Lainaan kahta kuningas Daavidin kirjoittamaa psalmitekstiä. Ensimmäinen on aikakirjoista ja toinen psalmienkirjasta. Tekstiä yhdistää se, että ne kehottavat etsimään Jumalan kasvoja. Kuuntelehan.

”Hänen pyhä nimensä olkoon teidän kerskauksenne; iloitkoon niiden sydän, jotka etsivät Herraa. Kysykää Herraa ja hänen voimaansa, etsikää alati hänen kasvojansa.” (1. Aik. 16:10-11)

”Minun sydämeni vetoaa sinun omaan sanaasi: ”Etsikää minun kasvojani”. Herra, minä etsin sinun kasvojasi. Älä kätke minulta kasvojasi, älä työnnä vihassa pois palvelijaasi. Sinä olet minun apuni, älä minua jätä, älä minua hylkää, pelastukseni Jumala. Vaikka minun isäni ja äitini minut hyljätkööt, niin Herra minut korjaa. Neuvo, Herra, minulle tiesi ja johdata minua tasaista polkua minun vihamiesteni tähden.” (Ps. 27:8-11)

Kumpikin teksti kehottaa etsimään Jumalan kasvoja. Vaikka kehotus ei varmastikaan avaudu yhdellekään meistä sen kirjaimellisen merkityksen kautta, luulen kehotuksen silti olevan sikäli selkeä, että se synnyttää mielikuvan siitä, miten kasvoja etsitään.

Tänään pysähdyn tämän kehotuksen kohdalle ja yritän jäsentää mielessäni, mitä oikeastaan ymmärrän sen tarkoittavan. Kysyn itseltäni ja sinulta, että vastaako ymmärrykseni ”Jumalan kasvojen etsimisestä” lainkaan sitä, mihin esimerkiksi Daavid sillä tekstissä viittasi?

Usein ilmaukseen ”etsiä Jumalan kasvoja” moderni ihminen liittää ajatuksen pysähtymisestä kohtaamiseen yliluonnollisen kanssa erityisessä Jumalan läsnäolossa. Se on tila, missä erityisesti tunne- ja aistikokemukset heräävät… Niinkö? Onko ”Jumalan kasvojen etsiminen” synonyymi ’fiilistelylle’?

’Fiilistelkää alati’?

Tietänet mitä suomenkielen slangisanalla ’fiilistellä’ tarkoitetaan? Sana on aavistuksen epämääräinen, jotta se jättää tilaa vaihteleville käyttötarkoituksille. Sitä ei voi määritellä tarkasti, mutta lähelle merkitystä päästään, jos siihen assosioidaan sellaiset positiiviset käsitteet kuin nautinto, hyvä olo, mielihyvä, euforia ja tunnekokemus.

’Fiilistely’ tarkoittaa edellisten käsitteiden kaltaisten asioiden kokemista vaihtelevassa yhteydessä. Sanan laajimmassa merkityksessä kuka tahansa voi pysähtyä ’fiilistelemään’ hyviä hetkiä. ’Fiilistellä’ voi esimerkiksi onnistuneen suorituksen jälkeen tai miellyttävän kokemuksen aikana.

’Fiilistelyn’ lähde voi olla lähes mikä vain: ruoka, juoma, tuoksu, tilanne, suoritus, jne. Pääasia on, että se jokin saa aikaan positiivisia ’väristyksiä’ jollain elämänalueella. Eli ’fiilistellä’ voit esimerkiksi urheilusuorituksen aikana tai sen jälkeen (fyysisen ulottuvuus), hyvässä seurassa (sosiaalinen ulottuvuus), älyllisen ponnistuksen aikana tai päätteeksi (henkinen ulottuvuus) tai rukoushetken aikana ja miksei jälkeenkin (hengellinen ulottuvuus).

’Fiilistellessä’ nautinnon ja hyvän olon tunteen voi edelleen jakaa toisten kanssa. Tällöin voidaan yhdessä fiilistellä vaikka jälkikäteen hyviä muistoja. Merkityksen voi liittää myös taiteisiin ja etenkin kokeilevaan musiikkiin, kun soitetaan porukassa improvisoiden omaksi iloksi.

On kyse ’fiilistelystä’ millä elämänalueella tahansa, se antaa positiivista energiaa ja voimavaroja jaksaa arjessa. Se tarkoittaa elämän hyvistä hetkistä nauttimista, mitä varmasti jokainen meistä kaipaa jaksaakseen eteenpäin.

Mutta niin kuin monessa muussakin asiassa, pätee myös ’fiilestelyyn’ sama varoitus kuin tulenkäyttöönkin. Sanonta”tuli on hyvä renki, mutta huono isäntä” soveltuu myös ohjeeksi ’fiilistelijälle’.

Vaikka puhutaan pohjimmiltaan positiivisesta asiasta, ei yletön ’fiilisten’ mukaan eläminen paranna elämänlaatua vaan päinvastoin. Esimerkkejä on vaikka kuinka paljon. Ajattelepa vaikkapa päihdeaddikteja, sairaalloisen ylipainoisia mässäilijöitä, peliaddikteja, jne.

Ei edes tarvitse mennä äärimmäisyyksiin tunnistaakseen liialti ’fiilistelevä’ elämänasenteen negatiivisen vaikutuksen. Miltä esimerkiksi kuulostaisi työntekijä, joka ei tule töihin, kun aamulla ei ”vain oikein tuntunut hyvältä”? Tai urheilija, joka jättää toistuvasti treenit väliin vain sen tähden, ettei oikein ole ’fiilistä’ treenata. Entä koululainen, joka pinnaa tunneilta, koska siellä ei ole ’kivaa’.

Hengellinen ’fiilistely’ kokemuksessa

Liialliseen ’fiilistelyn’ vaara on olemassa myös hengellisen elämän alueella. Viittaan tällä ’kokevan kristillisyyden ongelmaan’ eli nautinnonhakuiseen hyvän olon ja ihmeiden perässä kulkemiseen. On hyvä, jos henkilö viettää aikaa ”etsien Jumalan kasvoja”, mutta jos Jumalan läsnäolon kokemiseen liittyvä välitön ’ihana fiilis’ on ainoa syy lähestyä Herraa, lienee aiheellista kysyä, että tarkoittaako ”Jumalan kasvojen etsiminen” todella vain ’fiilistelyä Hänessä’? Kuoliko Kristus puolestasi, jotta sinä voit käyttää elämäsi ’hyvien fiilisten’ virrassa? Kova hinta nautinnolle…

Eikö ”Jumalan kasvojen etsimiseen” liity myös hänen tahtonsa etsiminen ja sen todeksi eläminen arjessa? Eikö Jumalan kohtaaminen saa aikaan syvempää muutosta elämässä? Ja tarkoittaako Jumalan Hengessä vaeltaminen vain vaeltamista kokoontumisesta toiseen?

Mielestäni on aiheellista kysyä, miksi Raamatussa uskovia ylipäätään nimitetään toistuvasti ’Jumalan palvelijoiksi’ (Jaak. 1:1; 2. Tim. 2:4), jos vaeltaminen Hengessä tarkoittaa ’fiiliksen’ etsimistä Jumalan luota? Eikö ’palvelijaa’ sopivampi termi olisi tällöin ’nautiskelija’, ja vanhahtavan sanan ’Herra’ voisi korvata sanalla ’elämystaiteilija’ tai ’joulupukki’? Jumalaakin voisi kutsua vaikka ’suureksi lataajaksi’…

Hengellinen ’fiilistely’ palvelussa

Yltiöpäinen ’fiilistely’ ei ole vain kokevan kristillisyyden kompastuskivi, vaan ’fiilisten’ mukaan eläminen näkyy Jumalan lasten alttiudessa palvella Herraa. Kuinka helppo on vetäytyä takavasemmalle, kun tulee kyse Jumalan palvelemisesta arjessa ja ’fiilis’ on vähän hukassa…

Jokaisella meistä on oma paikkamme Jumalan valtakunnan työssä. Enkä tarkoita tällä ’kirkkojuttuja’, vaan Jumalan palvelijana elämistä arjessa. Kukin tehköön kutsunsa mukaan.

Monet sanovat, ettei Jumalan valtakunnan työ kuulemma ole ’hänen juttunsa’. Ja toisaalta ei oikein ole ’fiilistä tähän hommaan’. Monesti kuulee myös tämän tapaisia kommentteja:

”Joskus voin toki tehdä jotain pientä, kun tuntuu hyvältä, mutta ei mitään semmoista pitkäjänteisempää… Minulla ei oikein riitä fiilis semmoisiin juttuihin.”

Herää kysymys, että olisiko evankeliumi ikinä kulkeutunut ajallisesti ja maantieteellisesti tänne meille saakka tuhansien vuosien ja kilometrien päähän, jos Herran palvelijat olisivat kuunnelleet vain omia ’fiiliksiään’?

Jos ”Jumalan kasvojen etsiminen” tarkoittaisi kivaa puuhaa hyvällä ’fiiliksellä’, niin apostolit, kuten Johannes, Pietari ja Paavali ovat aikanaan ymmärtäneet kristillisen palvelun syvimmän olemuksen täysin väärin. He, kun ’tyhmyydessään’ uhrasivat elämänsä evankeliumin sanoman julistamiseen, vaikka se tarkoitti myös kärsimystä, huolta ja murhetta seurakunnista sekä unettomia öitä. Luepa vaikka Toisen Korinttolaiskirjeen tilitys Paavalin palvelutyön ihanuudesta (2. Kor. 6:3-13). Tuommoinen uurastus ei millään tavalla sovi ”Herran kasvojen etsimisen” -konseptiin… Olivatpa veljet pahasti hukassa…

Jumalan kasvojen etsiminen

Riittäköön tämä nyt fiilistelystä. Vaikka ’fiilistely’ on hyväkin asia, tahdoin tällä inhorealistisella kuvalla vain korostaa sitä, että ehkä ”Jumalan kasvojen etsiminen” pitää sisällään muutakin kuin ’fiilistelyä’.

Palaan takaisin siihen, mistä aloitin. Muistat vielä Daavidin kehotukseen etsiä Jumalan kasvoja. Ja tätä ilmaustahanhengellisen ’fiilistelyn’ yhteydessä kuulee kliseenomaisesti käytettävän.

Jumalan kasvojen etsiminen on toistuva käsite Raamatussa, erityisesti Psalmien kirjassa.Uskon, että termi ”Jumalan kasvojen etsiminen” johdattaa löytämään tasapainon hengellisen ’fiilistelyyn’ siten, ettei siitä tule ongelma, vaan päinvastoin elämää kantava voima.

Lainasin alussa kahta esimerkkitekstiä ”Jumalan kasvojen etsimisestä”. Ne ovat kummatkin kuningas Daavidin kirjoittamia psalmeja, vaikka toinen tavanomaisesta poiketen on kirjoitettu Ensimmäisen Aikakirjan sivuille eikä Psalmien kirjaan.

Valikoidut tekstit eivät ole poikkeuksellisia esimerkkejä aiheesta. Pienellä vaivalla löydät itsekin joukon raamatunkohtia, joissa kehotetaan etsimään Jumalan kasvoja (2. Aik. 7:14; Hoos. 5:15; Ps. 24:6). Luetaan esimerkkitekstit muistin virkistämiseksi vielä kertaalleen.

”Hänen pyhä nimensä olkoon teidän kerskauksenne; iloitkoon niiden sydän, jotka etsivät Herraa. Kysykää Herraa ja hänen voimaansa, etsikää alati hänen kasvojansa.” (1. Aik. 16:10-11)

”Minun sydämeni vetoaa sinun omaan sanaasi: ”Etsikää minun kasvojani”. Herra, minä etsin sinun kasvojasi. Älä kätke minulta kasvojasi, älä työnnä vihassa pois palvelijaasi. Sinä olet minun apuni, älä minua jätä, älä minua hylkää, pelastukseni Jumala. Vaikka minun isäni ja äitini minut hyljätkööt, niin Herra minut korjaa. Neuvo, Herra, minulle tiesi ja johdata minua tasaista polkua minun vihamiesteni tähden.” (Ps. 27:8-11)

Kummassakin tekstissä kehotetaan ”etsimään Jumalan kasvoja”. Etenkin psalmin 27 sitaatissa kirjoittaja avaa sitä, mitä hän tarkoittaa Jumalan kasvojen etsimisellä. Se on paljon enemmän kuin ’fiilistelyä’, mistä edellä puhuimme.

Merkityksen ymmärtäminen ei vaadi alkukielen tuntemusta, koska tekstin välitön asiayhteys paljastaa suurimman osan siitä, mitä Daavid tarkoittaa ”Jumalan kasvojen etsimisellä”. Otin asiakseni poimia joitain näkökulmia tähän, mutta jos vietät tovin tekstin parissa, avautuu siitä paljon muutakin. Tässä kiireiselle lukijalle pintaraapaisu siitä, mitä ”Jumalan kasvojen etsiminen” pitää sisällään.

• Aloitetaan ilmauksista ”iloitkoon niiden sydän” ja ”sydämeni vetoaa”. Ne paljastavat ”Jumalan kasvojen etsimisen” olevan nk. ’sydämen asia’. Psalmien kuvakielessä sydän ei tietenkään tarkoita verta pumppaavaa vahvaa lihasta. Heprean kielessä sydämellä on symbolinen merkitys samoin kuin meidän kielessämme, mutta vertauskuvallinen merkitys ei sekään ole täsmälleen sama. Se ei merkitse tunteiden keskusta, vaan Raamatun kielessä sydän tarkoittaa ’ihmisen hengen keskusta’, josta kumpuavat paitsi nuo tunteet, myös ajatukset, motivaatio, rohkeus ja täten myös kaikki toiminta. Sananlaskujen kirjassa sydäntä kutsutaan ”koko elämän lähteeksi” (Sananl. 4:23). Jumalan kasvojen etsiminen on ihmiseen kokonaisuutena vaikuttavaa toimintaa. Jumalan kasvoja etsitään koko ihmisyydellä ja etsimisen tulokset vaikuttavat koko ihmiseen – ei vain tunteisiin.

• Lauseet ”Kysykää Herraa ja hänen voimaansa” ja ”sinä olet minun apuni” viittaavat ”Jumalan kasvojen etsimisen” tarkoittavan häneen tukeutumista arjessa. Kohtaamisessa ei ole kyse hetkestä, kun muistat lähestyä häntä rukouksin ja kohdata hänen pyhyytensä. Jumalan kasvojen etsiminen on Jumalan apuun ja voimaan tukeutumista kaikessa. Rukouksessa häntä ei tarvitse varsinaisesti etsiä, koska olemme häneen rukouksin yhteydessä ja näin olemme hänet ’löytäneet’. Sen sijaan arjen kiireessä eksymme etsimään apua muualta ja unohdamme kokonaan, että löytäisimme avun varmemmin Herran luota. Tällöin on paikallaan kirjaimellisesti pysähtyä etsimään häntä. Hänen kasvojensa etsiminen tarkoittaa tukeutumista häneen.

• ”Kysykää Herraa” ja ”neuvo, Herra, minulle tiesi ja johdata minua tasaista polkua” viittaavat ”Jumalan kasvojen etsimisen” tarkoittavan Jumalan tahdon etsimistä. Kirjoittaja kehottaa paitsi kysymään ja etsimään Herran neuvoa ja johdatusta henkilökohtaiseen elämään, hän kehottaa myös ojentautumaan sen mukaan. Jos ”etsimme Jumalan kasvoja”, etsimme hänen tahtoaan ja pyydämme opastusta elää elämämme oikein. Kun pyydämme neuvoa, niin eikö tällöin ole pyrkimys myös elää neuvojen ja opastuksen mukaan? Etsimme hänen tahtoaan ja noudatamme hänen neuvojaan ja säädöksiään.

• Aikakirjan tekstin kehotus ”etsikää alati ” lisää edellisiin ’löytöihin’ vielä jatkuvuuden ulottuvuuden. Alati etsiminen tarkoittaa jatkuvaa ja kokoaikaista etsimistä. Jos ymmärtäisimme ”Herran kasvojen etsimisen” tarkoittavan ’fiilistelyä väkevässä rukouksessa’, tarkoittaisi Daavidin kehotus ”etsiä alati” tauotonta ’fiilistelyä’. Jos taas ”Jumalan kasvojen etsiminen” tarkoittaa kokonaisvaltaista antautumista Jumalalle, on sanan ’alati’ merkitys selvä käytännössäkin. Toisin sanoen uskovan ei ole tarkoitus etsiä Jumalan tahtoa elämässään vain silloin tällöin, vaan hän elää Jumalan tahdossa alati ja jatkuvasti – niin juhlassa kuin arjessa. Olet kokoontuneet toisten kanssa yhteen palvomaan Herraa tai istut metron penkillä matkalla kotiin, kumpikin tilanne on yhtä suotuisa ”Jumalan kasvojen etsimiseen”.

Tasapainoista ja kokonaisvaltaista ’fiilistelyä’

Jos valitsemme elämän ohjenuoraksi Daavidin neuvoista viisastuneena ”etsiä Jumalan kasvoja”, uskon siitä löytyvän tie tasapainoiseen elämään Jumalan yhteydessä. Emme lankea tasapainottoman hengellisen ’fiilistelyn’ sudenkuoppiin, vaan löydämme uuden vapauden elää Jumalan tahdossa – ts. ”iloita lakkaamatta”.

Valitsemalla ”Jumalan kasvojen etsimisen”, emme tee kompromissia hyvän elämän ja Jumalan tahdon noudattamisen välillä. Se ei myöskään ole kompromissi arjen ja juhlan välillä. Jumalan tahdon tunteminen ja tahdossa eläminen on alati laadullisesti hyvää ja tasapainoista elämää. Laatu ja tasapainoa ei tällöin etsitä olosuhteista tai fiiliksistä, vaan Jumalan läsnäolosta olosuhteiden ja fiilisten keskellä.

Mikä parasta, emme ole enää riippuvaiset toistuvista ’latauksista’ ja kokemuksista, koska ”Jumalan kasvojen etsimisestä” on tullut alati jatkuva arkeen ulottuva prosessi. Opimme ammentamaan Jumalan ehtymättömästä lähteestä elämänvoimaa jopa keskellä harmainta arkea.

Vastaavasti ”Jumalan kasvojen etsiminen” opettaa kuuliaisuutta. Ehkä opimme tekemään Jumalan tahdon mukaisia ratkaisuja jopa silloin, kun se tarkoittaa ’kivasta’, mutta vähempiarvoisesta luopumista. Jumalan kasvojen etsijä huomaa toistuvasti saavansa enemmän, vaikka hän hetken luuli luopuneensa jostain tärkeästä Jumalan tähden.

Daavidin kehotus ”etsiä Jumalan kasvoja” on verraton vaihtoehto, jos sinua kiinnostaa laadullisesti hyvä elämä. Hyvällä en tarkoita helppoa enkä aineellisesti ylenpalttista. Jos taas ajattelet vähemmänkin riittävän, voit jatkaa ’fiilistelyä’, jolloin kohtaamiset Jumalan kanssa tapahtuvat ’hallitusti’ vain niissä hetkissä, kun sinulla on kiinnostus kohdata Luojasi.

Alati ”etsimällä Jumalan kasvoja” saisit lyhyeltä elämältäsi paljon enemmän, miksi siis tyytyä vähempään? Lopuksi kertaan, mitä ”Jumalan kasvojen etsiminen” psalmien kuvausten perusteella tarkoittikaan. Tiivistän sen näin:

Jumalan kasvojen etsiminen on Jumalan kohtaamista jokapäiväisessä elämässä. Se on kokonaisvaltainen elämän- ja sydämen ’asia’, joka nousee syvältä ’ajatustemme alkulähteiltä’ ja näin vaikuttaa kaikkeen olemiseen ja tekemiseen. Jumalan kasvojen etsiminen on Jumalan jatkuvaa löytämistä. Siellä, missä löydämme hänen tahtonsa, siellä kohtaamme Jumalan. Ja missä ihmisen tahto taipuu Jumalan tahtoon, siellä hän elää hänen lähellään niin kuin Jumala on hänen tarkoittanut elävän.

”Jumalan kasvojen etsiminen” on täten ’fiilistelyä’ sanan positiivisessa merkityksessä -’fiilis’ ei nouse hetken hurmasta, vaan Herran läsnäolosta oman elämän keskellä. Se on merkityksellistä elämää, jota on hyvä ’fiilistellä’ niin yksin kuin kaverien kanssa.

Kiitetty olkoon Jumalamme, joka ei kätke kasvojaan heiltä, ketkä häntä etsivät!

Pohdittavaa

Mitä eroa on ’fiilistelyllä’ ja Herran kasvojen etsimisellä?
Jos elän elämäni etsien Herran kasvoja, mistä merkityksellisestä jään paitsi?