta juhlasta poikkeavan sisällön. Pääsiäisviikko on Jeesuksen kärsimyksen ja ylösnousemuksen juhla, kun taas helluntaina juhlitaan Pyhän Hengen vuodattamista eli seurakunnan syntyä.

Kristillinen juhlasisältö ehkä kuulostaa aivan joltain muulta mitä juutalaiset juhlat, mutta ei se niinkään ole. Pääsiäinen on edelleen liiton juhla ja helluntaina me juhlimme ’hengellistä uutta satoa’ ja sen ensihedelmää.

Ajallisesti kaksi suurta juutalaista juhlaa kulkevat käsikädessä toinen toisiinsa nähden ja teemallisesti Kristus kirkasti kummankin juhlan merkityksen itsessään. Se on kokonaisuutena jotain käsittämättömän täsmällistä.

Ajoituksen helppoudesta

Tahdon tuoda esiin helluntain juhlasta yhden näkökulman, missä Jumalan suunnitelmien tarkkapiirtoisuus hämmästyttää ihmistä. Vastaavia täsmäosumia on toki monia muitakin, mutta otan esimerkiksi yhden näyttääkseni jotain Jumalan ajatusten suuruudesta. Katsomme, miten Jumala käytti kolmea juutalaista suurta juhlaa Poikansa sovitustyön kirkastamiseksi.

Jesajan kirjassa on tuttu teksti, jossa Jumala kertoo ajatustensa suuruudesta ja siitä, miten vaikea ihmisten on tavoittaa hänen ajatustensa kulkua. Se sopii muistutukseksi meille tähän kohtaan. Siteeraan sen tähän.

”Minun ajatukseni eivät ole teidän ajatuksianne, eivätkä teidän tienne ole minun teitäni, sanoo Herra, sillä niin paljon kuin taivas on maata korkeampi, ovat minun tieni korkeammat teidän teitänne ja minun ajatukseni teidän ajatuksianne.” (Jes. 55:8-9)

On hämmentävää nähdä edes pieni aavistus Jumalan tekojen hienopiirtoisesta toteutumisesta oman tai jonkun toisen elämän kohdalla. Kun Jumalan sormi asettaa jotain kohdalleen, ihminen ymmärtää sen yleensä vasta jälkeenpäin. Jumalan teoissa hämmästyttävintä on se, että hänen ajoituksensa on täydellinen – se on niin täydellinen ja saumaton, että ihmisen on vaikea edes havaita sitä.

Ihmisten maailmassa kaikkea ennakoidaan, valmistellaan ja tärkeää hetkeä edeltää vielä lähtölaskentakin. Mietipä vaikka; on julkistustilaisuuksia, tarkkaan ennakoituja kampanjoita, tapahtumia, jne. Kaikkia niitä yhdistää ennakointi ja valmistelu. Ja ennen h-hetkeä kaikki pysähtyy odottamaan kohta sen tapahtumista.

Hyvä esimerkki ihmisten ajoituksesta on eilen (30.5.) avaruuteen laukaistu ensimmäinen kaupallinen miehitetty SpaceX:n Falcon 9 -raketin avaruuslento. Tapahtumaa valmisteltiin vuosia ja lopullista lentoakin jouduttiin lykkäämään. Tiedän, että alan harrastajat ovat seuranneet projektin etenemistä jo kauan ennen kuin minä olin edes kuullut sanaa SpaceX. Kun raketti laukaistiin matkalleen avaruuteen, kaikki tapahtui ihmisen tavoin ennakoidusti mukaan lukien kutkuttava lähtölaskenta.

Entä miten sitten vastaavat asiat tapahtuvat Jumalan aivoituksina? Ei Jumala tarvitse ennakointia tai lähtölaskentaa. Asiat vain ottavat ja tapahtuvat täsmälleen oikealla hetkellä ilman, että hän tarvitsee edes sekunnin murto-osan ennakointia. Jumalan maailmassa asiat loksahtavat paikoilleen kuin itsestään kokonaisina tapahtumasarjoina, joita ihmismieli ei edes kykene erottamaan.

Tiedät varmaan nimetä omasta elämästäsi niitä ’sattumia’, kun elämässäsi tapahtui jotain isoa tai pientä merkittävää ilman, että osasit ennakoida. Tapasit ihmisen juuri oikealla hetkellä vain siksi, että unohdit jotain kotiin ja palasit hakemaan sitä. Meille nämä ovat ’sattumia’, koska me emme tavoita Jumalan ajatusta niiden takana eikä hän joutunut ennakoimaan oikeaa hetkeä.

Jos jotain tapahtuu saumattomasti oikealla hetkellä, me emme huomaa emmekä ymmärrä tapahtunutta kuin ehkä jälkikäteen, jos silloinkaan. Mutta Jumalan suunnitelmien suuruus ei ole vielä tässä. Jos jo hänen ajoituksensa saumattomuus on meille käsittämätöntä, niin mitä se on, kun hän toteuttaa kokonaisia tapahtumien sarjoja vastaavalla tarkkuudella jatkuvasti.

Onneksi on hetkiä, joissa me ihmiset saamme astua näkemään Jumalan suunnitelmien tarkkuuden. Ne on kuin hetken varjokuvia, jotka havaitsemme kuin sattumalta silmäkulmassa.

Yksi tällainen saumattoman ajoituksen ihme piirtyy esiin evankeliumien kerronnassa kolmesta suuresta juutalaisesta juhlasta. Se huipentuu helluntaihin – uuden syntyyn, Jumalan Pojan sovitustyön ensihedelmän juhlaan. Palataan siis takaisin juhlatunnelmiin.

Kolmen juhlan ’sattuma’

Mitä siis tulee pääsiäisen ja helluntain tapahtumiin Uudessa testamentissa, kaikki tapahtui täsmälleen Jumalan ’laskelmien’ mukaisesti. Ja kuten edellä totesin, kaikki asettuu paikalleen niin täydellisesti ja saumatta, että ihmisen on vaikea tavoittaa tapahtuneesta Jumalan ajatusta.

Kuten mainittu, Kristus antoi uuden täydemmän merkityksen näille kahdelle juutalaiselle juhlalle. En mene yksityiskohtiin, mutta jos palaa ajatuksissa Kristuksen maanpäällisen vaelluksen viimeiseen vuoteen, ei voi muuta kuin todeta, että

”niin paljon kuin taivas on maata korkeampi, ovat Jumalan tiet korkeammat ihmisten teitä ja Jumalan ajatukset ihmisten ajatuksia”

Ensinnäkin Jumala sijoitti pelastussuunnitelmansa merkkipaalut paitsi maantieteellisesti yhteen paikkaan – Jerusalemiin, hän myös ajoitti ne täsmälleen kolmen suuren juhlan aikaan. Taidollisuutta on sekin, että juutalaisen vuotuisten juhlien aikaan Jumalan ’näyttämöksi’ valitsema Jerusalem täyttyi pyhiinvaeltajista, jotka saapuivat sinne eri kolkista silloista maailmaa. Jerusalem oli pyhiinvaellusjuhlien aikaan silloisen juutalaisen maailman suuri näyttämö.

Juhlille kokoontui käytännössä koko messiasta odottava juutalainen kansa mukaan lukien proselyytit että käännynnäiset. He kaikki saapuivat Jerusalemiin pyhiinvaeltajina – niin kuin Jeesuskin opetuslapsineen. Jumala oli päättänyt toimia siellä ja silloin, kun häntä etsivät ihmiset olivat suurena joukkona läsnä.

Pääsiäinen

Jumala solmi uuden liiton ihmisten kanssa hetkellä, kun kaikki oli valmistettu sitä varten. Se ei tapahtunut ehkä ihmisten odottamalla tavalla – lukuun ottamatta palmusunnuntain näyttävää sisääntuloa. Muutoin ei ollut ennakointia, lähtölaskentaa eikä tienviittoja näyttämölle.

Kun Jeesus pääsiäisenä saapui juhlille, hän otti nämä vuosituhansia vietetyt juhlat omakseen. Hän antoi niille uuden täydemmän merkityksen itsessään. Pääsiäisaterialla hän otti jo satoja vuosia odotetun messiaan paikan juhlapöydässä ja korotti messiaan maljan. Pitkäperjantaina puolestaan hänet korotettiin ristille kärsivänä messiaana ja antoi henkensä ihmiskunnan syntien sovitukseksi hetkellä, kun uhrikaritsat temppelissä teurastettiin. Ja pääsiäisen jälkeen viikon ensimmäisenä päivänä hän nousi kuolleista kuoleman voittajana. Hän oli voittanut synnin ja kuoleman vallan.

Lyhyesti sanottuna Jeesus perusti uuden liiton sen juhlan aikana, jota vietettiin liiton muistopäivänä. Hän antoi uuden merkityksen pääsiäiselle. Mikä ennen oli juutalaisen kansan lunastuksen muistojuhla, kirkastui Kristuksessa ihmiskunnan lunastuksen ja liiton juhlaksi.

Helluntai

Jumalan täsmäajoitus jatkuu. Hänellä ei ollut kiire perustaa seurakuntaa ylösnousemuksen päivänä. Me ihmiset olisimme tässä kiirehtineet, vaan Jumalan suunnitelma oli toinen.

Seurakunnan synty sai odottaa seuraavaa suurta juutalaista juhlaa – siis helluntaita. Kaikki, mitä pääsiäisen ja helluntain välissä tapahtui, valmisti opetuslapsia ja koko maailmaa astumaan Jumalan suunnitelman seuraavaan askelmaan. Toisaalta jos opetuslapsilta olisi kysytty helluntain tietämissä, että olivatko valmiit uuteen, odottaisimme ensimmäistä kristillistä helluntaita tulevaksi ehkä vielä tänäänkin. Tai ehkä he olisivat tahtoneet jotain pienimuotoisempaa alkua esimerkiksi Galileanjärven rannalla.

Jumala valitsi toisin. Hän valitsi Jerusalemin ja helluntain – sadonkorjuun ja ensihedelmän juhlan. Lienee turha mainita, että Jerusalem oli taas täyttynyt pyhiinvaeltajista. Ja monen huulilla oli edelleen ihmetys siitä, mitä olivat kuulleet pääsiäisen jälkeen tapahtuneen. Kuinka tuo Nasaretin miesten porukka sanoi Jeesuksen olevan ylösnoussut messias… ehkä hän pistäytyy näyttäytymään nyt helluntaijuhlilla Jerusalemissa?

Ja näiden odotusten ja ihmispaljouden keskellä kuin varoittamatta Jumalan Pyhä Henki laskeutuu seurakunnan ylle tavalla, jota juhlille saapuneet pyhiinvaeltajat eivät voineet olla huomaamatta. Taas kerran kaikki tapahtuu kuin varkain, kuin sattumalta – Jumalan tarkoin asettamalla hetkellä.

Ja lyhyesti sanottuna ei ole ollenkaan väärin todeta, että juutalainen ensihedelmän juhla kirkastui seurakunnan syntymän juhlana todelliseksi ensihedelmän juhlaksi. Ja sadonkorjuuksi voisi kutsua myös sitä hengellistä satoa, minkä Pietarin helluntaisaarnan tuloksena Jumalan vilja-aittoihin kerättiin.

Jumala käytti suvereenisti yli vuosituhat aiemmin asettamaansa juhlaa kirkastaakseen Pojassaan uuden liiton ensihedelmän – seurakunnan – joukon ihmisiä, joiden keskellä asuu Jumalan Pyhä Henki.

Lehtimajanjuhla

Kolmas kerta toden sanoo. Olen edellä siellä täällä ’kuin sattumalta’ puhunut Uuden testamentin kolmesta suuresta juhlasta, mutta maininnut niistä nimeltä vain kaksi – pääsiäisen ja helluntain. Jos huomasit asian, ehkä ajattelit maininnan ’kolmesta juhlasta’ olleen minun erehdykseni. Jätin sen tietoisesti selittämättä osoittaakseni, kuinka helposti ihmisiltä jää huomaamatta asioita tai he järkeilevät ne pois.

Tein näin, jota huomaat, miten helppo on sokeutua Jumalan suurille teoille nenän edessä, jos hän antaa niiden tapahtua ennakoimatta kuin itsestään.

Suuria pyhiinvaellusjuhlia oli todellakin kolme. Ja jokaista juhlaa saavuttiin viettämään Jerusalemin temppeliin ’maan ääristä’ Rooman rajojen sisäpuolelta. Jerusalem täyttyi pyhiinvaeltajista. Mikä sitten oli tuo kolmas juutalainen suuri pyhiinvaellusjuhla? Se oli lehtimajanjuhla, jota vietettiin syksyllä seitsemännessä kuussa hyvän aikaa helluntain jälkeen.

Se on seitsenpäiväinen sadonkorjuujuhla. Uuden testamentin aikaan lehtimajanjuhlaa vietettiin innokkaassa odotuksessa messiaan tulemuksen edellä. No, miten lehtimajanjuhla enää liittyy helluntain tekstiin?

Se liittyy siinä, että Jumala käytti myös tätä juhlaa samalla tavalla kuin pääsiäistä ja helluntaita täsmäajoituksena valmistamaan kansan uuden liiton juhlaan. Se tapahtui jo edeltävän vuoden lehtimajanjuhlassa. Teemme siis pienen takauman ajassa ja palaamme Jeesuksen seurassa Jerusalemin väentungokseen lehtimajan juhlan viimeiseen päivään. Tuolta päivältä on tämän vuoden kirkkokalenterin toinen evankeliumiteksti (Joh. 7:37-39).

Lehtimajanjuhlan seitsemänä ensimmäisenä päivänä valkeisiin pukeutuneet papit marssivat kulkueena Siloan lammikolle. He ammensivat kultaisiin astioihin vettä, jonka he kantoivat temppeliin ja valelivat sillä polttouhrialttarin. Samalla he lauloivat kolmatta säettä tekstistä, jonka me tunnemme otsikolla ”Pelastettujen kiitosvirsi” (Jes. 12):

”Te saatte iloiten ammentaa vettä pelastuksen lähteistä.”

Toimitus muistutti siitä, kuinka Jumala antoi kansalleen vettä autiomaassa. Mutta juhlan viimeisenä kahdeksantena päivänä, jota kutsuttiin ”suureksi päiväksi”, ei viimeistä osuutta eli alttarin vedellä valelua enää toimitettu kahdesta syystä. 1) Kansa oli päässyt omaan maahansa eikä ollut enää erämaassa. 2) Kauan odotettu messias ei ollut vielä tullut.

Jeesuksen lupaus Hengestä

Mitä sitten lehtimajanjuhlilla tapahtui? Siitä kirjoitetaan Johanneksen evankeliumissa – tämän helluntaipäivän tekstissä. Kuuntelepa tarkkaan.

”Juhlan viimeisenä, suurena päivänä Jeesus nousi seisomaan ja huusi: ”Jos jonkun on jano, tulkoon minun luokseni ja juokoon. Joka uskoo minuun, niin kuin Raamatussa sanotaan, hänen sisimmästään juoksevat elävän veden virrat.” Tämän hän sanoi Hengestä, jonka häneen uskovat tulisivat saamaan. Sillä Henki ei ollut vielä tullut, koska Jeesusta ei ollut vielä kirkastettu.” (Joh. 7:37-39)

Mitä tähän enää sanoisin? Juhlan viimeisenä päivänä juuri tuona tarkkaan valittuna hetkenä Jeesus nousi seisomaan ja ”huusi” sanomansa janosta ja elävästä vedestä – koko tuolle pyhiinvaellusväelle, keiden mielessä oli vain odotus siitä, että jonain päivänä messias tulee täyttämään meidän janomme.

Jeesus otti paikan odotettuna messiaana ja teki tiettäväksi kaikille kahdeksannen ”suuren päivän” juhlan alkaneen. Ajattele vielä uudelleen, tämä tapahtui sillä hetkellä, kun juhlaväen mieli oli suuntautunut toiveikkaaseen odotukseen messiaan saapumisesta, Jeesus nousi seisomaan ja huusi:

”Jos jonkun on jano, tulkoon minun luokseni ja juokoon. Joka uskoo minuun, niin kuin Raamatussa sanotaan, hänen sisimmästään juoksevat elävän veden virrat.”

Voiko tuota enää tämän selvemmin ilmaista! Pelastuksen päivä oli tullut ja oli aika laulaa ”Pelastettujen kiitosvirttä” kaikella kiitollisuudella. Ja mitä siis Jeesus teki? Hän antoi juhlaväen ymmärtää olevansa odotettu messias. Ja kun hän seuraavan kerran saapui pääsiäisenä Jerusalemiin, hän saapui juhlittuna messiaana. Jeesus myös kertoi sen, mitä on tapahtuva sen jälkeen helluntaina.

Elävän veden virrat

Meidän on helppo jälkikäteen nähdä Jumalan täsmäsuunnitelman tarkkuus ja tarkoitus Jeesuksen sanoista etenkin, kun Johannes sen meille selittää:

”Tämän hän sanoi Hengestä, jonka häneen uskovat tulisivat saamaan. Sillä Henki ei ollut vielä tullut, koska Jeesusta ei ollut vielä kirkastettu.”

Tänään huulillamme soi kiitos siitä, että Jeesuksessa Kristuksessa me olemme tänään pelastetut. Kohdallamme on täyttä totta myös se, mitä apostoli Johannes kirjoittaa Hengestä, jonka vuodattamista lehtimajanjuhlien väki jäi vielä odottamaan. Tuo hetki oli sekin jo valmistettu. Se odotti täyttymistä, kun juhlijat saapuivat Jerusalemiin taas helluntaina.

Tuona päivänä he muistivat Jeesuksen messiaaniset sanat:

”Jos jonkun on jano, tulkoon minun luokseni ja juokoon. Joka uskoo minuun, niin kuin Raamatussa sanotaan, hänen sisimmästään juoksevat elävän veden virrat.”

Ja nuo ”elävän veden virrat” juoksivat seuraavana helluntaina Jumalan Pyhän Hengen vuodatuksessa. Tänään me elämme tämän lupauksen todellisuudessa. Elävän veden virrat odottavat jokaista janoista:

”Jos jonkun on jano, tulkoon minun luokseni ja juokoon. ”

Tämä toteutuu sinun kohdallasi samalla täsmällisyydellä, mitä olen tekstissäni kuvannut Jumalan suunnitelmien toteutumista. Jumalan maailmassa asiat ’vain tapahtuvat’. Ne eivät vaadi valmistautumisen tai ennakoimisen aikaa – ne tapahtuvat oikein ja oikeassa ajassa.

Niin kuin Jumala antoi juutalaisille juhlapyhille uuden kirkkaamman merkityksen Pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa, niin hän antaa samoin kirkkaamman merkityksen sinun elämällesi Pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa.

Tuo ihme kohdallasi ei ehkä tapahdu odotetusti, mutta se tapahtuu oikein ja oikealla hetkellä. Minkä Jumala kirkasti Kristuksessa, hän teki sen omalla täydellisellä tavallaan: ei ennakointia, ei pelivaraa, ei varoaikaa – vain oikea hetki. Anna Jumalan Pyhälle Hengelle tilaa olla Jumala sinun elämässäsi. Katso ja ihmettele, mitä hän tekee sinunkin elämässäsi – ei ehkä odotetulla mutta oikealla tavalla ja ajalla.

”Jos jonkun on jano, tulkoon minun luokseni ja juokoon. Joka uskoo minuun, niin kuin Raamatussa sanotaan, hänen sisimmästään juoksevat elävän veden virrat.”

Pohdittavaa

Miten Jumalan ajatus poikkeaa minun ajatuksestani?
Miten Jumalan ajoitus poikkeaa minun ajoituksestani?