Loma alkaa olla ohi. Lomalla oli helppo treenata – sen kuin laittoi tossut jalkaan ja lähti matkaan. Loman jälkeen on toisin. Treenaamiseen tarvitaan lisää luovuutta, koska syksyn kalenteri on vähintäänkin ’haastava’ – ehkä sana kaoottinen on lähempänä totuutta. Aina ei ehdi ja välillä pitää vaihtaa harjoitusten paikkaa eri päiville jne. mutta juoksemaan on päästävä…
Välillä tuntuu, että juoksemisesta on tullut pakkomielle, koska itseäni monesti lenkille ajaa paitsi halu juosta, niin väliin myös sisäinen pakko, jota voi kuvata Tom Flemingin (kaksinkertainen NYC maraton voittaja) sanoin:
”Somewhere in the world someone is training when you are not. When you race him, he will win.”
Jokainen juoksu on seikkailu
Ikävä kyllä tämä tyly toteamus on totta, mitä tulee kilpailemiseen. Tämä ajatus tietty edelleen antaa puhtia matkallani, mutta huomaan, että juoksun tarkoitus on tässä viimeisten kuukausien aikana muuttunut. Treeni ei ole enää tavoitteen saavuttamista, vaan se on tie syvempään nautintoon arkisesta juoksukokemuksesta.
Tärkeintä ei ole päämäärä, vaan matka. Jokainen juoksu on seikkailu – henkinen ja fyysinen. Seikkailu saa minut etsimään juoksusta jotain uutta; uusia matkoja, juoksuja tuntemattomaan, polkuja, metsiä, jne. Jokainen juoksulenkki on aina suuri aihe kiitokseen. – Lenkille pääseminen ei koskaan ole itsestäänselvyys, sillä eipä sitä tiedä ajoista eikä omasta terveydestä. Eipä sitä tiedä, milloin flunssa kaataa miehen petiin tai jossain päin kehoa vain jokin repeää tai napsahtaa…
Kun nyt katselen kalenteria ja yritän sovittaa treenejä täyden kalenterin väleihin, ymmärrän hyvin jokaisen juoksulenkin olevan suuri etuoikeus. Viime kädessä paraskaan juoksija ei voi päättää uransa pituutta eikä sitä kauanko ylipäätään saa juoksemisesta nauttia. Asia kiteytyy näissä sanoissa:
”Jumalassa juoksun määrä, ei miehen ripeydessä.” (Suomalainen sananlasku)
Nämä vievät metsään…
Kiitollisin mielin jokaisesta treenistä – raskaasta ja helposta – jatkan kohti syksyn tavoitteita. Matkalla tavoitteeseen on jäljellä vielä monen monta seikkailua, joista jokaisen otan vastaan sellaisena kuin ne annetaan. Ja taidanpa lähteä tästä taas seikkailemaan… nähdään!