”Rakas ystävä, toivon, että sinulle kuuluu joka suhteessa hyvää ja että olet terve; sisäisestihän sinulle kuuluu hyvää.” (3. Joh. 2)

Näillä apostoli Johanneksen kirjeen tervehdyssanoilla tahdon tervehtiä tänään sinua. Toivon, että päivääsi kuuluu kaikkea hyvää.

Horatio Spafford: ”It Is Well with My Soul”

Sama tervehdys oli tiettävästi inspiraation lähde myös Horatio Spaffordin vuonna 1873 sanoittamalle virrelle ”It Is Well with My Soul”. Se kertoo sydämen syvästä rauhasta, jota ulkoiset seikat eivät kykene horjuttamaan. Siteeraan tähän sen ensimmäistä säkeistöä.

“When peace like a river, attendeth my way,
When sorrows like sea billows roll;
Whatever my lot, Thou hast taught me to knowa
It is well, it is well, with my soul.” (UM Hymnal, 377)

”Jos rauhani virtaa kuin hiljaiset veet,
tai raivona aallokko lyö.
Niin kaikessa pyysit mua vain luottamaan:
Hyvä näin kohta päättyy jo yö.
Hyvä on sieluni, hyvä on, rauhan saa sieluni.” (suom. Seppo J. Järvinen)

Jos et tunne tekstin syntytarinaa, kauniit sanat rauhasta uhkaavat jäädä varsin ohuiksi. Saatat ajatella, että helppo tuo on rauhasta laulaa, jos elämä on mallillaan. Sanoissa on kuitenkin enemmän syvyyttä kuin ehkä osaat odottaa. Teksti saa syvyyden tilanteesta, jossa se on syntynyt.

Sanoittaja Horatio Spaffordin elämää varjosti hänen poikansa kuolema kahden vuoden iässä. Myöhemmin vuonna 1871 hän menetti omaisuutensa suuressa Chicagon tulipalossa sekä sitä seuranneessa talouden taantumassa.

Menetysten varjossa Horatio kaavaili muuttoa Eurooppaan. Perheen oli tarkoitus matkata yhdessä, mutta Horation matka estyi palossa menetettyjen kiinteistöjen kaavoitusongelmien takia. Niin vaimo ja tyttäret lähtivät edeltä matkaan SS Ville du Havrella. Atlantilla laiva törmäsi toiseen alukseen ja upposi nopeasti. Kummatkin Spaffordin tyttäret hukkuivat. Hänen vaimonsa Anna pelastui ja lähetti maista miehelleen sähkeen: ”Pelastuin…yksin”.

Pian tämän jälkeen Horatio matkusti lohduttamaan surevaa vaimoaan. Matkalla laivan sivutessa Ville du Havren uppoamiskohtaa hän inspiroitui kirjoittamaan tämän virren. Siis tilanteessa, jossa hän oli menettänyt kaiken.

Hän ei siis kirjoittanut sanoja rauhasta silloin, kun olosuhteet hellivät häntä – päinvastoin. Hän eli elämän järjettömyyden keskellä ainoana lohtuna sydämen syvä horjumaton rauha, jonka vain Jumala kykenee antamaan.

Virren syntytarina puhuu luottamuksesta ja kestävästä rauhasta, joka ei huuhtoudu olosuhteiden mukana. Se on rauha, joka ei järky vaikeuksissa eikä pelkää elämää. Se on rauha, joka ei synny myötäisistä tuulista, vaan päinvastoin se kantaa pinnan alla silloin, kun tuulet repivät ja saavat pintavedet myrskyämään.

Olemukseltaan tämä on sitä syvää rauhaa, johon Johannes viittaa tervehdyksessään Gaiukselle: ”sisäisestihän sinulle kuuluu hyvää.” Suotuisia olosuhteita hän saattoi vain toivottaa, mutta rauhan Jumalassa hän tiesi kantavan vaikeinakin hetkinä. Tätä rauhaa tahdon toivottaa sinun alkavaan viikkoosi.