Muutama päivä pitkäperjantain jälkeen pääsiäispäivänä huomio keskittyy Herramme Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen päivän tapahtumiin. Jos maltamme käydä tapahtumia päivänmittaan mielessämme läpi siinä niiden alkuperäisessä järjestyksessä kuin tietämättä, mitä seuraavaksi tapahtuu, on pääsiäinen kuin kokoaisi palapeliä, jonka kuva hahmottuu tekijälle vasta pikkuhiljaa sitä kootessa.

Ylösnousemuksen päivän valjetessa kohtaamme ensin Jeesuksen seuraajat hämmästelemässä, minkä tähden hauta oli tyhjä. Kohta heille selviää, ettei ruumista ole kukaan vienyt, vaan on tapahtunut jotain, mitä kukaan ei olisi osannut odottaa. Jeesus Kristus on ylösnoussut – hän on voittanut kuoleman.

Totuus ylösnousemuksesta valkenee Jeesuksen seuraajille entistä kirkkaampana, mitä lähemmäksi iltaa käydään. Ylösnousemuksen päivän sanoman voi tiivistää apostoli Johanneksen sanoihin, jotka hän kirjoitti tyhjällä haudalla:

”Nyt tuli sisään myös se toinen opetuslapsi, joka oli ensimmäisenä saapunut haudalle, ja hän näki ja uskoi. Vielä he näet eivät olleet ymmärtäneet, että kirjoitusten mukaan Jeesus oli nouseva kuolleista.” (Joh. 20:8-9)

Hauta oli tyhjä ja Jeesus on ylösnoussut – se on tosiasia, minkä Johannes kohtasi haudalla. Ylösnousemuksen tosiasia ei muutu sen mukaan, mitä me siitä ajattelemme. Haudalla Johannes uskoi ja kohta hän tuli myös ymmärtämään ylösnousemususkon merkityksen.

Johanneksen sanoihin kiteytyy pääsiäisen sanoma myös tämän päivän ihmiselle. Kysymys on siitä, minkä arvon annamme ylösnousemukselle omassa elämässämme. Uskonko ylösnousemuksen todeksi omaan elämääni ja ymmärränkö, mikä siunaus minulle on siinä annettu?

Jäin miettimään, miten voisin kuvata ylösnousemuksen lahjan arvoa, nousi mieleeni Uuden testamentin henkilö, josta kerrotaan kaikissa neljässä evankeliumissa, mutta vain pitkäperjantain tapahtumien yhteydessä.

Tämä mies on kuin se Vanhan testamentin Melkisedek (1. Moos. 14:18) siinä, että hän tulee kertomukseen kuin tyhjästä ja kohta hän taas katoaa Raamatun sivuilta kuin tyhjään. Mitään muuta yhteistä Melkisedekillä ja tällä henkilöllä ei sitten olekaan…

Barabbas

Henkilö, jota ajattelen, on Barabbas (Matt. 27:20-21; Mark. 15:15; Luuk. 23:18; Joh. 18:40). Hänet tuodaan näyttämölle pitkäperjantain aamutunteina, kun kansa valitsee ristiinnaulita Jeesuksen Barabbaan sijaan. Kas tässä on hänen ’tarinansa’.

”Silloin kaikki huusivat yhteen ääneen: ”Kuolema sille miehelle! Päästä meille Barabbas!” Barabbas oli kaupungissa puhjenneen mellakan ja murhan tähden vangittu mies.

Pilatus vetosi uudestaan heihin, sillä hän halusi vapauttaa Jeesuksen. Mutta he huusivat vastaan: ”Ristiinnaulitse, ristiinnaulitse!”
. . .
Pilatus päätti lopulta suostua heidän vaatimukseensa. Hän vapautti sen miehen, jonka he halusivat – miehen, joka oli vangittu mellakan ja murhan tähden – mutta Jeesuksen hän luovutti heidän valtaansa.” (Luuk. 23:19-21, 24-25)

Barabbas oli hetken suositumpi kuin koskaan aikaisemmin. Tosin hän oli suosittu vain siksi, että tuo toinen vertailukohta oli vieläkin vähemmän suosittu kuin hän. Tämän lyhyen kuuluisuuden hetken jälkeen Barabbas katoaa tekstistä yhtä nopeasti kuin sinne ilmestyikin.

Barabbas on oiva hahmo meille tavoittaa jotain siitä, mitä Jeesuksen ristinkuolema ja ylösnousemus itsemme kannalta merkitsee. Kertaan lyhyesti, mitä Barabbaasta Uuden testamentin perusteella tiedetään. Aloitetaan hänen nimestään, josta voi sanoa, ettei nimi miestä pahentanut.

Hänen nimensä tulee sanoista ’bar abbas’, mikä voidaan kääntää joko ”rabbin tai opettajan poika” tai ”Isän poika”. Kun ajattelemme jälkimmäistä – ehkä vaihtoehdoista luontevampaa käännöstä – niin vaikuttaa siltä, että Barabbas kantoi tietämättään nimessään pientä profetiaa. Nimittäin aivan niin kuin hänen nimensä vihjaa, ”Isän Poika” Barabbakselle varatulle keskimmäiselle ristille ripustettiinkin.

Tällaiset pienet yksityiskohdat kuvaavat sitä kuinka Jumalan suunnitelmissa ei ole sattumaa, vaan asiat tapahtuvat piirulleen niin kuin ne on tarkoitettu.

Barabbas ei ollut kuka tahansa henkilö, vaan hän oli paikallinen kuuluisuus siinä missä Jeesuskin. Matteus kutsuu häntä ”kuuluisaksi vangiksi” (Matt. 27:16). Niin kuuluisia Barabbas ei kuitenkaan ollut, että yleinen historia hänet tuntisi, mutta ilmeisesti hän oli aikansa paikallinen julkisuuden henkilö.

Markus kertoo Barabbaan olleen osallinen ilmeisesti Rooman vastaiseen kapinaan, jossa oli tehty murha (Mark. 15:7). Luukas todistaa samaa, mutta sanoo itsensä Barabbaan vangitun syytettynä kapinasta ja murhasta (Luuk. 23:19; Ap. t. 3:14). Johannes mainitsee Barabbaan olleen ryöväri (Joh. 18:40). Mitään muuta meille ei Barabbaasta ole kerrottu. Jopa kapina, johon Barabbas oli osallistunut, oli sen verran mitätön, ettei siitä kerrota edes juutalaishistoriassa.

Tiedämme siis Barabbaasta loppuviimeksi sangen vähän, mutta sen perusteella, mitä hänestä tiedämme, varmaankin ajattelemme itse olevamme ainakin pykälää parempia ihmisiä kuin hän. Toki hän oli kuuluisa, mutta tuskin kovin moni paikalla ollut Barabbasta kadehti saati sitten olisi tahtonut vaihtaa paikkaa hänen kanssaan.

Mitä Barabbaalle tapahtui?

Kun Barabbas tuodaan eteemme pääsiäiskertomuksessa, häntä ei esitellä syytettynä, vaan tuomittuna. Pilatuksen edessä Jeesus oli syytetty, mutta Barabbas oli jo syylliseksi todettu. Hän oli Rooman vihollinen, mutta hän ei ollut vain poliittinen vanki, vaan syyllinen murhaan ja kapinaan, mistä hänet tuomittaisiin kuolemaan niin juutalaisessa kuin roomalaisessa oikeudessa.

Barabbas ei ollut siinä asemassa, että hän olisi voinut enää mitenkään vaikuttaa asemaansa tuomittuna. Tuskinpa Barabbas oli kovin montaa silmällistä pystynyt kiirastorstain ja pitkäperjantain välisenä yönä nukkumaan, koska hän varmaan tiesi teloituksen ajankohdan.

Keskimmäinen risti Golgatalla oli Barabbaalle varattu teloituspuu. Ehkä hänet kapinan johtajana sijoitettiin keskimmäiseksi tai ehkä se oli ’sattumaa’. Joka tapauksessa risti, jolle Jeesus naulittiin, oli Barabbaan risti.

Aamuvarhaisella hänet oli tuotu vankityrmästä valmistautumaan ristiinnaulittavaksi, mutta sitten tuli käänne, jota hän ei osannut odottaa. Hän joutui keskelle tapahtumia, joista hän tuskin tiesi tai ymmärsi mitään. Barabbas huutoäänestettiin vapaaksi toisen miehen – Jeesuksen – kustannuksella. Barabbas oli tuomittu kuolemaan, mutta hän sai armon elää ja päästä vapaaksi, koska tämä toinen mies naulittiin hänen sijaansa ristinpuulle.

Jos joku olisi aamuyöstä Barabbaalle tästä käänteestä kertonut, hän ei olisi uskonut eikä edes jaksanut toivoa mitään sellaista tapahtuvan. Nyt hän kuitenkin oli vapaa menemään. Häntä ei päästetty vapauteen hänen syyttömyytensä tähden. Hän pääsi vapaaksi, koska todellinen ”Isän Poika” ristiinnaulittiin hänen ristilleen.

Barabbas oli vapaa menemään. Hän sai elämän, koska Jeesus kuoli hänen puolestaan. Näin katsottuna Barabbas on esikuva uudesta elämästä, joka meillä on Jeesuksessa Kristuksessa.

Pitkäperjantain lyhyen kohtaamisen jälkeen Raamattu ei enää mainitse Barabbasta. Evankeliumit eivät kerro mitä Barabbas teki sen jälkeen kun hänet vapautettiin. On kuitenkin joitain muinaisia vähemmän luotettavia lähteitä, jotka antavat meille jotain tietoa Barabbaan myöhemmistä vaiheista:

• Yhden lähteen mukaan Barabbas olisi vapauduttuaan mennyt Golgatalle ja seurannut Jeesuksen ristinkuoleman siellä.

• Toisen lähteen mukaan Barabbas kuoli myöhemmin roomalaisvastaisessa kapinassa, johon hän oli jälleen osallistunut.

Oli Barabbaan loppuelämä sitten millainen tahansa, hän on meille vertauskuva uudesta elämästä Kristuksessa. Miten Barabbas käytti uuden elämänsä? – Sitä emme tiedä. Emme tiedä myöskään sitä miten Barabbas arvosti elämän lahjaa.

Takaisin ylösnousemuksen aamuun

Barabbaan myöhempi elämä jää meille arvoitukseksi. Silti meidän kannaltamme riittää, kun tiedämme Barabbaan viettäneen pitkäperjantaina elämänsä viimeistä aamua, ja tiedämme Barabbaan eläneen ehkä jossain päin Jerusalemia tai Juudeaa yhä ylösnousemuksen aamuna.

Barabbas on konkreettinen vertauskuva ihmisestä, joka saa Kristuksen sovitustyön perusteella uuden elämän.

• Barabbas oli tuomittu kuolemaan tekojensa tähden; ei vain syytetty, vaan tuomittu. Samoin on minun laitani tekojen mitalla mitattuna. En ole vain mahdollisesti syyllinen, vaan jos tuomio langetettaisiin, olisin minäkin Barabbaan paikalla.

• Golgatan keskimmäinen risti oli tarkoitettu Barabbaalle, mutta Jeesus otti hänen paikkansa. Saman Jeesus on tehnyt minun vuokseni. Minullekin olisi ’oma risti’ varattuna, mutta Jeesus otti minun paikkani.

• Barabbas sai pitkäperjantaina uuden elämän täysin ansiotta ja odottamatta, koska Jeesus kuoli hänen puolestaan. Sama armo koskee minua tänään. Ansiotta Jeesuksen sovitustyön tähden minäkin saan elää.

• Ylösnousemuksen aamuna Barabbas eli uutta elämää. Ennemmin tai myöhemmin hänkin kuuli uskomattoman uutisen, että se mies, joka oli hänen ristillään kuollut, oli ylösnoussut kuolleista. Mekin elämämme tänään ylösnousemuksen todellisuutta – elämme uutta aamua valkeudessa.

Kun pohdin ylösnousemuksen päivää – sitä valtavaa iloa ja ihmetystä, mikä täytti Jeesuksen seuraajien mielet, hämmästyn yhä uudelleen sitä, että kovin vähän Jeesuksen seuraajat tuolloin ymmärsivät ylösnousemuksen merkityksestä heille itselleen.

Jeesuksen seuraajat olivat ensin täynnä ihmetystä ja kohta iloa siitä, että heidän rakas Herransa Jeesus tosiaan oli ylösnoussut ja eli aivan niin kuin viikkoa aikaisemmin, kun he oli tulleet Jerusalemiin pääsiäisjuhlille. Mutta he eivät varmaan vielä käsittäneet Jeesuksen ylösnousemuksen arvoa itselleen, kuten Johannes alussa lainaamassani tekstissä kirjoitti:

”Vielä he näet eivät olleet ymmärtäneet, että kirjoitusten mukaan Jeesus oli nouseva kuolleista.” (Joh. 20:8-9)

Nyt he ymmärsivät, mitä Jeesuksen puheet kuolleista nousemisesta tarkoittivat, mutta silti näkivätkö he vielä ylösnousemuksen arvoa omakohtaisesti, jonka he olivat saaneet lahjaksi.

Ylösnousemusaamuna Barabbas eli konkreettisesti uutta elämää. Uskon hänen arvostaneen elämän lahjaa jo kohta kun hän hämmästykseltään ymmärsi, mitä Nasaretin mies oli hänelle lahjaksi antanut.

Minulle kuva Barabbaasta ylösnousemuksen aamuna ’siellä jossain’ kertomusten tuolla puolen, on kuva uudesta elämästä Kristuksessa, josta mekin saamme olla tänään osalliset. Uusi elämä Kristuksessa ei ole ideologia eikä epämääräinen uskomus, vaan se on konkreettista elämää ihmeessä siinä missä se oli sitä Barabbaalle ylösnousemuksen päivänä.

Uusi elämäni

Lopuksi palautan meidät ylösnousemuksen päivästä pohtimaan tätä päivää vielä kerran Barabbaan elämän kautta. Emme varmuudella tiedä millaisia ratkaisuja Barabbas myöhemmässä elämäsään teki, emmekä tiedä syttyikö hänen sydämeensä rakkaus hänen edestään kuollutta Jeesusta kohtaan. Sen me kuitenkin tiedämme, että Jeesuksen uhrikuolema antoi Barabbaalle konkreettisesti uuden elämän ja merkitys on täsmälleen sama meille.

Jos pohdin Barabbaan myöhempää elämää muinaisten lähteiden perusteella, näyttää siltä, että Barabbas palasi takaisin siihen elämään, mistä hänet oli kerran jo tuomittu kuolemaan. Häntä ei mainita Uuden testamentin teksteissä eikä kirkkoisien kirjoituksissa elämänsä Jeesukselle omistaneena henkilönä.

Herää väkisin mieleeni kysymys, ymmärsikö Barabbas uuden elämän lahjan arvoa? – Meille siitä ei ainakaan ole välittynyt tietoa. Paljon oleellisempaa kuin pohtia Barabbaan elämää, on peilata sama kysymys omaan elämääni.

Voin tänään kysyä itseltäni ja sinulta, ymmärränkö minä uuden elämän lahjan reaalisen arvon omassa elämässäni? Elämä Jeesuksessa Kristuksessa ei ole ideologia, vaan se on hyvinkin käytännöllinen ja lähellä minua tänäänkin. Elänkö minä sitä todeksi tänään?

Uusi elämä Jeesuksessa on jokainen elämäni hetki – se ei ole jotain jossain tulevaisuudessa, vaan se on jokainen ’juuri nyt’ aina ikuisuuteen saakka.

Elänkö minä uutta elämää Jeesuksessa sen arvon mukaisesti, mikä uudelle elämälle kuuluu jo sen vuoksi, minkä hinnan Jeesus on siitä maksanut? Vai elänkö elämääni – kuten ennen – omistamatta siitä edes pientä osaa hänelle, kuka on sen minulle lahjoittanut? Minkä arvoiseksi arvostan uuden elämäni?

Nämä ovat niitä kysymyksiä, jotka me jokainen kohtaamme ylösnousemuksen aamuna. Onko ylösnousemuksen todellisuus saanut vallata minut? Onko lahjaksi saamani uusi elämä konkreettinen tämän päivän lahja, josta iloitsen jokaisella solulla?

Mitä jos eläisin tämän päivän syvällä sydämessäni tietoisena siitä, että se on yhtä konkreettinen uuden elämän lahja kuin oli ylösnousemuksen aamu Barabbaalle, joka kohtasi ansaitsemattoman armon Jeesuksen kuolemassa. Ajattele miltä tuntuu elää sellaista päivää, jota ei edes pitänyt tulla! Se on ylösnousemuselämää Jeesuksessa Kristuksessa – elämää hänessä joka solulla. Niin kuin Barabbaan ’jatkoaika’, se on samalla ylettömän arvokasta ja käsittämätöntä, mutta edelleen konkreettista.

Lopetankin pääsiäisaamun tekstin Paavalin konkreettiseen kehotukseen, joka sopii meille uuden elämän eläjille ohjeeksi siitä, miten saamme omistaa koko elämämme hänelle, keltä olemme elämämme lahjaksi saaneet:

”Jumalan armahtavaan laupeuteen vedoten kehotan teitä, veljet: Antakaa koko elämänne pyhäksi ja eläväksi, Jumalalle mieluisaksi uhriksi. Näin te palvelette Jumalaa järjellisellä tavalla. Älkää mukautuko tämän maailman menoon, vaan muuttukaa, uudistukaa mieleltänne, niin että osaatte arvioida, mikä on Jumalan tahto, mikä on hyvää, hänen mielensä mukaista ja täydellistä.” (Room. 12:1-2)

Siunattua ylösnousemuksen aamua elämäsi jokaiseen päivään!

Pohdittavaa

Pohdi Barabbaan ’uutta elämää’ ja mieti miten siihen suhtautuisit?
Kuinka arvokas on minulle uusi elämä Kristuksessa?
Kuinka arvollisesti elän uutta elämää? Omistanko sen lahjan antajalle?