Otsikko puhuu talouskriisistä. Talouskriisi on noussut monen huulille COVID-19 epidemian myötä. Tuntuu siltä, että monelle talouden ahdinko on jopa terveysuhkaa suurempi. Enkä ollenkaan vähättele talousuhkaa. Onhan raha itsensä jumalaksi korottaneelle ihmiselle ehkä tärkein henkilökohtaisen riippumattomuuden (=jumaluuden) väline. Raha tekee ihmisestä ’voivan’ ja sen puute riippuvaisen.

Toki talousasiat huolestuttavat meitä jokaista, eikä niistä sovi tehdä pilaa niin kuin minä tein edellä… anteeksi. Puhuttiin sitten maailmantaloudesta, kansantaloudesta tai henkilökohtaisesta taloudesta talouden tila huolestuttaa meitä jokaista tällä hetkellä.

Talouskriisi iskee toisiin kovemmin ja toisiin lievemmin, mutta aina talouskriisi nostaa myös heitä, ketkä pääsevät hyötymään toisten ahdingosta. Tämä nyt vain kuuluu vapaan markkinatalouden pelin lainalaisuuksiin. Tyypillisesti suuren pääoman haltijat hyötyvät taantumasta, kun taas pienellä pääomalla ’pelaavat’ joutuvat turvautuvat vieraaseen velkapääomaan – ja tällaisessa tilanteessa vielä heikoilla ehdoilla.

Ikävä kyllä monesti äärimmäisissä tilanteissa ylitetään monesti moraalisesti kestävät periaatteet vallan ja oikeuden nimissä. Kohdataan tilanne, missä lainmukaista teko ei pidetään moraalisesti oikeana.

Minun nuoruudessani perinteistä heavyrock musiikkia soittaneen Motörhead yhtyeen edesmennyt keulahahmo Lemmy Kilmister kirjoitti aiheesta varsin kantaaottavan kappaleen: ”Just ’Cos You Got the Power”. Sen kertosäkeessä sanottiin:

”Just ’Cos You Got The Power,
That don’t mean you got the right.”

Ajatus lienee jo tällä sitaatilla selvä. En siteeraa kappaletta enempää kuin tämän säkeen verran, koska sen karkea kielenkäyttö saattaa loukata herkkää farisealaista mieltä. Kappaleen viesti toki kestäisi tarkemmankin eettisen syynin. Niin kuin Lemmy kirjoittaa, se, että sinulla on valta ja oikeus tehdä jotain, ei tarkoita sitä, että se antaa sinulle moraalisen oikeuden tehdä niin.

Talouskriisi Nehemian aikana

Talouskriisi ja ajatus heijastuu pääajatuksena myös Nehemian kirjan viidennessä luvussa, kun Nehemia Juudean käskynhaltijana kohtaa paikallisen talouskriisin. Tässä vaiheessa kannattaa lukea koko viides luku Nehemian kirjasta. Siltä varalta, ettet jaksa tai ehdi lukea, siteeraan tähän tekstistä joitain avainjakeita.

”Myös minä itse ja veljeni ja minun mieheni olemme lainanneet heille rahaa ja viljaa, mutta olemme valmiit antamaan tämän velan heille anteeksi. Antakaa tekin heille heti takaisin heidän peltonsa, viinitarhansa, oliivilehtonsa ja talonsa älkääkä perikö heiltä rahaa, viljaa, viiniä tai öljyä, jota olette heille lainanneet.
. . .
Edelliset käskynhaltijat olivat panneet kansalle raskaita kuormia ja ottaneet ylläpitoaan varten neljäkymmentä hopeasekeliä päivää kohden. Myös heidän palvelijansa olivat sortaneet kansaa. Mutta minä en tehnyt niin, koska pelkäsin Herraa.
. . .
Älä unohda, Jumalani, mitä olen tehnyt tämän kansan hyväksi.” (Neh. 5:10-11, 15, 19)

Nehemian tekstiin

Nehemian kirja ja Esran kirja kertovat ajasta, kun Jerusalem ja koko Israel käytännössä rakennettiin uudestaan Babylonian pakkosiirtolaisuuden ajan jälkeen. Aikajanalla Nehemian kirjaa edeltävässä Esran kirjassa kuvataan juutalaiskansan paluumuutto ja Jerusalemin temppelin uudelleenrakentaminen vuosina 539 – 515 eKr. Esran kirja kattaa yhteensä noin 80 vuoden ajanjakson aina vuoteen 457 eKr. saakka.

Nehemian kirja kertoo ajanjaksosta, jolloin Nehemia toimi Juudan alueen käskynhaltijana eli vuodet 445 – 430 eKr. Nehemian aika oli kaupungin uudelleenrakentamisen ja hengellisen uudelleen heräämisen aikaa.

Luvusta kaksi aina luvan seitsemän alkuun saakka kirja kuvaa muurinrakennusprojektia, joka oli paitsi äärettömän tarpeellinen, oli se tehtävissä oleva mutta varsin raskas hanke, jos vain mahdollisimman moni osallistui siihen. Työ vaati veronsa niin ihmisten ajankäytöstä, fyysisistä ja henkisistä voimavaroista, mutta myös taloudesta. Rakennusprojekti oli ylimääräinen taakka jo muutenkin taloudellisesti ahtaalle joutuneelle kansalle, mikä siis edelleen vaikeutti jo muutenkin haasteellista taloudenhoitoa ja leivän saantia.

Nehemian kirjan viides luku alkaa jakeella, missä hän ennakoi jopa uhkaavaa yhteiskunnallista liikehdintää:

”Monet miehet ja naiset alkoivat esittää äänekkäitä valituksia juutalaisia heimoveljiään vastaan.” (Neh. 5:1)

Eripura syntyi monen kodin kehnosta taloudellisesta tilanteesta. Taloudelliset huolet, herättivät eripuraa ja riitaisuutta kansan keskuudessa, mikä tietenkin tuli käskynhaltijan tietoon. Taloudellinen paine tuotti edelleen sosiaalisia ongelmia, kunnes eriarvoisuus ja riidat sai kansan liikkeelle. Viides luku paneutuu tämän ongelman ratkaisemiseen ja se voidaan jakaa osiin näin:

• Köyhien valitus ja tilanne heidän näkökulmastaan (Neh. 5:1-5)

• Luotottajien tilanne ja velkojen mitätöinti (Neh. 5:6-13)

• Nehemian epäitsekäs toiminta jatkuu (Neh. 5:14-19)

Talousongelmat

Talousongelmat eivät olleet vain yhden yhteiskuntaluokan ongelma, vaan taloudellinen ahtaus näkyi käytännössä lähes läpi koko yhteiskunnan. Vain kaikkein vauraimmat pystyivät pitämään taloutensa kunnossa ja osa heistä siis jopa hyötymään köyhien ahdingosta. Nehemian kirja kertoo kolmesta ihmisryhmästä, jotka olivat joutuneet talousvaikeuksiin:

• He, jotka eivät omistaneet maata eivätkä rahan puutteen vuoksi pystyneet ruokkimaan perheitään (Neh. 5:2).

• Maanomistajat, jotka joutuivat kiinnittämään omaisuuteensa ja ottamaan velkaa ruoan ostamiseksi (Neh. 5:3).

• Ylivelkaantuneet maanomistajat olivat joutuneet ottamaan velkaa kohtuuttomalla korolla suorittaakseen verot Persian keisarille. Velkojen takaisinmaksun estyessä he olivat joutuneet luovuttamaan hyvitykseksi perheenjäseniään pakkotyöhön ikään kuin velkajärjestelynä (Neh. 5:4-5).

Taloudellinen ahdinko oli todellinen. Ahdinko oli kuitenkin vain paikallinen, joten Persian hallintoa ei kiinnostanut tulla vaatimuksissaan vastaan helpotuksin. Lisäksi muurinrakennus ei ollut sekään julkinen yhteiskunnan tukema hanke, vaan juutalaiskansa rakensi muuria omalla kustannuksella. Jos taloudellisesti oli muutenkin jo tiukkaa, muurin rakennukseen käytetyt voimavarat olisi tarvittu monissa perheissä hyvinkin johonkin muuhun käyttöön.

Taloudellisen laskusuhdanteen ja vieläpä laman aikana ihmisten ahdinko ei kuitenkaan ole yhteinen. Laskusuhdanne on mitä parhain aika kartuttaa pääomaa niille, joilla sitä on. Taloudellisen ahdingon aikaan köyhät köyhtyvät, mutta varakkaat tulevat entistäkin varakkaammiksi.

Näin oli Nehemian aikaan; muutamat varakkaat maanomistajat ja ylimykset hyötyivät taloudellisesti toisten ahdingosta, koska he saattoivat luotottaa vähävaraisia korkealla korolla ja lunastaa velallisten omaisuuden itselleen. Ja tässä tapauksessa suuri osa hyötyjistä olivat hekin samaa juutalaiskansaa.

Velkojen mitätöinti

Vain harvassa Raamatun kirjassa kirjoittaja kertoo tapahtumista yksikön ensimmäisessä persoonassa. Nehemian kirja on yksi niistä. Nehemian reaktio talousongelmaan kuulostaa yksikön ensimmäisessä persoonassa melko voimakkaalta:

”Kuullessani heidän valituksensa minä suutuin kovasti.” (Neh. 5:6)

Voisi luulla, että Nehemia hiiltyi ihmisten valituksiin muutenkin raskaan rakennusprojektin keskellä. Aivan kuin valittaminen olisi ollut se kuuluista piste i:n päällä. Mutta suuttumuksessa ei ollut kyse tämän suuntaisesta, vaan Juudan käskynhaltijana Nehemia suuttui ymmärrettyään kansan talousahdingon ja sen syyt. Hän suuttui niiden harvojen hyötyjien toimintaan, jotka sydämettömällä ja itsekkäällä asenteella lisäsivät kansan kärsimystä.

Nehemian suuttumus oli hyvinkin oikeutettu, koska se kohdistui epäoikeudenmukaisuuteen ja pyrki korjaamaan vääryyttä (Mark. 11:15-18; Ef. 4:26).

Käskynhaltijan valtuuksin Nehemia kutsui ylimykset ja johtomiehet puheilleen (Neh. 5:7). Käytännössä he kävivät säännöllisesti käskynhaltijan päivällisellä. Nehemia kertoi heille selkokielellä, millaiseen ahdinkoon heidän itsekäs toimintansa oli kansan johtanut ja vetosi heihin kansan kunnian ja hyvinvoinnin nimissä (Neh. 5:8-11).

Periaatteessa Nehemia olisi voinut käyttää voimakeinoja vääryyden lopettamiseksi. Persian käskynhaltijana hänellä oli siihen valta, mutta myös juutalaisen lain mukaan hänellä olisi ollut siihen oikeus, koska rikkaiden toimet täyttivät Vanhan testamentin lain tuntomerkit lainvastaiselle koronkiskonnalle (Neh. 5:7; 2. Moos. 22:25-27; 3. Moos. 25:36; 5. Moos. 23:20). Nehemia ei kuitenkaan menetellyt niin, vaan hän antoi koronkiskojille mahdollisuuden korjata itse vääryyden vakuutettuaan heille tilanteen vakavuuden.

Saattoi olla jopa niin, etteivät koronkiskojat olleet edes tietoiset toimintansa aiheuttaman kärsimyksen laajuudesta. He saattoivat aina vedota siihen, että he eivät tehneet mitään pahempaa kuin muutkaan rahanlainaajat – se oli ’business as usual’. Ja lukeutuipa Nehemia ja hänen perhekuntansa niihin parempiosaisiin, ja olipahan hänkin lainannut tarvitseville (Neh. 5:10).

Ahdingon laajuus saattoi olla yllätys jopa Nehemialle itselle. Ehkäpä Nehemian suuttumus oli myös suuttumusta omaan näköalattomaan toimintaansa. Käskynhaltijana hän oli vedonnut kansan rivien yhtenäisyyteen sitoutua tarpeelliseen muurinrakennusprojektiin, mutta samalla hän oli ymmärtämättömyyttään lisännyt ihmisten ahdinkoa kohtuuttomasti.

Tilannetta ei voinut enää auttaa pelkästään menettelemällä jatkossa eettisesti kestävällä tavalla, koska kansa oli jo ylivelkaantunut niin maamiehilleen, keisarille kuin ulkomaalaisille luotottajille.

Nehemialla itsellään, kuten myös heillä, ketkä olivat menneet kohtuuttomuuksiin koronkiskonnassa, oli lain suoma oikeus saada lainattu pääoma takaisin mukaan lukien korkotuotto pääomalle.

Nehemian perhekunta, kuten myös rikkaat ylimykset, joille kansa oli velkaantunut, tulivat taloudellisesti toimeen vallan mainiosti jopa ilman luottosaatavia. Tästä syystä Nehemia ehdotti huomattavia helpotuksia takaisinmaksuun auttaakseen uuteen alkuun tiukilla olevat ja eheyttääkseen kansan yhtenäisyyttä.

Nehemia ryhtyy täten itse esimerkiksi ja lupautuu helpottamaan hänelle velkaantuneiden asemaa luopumalla kokonaan hänelle kuuluvista oikeuksista:

• Nehemia mitätöi omalta osaltaan niin rahalliset velat kuin elintarvikkeissa annetut velat (Neh. 5:10).

• Jatkossa hän kieltäytyi edelleen hankkimasta itselleen maaomistusta (Neh. 5:16), vaikka hänellä olisi siihen ollut varaa ja oikeuskin.

Omaan esimerkkiinsä vedoten, hän kehotti muita hyväosaisia helpottamaan velallisten asemaa (Neh. 5:11). Hän kehotti heitä

• mitätöimään elintarvikkeissa ja hyödykkeissä annetut velat,

• palauttamaan pantatut kiinteistöt ja maaomaisuuden, jotta viljelijä saa pellon tuoton omaan käyttöön,

• sekä luopumaan lainatun rahapääoman koko korko-osuudesta (KR1933/38)

Rahanlainaajat ja ylimykset suostuivat Nehemian ehdotukseen (Neh. 5:12-13). Taloudellisen eriarvoisuuden este oli nyt ylitetty; samoin sosiaalinen ihmisiä toisistaan erottava kuilu oli onnistuttu ylittämään, mutta se vaati hintansa. Ei ollut helppoa luopua oikeudestaan, vaikka tiesi tekevänsä oikein. Kansan yhtenäisyyden säilyttäminen äärimmäisissä oloissa vaati äärimmäisiä keinoja. Piti unohtaa oikeutensa enempään, kun tiesi pärjäävänsä nykyisellä ja oikeudesta luopumisen helpotti toisten pärjäämistä.

Mikä yhteinen projekti se muurinrakennus olisi edes ollut, jos samaan aikaan toiset olisivat hyötyneet sen tuomasta lisärasituksesta, kun toiset joutuvat kasvavaan ahdinkoon!

Nehemian oma esimerkki

Poikkeuksellinen päätös armahtaa velalliset mitätöimällä heidän velkansa toi yhtenäisyyden kansalle, mutta se tuotti samalla kunniaa Jumalalle:

”Kaikki ylistivät Herraa ja tekivät niin kuin oli sovittu.” (Neh. 5:13b)

Edelleen Nehemia ei tahtonut rasittaa kansaa oikeudellaan kantaa veroa henkilökohtaiseksi palkkasaatavakseen ja hovin edustusmenojen peittämiseksi koko 12-vuotisella hallintakaudellaan Juudean käskynhaltijana (Neh. 5:14-15). Hänen edeltäjänsä virassa olivat kuormittaneet kansaa raskaalla kädellä, joten hän osaltaan koki oikeaksi antaa omalla kaudellaan kansalle ’sapatin’ velvollisuuksista itseään kohtaan. Tässä Nehemia toimi Paavalin tavoin pitäytyen rasittamasta kansaa omalla ylläpidollaan, johon hänellä oli niin juridinen kuin moraalinenkin oikeus ja valta (1. Kor. 9; 2. Tess. 3:8-9).

Edelleen Nehemia osallistui koko perhekuntana palvelijoineen muurin rakentamiseen seuraten tässä ylipappi Eljasibin ja papiston esimerkkiä (Neh. 5:16; Neh. 3:1).

Vaikka Nehemia kieltäytyi rasittamasta kansaa hovinsa ylläpidolla, hän silti huolehti velvoitteista, joita hänelle käskynhaltijana kuului. Hänen velvollisuuksiinsa kuului kestittää ja viihdyttää palatsissaan poliittisesti tärkeitä ja arvovaltaisia vieraita (Neh. 5:17-18).

Ylenpalttinen vieraanvaraisuus ei ollut Nehemian turhamaisuutta, vaan se kuului ylhäisenä virkamiehenä hänen velvollisuuksiinsa. Vanhojen tekstien perusteella tiedetään esimerkiksi Assyrian kuningas Assurnasirpal II:n pitäneen kymmenpäiväiset pidot lähes 70 000 vieraalle – vain siksi, että se oli poliittisesti tärkeää. Samoin Salomo aikanaan piti valtavia pitoja myös pääosin poliittisten suhteiden ylläpitämiseksi (1. Kun. 4:27), mikä silloin välittyi raskaana verotaakkana kansalle.

Nehemian pidot eivät olleet lähellekään samaa luokkaa, mutta voit vain kuvitella 12 vuoden ajan päivittäiset päivälliskestit noin 600 – 800 vieraalle olivat nekin silti melkoinen kulunki. Siitä huolimatta Nehemia rahoitti toiminnan toisin olematta rasitukseksi maakunnalleen, jolta hänellä olisi ollut oikeus kantaa veroja peittääkseen edustusmenot. Miten Nehemia asian järjesti, sitä emme tiedä, mutta hänellä oli keinonsa – olihan hän vauras mies.

Miksi, Nehemia, miksi?

Edellä kerrotun jälkeen lienee aiheellista ihmetellä ääneen, miksi Nehemia teki tämän kaiken kansan hyväksi? Etsikö hän kenties ihmisten mielisuosiota? Vai antoiko hän vain hieman liiastaan?

Keisarin ylhäisenä virkamiehenä hän saattoi kustantaa kaiken ’antamalla liiastaan’, mutta hänen motiivinsa ei ollut ihmisten suosion etsiminen. Jos palaat tekstissä muutaman luvun taaksepäin, löydät alkuperäisen syyn, miksi Nehemia ylipäätään lähti Persian hovin loistosta tavallisen kansan pariin Jerusalemiin:

”Jos sinä, kuningas, näet hyväksi, jos tahdot osoittaa suopeutta palvelijallesi, niin salli minun lähteä Juudaan rakentamaan uudelleen kaupunkia, jossa esi- isieni haudat ovat.” (Neh. 2:5)

Nehemian kaltaisella miehellä oli käyttöä Persian hovissa, mutta hänen sydämensä paloi Jumalan antamalle tehtävälle käyttää osaamista Juudan Jerusalemin menestykseksi. Hän ei alkujaan tullut Jerusalemiin hyötymään korkeasta virasta, vaan päinvastoin vaikuttamaan sen kautta Herran hänen sydämeensä laskeman näyn toteutumiseksi. Kun muistamme tämän lähtökohdan, saavat hänen sanansa viidennen luvun päättävässä jakeessa oikean merkityksen, kun hän kirjoittaa:

”Älä unohda, Jumalani, mitä olen tehnyt tämän kansan hyväksi.” (Neh. 5:19)

Nehemia ei luopunut oikeudestaan verottaa Juudaa ja saada asiaankuuluvaa korvausta käskynhaltijana siksi, että hän tahtoi miellyttää ihmisiä. Hän ei myöskään tehnyt sitä sen tähden, että hän tahtoi miellyttää Jumalaa ja ansaita erityisen mielisuosion hänen edessään, vaikka tekstiyhteydestä irrotettuna jae niin voisi sanoakin.

Nehemia luopui omastaan vain, koska se oli oikein muita kohtaan. Se, että hänellä oli valta ja juridinen oikeus, ei tarkoittanut sitä, että hänellä olisi ollut moraalinen oikeus käyttää valtaa ihmisyyttä loukkaavasti. Herra Jumala oli antanut hänelle tehtävän, ja sitä Nehemia yritti pahaansa mukaan toteuttaa.

Lausahdus ”älä unohda, Jumalani, mitä olen tehnyt tämän kansan hyväksi” on täten nöyrän miehen pyyntö Jumalalle huomioida hänen yrityksensä siitäkin huolimatta, että hän oli tehnyt virheitä toimissaan.

Armo peittää oikeuden

Nehemian esimerkistä näemme, millaista hedelmää Jumalan antama näky ja rakkaus saa aikaan. Pelkästään se armollisuus, jota Nehemia osoittaa tekstissä vähempiosaisia kohtaan, on jotain missä meillä tämän päivän uskovilla riittää tekemistä. Kuinka moni meistä on valmis luopumaan vapaaehtoisesti oikeudestaan vain sen tähden, että joku muu meille tuntematon saa mahdollisuuden?

Voi olla, että Nehemia ja hänen esimerkkinsä innoittamat ylhäiset luopuivat pelkästään oikeudestaan kasvattaa entuudestaan suurta vaurautta, mutta näytäpä olen harvassa ne tämän päivän Nehemiat ja ylhäiset, jotka mitätöivät velkakirjat silti täyttäen muut velvoitteet. Ja jos kaikki tämä tapahtuu vain siksi, että toinen ihminen saa uuden mahdollisuuden, ovat meidän päivämme Nehemiat todella harvassa…

Nehemialla oli oikeus, kuten myöhemmin apostoli Paavalilla, jättää oikeutensa käyttämättä Jumalan valtakunnan työn menestykseksi. Ehkä Nehemia koki Paavalin tavoin saaneensa itse niin paljon Herralta, että hän oli velvoitettu painamaan villaisella ne vähäiset saatavat, joita hänelle olisi kuulunut. Summat saattoivat olla Nehemialle pieniä, mutta armahdetuille velallisille ne takasivat uuden alun. Tässä lienee kyllin mietittävää nykypäivän Nehemioille?

Edelleen – vaikka teksti ei asiasta varsinaisesti puhu – Nehemian päätös mitätöidä ylivelkaantuneen kansan velkakuorma on kaunis kuva Jumalan armosta Jeesuksessa Kristuksessa.

Ihmiskunnan syntivelka on kasvanut – ja meidän jokaisen kohdalla kasvaa edelleen – niin suureksi, ettei sitä pystytä minkäänlaisin velkajärjestelyin hoitamaan. Jos siis Herra pitäisi kiinni oikeudestaan vaatia meitä korvaamaan vääryytemme ja syntivelkamme, olisimme vieläkin pahemmin vailla tulevaisuutta ja toivoa kuin Nehemian ajan ylivelkaantuneet olivat.

Tästä syystä Jumala antoi Poikansa Jeesuksen Kristuksen meidän syntiemme sovitukseksi, jotta armo täyttäisi oikeuden vaatimuksen. Ellei Jeesus Kristus olisi tullut mitätöimään syntivelkakirjaamme, olisimme tänä päivänä oikeuden edessä maksukyvyttöminä ja maahan lyötyinä. Vaan Herra Jeesus sovitti meidän velkamme ja antoi meille – ei vain uutta alkua, kuten Nehemia, vaan kokonaan uuden elämän.

Ehkä siis mekin armahdettuina suurvelallisina olemme moraalisesti velvoitetut armahtamaan toinen toisiamme, kun emme ole itsekään velkaamme kyenneet hoitamaan.

Ehkä siis minustakin voisi löytyä ripaus Nehemian mieltä? Voisiko olla jopa niin, että saisin kokea armon olla armollinen? Voisinko joskus käyttää valtaa luopua oikeudestani, jotta joku muu saa kokea armon ihmeen elämässään? Herra Jeesus teki siten jokaisen meidän puolestamme, miksi minä olisin armoton?

Pohdittavaa

Mikä oli Nehemian ratkaisu kansaa hajottaneeseen velkaongelmaan?
Mikä oli Jumalan ratkaisu ihmiskunnan velkaongelmaan?
Missä on minun oikeuteni ja armoni ihmissuhteissa?