Valitsin tekstiksi tutun kohdan Matteuksen evankeliumista. Se on muuten ainoa kohta evankeliumeissa, missä saddukeukset esittävät ’kompakysymyksen’ Jeesukselle. Yleensä kyselijät ovat fariseuksia, kirjanoppineita tai lainopettajia, mutta tällä kertaa asialla ovat poikkeuksellisesti saddukeukset.

Luetaanpa, mitä tähdellistä heidän sydämellään oli, johon he kaipasivat vastausta Jeesukselta.

”Samana päivänä Jeesuksen luo tuli saddukeuksia, jotka kieltävät ylösnousemuksen. He esittivät hänelle kysymyksen: ’Opettaja, Mooses on sanonut: ’Jos mies kuolee lapsettomana, hänen veljensä tulee naida leski ja hankkia jälkeläinen veljelleen.’ Keskuudessamme oli seitsemän veljestä. Vanhin heistä meni naimisiin, mutta kuoli, ja koska hänellä ei ollut lapsia, leski jäi hänen veljelleen. Samoin kävi toiselle veljelle, niin myös kolmannelle ja lopulta kaikille seitsemälle. Viimeisenä kaikista kuoli nainen. Kenen vaimo hän on oleva ylösnousemuksessa? Hänhän on ollut naimisissa heidän jokaisen kanssa.’” (Matt. 22:23-28)

Saddukeukset tulivat Jeesuksen luo kiusatakseen häntä täysin epäolennaisella kysymyksellä tai pulmalla (Matt. 22:24-28). Epäoleellisen kysymyksestä ensinnäkin tekee se, ettei kysymys koske millään muotoa heitä itseään. Toiseksi kysymys on selvästi keksitty tilanne. Kolmanneksi mitä merkitystä kysymyksessä mainitun naisen kannalta asialla ylösnousemuksessa olisi!

Saddukeusten ainoa motiivi oli testata Jeesusta, joka heidän tietämänsä mukaan farisealaisen uskon tavoin uskoi ylösnousemukseen päinvastoin kuin saddukeukset.

Tekstissä Jeesuksen luo tulleet saddukeukset eivät itse usko ylösnousemukseen (Matt. 22:23), eivätkä he edes ole aikeessa muuttaa näkemystänsä. He tiesivät Jeesuksen uskovan ruumiin ylösnousemukseen fariseusten tavoin, joten he tahtovat osoittaa hänen uskonsa vääräksi. Saddukeusten kysymys oli täten täysin kuvitteellinen ja sen tarkoitus oli vain saivarrella heidän järjelleen käsittämätöntä oppia ruumiin ylösnousemuksesta (Matt. 22:24-28).

Oman aikamme saddukeukset

Tietty me heristämme sormea saddukeuksille ja pidämme heitä jopa rienaavina. Silti jos olemme aivan rehellisiä, niin melko usein myös meidän pohdintamme ovat tärkeydeltään samaa luokkaa. Emme ehkä saivartele kysymysten kanssa, mutta usein teologisilla ’ongelmillamme’ on täsmälleen saman verran tekemistä elävän elämän kanssa kuin saddukeusten kysymyksellä oli.

Kuinkahan usein pohtimamme teologiset ongelmat koskevat uskonelämälle täysin vieraita tai vähintään käytännölle epäoleellisia asioita. Etsimme latteita selityksiä ja ymmärrystä asioille, joiden edessä voisimme mieluummin ihastella Herramme suuruutta ja yksinkertaisesti uskoa ja luottaa hänen sanaansa.

Olen kuullut joskus leikkisästi sanottavan, että jokaisessa kristityssä asuu ’pieni fariseus’, joka tilanteen tullen yrittää ansaita pelastuksen omin teoin. Asiassa lienee perää – ainakin sellainen farisealainen sormen heristäminen toisten heikkouksiin taitaa olla arkipäivää edelleen. Ja sama taitaa koskea kyvyttömyyttä nähdä itseään tasavertaisen syntisenä lähimmäisen kanssa.

Mutta tämän ’pienen fariseuksen’ lisäksi taitaa monissa meistä asustaa myös ’pieni saddukeus’, joka kieltäytyy uskomasta jotain, mitä ei voi ymmärtää. Tämä pieni saddukeus löytää ongelman sieltä missä sitä ei ole ja kieltäytyy uskomasta Jumalan lupaukseen, ellei hän mitenkään pysty selittämään asiaa itselleen. Usko ihmeisiin on ikävä kyllä usein samanlaista kuin usko taikatemppuihin. Uskotaan vasta siihen, kun ymmärretään, miten ihme on tehtävissä. Voi pientä uskoa!

Jeesuksen vastaus

Palataanpa takaisin saddukeusten ja Jeesuksen dialogiin. Kaikki kunnia kuuluu saddukeusten kysymykselle. Se oli varsin nerokas, koska ihmisjärjellä ajateltuna ongelmaa on mahdoton ratkaista loogisesti oikeudenmukaisesti – jos siis ajatellaan, että avioliitto jatkuu ikuisuudessa. Annetaanpa Jeesuksen vastata heille:

”Jeesus vastasi heille: ’Te kuljette eksyksissä, koska ette tunne pyhiä kirjoituksia ettekä Jumalan voimaa. Ei ylösnousemuksessa oteta vaimoa eikä mennä vaimoksi. Ylösnousseet ovat kuin enkelit taivaassa. Mutta ylösnousemuksesta puheen ollen – ettekö ole lukeneet, mitä Jumala on teille sanonut: ’Minä olen Abrahamin Jumala, Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala’? Ei hän ole kuolleiden Jumala, vaan elävien.’” (Matt. 22:23-32)

Jeesuksen vastaus oli yllättävä. Hän vastasi kysymyksen ennakko-oletusten ja rajojen ulkopuolelta, koska hän tunsi Jumalan voiman ja kirjoitukset.

Silti Jeesus huomioi myös kysyjän lähtökohdat täydellisesti vastauksessaan. Jeesus näet pitäytyy vastaamasta vedoten kirjoituksiin Mooseksen lain ulkopuolelta, koska saddukeukset pitivät ainoastaan lainkirjoja auktorisoituina. Jeesus osoittaa saddukeuksille ylösnousemuksen todellisuuden juuri niistä kirjoituksista, joita saddukeukset itse pitivät sitovina. Jeesus tiesi vallan hyvin, etteivät saddukeukset tunnustaneet pentateukin (viisi Mooseksen kirjaa) ulkopuolisten kirjoitusten arvoa. Jeesus siis vastaa heille Toisen Mooseksen kirjan sitaatilla (Matt. 22:32; 2. Moos. 3:6) käyttäen kirjoituksia, joita he kuuntelivat.

Jeesuksen täydellisen asiallinen vastaus saddukeusten asiattomaan kysymykseen jäi puhuttamaan minua uudesta näkökulmasta. Olen järjestäen lukenut Jeesuksen vastauksen kuin loikaten kokonaan vastauksen ensimmäisen jakeen yli (Matt. 22:29) suoraan siihen osaan, missä Jeesus vastaa saddukeusten hypoteettiseen ’ongelmaan’ (Matt. 22:30-32). En ole pysähtynyt kuuntelemaan, mitä Jeesus heille ensisijaisesti sanoi.

Ja miksikö niin olen tehnyt? – Ehkä siksi, että minuakin on saddukeusten tavoin kiinnostanut enemmän vastaus kummalliseen teologiseen ongelmaan.

Puhetta ylösnousemuksesta

Teksti ei kuitenkaan ole Matteuksen evankeliumissa sen tähden, että kysymys olisi ollut tärkeä. Se on siellä, koska siinä Jeesus puhuu ylösnousemuksesta.

Olen lukijana ollut kuin kuka tahansa saddukeuksista, jotka odottivat mielenkiinnolla, miten Jeesus ratkaisee tämän täysin epäkäytännöllisen, epäuskosta ja saivartelusta nousseen ’probleeman’. Ja kuitenkin kysymys seitsemästi avioituneen naisen tilasta, tai siitä onko ikuisuudessa avioliittoa, on käytännössä yhdentekevä. Suurin uutinen Jeesuksen vastauksessa on se, että ylösnousemus on tosiasia, josta minäkin olen osallinen.

Saddukeukset kyseenalaistivat tämän, mutta Jeesus vahvisti omalla sanallaan ylösnousemususkon peruspilarin. Saddukeusten kannalta oleellisin osa vastausta on kuitenkin jo sen alussa. Se on se jae, jonka eteen minun olisi myös pitänyt pysähtyä aina tätä lukiessani. Siinä Jeesus kertoo, mikä oli saddukeusten suurin ongelma. Se, että he eivät uskoneet ylösnousemukseen, oli vakava asia, mutta se oli seurausta jostain muusta. Tekstin ohje ’epäoleelliseen’ eksyneelle ihmiselle on tämä:

”Jeesus vastasi heille: ”Te kuljette eksyksissä, koska ette tunne pyhiä kirjoituksia ettekä Jumalan voimaa.” (Matt. 22:29)

”Te kuljette eksyksissä”

Jeesuksen vastauksen kärki on jakeessa 29. Hän kertoo saddukeuksille heidän todellisen ongelmansa. He eivät uskoneet ylösnousemukseen, koska he eivät ”tunteneet pyhiä kirjoituksia eivätkä Jumalan voimaa”. Syy heidän harhautumiseensa ylösnousemususkosta oli siinä, etteivät he tunteneet kirjoituksia eivätkä omakohtaisesti tunteneet Jumalan voimaa!

Saddukeukset olivat eksyneet totuudesta, koska heiltä puuttui kahden elintärkeän elementin tuntemus. Nämä kaksi elementtiä ovat yhdessä kantaneet kristillistä seurakuntaa ja kirkkoa läpi vuosituhansien. Ne ovat ”pyhät kirjoitukset” ja ”Jumalan voima”.

Jos seurakunnalta olisi puuttunut toinen näistä, olisimme jo auttamattomasti eksyneet. Me tarvitsemme kumpaakin välttyäksemme eksymiseltä. Niin seurakuntana kuin yksilöinä elämämme nojautuu niiden kummankin varaan.

• Saddukeukset eivät tunteneet pyhiä kirjoituksia, joista he olisivat löytäneet ylösnousemuksen ja oikean tien elämään. He eivät pitäneet Vanhasta testamentista arvovaltaisena kuin Mooseksen lakia, minkä vuoksi he eivät tunteneet kirjoitusten koko ilmoitusta. Tämä on nykyään myös monen kirkossa kävijän ongelma. Kun Jumalan kohtaaminen hänen sanansa kautta unohtuu, kohtaamiset Jumalan kanssa jäävät nekin vähiin. Tällöin yritämme rakentaa jumalakuvaa johonkin muuhun perustuen. Jos emme tunne kirjoituksia, emme tunne Jumalaa. Ja jos emme tunne Jumalaa, olemme vaarassa eksyä.

• Moni raamattu-uskollinen uskova voi todeta asian olevan omalta kohdaltaan kunnossa, mutta miten on Jeesuksen mainitseman toisen uskon kannalta tärkeän elementin laita? Tunnenko minä Jumalan voiman? Vai kuulunko kirjakristittyihin, jotka mieluusti selittävät Jumalan voiman järkeillen sen pois Raamatusta? Loppuuko Raamatun lupausten voima siihen, kun laitan kirjan kannen kiinni tai suljen raamattupiirin oven? Onko Raamattu minulle tietokirja tai Trivial Pursuit? Olenko onnistunut tulkitsemaan Jumalasta voimattoman? Etsinkö mieluummin syyn, minkä tähden Jumala ei vastaa rukoukseeni kuin että rukoilisin vedoten Jumalan lupauksiin silloinkin, kun minun järkeni loppuu? Saddukeusten Jumala oli voimaton – millainen minun Jumalani on?

Tunnetko pyhät kirjoitukset ja Jumalan voiman?

Näiden Jeesuksen sanojen myötä kehotan niin sinua kuin itseäni etsimään tasapainoa Jumalan tuntemukseen. Jumalan tuntemus ei ole kirjaviisautta vailla Jumalan voiman tuntemusta, mutta se ei myöskään ole Jumalan voiman kaipuuta vailla pyhiä kirjoituksia.

Herra Jeesus kehottaa sinua tasapainoon. Etsi Herraa Jeesusta ja sinä löydät hänet. Etsi hänen valtasuuruuttaan sieltä, minne järki ja ymmärrys eivät yllä, mutta etsi hänen kasvojaan myös sieltä, missä hän itsensä ihmiselle ilmoittanut.

Opi tuntemaan Jumala ja hänen voimansa. Raamattukeskeinen usko avaa eteesi Jumalan lupaukset kirjoituksista. Voit tarttua niihin, vaikka et ymmärtäisikään, miten Herra pitää lupauksensa sinun arkielämässäsi. Ehkä sanan traditio on voimasi myös silloin, kun elämä täyttyy jostain järjelle käsittämättömästä. Voit ammentaa elämääsi Jumalan voiman tuntemusta myös kohtaamisista rukouksessa, hiljaisuudessa ja siellä, missä aistisi ovat virittyneet kohtaamaan hänet.

Uskon, että erilaiset kristilliset traditiot täydentävät toisiaan ja yhdessä ne johtavat kokonaisvaltaisempaan uskon kokemukseen. Oppikaamme uskovina toinen toisiltamme. Jumalan tuntemus ei ole joko kirjoitukset tai Jumalan voima, vaan se on ne kummatkin yhdessä.

Tukekaamme tasapainoisen uskon löytämisessä toinen toisiamme. Hän joka tuntee kirjoitukset tehköön toiset niistä tietoisiksi. Samoin hän, joka on oppinut tuntemaan Jumalan voiman elämässään, rohkaiskoon toisia löytämään saman (Jer. 32:17; 1. Moos. 18:14). Ja kumpikin opetelkoon myös kuuntelemaan toinen toisiaan.

Etsikäämme Jumalan tuntemusta avoimin silmin – ja kas hän sallii kirjaviisaan löytävän itsensä selittämättömänä ihmeenä rukousvastauksena. Samoin hän antaa mystikon löytävän Jumalansa Raamatun lehdiltä puhumassa hänen ymmärryksensä kieltä.

Pohdittavaa

Tunnenko minä pyhät kirjoitukset?
Tunnenko minä Jumalan voiman?