Otsikko ”Vapauteen Kristus meidät vapautti” on käsiteltävän Paavalin tekstin johtolause. Se korostaa vapautta, jonka vastakohta on luonnollisesti orjuuden alaisuus. Galatalaiskirjeen viidennessä luvussa vapaus asettuu vastakkain ympärileikkaamisen (Gal. 5:2-3) ja lain noudattamisen kanssa (Gal. 5:4).

Me korostamme vapauttamme Kristuksessa juurikin vapautena lain orjuudesta, mitä se onkin. Sanotaankin, että se, joka on vapaa, ei ole lain orja. Korostus on oikea, mutta se ei silti ole koko totuus.

Vapaus lain noudattamisen tuoman orjuuden vastakohtana oli elämän kysymys kirjeen kirjoittamisen aikaan Galatian alueen seurakuntien ihmisille ja sitä se on varmasti monelle tämän päivän suomalaisellekin, joiden usko vääristyy lain noudattamisen vaateeksi.

Kehotan kuitenkin tällä kertaa sinua katsomaan tekstiä aavistuksen laajemmin kuin siinä mainittujen ympärileikkauksen ja lain noudattamisen yhteentörmäyksenä Kristuksen vapauden kanssa. Tahdon sinun pysähtyvän miettimään, mitkä asiat elämässäsi ovat niitä, jotka rajoittavat vapauttasi Kristuksessa.

Kun katsomme tekstin tilanteen taakse, huomaamme Paavalin olleen huolestunut ennen kaikkea vapauden menettämisestä ja sen myötä uhkasta hukata kalleimman aarteensa vapauden menettämisen mukana.

Galatalaiskirjeen tekstiin

Kirjeen viides ja kuudes luku (Gal 5-6) aloittavat kirjeen viimeisen suuren teeman. Siinä Paavali soveltaa käytäntöön kirjeen opillisessa osassa huolellisesti asettelemansa argumentin uskon ylivertaisuudesta juutalaisen lain noudattamiseen nähden (Gal. 3-4).

Viimeinen pääkappale koskee uskon ja kristityn vapauden harjoittamista käytännössä. Viidennen luvun aloittava osuus (Gal. 5:1-12) kehottaa uskovia vapauteen Kristuksessa – pois teennäisten pakkojen ja kieltojen alta elämään vapaudessa Kristuksen valmistamalla tiellä. Tekstin voisi otsikoida vaikkapa sanoilla ’Kristityn vapaus’.

Kristityn vapautta käsittelevän kappaleen ensimmäinen jakso (Gal. 5:1-6) esittää ydinajatuksen kirjeen loppuosalle ja erityisesti sen ensimmäiselle kappaleelle.

”Vapauteen Kristus meidät vapautti. Pysykää siis lujina älkääkä alistuko uudelleen orjuuden ikeeseen. Minä, Paavali, sanon teille: jos annatte ympärileikata itsenne, teille ei ole Kristuksesta mitään hyötyä. Vakuutan vielä kerran jokaiselle, joka antaa ympärileikata itsensä, että hän on velvollinen noudattamaan lain kaikkia määräyksiä. Te, jotka pyritte vanhurskauteen lakia noudattamalla, olette joutuneet eroon Kristuksesta, armon ulkopuolelle.
Koska me uskosta olemme saaneet Hengen, odotamme hartaasti, että toivomme toteutuisi ja me saavuttaisimme vanhurskauden. Kristuksessa Jeesuksessa on yhdentekevää, onko ihminen ympärileikattu vai ei. Ainoa tärkeä on rakkautena vaikuttava usko.” (Gal. 5:1-6)

Varsinaista tekstiä seuraavat jakeet (Gal. 6:7-12) ovat nekin oleelliset mainita tässä yhteydessä, koska ne esittelevät lukijalle tekstin lähtötilanteen siinä tapauksessa, että lukija on eksynyt tekstiin lukematta huolella ensin kirjeen alkuosaa ja näin tutustunut Galatian seurakuntien erityistilanteeseen.

Pieni katsaus seurakunnan taustatilanteeseen

Heti ylle siteeraamani tekstiä seuraavissa kahdessa jakeessa (Gal. 5:7-8) Paavali käy hämmästelemään Galatian seurakuntien uskovien tilannetta. Hän esittää hämmästyksensä siitä, miten hyvin uskossa aloittaneet galatalaiset ovat poikenneet pois uskon tieltä lain noudattamisen ja juutalaisen tapojen vaatimisen tielle:

”Te etenitte jo hyvää vauhtia. Kuka teidät on pysäyttänyt?” (Gal. 6:7)

Huomaa, että kirje ei ole lähtökohdiltaan evankelioiva. Paavali ei kirjoittanut kirjettä tarkoituksena käännyttää taitavilla sanankäänteillä juutalaisen uskon edustajia vaikkapa paikallisesta synagogasta kääntymään kristityiksi, vaikka kirjeen opillista pääosaa (Gal. 3-4) lukiessa se siltä jopa vaikuttaa. Kirje on kuitenkin osoitettu jo kerran uskon lahjan löytäneille; se on huolestuneen paimenen kirje seurakunnalle, joka on vaarassa langeta pois kerran löytämästään vapaudesta Kristuksessa.

Tämä on aiheellista muistaa lukijoina; Paavali ei kirjoita uskosta osattomille, vaan heille, ketkä ovat jo uskossa elämänsä aloittaneet. He näet olivat mitä suurimmassa vaarassa langeta, jos antoivat maailman sitoa itsensä. Galatialaisia sitoi maailmallinen henki samoin kuin on vaarana sitoa meitäkin tänä päivänä. Toki tämä maailmallinen henki esiintyi heidän tapauksessaan todennäköisesti kovin eri muodossa, mitä se on meille tänään edustaa.

Galatialaisia houkutti paluu ’vanhaan hyvään elämään’ entisinä juutalaisina. He olivat aikeissa unohtaa kerran Kristuksen luota saamansa ainutlaatuisen vapauden ja vaihtaa sen takaisin juutalaisuuden ikeeseen, mistä ainakin osa heistä oli alkujaan lähtöisin. Osa seurakunnasta ei tietty ollut juutalaissyntyistä, mutta heitäkin houkutteli tuo oppi syntyperän ja lain noudattamisen perusteella pelastumisesta.

Ympärileikkaus tai lain noudattaminen tapana olisi ollut yhdentekevät Paavalille, ellei niiden noudattaminen olisi sitonut uskovia ja asettanut esteitä ihmisille tulle Jeesuksen luo. Käytännössä juutalaisten tapojen noudattaminen olisi johtanut lankeamiseen pois Jeesuksen Kristuksen armotyön piiristä, joten ei ihme, että Paavali omistaa kappaleen loppuosan kovasaneiseen – jopa paikoin sarkastiseen – nuhteluun seurakuntaan pesiytyneitä eksyttäjiä vastaan (Gal. 5:9-12).

Lukijoina tämän kertaisen tekstimme edessä oleellisinta galatialaisten taustoista on ymmärtää, että heitä houkuttanut ’maailman henki’ pukeutui juutalaisen lain noudattamisen asuun. Se oli houkutus, joka olisi asteittain johtanut paitsi näiden ihmisten uskon kylmenemiseen, myös lankeamiseen pois Jumalan armoliitosta Kristuksessa.

Vapaus kadotetaan luopumalla siitä

Paavali ei ollut niinkään huolissaan siitä, mikä galatialaisia houkutti, vaan siitä, mistä galatialaiset tulisivat luopumaan, jos he lähtevät houkutuksensa tielle.

Paavalin huoli ei ollut varsinaisesti kysymys ympärileikkaamisesta, koska olihan Paavali itsekin ympärileikattu ja hän yhä noudatti monia oman kansansa tapoja, jotka meidän näkökulmastamme kuuluvat juutalaisuuteen. Hän oli huolissaan siitä, mihin galatialaisten oppi ympärileikkaamisesta ja juutalaisen lain noudattamisesta johtaa, kun se asetetaan vaateeksi evankeliumin päälle.

Kiinnitämme lukijoina tekstissä päähuomion juuri lakihenkisyyden kitkemiseen siksi, koska se oli Paavalin kirjeessä juuri se asia, millä tavoin vastaanottajiin tarttunut maailmallinen henki ilmeni. Voi tuntua kummalliselta, kun puhun lainnoudattamisena maailmallisuutena, kun sen monesti siihen taipuvaiset ihmiset näkevät juuri päinvastaisena ilmiönä. Silti, jos jokin asia tai tapa – tässä siis lainnoudattaminen ja ympärileikkaamisen vaade – johtavat ihmisen pois tai edes loitommalle Kristuksen armosta ja vapaudesta, kyseessä on maailmallisuus. Kaikki mitä vie meitä pois Kristuksesta on maailmallista – on se sitten lakihenkisyyttä, laittomuutta, moraalittomuutta, ahneutta tai mitä tahansa!

Paavali sanoo tämän saman hieman toisin itsekin tekstimme kuudennessa jakeessa:

”Kristuksessa Jeesuksessa on yhdentekevää, onko ihminen ympärileikattu vai ei. Ainoa tärkeä on rakkautena vaikuttava usko.” (Gal. 5:6)

Vanhempi vuoden 1933/38 kirkkoraamattu kääntää saman hieman eri sanoin. Luetaanpa sekin, koska sama asia nousee esiin sieltäkin:

”Sillä Kristuksessa Jeesuksessa ei auta ympärileikkaus eikä ympärileikkaamattomuus, vaan rakkauden kautta vaikuttava usko.” (Gal. 5:6)

Silloin, kun puhutaan vapaudesta Kristuksessa, ei ole kyse niinkään ulkonaisesta, vaan siitä mitä valintamme sisällisesti edustaa. Galatialaisten mielestä kysymys ympärileikkauksen vaatimisesta oli noussut niin suureksi, että vaatimus siitä tehtiin esteeksi ihmiselle seurata Kristusta. Yhtä hyvin täydellinen laista piittaamattomuus voi olla este Kristuksen seuraamiselle.

Paavali sanookin, ettei ympärileikkaus tai ympärileikkaamattomuus ollut kuitenkaan perimmäinen ongelma, vaan se mihin tuo vaade ihmiset johti. Oleellisinta ei Paavalin mielestä ollut vastustaa lakihenkisyyttä, vaan syytä, joka sitoi ihmiset uskon lahjan ulkopuolelle ja vei heidät kauemmaksi Jeesuksesta.

Pahinta ympärileikkauksessa ja lakihenkisyydessä oli se, että uskovat sitoivat itsensä jollain, mikä vei heiltä kerran saadun vapauden Kristuksessa ja etäännytti heidät hänen rakkaudestaan. Eli niin kuin jo moneen kertaan olen todennut, galatialaisia sitoi lainhenkisyyteen pukeutunut maailmallisuus – meitä voi sitoa yhtä hyvin laittomuuden vaatteisiin pukeutunut maailmallisuus.

Ympärileikkaus toimenpiteenä ei siis ollut Paavalin varsinainen huoli. Hänen huolensa oli tuon vaateen vaikutus; se sitoi ihmiset ja näin riisti heiltä sen vapauden, jonka he olivat kerran saaneet Kristuksessa. He olivat täten vaarassa kadottaa sen ainoan tärkeän, mitä heillä oli: ”rakkautena vaikuttava usko”.

Ainoa tärkeä on…

Näemme Paavalin niin Apostolien teoissa kuin kirjoittamissaan kirjeissä usein hyvin avarakatseisena ja siltoja rakentavana ihmisenä. Hän ei kuitenkaan ollut mikään ihmisiä miellyttävä tuuliviiri, vaan tarpeen tullen hän oli valmis käyttämään voimakasta kieltä ja keinoja. Niin hän teki tässäkin. Kun uhattuna oli evankeliumin totuus ja usko Jeesukseen Kristukseen, hän ei tehnyt kompromisseja.

Galatalaiset eivät voi perustaa toivoaan mihinkään muuhun kuin siihen, mikä on lujasti ankkuroitu Kristukseen. Ympärileikkaus ei ole pitävä perustus, eikä mikään muukaan, mikä nostetaan evankeliumin totuuden rinnalle.

Käypä jälleen pohtimaan, mitkä ovat meidän ajassamme niitä asioita, joille annamme samankaltaisen merkityksen kuin galatalaiset antoivat ympärileikkaukselle. Entä mitkä ovat niitä asioita, jotka ajassamme sitovat ihmisiä ja ottavat pikkuhiljaa tärkeimmän paikan elämästämme. Voi olla, että ne eivät ole alkuun niin tärkeitä asioita, mutta niistä voi tulla sellaisia.

Sinä päivänä, kun huomaamme, että jostain asiasta on tullut meille tärkeämpi kuin elävästä uskosta Kristukseen, olemme menettäneet vapautemme – emme vain osittain, vaan kokonaan. Galatialaisille tällainen asia oli ympärileikkaus ja lain noudattaminen pelastuksen ehtona. Mikä tuo asia voisi olla minun elämässäni?

Asia, joka sinua sitoo maailmaan tai vie kauemmaksi Kristuksesta, voi olla – ja varmaan onkin – hyvin erilainen, mitä galatialaisilla. Siitä huolimatta se aarre, minkä maailmallisuuteen sitoutuminen vaarantaa on sama:

”Ainoa tärkeä on rakkautena vaikuttava usko.”

Usko on Jumalan lahja ja sellaisena se on arvokkain aarteemme. Mikä ikinä tässä ajassa saa meidät väheksymään uskon lahjan arvoa tai etääntymään uskon antajasta ja kohteesta Jeesuksesta Kristuksesta, se on jotain, mitä meidän tulee elämässämme käydä vastustamaan samalla tarmolla kuin Paavali vastusti galatialaisia sitoneita oppeja ja tapoja.

Usko ei ole toimeton, vaan se vaikuttaa paitsi sisäisesti meissä, myös meidän kauttamme rakkautena. Siitä me erotamme Jumalan Pyhän Hengen vaikutuksen ja maailmallisuuden hengen, kun mittaamme sen vaikutusta elämässämme ”rakkautena vaikuttavan uskon” kriteerein:

• Tuoko se minut lähemmäksi Herraa Jeesusta Kristusta vai sitooko se kenties minut niin, että etäännyn Herrastani?

• Syveneekö sen myötä minussa rakkaus Jeesukseen vai saako sen kenties rakkauteni hajoamaan kahtaalle?

• Entä tuottaako se elämässäni uskon synnyttämää rakkautta lähimmäistäni kohtaan vai kovettaako se sydämeni ja kääntää katseeni itseen?

Voit keksiä varmasti kysymyksiä itse lisää. Ajatus on siinä, että mikään asia tässä maailmassa ei saisi tulla minun ja Kristuksen väliin. Se ei saisi myöskään tulla ylimääräisenä vaatimuksena minun puoleltani lähimmäiseni ja Kristuksen väliin.

Sanoissa ”ainoa tärkeä on rakkautena vaikuttava usko” on myös ainoa perusta todelliselle vapaudelle, mistä Paavali tekstinsä aloittaa ja johon minä puolestani tämän tekstini tahdon päättää.

Vapauden kutsu

Maailman hengen mainostama vapaus on sitovaa vapautta. Kauempaa se näyttää houkuttelevalta vapaudelta, mutta kun kerran siihen käyt sisään, huomaat kohta sen sitovan otteensa sinuun. Voi olla, että maailmallinen houkutus lupaa paljon ja saattaa jopa osan lupauksesta pitääkin, mutta sanomatta jää aina hinta, minkä siihen tarttunut joutuu maksamaan. Se on vapauden menettämisen hinta – hinta joutua etäälle todellisesta vapaudesta:

”Vapauteen Kristus meidät vapautti. Pysykää siis lujina älkääkä alistuko uudelleen orjuuden ikeeseen.” (Gal. 5:1)

Kristus on vapauttanut meidät lain noudattamisen vaatimuksesta täyttämällä lain meidän puolestamme. Sen tähden lailla ei ole meihin nähden mitään valtaa eikä vaatimuksia (Room 6:14). Galatalaiskirjeen kontekstissa ”orjuuden ies” tarkoittaa juutalaisuuden asettamien rajoituksia ja käskyjen lainomaista noudattamista. Evankeliumi on sen sijaan jotakin aivan muuta. Tämä on jakeen sovellus ja ensisijainen sanoma kirjeen alkuperäiselle kuulijakunnalle.

Entä sanoma on sinulle tai minulle? – Minulla on hyvä aavistus omalla kohdallani ja samoin vastauksen kohdallasi voit tietää vain sinä itse, ellei sitten Herra Jeesus armossaan lähetä luoksesi Paavalin kaltaista ihmistä kertomaan sinulle asiasta. Kyseessä on siis jokin asia, mikä viettelee sinua pois siitä vapaudesta, jonka olet jo kerran Kristuksessa saanut elämääsi omistaa.

Paavali kehottaa meitä sangen selkokielisesti hylkäämään sen maailmallisen vaikutuksen, mikä meitä tänäänkin ehkä vetää puoleensa: ”Pysykää siis lujina älkääkä alistuko uudelleen orjuuden ikeeseen.”

Kun Paavali aloittaa opetuksensa, hän käyttää merkillistä lauserakennetta: ”Vapauteen Kristus meidät vapautti.” Normaalisti sanoisimme saman asian vaikkapa ”Kristus vapautti meidät vapauteen” tai jotain muuta sellaista.

Paavalin valitsema muoto sen sijaan korostaa vapautta Kristuksen valtavana lahjana. Hän aloittaa sanalla vapaus herättääkseen lukijan ymmärtämään, ettei tässä puhuta mistä tahansa vapaudesta, vaan sellaisesta vapaudesta, mitä ei ole missään muualla kuin Kristuksen luona. Emme ole tätä vapautta itse hankkineet, vaan tähän ”vapauteen Kristus meidät vapautti”.

Tässä vapaudessa olemme vapaat, jos vain itse tahdomme pitää vapaudestamme kiinni. Jos taas annamme jonkin meidät sitoa, se on kuin halveksisimme sitä työtä, minkä Jeesus on tehnyt puolestamme, kun hän meidät vapautti.

Vapaus Kristuksessa on todellista vapautta; se on vapautta olla ihminen siinä merkityksessä, johon Jumala on hänet luonut. Se on vapautta lainomaisista pakoista. Se on vapautta tuhoavista riippuvuuksista. Se on vapautta tulevaisuuden tai kuoleman pelosta jne.

Vapaus Kristuksessa ei ole pelkästään vapautta jostain. Se on myös vapaus johonkin. Kristuksessa ihminen saa takaisin vapaudesta sen, minkä hän kadotti jo syntiinlankeemuksessa. Nimittäin Kristuksessa meidät on vapautettu elämään Jumalan yhteydessä. Meidät on vapautettu elämään Jumalan huolenpidossa ja rakkaudessa. Tämä kaikki ja paljon muuta on annettu meille Kristuksessa, joka ”vapauteen meidät vapautti”.

Eikö ole kerrassaan älytöntä antaa sitoa itsensä pois tällaisesta vapaudesta? Kun sitä näin ajattelee, jää oikein ihmettelemään, miksi tänäkin päivänä niin moni Kristuksen luo löytänyt rajoittaa vapauttaa Kristuksessa sitomalla itsensä johonkin epäoleelliseen! Ikävä kyllä tiedän, että niin vain monesti käy. Tuskinpa galatialaiset olivat meitä huonompia, vaan kuten Jaakob kirjoittaa:

”Jokaista kiusaa hänen oma himonsa; se häntä vetää ja houkuttelee.” (Jaak. 1:14)

Ajattelepa silti kuinka suuren hinnan maksamme, kun annamme sitoa itsemme johonkin maailmalliseen? Tällöin emme pelkästään vaaranna lahjoista kalleinta, pelastavaa uskoa, vaan luovumme joltain osin Kristuksen meille lahjoittaman täydellisen vapauden siunauksesta. Se on kuin lapsi, joka linnoittautuu vaatekaappiin välttääkseen nukkumaan menemisen ja samalla voidaan kysyä, kuinkahan mukavaa siellä kaapissa sitten oikein onkaan… Antaessamme sitoa itsemme, emme leiki vain tulella, vaan siinä leikkiessämme jäämme samalla paitsi jostain paremmasta.

Pohdittavaa

Mitä kaikkea pitää sisällään vapaus, johon Kristus meidät vapautti?
Galatialaisia sitoi halu (palata) juutalaisuuteen, mikä sitoo minua?