Alttariselfie Pirkkalan vanhassa kirkossa 20 v avioliiton vahvistustoimituksessa.

On kulunut 20 vuotta siitä, kun mielestäni tiesin täydellisesti, mistä oheinen vihkikaavan sitaatti Laulujen laulusta puhui – olinhan vuoden seurustelun jälkeen ’rakkauden ammattilainen’. Teksti kuului näin:

”Paina minut sinetiksi sydäntäsi vasten,
pane sinetiksi ranteesi nauhaan.
Rakkaus on väkevä kuin kuolema,
kiivas ja kyltymätön kuin tuonela.
Sen hehku on tulen hehkua,
sen liekki on Herran liekki.
Suuret vedet eivät voi sitä sammuttaa,
virran tulva ei vie sitä mukanaan.
Jos joku tarjoaisi talot ja tavarat rakkauden hinnaksi,
hän saisi vain toisten pilkan.”  (Laul. l. 8:6–7)

Tänään 20 vuotta  myöhemmin nuo sanat kätkevät sisälleen niin paljon enemmän elämää, etten tosiasiassa uskalla väittää tietäväni  niiden syvyydestä juuri mitään.

Tiedän vain sen, että Jumalan armosta saan tänään olla kiitollinen Herralleni, että hän on pitänyt meistä kahdesta hyvää huolta. Tyttö ja poika ovat Jumalan armosta kasvaneet mieheksi ja naiseksi ja edelleen Jumalan armosta he ovat yhtä ja saavat palvella Jumalaa yhdessä niillä lahjoilla, joita Herra on heille antanut.  Uskon, että Jumala kantaa meitä edelleen ja hänen suuruutensa kirkastuu meidän ihmisten pienuudessa.

Jumalan armosta tahdon rakastaa vaimoani myötä- ja vastoinkäymisissä edelleen.