Ehkä sinullekin on tuttu seuraavan kaltainen tilanne, josta olen löytänyt itseni monet kerrat. Järjestän tapaamista, pienimuotoista juhlaa, palaveria tai seurakunnan tilaisuutta. Kokoontuminen tuntuu minusta itsestäni tavalla tai toisella tärkeältä, joten tahdon panostaa siihen poikkeuksellisen paljon. Valmisten kaiken kuntoon etukäteen ja kutsut olen lähettänyt nekin hyvissä ajoin osallistujille.

Ikoni kuninkaan pojan häät -vertauksesta.

Vihdoin tuon odotetun kokoontumisen hetki lähenee. Pari päivää ennen tulee kolme sähköpostia, jossa lähettäjät pahoittelevat, etteivät pääse tulemaan, koska tuli este, toinen meno tai ei nyt tunnu siltä, että jaksaisi tulla. No, sehän on varsin tavallista – elämää. Edellisenä päivän joku soittaa, ettei aio tulla, koska hänellä olikin vapaailta. Ja vielä illalla tulee 2-3 lyhyttä viestiä, joissa lähettäjät pahoittelevat, etteivät muistaneet koko asiaa ja eivät voikaan tulla.

Kun vihdoin tuo odottamani kokoontumisen hetki tulee, paikalle ei saavu ketään tai osanottajia olikin enää niin vähän, että ilmoitin lopuillekin, ettei kannata enää vaivautua tulemaan. Kysymys kuuluu, miltä minusta tuossa hetkessä tuntuu? En kysy sitä ajatellen lainkaan sitä, että tekivät muut oikein tai väärin, vaan ihan vain sitä, että miltä tilanne minusta tuntuu?

Jos olet ollut vastaavassa tilanteessa, voit varmasti jakaa tunnelman ja tuntemuksen kanssani. Vaikka tiesin, että monilla oli hyvä syy jäädä pois, silti tunsin itseni lannistuneeksi. Minusta tuntui siltä, että olin tehnyt turhaa työtä ja että minut oli petetty. Ajattelin, että en enää koskaan järjestä mitään, kun ei se kuitenkaan ketään kiinnosta. Samalla tosin tiesin, ettei se niinkään ole, mutta tunnetason pettymys käänsi ajatukset nurjiksi.

Jumalan juhlat

Muistanet Matteuksen tai Luukkaan evankeliumista Jeesuksen vertauksen kuninkaan pojan häistä (Matt 22:1-15; Luuk. 14:15-24). Siinä kuninkaan poika järjestää suuret juhlat, mutta hänelle käy samalla tavoin, mitä kuvailin omalla esimerkilläni.

”Hän lähetti palvelijoitaan kutsumaan häävieraita, mutta kutsun saaneet eivät tahtoneet tulla. Silloin hän lähetti toisia palvelijoita ja käski heidän sanoa kutsutuille: ’Olen valmistanut ateriani, härät ja syöttövasikat on teurastettu, kaikki on valmiina. Tulkaa häihin!’ Mutta kutsun saaneista toiset eivät välittäneet siitä, vaan menivät muualle, kuka pellolleen, kuka kaupoilleen,” (Matt. 22:3-5)

Tämä vertaus tuli mieleeni omassa hetken pettymyksessä. Se muistutti minua siitä, että Jeesus tietää varsin hyvin pettymyksen tunteeni, kun kutsut eivät saavu juhlaan. Kun nyt luen tuota vertausta uudelleen ja uudelleen, näen sen toisesta perspektiivistä.

Ehkä aiemmin kauhistelin siinä kutsuvieraiden röyhkeyttä. Tarkastelin vertausta tällöin joko sivustakatsojan tai nk. ’hyvän ihmisen’ – eli juhliin saapuneen näkökulmasta. Vaan oletko koskaan ajatellut, mistä näkökulmasta Jeesus tuota vertausta katsoi, kun hän kertoi sen?

Jeesus asettuu vertauksessa isännän rooliin. Hän on se, joka torjutaan ja sivuutetaan. Hän on valmistanut kaiken valmiiksi juhlavieraita varten ja maksanut jokaisesta kaikkein korkeimman mahdollisen hinnan. Hänen kutsunsa on rakkauden kutsu tulla ja ottaa vastaan uusi elämä. Hän jos kuka – juhlien isäntänä – todella toivoo, että jokainen kutsun saanut tulee mukaan.

Asetu vertauksessa tuon isännän – ts. Jumalan Pojan rooliin. Tunne, miltä tuntuu, kun kutsuvieraat yksi toisensa jälkeen kertovat estyneensä saapua juhliin kuka mistäkin syystä. Miltä tuntuu, kun sinulle rakas ihminen kieltäytyy tulemasta ’pitoihin’ jonkin tekosyyn varjolla?

Näkökulman vaihto

Tästä perspektiivistä tarkasteluna vertaus kuninkaan pojan juhlista, on mitä riipaisevin kertomus. Joskus kertomus muuttuu täysin toiseksi kertomukseksi, kun valitset tarkastella sitä jonkun toisen henkilön näkökulmasta.

Ja tämä sama pätee myös normaaliin elämään. Moni arkinen asia saa vallan uudet kasvot, kun uskaltaudut tarkastelemaan sitä, jonkun muun kuin itsesi näkökulmasta. Ehkä huomaat, ettet olekaan ainoa ihminen tässä maailmassa, joka tuntee ja kokee.

Ehkä huomaat, että mielestäsi harmittomalla valinnalla voi olla suuri merkitys, jos asetut katsomaan sitä lähimmäisesi näkökulmasta. Edelleen on hyödyllistä pysähtyä joskus katsomaan elämää myös Herrasi Jeesuksen näkökulmasta ja pohtia, miten hän näkee tai kokee sen.

Pieni näkökulman vaihto on omiaan avaamaan lähimmäisen rakkauden näkökulmaa arjen elämässä. Jos rakastat lähimmäistäsi niin kuin itseäsi, pysähdyt miettimään valintojasi myös aidosti hänen perspektiivistään.

Pohdittavaa

Miten vertauksen sanoma muuttui, kun samastuin isännän rooliin sivustakatsojan sijaan?