Filippiläiskirjeen toisessa luvussa on tuttu ”Kristuksen nöyryyden ylistys” (Fil. 2:6-11). Se on kirjoitettu kauniin kristologisen hymnin muotoon. Tarkoitan tekstiä, joka alkaa näin:
”Hänellä oli Jumalan muoto, mutta hän ei katsonut saaliikseen olla Jumalan kaltainen vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon…”
Väkijoukossa: ”Älkää katsoko vain omaa parastanne vaan myös toisten.”
Hymni saattaa olla Paavalin riimittelemä, kuten Korinttolaiskirjeessä on vastaava ”Rakkauden ylistys” (1. Kor. 13), mutta on mahdollista, että Paavali lainaa tarkoituksella tuttua varhaista kristillistä hymniä.
Mutta oletko ajatellut, että kaunis hymni ei ole kirjeessä ’täyteohjelma’, vaan sen on tarkoitus puhutella lukijaa? Hymni näet liittyy edeltäviin kehotuksiin, joihin Paavali liittää sen sanoen:
”Olkoon teillä se mieli, joka myös Kristuksella Jeesuksella oli.” (Fil. 2:5)
Entä millaiseen mieleen sitten tämä Kristuksen esimerkki viittaa? Luvun alussa Paavali kehottaa seurakuntaa valitsemaan rakkauden ja sopuisuuden tien. Tähän pääsemiseksi hän kehottaa seurakuntalaisia uudistumaan mieleltään:
”Älkää tehkö mitään itsekkyydestä tai turhan kunnian vuoksi, vaan pitäkää nöyrästi toista parempana kuin itseänne. Älkää katsoko vain omaa parastanne vaan myös toisten.” (Fil. 2:3-4)
Kun katsot Jeesuksen elämää Paavalin kehotuksen läpi, huomaat Jeesuksen järjestelmällisesti valinneen elää juuri mainittujen periaatteiden mukaan. Jos siis mietit, mikä teki hänen maanpäällisestä vaelluksestaan erityisen meidän sivustaseuraajien silmiin, uskon vastauksen olevan tässä.
Jeesus ei elänyt itsekkyydestä eikä kunniasta käsin. Hän ei etsinyt omaa parastaan. Hän näytti esimerkillä, miten merkillisen erilaisena elämä näyttäytyy, kun elämää ohjaa Taivasten valtakunnan arvot: nöyryys ja lähimmäisen rakkaus.
Pysähdyn miettimään. Mitäpä jos hylkäisimme itsekkyydestä nousevan omanedun- ja kunnian tavoittelun ja valitsemme olla ihmisiä toinen toisillemme? En tarkoita olla vain ’tolkun ihmisiä’, vaan ihmisiä, jotka ”eivät katso omaa parastaan vaan myös toisten”.
Olisiko Kristuksen seurakunnan todistus kutsuvampi, jos ottaisimme Paavalin kehotuksen todesta itse kukin omassa elämässämme?