Heprealaiskirjeen 11. luku on tutkielma uskosta. Luku alkaa ’teoreettisella viitekehyksellä’ siitä, mitä usko tarkoittaa.
”Usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, varmuus siitä, mikä ei näy. Sen kautta saivat isät todistuksen. Uskon kautta me ymmärrämme, että maailmat on tehty Jumalan sanalla, niin että se, mikä nähdään, ei ole syntynyt näkyvästä.” (Hepr. 11:1-3)
Pyssymäki Extreme Polkujuoksu (PEP) 2015 matkavarustusta.
Uskon periaatteen jälkeen kirjoittaja jatkaa luettelemalla esimerkkejä uskosta. Hän luettelee nk. uskonsankareita alkaen Aabelista aina Vanhan testamentin profeettoihin saakka (Hepr. 11:4-40). Hän kertoo heistä uskon esikuvina. He ovat meille kokonaisen elämän kokoisia esimerkkejä. Mielikuvamme heistä uskonesikuvina liittyvät tilanteisiin, joissa heidän uskonsa on erityisen selkeästi tullut esiin, mutta esikuvia he ovat vain siksi, että heidän uskonsa kesti läpi koko elämän. Uskonvaellukseen kuuluivat myös ne hetket, jotka eivät olleet uskon ’vahvuuden’ näkökulmasta suuria hetkiä.
Kestävä kilvoitus
Uskonlukua seuraa 12. luvussa kehotus kestävyyteen uskonkilvoituksessa. Ajatukset tässä nousevat sen aloittavasta jakeesta. Kovin usein luvun avaavasta jakeesta kuulee jätettävän sen ensimmäinen virke joko kokonaan lukematta tai ainakin se sivuutetaan, kun kiirehdimme kehotukseen ”juoskaamme kestävinä kilpailussa…”
Tällä kertaa minua jäi puhuttelemaan juuri tuo tekstin aloittava virke, minkä vuoksi tahdoin lyhyesti avata ensin edellisen luvun teemaa. Tämä siksi, että kirjoittaja liittää tekstin edeltävään lukuun sanalla ”koska”. Kokonaisuutena teksti kuuluu näin:
”Koska meillä on ympärillämme näin suuri todistajien pilvi, pankaamme mekin pois kaikki, mikä painaa, ja synti, joka niin helposti kietoo. Juoskaamme kestävinä kilpailussa, joka on edessämme, katse kiinnitettynä uskon alkajaan ja täydelliseksi tekijään, Jeesukseen, joka edessään olevan ilon vuoksi kärsi ristin, häpeästä välittämättä, ja istuu nyt Jumalan valtaistuimen oikealla puolella.
Ajatelkaa häntä, joka niin paljon kesti syntisten vastustusta itseään kohtaan, ettette väsyisi ja menettäisi rohkeuttanne.” (Hepr. 12:1-3)
Teksti liittyy sidesanalla ”koska” edellisen luvun kertomukseen uskonsankareista. Se kääntää huomion heihin, ketkä ovat uskonvaelluksensa päättäneet voittajina. He yhdessä ovat mainittu ”todistajien pilvi”, joka kannustaa esimerkkinsä voimalla edelleen meitä kilvoittelemaan sukupolvien ylittävän viestijuoksun oman osuuden kunnialla.
Ja niin kuin kirjoittaja muistuttaa, jokaisen juoksijan silmissä siintää maaliviiva ja voittopalkinto, vaikkei hän olisikaan itse viestin ankkuriosuutta juoksemassa. Myös uskonkilvoituksessa jokaisen ’juoksijan’ katse on suunnattu ’maaliin’: ”katse kiinnitettynä uskon alkajaan ja täydelliseksi tekijään, Jeesukseen”. Näin sukupolvien ketjusta syntyy yksi ehyt kilvoitus – voittojuoksu Kristuksen seurakunnalle.
Pankaamme pois kaikki, mikä painaa
Todistajien pilven kannustamina me siis juoksemme tänäänkin omaa osuuttamme katse kiinnitettynä Kristukseen. Tekstin alkuosassa on toinenkin ohje, joka sekin on tärkeä juoksijalle:
”pankaamme mekin pois kaikki, mikä painaa, ja synti, joka niin helposti kietoo”
Heprealaiskirjeen kirjoittajan ohjeesta tätä jälkimmäistä estettä tiedämme toki varoa: ”synti, joka niin helposti kietoo”. En vertaa sitä painolastiin, vaan pikemminkin houkutukseen tai esteeseen, joka saa matkaajan poikkeamaan ’kilpailun’ optimaaliselta reitiltä. Synti on jokin, joka saa katseen harhailemaan niin, ettemme enää kuljekaan suoraan katse kiinnitettynä Kristukseen. Kilvoittelijan on määrä pitää katse suunnassa eikä saa antaa synnin houkuttaa poikkeamaan polulta huonoon maastoon vaeltamaan.
Tekstistä jää kuitenkin usein lukematta synnin karttamista edeltänyt kehotus, kun jälkimmäinen synnin karttaminen vei huomiomme. Jos luit tekstin huolella, huomasit että synnin karttamista edelsi jo yksi ohje:
”pankaamme mekin pois kaikki, mikä painaa, ja…”
Jokainen pitkää matkaa juossut tietää, miten tärkeä juoksijalle on oikea sään mukainen varustus. Yritäpä juosta kesähelteellä talvipakkasen monikerrosvarustuksessa. Jos kannat liikaa kuormaa mukanasi, turha kuorma näennäisestä hyödyllisyydestään huolimatta vain uuvuttaa sinut ennen maalia ja olet vaarassa keskeyttää. Niin hyödyllinen kuin spriikeitin tai sadetakki olikaan perillä maalissa, matkalla se on turha lisäpaino. Jopa liika vararavinto tai ylimääräiset pari litraa nestettä voivat olla ne kohtalokkaat lisäpainot silloin, kun niitä ei tarvita. Puhutaan sinänsä hyödyllisistä välineistä, mutta silti matkan teon kannalta tarpeettomista.
No, mikä painaa?
Mitähän ”kaikki, mikä painaa” voisi uskonvaelluksen näkökulmasta merkitä? Ne ovat asioita, jotka eivät ole syntiä, mutta eivät auta matkaajaa saavuttamaan päämäärää vaan hidastavat matkantekoa. Puhutaan siis asioista, jotka saavat askeleet hidastumaan turhan kuorman alla. Mitä sellaista repussa voisi olla?
Kielteiseltä puolelta löytyy esimerkiksi monenlaiset arjen huolet ja murheet. On asioita, joita kannamme raskain mielin päivästä toiseen. On asioita, joita elämästämme puuttuu ja tietoisuus siitä painaa mielen maahan. Toisaalta on myös asioita ja etuja, joita olemme vaivalla hankkineet ja niiden vaaliminen hidastaa matkantekoa kohti ”Jeesusta, uskon alkajaa ja täydelliseksi tekijää”.
Vaan on myös paljon sellaista matkan varrella kerättyä ehkä aikanaan hyödyllistäkin ’pääomaa’, jota raahaamme mukana siltä varalta, että tuo jo turhaksi käynyt painolasti voisi jossain vaiheessa ollakin hyödyllistä. Moni tällainen asia on naamioitunut uskonnollisuuden vaatteisiin, jotta emme uskalla päästää niistä irti, kun pelkäämme kadottavamme jotain, mitä ei kadottaa saa.
En näitä painolasteja tässä edes esimerkkeinä luettelemaan, koska se ei tuota haluttua tulosta. On parempi, että tunnistat ne itse ja hankkiudut niistä eroon ennen kuin ne tekevät matkastasi ylivoimaisen tuskallista.
Tätä ”kaikkea, mikä painaa” löytyy yllin kyllin meidän jokaisen henkilökohtaisesta elämästä kuin myös seurakuntien traditiosta. Voi olla, että kaikesta painolastista ei pääse irti, mutta pienikin kevennyt kuormassa tekee matkasta vauhdikkaampaa ja ennen kaikkea helpompaa.
Minä olen miettinyt tätä paljon ja mietin yhä. Jotain olen jättänyt matkalle ja jotain vielä epäröin. Lähde kanssani keventämään matkavarustustasi – juoskaamme eteenpäin kevein varustuksin.
”Juoskaamme kestävinä kilpailussa, joka on edessämme, katse kiinnitettynä uskon alkajaan ja täydelliseksi tekijään, Jeesukseen”
Pohdittavaa
Mitä voisin jättää matkasta?