Viihdeuutiset, lööpit, elokuvat ja tv-sarjat etsivät ihmisten kiinnostusta uskottomuudella herkutellen. Utelias tai pahansuopa ihminen on alati kiinnostunut kuulemaan tragedioista, joita uskottomuus ihmissuhteissa saa vääjäämättä aikaan. Lyhyesti sanottuna: uskottomuus myy. Mietipä kuinka voimalla uutinen lähipiirin pariskunnan avioerosta etenee puskaradiossa verrattuna siihen, että he viettävät kultahääpäivää. Kumpi on enemmän uutinen?

Uskollisuutta vai uskottomuutta

On surullista, että ihmiset monesti valitsevat ravita itseään kertomuksilla toisten epäonnesta ja tragediasta kuin kertomuksilla onnistumisista ja onnesta. Iloinen poikkeus tähän sääntöön on nk. todistuspuheenvuoro, jossa kerrotaan hyvä todistus Jumalan poikkeuksellisesta uskollisuudesta ihmisen hyväksi hänen elämässään.

Viihde puolestaan viettelee ihmistä uskottomuuteen pukemalle uskottomuuden jännittävän seikkailun muotoon – aivan kuin uskottomuus olisi kissa- ja hiirileikki kiinnijäämisen pelossa. Leikkiin houkutellaan myös valheella, että ihminen joka ei uskottomuuden leikkiin ryhdy jää paitsi jostain. Ikävä kyllä tällä leikillä on kova hinta: rikkinäisiä ihmisiä, niin pettäjiä kuin petettyjä.

Uskottomuus ruokkii uskottomuutta. Uskottomuuden tielle lähtenyt etsii oikeutusta toistaa uskottomuus samaten kuin uskottomuuden uhri erehtyy rikkomaan itseään lisää ryhtymällä itse harjoittamaan uskotonta elämänasennetta. Uskottomuudella en tarkoita tässä kapea-alaisesti ’vieraissa käymistä’, vaan viittaan siihen elämänvalintoja laajemmin hallitsevana asenteena.

Jos mietimme tätä asetelmaa, huomaa varsin pian, ettei uskottomuus ala tilaisuudesta olla uskoton, vaan uskottomuus on valittu aikaisemmin. Se on itsekäs elämänasenne, joka valmistaa ihmisen pettämään toisen. Tästä syystä uskottomuus seuraa ihmistä kuin varjo. Uskottomuus ei jää yhteen kertaan, vaan usein kerran valittu uskottomuus toistuu myöhemmin elämässä uudelleen eri tilanteissa.

Vaikka viihdemaailma uskottelee ihmisille uskottomuuden olevan tuiki tavallista ja jopa houkuttelevaa, se ei tarkoita sitä, että ihmiset arvostaisivat uskottomuutta elämänasenteena heidän omassa elämässään. Missä mieluusti joku lukee lööpistä, mitä uskottomuus on saanut toisaalla aikaiseksi, hän kuitenkin mieluummin julistaa uskollisuutta oman elämänsä ylle.

Tätä näkemystä tukee ainakin Väestöliiton vuonna 2009 teettämä perhebarometri, jossa tutkittiin parisuhteen onnellisuutta. Sen mukaan yhdeksi onnellisuuden kriteeriksi koetaan luottamus puolisoon ja hänen uskollisuuteensa. Uskollisuuden merkitys oli tutkijan mielestä vain korostunut 30 vuoden aikana. Toki tutkimus on jo vähän vanha, mutta uskon sen korreloivan yhä periaatteen tasolla.

Onneksi on niin, että jos uskottomuus ruokkii uskottomuutta, myös uskollisuus – sen viljeleminen ja kohtaaminen – ruokkii uskollisuutta. Kun muistutan vielä sen, että meidän Jumalamme Herra Jeesus Kristus on uskollinen, antaa sekin toivoa elämästä uskollisuudessa. Yritetäänpä vielä vähän määritellä, mitä uskollisuus tarkoittaa.

Uskollisuuden määritelmä

Edellä tapailin uskollisuuden olemusta sen vastakohdan, uskottomuuden, kautta. Se lienee konkreettisin tapa lähestyä uskollisuuden merkitystä. Mitä uskottomuus on ja tekee, sitä uskollisuus ei ole eikä tee.

Toinen näkökulma uskollisuuteen on verrata sekä uskottomuuden ja uskollisuuden hedelmää. Voidaan arvioida hedelmän perusteella uskollisuuden ja uskottomuuden arvoa ihmiselämää kunnioittavana tai turmelevana voimana.

Tämä näkökulma paljastaa myös herruuden asenteen takana. Uskollisuus ihmistä kunnioittavana ja eheyttävänä on selkeästi Jumalan luomisjärjestyksen mukaista, kun taas uskottomuus repivänä voimana on vastainen Jumalalle.

Uskollisuus on elämää kunnioittava ja rakentava asenne, joka päinvastoin kuin uskottomuus, valitsee kunnioittaa pysyvyyttä. Siinä, missä uskottomuus valitsee epäluottamuksen ja itsekkyyden, uskollisuus säilyttää luottamuksen ja etsii kaikin keinoin kumppaninsa parasta. Uskollisuus antaa perustan rakentaa uutta, kun taas uskottomuus rikkoo ja repii alas kerran vaivalla rakennetun elämän.

Uskollisuus ei ole ’vain’ luotettavuutta. Se on sydämen asenne sitoutua yhteiseen hyvään, joka edelleen on perusta myös luottamukselle. Siinä missä uskottomuus etsii syitä pettää luottamuksen, uskollisuus sulkee silmänsä toisen vajavaisuudelta yhteisen liiton säilyttämiseksi.

Uskollisuuteen liittyvät läheisesti termit ”lojaalisuus, luotettavuus, rakkaus”. Ne ovat mielenkiintoisia attribuutteja, koska ne ovat tahdon ilmauksia, jotka eivät etsi kohteensa arvollisuutta.

Vanhan testamentin hepreankielinen uskollisuutta tarkoittava sana (’emuna) painottaa uskollisuudessa sen pysyvyyttä. Se on vastakohta hylkäämiselle ja rajallisuudelle.

Uuden testamentin kreikan sana ’pistos’ on puolestaan hyvin lähellä meille uskoville keskeistä ’uskoa’ -sanaa merkityksin ”luotettava, uskova, varma, tosi”. Tämä paljastaa uskollisuuden luonteesta sen aitouden. Uskollisuus ei ole epävarmaa tai epäaitoa teeskentelyä. Ne kuuluvat uskottomuuden puolelle.

Uskollisuus antaa perustan luottamukselle. Uskollisuus elämänasenteena vapauttaa ihmisen elämään luottamuksessa. Jos itse elää uskottomuudessa, on kovin vaikea hyväksyä uskollisuutta omalle kohdalleen.

Ei liene yllätys, jos kerron, että uskollisuus on Jumalan perustava ominaisuus. Nimittäin luomakunnan järjestyksestä, ihmisten arvostuksesta ja ylipäätään uskollisuuden hedelmästä on helppo nähdä, että uskollisuus kuuluu Jumalan valtakuntaan. Se on Jumalan oma asenne – hänen mielensä mukainen asenne.

Uskollisuus Jumalan ominaisuutena

Uskollisuus on Jumalan luonteenpiirre, hänen ominaisuutensa (Ps. 146:5-6). Se on tae ihmiselle siitä, että Jumala on aina luotettavana. Hänen uskollisuutensa ulottuu koko luomakuntaan, mikä ei voi olla näkymättä ja kuulumatta hänen teoissaan:

”Herran sana on tosi ja varma. Hän on uskollinen ja osoittaa sen teoissaan.” (Ps. 33:4)

Jumalan uskollisuus näkyy ja tuntuu. Se ei ole salassa, vaan hän tekee uskollisuutensa tiettäväksi uskollisuuden teoissa: hän antaa anteeksi ja puhdistaa (1. Joh. 1:9), hän ei salli meitä kiusattavan yli voimiemme (1. Kor. 10:13), hän vahvistaa ja varjelee pahasta (2. Tess. 3:3),

Jumalan uskollisuus ihmisiä kohtaan on erityisessä asemassa hänen liittouskollisuudessaan. Solmiessaan liiton ihmisen kanssa, hän sitoutui olemaan uskollinen liitolle, vaikka ihminen ei kykenisi tekemään samoin. Ei ole mitään, mikä saisi Jumalan kieltämään liittonsa lupaukset. Jumalan uskollisuus näkyy lupausten pitämisenä:

”Hän, joka teitä kutsuu, on uskollinen ja pitää lupauksensa.” (1. Tess. 5:24)

Hän ei kysy, onko hän velvoitettu pitämään lupauksensa, jos vastapuoli epäonnistuu tai on uskoton. Hänelle ei ole ongelma pysyä uskollisena, koska hänen uskollisuutensa ei ole heijastus meidän ansioistamme. Jumalan uskollisuus on täten pysyvää. Hänen uskollisuutensa ei horju sen mukaan, mitä me teemme, vaan pysyy uskollisena meistä huolimatta.

Ei liene yllätys, että meidän asemamme Jumalan rakkaina lapsina on sekin ankkuroitu hänen uskollisuuteensa:

”Jumala on uskollinen, hän, jonka kautta te olette kutsutut hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, yhteyteen. ” (1. Kor. 1:9)

Niin paljoin kuin puhummekin uskosta Jumalan lahjan vastaanottamisen välineenä, on aina hyvä muistuttaa, että asemamme Jumalan lapsina lepää yksin hänen uskollisuutensa varassa – oma uskomme ei ole siitä pois eikä siihen lisää.

Herran uskollisuus on paitsi perusta ihmiselle luottaa elämänsä kokonaan Jumalalle, se on myös kutsu olla uskollinen Jumalalle. Kuten edellä sanoin, uskollisuus synnyttää uskollisuutta. Niin toivon sen tekevän meidän kohdallamme, että meihin pantu usko näkyy uskollisuutena Jumalamme heijastuksena hänen uskollisuudestaan.

Uskollisuus ihmisen ominaisuutena

Kun lähtökohtana on, että uskollisuus ruokkii uskollisuutta ja Jumala on uskollinen, eikö tällöin kuulosta varsin todennäköiseltä, että uskollisuus Jumalaa ja hänen luotujaan kohtaan, on jotain, mitä Herra Jeesus tahtoo julistaa meidän elämämme ylle?

Jos kerran uskollisuus on luomisjärjestyksen mukaista ja näin ollen ”sangen hyvää”, olisi perin outoa, ellei Herra tahtoisi uskollisuuden hallitsevan myös ihmisen elämänasenteena.

Uskollisuuden hedelmä rakentaa ja eheyttää ihmistä, kun taas uskottomuuden hedelmän katkeruuden me tunnemme jokainen. Uskollisuus ei ole vaade, vaan siunauksen tie. Uskollisuus on hyve, joka rikastuttaa ihmisen elämää hänen jokaisena elinpäivänään.

Tiesitkö, että Jumala viljelee uskollisuuden siementä uskovan elämään? Se on Pyhän Hengen vaikutusta sinussa. Uskollisuus mainitaan yhtenä Jumalan Pyhän Hengen työn tunnusmerkkinä ihmisessä:

”Hengen hedelmää taas ovat rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä. Näitä vastaan ei ole laki.” (Gal. 5:22-23)

Uskollisuus tuottaa hyvää hedelmää ihmisen omaan elämään, mutta siitä pääsevät osalliseksi myös hänen lähimmäisensä. Siinä missä ihminen valitsee uskollisen elämänasenteen lähimmäistä ja Jumalaa kohtaan, lähimmäinen saa hänkin osansa uskollisuuden siunauksesta. Uskollisuus avaa oven luottamukselle.

Varsin tuttu esimerkki uskollisuuden hyvästä hedelmästä ihmiselämässä on kuningas Daavid. Daavid ei ollut erheetön, mutta Jumala mieltyi häneen, koska hänellä oli altis ja uskollinen sydän. Daavidin uskollisuus näkyi kahdella tavalla: ystävyyssuhteessa rakkaaseen ystäväänsä Joonataniin ja ehdottomana lojaaliutena tämän isään kuningas Saulille.

Daavidin uskollisuus tuli esiin molemminpuolisena rakkautena Daavidin ja Saulin pojan Joonatanin (1. Sam. 18-23) liitossa, jolle he kummatkin pysyivät uskollisina. Siinä missä ympäristö kylvi pelkoa, katkeruutta ja epäluottamusta, heidän uskollisuus keskinäiselle liitolle antoi turvan ja pohjan rakentaa ystävyyttä olosuhteista huolimatta. Uskollisuus elämänasenteena rakentaa siltaa niin ihmisten kuin Jumalan välille.

Daavidin elämä opettaa kuitenkin, ettei uskollinen elämänasenne ei tarvitse tueksi ’vastauskollisuutta’ edes vajavaisen ihmisen ominaisuutena. Jumala on tietty täydellinen esimerkki tästä, koska hän ei kiellä liittoaan pahimmaltakaan herjaajalta. Samaa pyyteetöntä uskollisuutta osoitti myös Daavid lojaalisuudessa Saulia kohtaa. Daavid valitsi pysyä lojaalina Joonatanin isälle kuningas Saulille, vaikka kateuden ja vihan sokaisema Saul kaikin keinoin pyrki murhaamaan Daavidin. Daavid ei kuitenkaan ottanut Saulin vihasta syytä rikkoa uskollisuudenlupauksensa kuninkaalleen, vaan aina Saulin kuolemaan saakka Daavid kunnioitti tätä Jumalan voideltuna. Tämä on hyvin puhutteleva esimerkki meille, jotka kovin herkästi etsimme oikeutusta uskottomuudelle toisten erheistä.

Siinä missä Jumala ansaitsee meidän uskollisuutemme, uskollinen elämänasenne rakentaa elämää oikeaan suuntaan ihmissuhteissakin, vaikka lähimmäisemme eivät uskollisuuttamme ansaitsisikaan. Silti on aina tahdon päätös antaa uskollisuutemme heille. On kyseessä sitten puoliso, työnantaja, seurakunnan sisar tai veli – meillä on aina mahdollisuus valita uskollisuus elämää rakentavana asenteena uskottomuuden sijaan. Se voi näkyä sitoutumisena yhteiseen kotiin, työpanoksen antamisena työnantajalle tai kieltäytymisenä panettelemasta lähimmäistä, jne.

Uskollisuus elämänasenteena näkyy väkisinkin ulospäin. Esimerkkejä mainitakseni apostolit Paavali ja Johannes mainitsevat kumpikin kirjeessään henkilöistä, joiden elämässä Jumalan Pyhän Hengen hedelmänä juurikin uskollisuus on tullut näkyviin.

”niinkuin te sen opitte Epafraalta, meidän rakkaalta kanssapalvelijaltamme, joka on uskollinen Kristuksen palvelija teidän hyväksenne ” (Kol. 1:7)

Kolossalaiset oppivat tuntemaan evankeliumin Epafraalta juurikin siksi, että hän palveli uskollisesti Herraansa. Hänen uskollisuutensa tuli siunaukseksi koko seurakunnalle.

”Rakkaani, sinä toimit uskollisesti kaikessa, mitä teet veljien, vieläpä vieraittenkin hyväksi. He ovat seurakunnan edessä antaneet todistuksen sinun rakkaudestasi; ja sinä teet hyvin, kun autat heitä eteenpäin heidän matkallaan, niinkuin Jumalan edessä arvollista on. Sillä hänen nimensä tähden he ovat matkalle lähteneet eivätkä ota pakanoilta mitään.” (3. Joh. 1:5-7)

Johannes kiittää veljeään uskollisuudesta, joka näkyi vieraanvaraisuutena ja laupeutena lähimmäisiä kohtaan. Hänkään ei varmaan ollut uskollinen palvelutehtävässään sen vuoksi, että ihmiset aina sen ansaitsivat. Herran palvelijan uskollisuus on jotain, mikä kumpuaa Jumalan työstä hänelle ja hänen vuokseen. Se on uskoa, joka on löytänyt tien ulos sydämestä kaikkien yhteiseksi hyväksi.

Kuvaavaa Herran palvelijan luonteesta (Luuk. 12:42) on myös Uudessa testamentissa käytetty nimitys ”uskolliset”, jolla tarkoitettiin heitä, ketkä olivat lähteneet seuraamaan Jeesusta ja käyneet kasteella. Herra Jeesus on uskollinen, mutta hän tahtoo myös meidän olevan uskolliset, jotta emme antaisi uskottomuudelle tilaa repiä meitä kappaleiksi.

Kehotus uskollisuuteen

Raamattu kehottaa uskovaa rakentamaan elämänsä uskollisuuden varaan yksinkertaisesti sen tähden, että se hyväksi hänelle. Uskollisuus ihmissuhteissa ja jumalasuhteessa on luomisjärjestyksen mukainen valinta. Uskottomuus sen sijaan on aina tottelemattomuutta, vaikka kuinka perustelisimme sen olevan oikeutettua.

Kehotus uskollisuuteen on kehotus palata Jumalan tahtoon – etsiä Jumalan valtakunnan tulemista jo tänään, julistaa paratiisin tulemista omaan elämään. Ihmisen valintana uskollisuus julistaa kaikkea hyvää ihmisen elämän ylle:

• Se luo uutta hyvää hedelmää hänen elämässään.

• Se antaa hyvää hänen lähimmäisilleen ja tuo näin kunniaa Jumalalle.

• Se on myös perusta Jumalan liitolle. Jumalan ominaisuutena se takaa hänen huolenpitonsa ja liiton pysyvyyden elämässämme.

Olemme nähneet historiassa kuin omassa ajassamme uskottomuuden karun hedelmän, mitä Jumala ei tahdo kenenkään kohdalle. Hän vihaa hylkäämistä ja uskottomuutta (Mal. 2:16).

Uskollisuus on uskottomuudelle käänteinen elämää kunnioittava asenne, jonka Herra Jeesus tahtoo olevan meidän jokaisen elämämme siunaus. Hän ei kysy meidän uskollisuuttamme vaateena, vaan hän viitoittaa meille uskollisuuden tienä täyteen ihmisyyteen Jumalassa. Uskollisuus on Jumalan ominaisuus, miksi emme etsisi sen täyttymystä omassa elämässämme?

Ei ole ihme, että Raamatun viisaat kehottavat kerta toisensa jälkeen ihmisiä valitsemaan uskollisuuden uskottomuuden sijaan. Uskottomuuden tie voi olla houkutteleva, mutta se on lyhyt. Uskollisuuden tie sen sijaan vie ihmisen pitkälle avaten näkymiä, mistä hän ei osannut kuvitellakaan.

Sananlaskujen kirjan kolmannen luvun alussa muistuttavat lukijaa uskollisuuden merkityksestä hänelle itselleen:

”Laupeus ja uskollisuus älkööt hyljätkö sinua. Sido ne kaulaasi, kirjoita ne sydämesi tauluun, niin saat armon ja hyvän ymmärryksen Jumalan ja ihmisten silmien edessä. Turvaa Herraan kaikesta sydämestäsi äläkä nojaudu omaan ymmärrykseesi.” (Sananl. 3:3-5)

Jumala on ja pysyy uskollisena, mutta kuinka vaikea ihmisen onkaan siihen käytännössä turvata, ellei hän kykene uskomaan sitä todeksi omalle kohdalleen.

Ja kuinka paljon parempaa on laadultaan elämä, joka rakennetaan mieluummin uskollisuuden kuin uskottomuuden varaan. Valitessamme uskollisen elämänasenteen, julistamme Jumalan hyvyyttä ja rakkautta ympärillemme. Ja kuten sanottu, kun uskollisuuden hedelmä saa kasvaa sydämessämme, se vapauttaa meidät luottamaan entistä kokonaisvaltaisemmin oman elämämme Jeesukselle Kristukselle, joka on uskollinen.

Pohdittavaa

Jumala on uskollinen. Mitä se merkitsee minulle?
Millaisia valintoja uskollisuuden ja uskottomuuden välillä olen tehnyt tänään?