Edellisen sunnuntain tekstissä käsiteltiin Jeesuksen opetusta rukouksesta. Siinä Jeesus käytti herättelevänä esimerkkinä fariseuksen rinnalla publikaania eli vieraanvallan vihattua virkamiestä, veronkerääjää.

Tämän päivän tekstissä tapaamme yhden tällaisen publikaanin elävänä. Kyseessä on kertomus Sakkeuksesta. Se on yksi monista kertomuksista, jotka ovat kirkkoperinteen parissa varttuneille tuttuja jo lapsuuden ajoilta. Onpa Sakkeuksesta tehty lastenlaulukin:

”Sakkeus oli pieni mies,
oli pienen pieni mies.

Hän viikunapuuhun kiipesi,
että Jeesuksen näkisi.”

Oleellisin sanoma lastenlaulun sanoissa ei ole Sakkeuksen pieni koko eikä puuhun kiipeäminen, vaikka se ainakin lapsena teki vaikutuksen. Laulun tärkein sana on ”näkisi”. Tämä kertomus tuli minulle henkilökohtaiseksi ja avautui erilaisesta näkökulmasta jo vuosia sitten, kun eräs arvostamani jumalanpalvelija ja profeetta Turun suunnalta kertoi nähneensä näyn, jossa minä kökötin puussa Sakkeuksen tapaan katselemassa Jeesusta.

Jumalan puhuttelussa

Tässä näyssä olin minä Sakkeuksen paikalla katselemassa Jeesusta. Profeetan kehotus minulle kuului täsmälleen samoin kuin Jeesuksen kehotus Sakkeukselle:

”Tule kiireesti alas. Tänään minun on määrä olla vieraana sinun kodissasi.”

Minun, kuten Sakkeuksen, oli määrä laskeutua alas puusta katselemasta Jeesusta etäältä ja käydä hänen luokseen – ei siis tyytyä vain katselemaan. Se oli kehotus tulla Jeesuksen lähelle muuttumaan.

Elämässäni oli tuolloin ja on varmaan edelleen asioita, joita en uskaltanut täysin luottaa Jumalalle. Niiden asioiden kohdalla katselin mieluummin Jumalan kirkkautta sivusta kuin uskaltauduin kutsua Jeesuksen luokseni ja luovuttaa hänelle ’kotini avaimet’ eli antaa elämäni täysin hänen kannettavakseen.

Sivusta katselemisella tarkoitan mukana olemista sivusta seuraten. Mieluummin siis ’katsoin’ vierestä, miten Jeesus antoi avun olosuhteisiin kuin että todella pyysin hänet ’vieraakseni’ antaakseni asiat kokonaan hänelle – jopa niin, että itse uskalsin irrottaa niistä otteeni.

Tuolloin sain rohkeuden tehdä niin – ja uskallanpa väittää, etten tiennyt mihin päätökseni laskeutua alas puusta minut lopulta olisi johtava.

Tuon näyn kuulemisesta tulee tammikuussa 10 vuotta. En olisi sitä edes muistanut, ellen olisi tämän tekstin edessä selannut Sakkeusta koskevia muistiinpanojani ja näin löytänyt merkintöjäni.

Totean vain, että eipä Jori-Sakkeus tuolloin tiennyt, mihin nämä puusta alas tulemiset hänet johtaisi. Ei ollut pienintäkään tietoa vaiheista Pirkkalassa, muutosta Kuopioon, puhumattakaan muutoksista omassa ja puolisoni palvelutehtävässä.

Kun nyt ajattelen tuota matkaa, ymmärrän, etten voi tietää sen enempää tänään siitä, mihin Jumala vie seuraavan kymmenen vuoden aikana. Aina on tietenkin mahdollisuus kiivetä takaisin puuhun, jos uskallus ei riitä antaa Jeesuksen hallita elämääni.

Kertomus Sakkeuksesta

Palataan kuitenkin Raamatun kertomukseen Sakkeuksesta. Se on tositarina Jerikossa asuneesta miehestä, joka tuli kohdanneeksi Jeesuksen. Vaikka Sakkeusta ei mainita kertaakaan tämän kertomuksen ulkopuolella, on tämä lyhyt kertomus hänen ja Jeesuksen kohtaamisesta Luukkaan evankeliumin huippukohta.

Nimittäin tekstin päättävä 10. jae on koko Luukkaan evankeliumin avainjae eli se kiteyttää Luukkaan teeman:

”Juuri sitä, mikä on kadonnut, Ihmisen Poika on tullut etsimään ja pelastamaan.” (Luuk. 19:10)

Nämä sanat tiivistävät asiat, joita Luukas evankeliumissa tahtoi erityisesti tuoda esiin Jeesuksen persoonasta ja palvelutehtävästä. Luukas painottaa Jeesuksen tehtävän kaksinaista luonnetta: a) etsiä kadonnutta ja b) pelastaa hänet.

Luetaanpa koko kertomus nyt, kun tiedämme mihin Luukas kertomuksella tähtää.

”Jeesus tuli Jerikoon ja kulki kaupungin halki. Siellä asui mies, jonka nimi oli Sakkeus. Hän oli publikaanien esimies ja hyvin rikas. Hän halusi nähdä, mikä mies Jeesus oli, mutta ei pienikokoisena ylettynyt kurkistamaan väkijoukon takaa. Niinpä hän juoksi jonkin matkaa edemmäs ja kiipesi metsäviikunapuuhun nähdäkseen Jeesuksen, joka oli tulossa sitä tietä.
Mutta tultuaan sille kohtaa Jeesus katsoi ylös ja sanoi: ’Sakkeus, tule kiireesti alas. Tänään minun on määrä olla vieraana sinun kodissasi.’
Sakkeus tuli kiireesti alas ja otti iloiten Jeesuksen vieraakseen. Kun ihmiset näkivät tämän, he sanoivat paheksuen: ’Syntisen miehen talon hän otti majapaikakseen.’
Mutta Sakkeus sanoi Herralle kaikkien kuullen: ’Herra, näin minä teen: puolet omaisuudestani annan köyhille, ja keneltä olen liikaa kiskonut, sille maksan nelinkertaisesti takaisin.’
Sen kuultuaan Jeesus sanoi häneen viitaten: ’Tänään on pelastus tullut tämän perheen osaksi. Onhan hänkin Abrahamin poika. Juuri sitä, mikä on kadonnut, Ihmisen Poika on tullut etsimään ja pelastamaan.’” (Luuk. 19:1-10)

Luukkaan evankeliumissa, ja erityisesti kertomuksessa Sakkeuksesta, Jeesus kohtaa ihmisen aina niin kuin eksynyt ihminen kohdataan. Eksynyt ihminen tietää korkeintaan olevansa eksynyt ja hän odottaa saavansa apua. Mitään muuta ei eksyneeltä voi odottaa.

Ei kukaan odota erämaahan eksyneen ihmisen löytävän ensin tiensä avunantajan luo. Eivätkä etsijät ajattele, että heidän tehtävä on vain löytää kadonnut erämaasta ja sitten jättää hänet sinne. Tavoite on löytää eksynyt ja tuoda hänet turvaan sieltä.

Jeesuksen tehtävä oli etsiä kadonnut ja pelastaa hänet – kummatkin. Ja tämä näkyy mitä kauneimmin kertomuksessa Sakkeuksesta. Siinä Jeesus tuli kadonneen luo, kutsui häntä nimeltä luokseen ja pelasti hänet. Tämä kuvaa Jeesuksen pelastustyön kokonaisvaltaisuutta.

Sakkeuksen lähtökohdat

Sakkeus (hepreaksi ’Zakkai’, tarkoittaa ’puhdas’) ei ollut kuka tahansa. Hän oli publikaanien esimies. Hän oli rikas ja vaikutusvaltainen mies, mutta samalla myös Jerikon vihatuin mies. Muistanet, että Leevi eli Matteus oli ’publikaani’ eli tullimies (Luuk. 5:27-30). Jos hän olisi asunut Jerikossa, olisi Sakkeus ollut hänen esimiehensä.

Jos siis Matteuksen kaltaiset tullimiehet olivat epäsuosiossa, voit kuvitella miten vihattu Sakkeus oli. Kaikki näet tiesivät, että tullimiesten esimiehenä Sakkeus toimi miehittäjävallan eli roomalaisten eduksi, kuten myös varmasti siinä sivussa omaksi edukseen. Eivät ne rikkaudet hänelle kertyneet täysin puhtain paperein. Jerikon kautta kulkeva vilkas balsamikauppa oli samalla rikastuttanut vääryydellä häntä itseään.

Sakkeus oli melko kaksijakoinen tapaus. Toisaalta hän oli vauras, menestyvä ja arvovaltainen henkilö, mutta samaan aikaan halveksittu ja vihattu. Ei liene lainkaan liioiteltua olettaa, että hän oli elämänsä aikana joutunut kärsimään myös pienikokoisuudestaan. Kuka nyt ei olisi nähnyt pilapiirrosta pienestä miestä komentamassa suurta.

Jeesusta katselemassa

Luukkaan kertomuksessa Jeesus oli läpikulkumatkalla Jerikon kautta. Se oli ensimmäinen kerta, kun hän kävi Jerikossa. Jeesusta voidaan pitää tässä vaiheessa jo tunnettuna julkisuudenhenkilönä, joten Sakkeus oli kuullut hänestä. Nyt hänellä oli tilaisuus jopa nähdä tämä mies.

Kauempaa Sakkeus ei pienen kokonsa tähden Jeesusta nähnyt, mutta lähellekään hän tahtonut mennä. Liekö syynä se, että Sakkeus oli vain utelias näkemään Jeesuksen – ei niinkään tulla hänen luokseen, vaiko se, että hän ei tahtonut vihattuna miehenä tungeksia väkijoukon keskelle – etenkin, kun nähdäkseen hänen olisi pitänyt päästä eturiviin.

Joka tapauksessa hän oli kiinnostunut Jeesuksesta – tuskin virkamies muutoin puuhun kiipeäisi. Kyseinen puulaji kasvaa 10 – 12 metriä korkeaksi ja siinä on tukevat oksat aikuisen miehen kiivettäväksi. Ja puussa hän oli sopivan etäällä Jeesuksesta, koska tuskinpa hänelläkään mitään hyvää sanottavaa tullimiesten esimiehelle olisi… Puusta saattoi nähdä kaiken oleellisen kuitenkaan joutumatta kosketuksiin tuon Jeesuksen kanssa, pohti Sakkeus.

Kertomus on vastakkainen edellisessä luvussa esiintyneen varakkaan, mutta arvostetun nuorukaisen ja Jeesuksen kohtaamiselle (Luuk. 18:18-27). Niin nuorukainen kuin Sakkeus olivat kumpikin päässeet elämässään maistamaan vaurauden tarjoamaa hyvää – erona oli vain se, että Sakkeus oli tullut ihmisten hyljeksimäksi rikkauden tähden, kun taas nuorukainen oli rikkautensa vuoksi arvostettu ihmisten keskuudessa. Kummatkin heistä kohtasivat Jeesuksen.

Edellisen kertomuksen nuorukainen ei vastaanottanut Jeesuksen pelastustarjousta, koska hänen sydämensä oli kiintynyt omaisuuteen ja sen tuomaan suosioon, vaan mitä tekisi Sakkeus, jos vain saisi saman tilaisuuden? Kauempana vähän syrjässä sitä vaaraa ei tietty ollut…

Jeesus kohtaa Sakkeuksen

Kävi kuitenkin toisin kuin Sakkeus oli ajatellut:

”Mutta tultuaan sille kohtaa Jeesus katsoi ylös ja sanoi: ’Sakkeus, tule kiireesti alas. Tänään minun on määrä olla vieraana sinun kodissasi.’”

Jeesus ei vain vilkuttanut kättä Sakkeukselle puuhun niin kuin julkisuuden henkilön voisi kuvitella tekevän, vaan hän esitti Sakkeukselle kutsun tulla luokseen, koska Jeesus oli tulossa kylään. Siinä Sakkeus oli nyt vastaavassa tilanteessa kuin rikas nuorukainen oli edellisen luvun kertomuksessa.

Jos Sakkeuksen aikomuksia kuvaavat sanat ”halusi nähdä”, Jeesuksen kutsulle ominainen sana on ”tänään”. Se on evankeliumin tärkeimpiä sanoja. Jeesus ei edellisessä kertomuksessa kysynyt rikkaalta nuorukaiselta, olisiko hän mahdollisesti valmis joskus vastaanottamaan pelastuksen, vaan kyse oli pelastuksesta ”tänään”, tässä ja nyt. Samoin oli Sakkeuksen laita.

Kutsu ja kohtaaminen ei odota huomista, sen aika on tänään. Sana ”tänään” toistuu Luukkaan evankeliumissa korostaen pelastuksen tosiaikaisuutta. Se alleviivaa apostolisen julistuksen perusperiaatetta:

”Juuri nyt on oikea hetki, juuri nyt on pelastuksen päivä.” (2. Kor. 6:2)

Sakkeus ei epäröinyt vastata myöntävästi Jeesuksen kutsuun, vaikka hän tiesi, miten nuivasti ihmiset suhtautuisivat siihen, että hän saa viettää ateriayhteyttä arvostetun juutalaisen hengellisen opettajan ja messiaan kanssa:

”Sakkeus tuli kiireesti alas ja otti iloiten Jeesuksen vieraakseen. Kun ihmiset näkivät tämän, he sanoivat paheksuen: ’Syntisen miehen talon hän otti majapaikakseen.’”

Sakkeus ei epäröinyt, kuten rikas nuorukainen teki, vaan otti Jeesuksen vastaan kotiinsa iloiten. Siinä hetkessä Sakkeus unohti olevansa pienikokoinen, vihattu ja hyljeksitty. Se, mitä ihmiset hänestä ajattelivat, kävi merkityksettömäksi, kun hän sai kohdata Ihmisen Pojan mitä henkilökohtaisemmin vieraana omassa kodissaan. Jeesus ei astunut vain sisälle syntisenä pidetyn miehen taloon, vaan ennen kaikkea hänen sydämeensä.

Sakkeuksen elämä muuttuu

Jos Sakkeuksen elämä oli tähän mennessä ollut lain ja moraalin suhteen kyseenalaista, ”tänään” siihenkin tuli muutos. Rikkaus ei ollut häntä koskaan tehnyt onnelliseksi, joten tuskin se tekisi häntä vastaisuudessakaan. Sakkeukselle vauraus ei tullut esteeksi tulla Jeesuksen luo. Voidaan sanoa, että hän on esimerkki ihmisestä, kenelle vauraus ei ole este kohdata Jeesusta – päinvastoin kuin rikkaalla nuorukaisella.

Sakkeuksen sydän ei ollut kiintynyt omaisuuteen, vaikka hän sitä oli vääryydelläkin kartuttanut. Mutta tämä Jeesus sen sijaan muutti Sakkeuksen elämän. Kukaan ei häntä vaatinut hyvittämään tekemiään vääryyksiä, mutta hän tahtoi tehdä niin, koska hän tiesi sen olevan oikein ja tahtoi luottaa vastedes tämänkin elämänsä alueen Jeesukselle:

”Mutta Sakkeus sanoi Herralle kaikkien kuullen: ’Herra, näin minä teen: puolet omaisuudestani annan köyhille, ja keneltä olen liikaa kiskonut, sille maksan nelinkertaisesti takaisin.’”

Sakkeus ei vain vastaanottanut pelastuksen lahjaa, kun hän otti Jeesuksen taloonsa vieraaksi. Hän päätti antaa koko elämänsä Jeesuksen käsiin. Hän paitsi jakoi laupeudentyönä puolet omaisuudestaan köyhille, hän myös hyvitti Mooseksen lain säädöksen mukaisesti nelinkertaisesti vääryydellä ottamansa takaisin (2. Moos. 22:1; 2. Sam 12:6).

Sakkeuksen päätös hyvittää vääryys ja toteuttamaan työssään Jeesuksen opetuksen mukaista rehellisyyttä olivat merkki mielenmuutoksesta Sakkeuksessa. Hän ei ollut enää kiinni mennessä elämässään. Ei niin, että laki olisi tuossa hetkessä ottanut hänestä otteen, vaan kyse oli heräämisestä näkemään elämä toisin.

Sakkeuksen teot eivät häntä pelastaneet, vaan ne olivat näkyvä merkki siitä, että Jeesus oli tullut hänen sydämeensä asumaan. Jeesus muutti Sakkeuksen elämän:

”Sen kuultuaan Jeesus sanoi häneen viitaten: ’Tänään on pelastus tullut tämän perheen osaksi. Onhan hänkin Abrahamin poika. Juuri sitä, mikä on kadonnut, Ihmisen Poika on tullut etsimään ja pelastamaan.’”

Ja kaikki tämä tapahtui ”tänään”. Vielä jokin aikaa sitten Sakkeus oli yksi eksyneistä ’vähän katselemassa’ Jeesusta. Mutta Jeesus etsi hänet, tuli hänen luokseen ja pelasti hänet. Ja mikä oli lopputulos kaikesta: Sakkeus muuttui.

Kertomus Sakkeuksesta on ennen kaikkea kertomus pelastuksesta – se on kertomus suurimmasta muutoksesta, minkä ihminen voi elämässään kokea. Se on muutos kadotetusta löydetyksi, hukkuvasta pelastetuksi, tuomitusta armahdetuksi, jne. Sakkeuksen elämä muuttui, Sakkeus muuttui.

Annanko Jeesuksen muuttaa elämäni?

Jos olet elämässäsi Sakkeuksen tilanteessa, eli olet aina vain katsellut Jeesusta etäältä, niin olisiko jo tänään pelastuksen päivä? Aiotko jäädä ’puuhun katselemaan’ Jeesusta, vai teetkö rohkean päätöksen kutsua Jeesuksen luoksesi kotiisi, elämääsi? Pelkäätkö muuttua vai uskallatko ottaa Jeesuksen vastaan elämääsi, kuten Sakkeus teki?

On turvallista katsoa etäältä, mitä Jeesus tekee toisille, mutta sillä tavoin et saa koskaan selville, mitä hän tekisi sinulle? Tahdotko nähdä vain etäältä vai olisiko aika suurelle muutokselle? Toisin sanoen katsotko TV:stä luontodokumentin vai menetkö itse kansallispuistoon?

Sakkeuksen esimerkillä on sanoma myös sinulle ja minulle, jotka olemme jo tulleet Jeesuksen luo ja kokeneet muutoksen elämässämme. Jeesus ei ole vain ’yhden illan juttu’, vaan yhteydessään meillä on mahdollisuus löytää jatkuvan muutoksen siunaus.

Nimittäin minäkin saatan Sakkeuksen tavoin vain katsella Herraa Jeesusta turvallisen etäältä, niin ettei oma elämä muutu. Voi olla, että elämässäni on asioita, joita en ole tuonut Jeesukselle. Ne voivat olla syntejä, pahoja tapoja, kenties pelkoja tai huolia ja murheita – ihan mitä vain. Ne ovat kuitenkin sellaisia asioita, jotka mieluusti pidämme itsellämme ja katsomme vierestä, miten Jeesus vaikuttaa niissä ehkä toisten ihmisten elämässä.

Ehkä tahdon vain olosuhteiden muuttuvan, mutta en tahdo itse muuttua. Kysymys kuuluu: olenko valmis avaamaan sydämeni kodin Jeesukselle?

Otetaan esimerkki. Sinulla on jokin paha tapa ja olet nähnyt, että Jeesus on vapauttanut toisia ihmisiä vastaavasta asiasta. Katselet kuitenkin edelleen mieluusti vain sivusta, miten Jeesus toimii, koska et tahdo antaa omaa asiaasi hänelle.

Otetaan toinen esimerkki, joka voisi olla vaikkapa se minun ongelmani. Ajankäyttöni – miksi aika ja voimat eivät tunnu riittävän mihinkään? Ehkä siksi, että minulla on kuitenkin niin monta ’aikavarasta’ tai vähemmän tärkeää asiaa, jotka pidän itselläni. Miksen mieluummin luovuta ajankäyttöäni sellaisenaan Herran käsiin ja pyydä häntä muuttamaan minua ja elämääni. Jos luovutan ne hänelle, hän katsoo, mikä on oleellista ja mikä ei. Tulos voi olla yllättävä.

Tai taloudelliset asiat. Ehkä mieluusti katselen vierestä kuinka Herra ihmeellisesti pitää huolen palvelijoidensa riittävästä toimeentulosta. Kuitenkin samaan aikaan en itse uskalla luotaa toimeentuloani entistä kokonaisvaltaisemmin Jumalan käsiin.

Siinä sitä ollaan – tässä oli vain muutama esimerkki – kuinka monessa asiassa voimme jäädä puunoksalle katselemaan Jeesuksen tekoja vain siksi, että emme syystä tai toisesta tahdo astua hänen eteensä ja antaa hänen muuttaa elämäämme.

Miksi tyytyisin vain näkemään, jos kerran voin kohdata Jeesuksen elämäni kaikissa asioissa auttajana ja muuttajana. Kun kutsu kävi, Sakkeus oli valmis kohtaamaan muutoksen, miten on minun laitani?

Älä jää vain katselemaan häntä – tule hänen tykönsä ja anna hänen muuttaa sinut. Tiedän kokemuksesta, että tuleminen ei aina ole helppoa. On vaikea luovuttaa asiat toisen hoidettavaksi – mieluummin niitä tekee itse toisen auttamana.

Vaikka olen itsekin tässä asiassa oppipoika ja vasta matkalla, niin katselemalla ja kokemalla olen oppinut tietämään, että elämän luovuttaminen mitä kokonaisvaltaisemmin Jeesukselle kannattaa aina. Kun Jeesus saa muuttaa sinut, lopputulos on hyvä – usein myös yllättävä.

Uskovan elämä on vuoroin puusta katselemista ja Jeesuksen luo tulemista – muuttumaan. Uskova elää jatkuvassa muutoksessa kohti täydempää Kristuksen kaltaisuutta. Kun muutos toisaalla on jo tapahtunut, toisaalla se alkaa. Kuuntele, mitä Herra sanoo sinulle tänään:

”Sakkeus, tule kiireesti alas. Tänään minun on määrä olla vieraana sinun kodissasi.”

Pohdittavaa

Miksi Jeesus painottaa sanaa ”tänään”? Milloin se on?
Mitä minä katselen puusta etäältä?
Uskaltaisinko sittenkin tulla Jeesuksen luo muuttumaan?