Vuonna 1936 Walesissa julkaistiin kirjailija Dylan Thomasin toinen runoteos. Thomasin teos oli kokonaisuutena menestys, mutta erityisesti yksi kirjan runoista nousi suureen suosioon. Runoa kuulee edelleen siteerattavan, minkä lisäksi se on inspiroinut edelleen elokuva- ja kuvataiteilijoita heidän teoksissaan.

Kuuluisuuteen nousseen runon nimi on ”And death shall have no dominion” eli suomeksi käännettynä ”Eikä kuolemalla ole enää valtaa”. Minulle runon nimi, joka runon säkeissä toistuu, on ehdottomasti sen rakkain osa.

Se ei ole sitä vähiten siksi, että runoilijaa on inspiroinut apostoli Paavalin kirje roomalaisille ja siinä erityisesti sen kuudennen luvun yhdeksäs jae. Runon nimi on suora sitaatti tuosta jakeesta englanninkielisen King James käännöksen mukaan.

Ei liene yllätys, kun kerron, että sama Roomalaiskirjeen teksti nousi Raamatusta myös tämän tekstin pohjaksi. Siteeraan Paavalia kuitenkin vähän pidemmin kuin Thomas. Teksti on siis Roomalaiskirjeen kuudennesta luvusta, josta alla on siteerattuna sen jakeet 9 – 11:

”Tiedämme, että koska Kristus on herätetty kuolleista, hän ei enää kuole eikä kuolemalla ole enää valtaa häneen. Kun Kristus kuoli, hän kertakaikkisesti kuoli eroon synnistä. Kun hän nyt elää, hän elää Jumalalle. Ajatelkaa tekin samoin itsestänne: te olette kuolleet pois synnistä ja elätte Jumalalle Kristuksessa Jeesuksessa.” (Room. 6:9-11)

Tekstin mukaan kaikki alkaa Kristuksesta ja kaikki päättyy ihmisen hyväksi lupauksessa laadultaan ylivertaisesta elämästä Kristuksessa.

Päätöskehotuksessa Kristuksen ylösnousemus ja meidän elämämme kohtaavat. Uuden elämän perusta ei ole laskettu ailahtelevan ihmisen varaan – siihen, mitä minä olen tai mitä olen tehnyt. Perusta on laskettu kestävämmälle pohjalle, Jeesukseen Kristukseen.

Tiedämme…

Paavalin teksti alkaa sanalla ”tiedämme”. Tietämiseksi käännetty alkukielen sana ei jätä tilaa arvailulle eikä kuvitelmille. Sitä käytetään vain jostain sellaisesta, mikä on tapahtunut, havaittu ja varmaksi koeteltu.

Jeesuksen kuolema ja ylösnousemus on tällainen todeksi koeteltu tapahtuma. Se on Jumalan todellisuutta meidän ajassamme. Ylösnousemuksessa Jumalan iäinen pelastussuunnitelma kävi toteen ajassa tavalla, josta jäi kiistaton todistus historiaan.

Ylösnousemus on jotain sellaista, mikä on tapahtunut ja mitä ei saa tekemättömäksi. Sen enempää epäilys kuin epäusko eivät kykene murtamaan sitä. Epäusko ei muuta kerran tapahtunutta. Toki se voi sokaista ihmisen silmät todellisuudelta, mutta totuus ei muutu, vaikka sen kuinka kieltäisi.

Sen perusteella, mitä Golgatalla on kerran tapahtunut, me Paavalin mukaan tiedämme, ettei ”kuolemalla ole enää valtaa häneen”. Me tiedämme, että Kristus kuoli kertakaikkisesti eroon synnistä, ja ylösnousemuksessa hän osoitti voittaneensa kuoleman vallan. Niin kuin Paavali kirjoittaa:

”Tiedämme, että koska Kristus on herätetty kuolleista, hän ei enää kuole eikä kuolemalla ole enää valtaa häneen.”

Kristus voitti kuoleman – ja sen me tiedämme. Minkä me tiedämme, sitä meidän ei tarvitse epäillä. Mikä on kerran tapahtunut, sitä ei tekemättömäksi saa.

On tapahtunut ja tapahtuu

Paavalin tekstin kantava totuus ”eikä kuolemalla ole enää valtaa häneen” ei rajoitu vain yhteen menneisyyden hetkeen, kun synti ja kuolema kukistettiin ylösnousemuksessa. Ylösnousemus ei ole loppu; se on alku uudelle elämälle, jonka voima ja suunta on yksin Jumalassa.

Ylösnousemus on alku elämälle, jolla on aivan erityinen suunta ja tarkoitus. Se on ikuista elämää, joka on laadullisesti parempaa verrattuna syntielämään. Paavali tähdentää tätä tekstin toisessa jakeessa:

”Kun Kristus kuoli, hän kertakaikkisesti kuoli eroon synnistä. Kun hän nyt elää, hän elää Jumalalle.”

Synnistä eroon kuoleminen on kerran tapahtunut ja kertakaikkinen, mutta siitä huolimatta ylösnousemus ei ole päätepiste, vaan se on alku uudelle.

Kun Paavali nyt siirtyy puhumaan Kristuksen ylösnousemuksen jälkeisestä uudesta elämästä, hän lopettaa kirjoittamisen menneessä ’jo tapahtuneessa’ aikamuodossa.

Hän ei kirjoita ”kun hän nyt eli, hän eli Jumalalle”, vaan hän kirjoittaa nykyhetkessä ”kun hän nyt elää, hän elää Jumalalle”. Paavali kirjoittaa täten jostain, mikä on kerran alkanut Golgatalla, mutta mikä jatkuu edelleen – nyt ja parhaillaan – tälläkin hetkellä.

Ylösnousemuselämä ei ole historiaa, se ei ole mennyttä. Se on iankaikkista nykyhetkeä, mitä Jeesus elää tälläkin hetkellä: ”Kun hän nyt elää, hän elää Jumalalle.”

Aikamuodon muutos painottaa, että Jeesuksen ylösnousemus – jos mikä – on tämän päivän asia. Jeesus ei ole menneen muisto eikä evankeliumien vertauskuva; hän on iäti elävä Jeesus Kristus, jonka elämästä minäkin tahdon todistaa.

Ylösnousemus ei ole eilisen uutinen. Se on tämän päivän tuore ykkösuutinen: Jeesus Kristus elää ja hänellä on aivan erityistä asiaa sinulle.

”Ajatelkaa tekin samoin itsestänne”

Se, mitä kerran Golgatalla tapahtui ja mitä siitä seurasi, on suorassa yhteydessä sinun ja minun elämään. Ylösnousemuksen vaikutus ei jäänyt menneeseen, vaan se koskettaa myös meidän aikaamme ja elämäämme. Herra Jeesus tahtoo meidän jokaisen olevan osalliset uuden elämän siunauksesta tänään. Uusi elämä on tämän päivän asia – se on konkreettinen siunaus, johon kaikki ovat kutsutut elämään Jumalalle omistautunutta elämää jo tänään.

Ja tähän myös Paavalin teksti tähtää, kun hän päätöskehotuksessa muistuttaa lukijoitaan uuden elämän siunauksesta, johon olemme kutsutut. Hän kirjoittaa:

”Ajatelkaa tekin samoin itsestänne: te olette kuolleet pois synnistä ja elätte Jumalalle Kristuksessa Jeesuksessa.”

Huomaatko taas, miten Paavali käyttää nyt aikamuotoa tekstissä? ”Te olette kuolleet pois synnistä ja elätte Jumalalle Kristuksessa Jeesuksessa”. Kun siis ihminen saa armon syntyä uudesti ylhäältä, hän ei ”kuole pois synnistä” jatkaakseen jotain vanhaa ’saman laatuista’ elämää, mitä hän on elänyt aikaisemmin. Hän syntyy uuteen – ts. uuden laatuiseen – Jumalalle omistautuneeseen elämään Jeesuksessa.

Paavali ei kirjoittanut Kristuksen ylösnousemuksesta, jotta me vain teoreettisesti tietäisimme, mitä Jumala on tehnyt hyväksemme. Ei – meidät on kutsuttu olemaan osalliset uudesta elämästä – elämään sitä joka solullamme joka hetki. Sen tähden Paavali kehottaa meitä sanoin ”ajatelkaa tekin samoin itsestänne”!

Se on kehotus nähdä itsensä synnille kuolleena, mutta myös kehotus ojentautua elämään täyttä elämää Jumalalle Jeesuksessa Kristuksessa. Älkäämme siis enää ajatelko olevamme synnin orjia, vaan nähkäämme itsemme uusina luomuksina Kristuksessa. Ojentautukaamme Jumalan tahdon mukaiseen elämään.

Ajattele, Jumalan lahjapöydän koko runsaus on katettu sinun eteesi ja sanoilla ”ajatelkaa tekin samoin itsestänne” Paavali kehottaa sinut tarttumaan pöydän runsaisiin antimiin.

Jos eteesi on katettu notkuva juhlapöytä ja kutsu kuuluu syödä kaikkea, mitä on tarjolla, miksi vain katselisit sivusta tai maistelisit vain vähäisen sieltä täältä? Vai kuvitteletko, että pelkkää matkaesitettä lukemalla todella koet saman, mitä matkaan osallistumalla kokisit? Miksi siis kuvittelisit, että ylösnousemuselämän lahja olisi koettavissa vain varovasti sivusta seuraamalla?

Jeesus Kristus on antanut sinulle kokonaan uuden elämän, miksi et ojentautuisi elämään sitä todeksi? Vain ojentautumalla kokonaan elämään Jumalalle pääset osalliseksi elämän lahjan täydestä siunauksesta.

Sivustakatselija jää aina miettimään mistä hän jäi paitsi. Ovi laadullisesti parempaan elämään ja Kristuksen tuntemiseen on avoinna tänään – ethän jää katsomaan sivusta?

Elä Jumalalle!

Kerrataanpa vielä, mitä sanoissa ”eikä kuolemalla ole enää valtaa häneen” luvataan sinulle ja minulle.

Kaiken perusta on, että me tiedämme. Tiedämme, että Jeesuksen ylösnousemus on kerran eikä sitä tee tyhjäksi epäily tai epäusko. Kun perusta on kerran laskettu, se pysyy.

Vaikka ylösnousemus tapahtui kauan sitten, sen vaikutus ei ole jäänyt menneeseen aikaan, vaikka juuret ovat tukevasti menneessä. Ylösnousemus on alku uudelle elämälle, joka on aina tätä hetkeä. Kristus ei jäänyt menneeseen aikamuotoon, vaan hän on aina ajankohtainen. Ylösnousemus on tämän päivän uutinen tämän päivän ihmiselle: Jeesus Kristus elää!

Ja mikä ihmeellisintä – tämä uutinen ei ole etäinen. Se ei ole tapahtunut vain ’jossain kaukana’ eikä sitä ei ole tarkoitettu ’luettavaksi lehdestä’ tai katsottavaksi kaukaa. Uutinen ylösnousemuksesta tulee lähelle – se on parhaimmillaan silloin, kun siitä tulee sinun oma uutisesi. Se antaa elämällesi uuden arvon ja uuden suunnan.

Ethän jää sivustakatsojaksi? Ota vastaan pelastuksen lahja. Käännä selkäsi vanhalle ja ojentaudu uuteen elämään Kristuksessa kokosydämisesti:

”Ajatelkaa tekin samoin itsestänne: te olette kuolleet pois synnistä ja elätte Jumalalle Kristuksessa Jeesuksessa.”

Anna koko elämäsi Jeesukselle – ja vastaa Jumalan kutsuun käydä aterioimaan hänen juhlapöytäänsä. Ikuinen elämä Jeesuksessa on totta tänään. Käydään lopuksi rukoilemaan. Rukoile tämä lyhyt rukous yhdessä minun kanssani:

”Herra Jeesus, olen kulkenut pitkin ja poikin – etsinyt elämää sieltä, missä sitä ei ollut. Tulen nyt sinun eteesi ja pyydän, että annat anteeksi minulle minun syntini. Tartu sinä minun elämääni tällaisena kuin se on ja anna sinä elämälleni uusi suunta. Herra armahda minua, minä tahdon elää elämäni sinulle. Aamen.”

Pohdittavaa

Miten on – onko kuolemalla valtaa minuun?
Miten ylösnousemuksen sanoma on sekä historiallinen että läsnäoleva?
Onko ylösnousemus teoreettinen vai konkreettinen?